Ajankohtaisen Kakkosen Islam-illan (29.10.) jälkeen jäin pohtimaan kahta asiaa. Ensinnäkin, lisäsikö ohjelma ymmärrystä islamia kohtaan vai kävikö päinvastoin? Esimerkiksi perussuomalaisten edustajat saivat paljon tilaa ja toinen heistä onnistui heittämään loistavan repliikin: ”Outoa, kun minä joudun nyt perussuomalaisena puolustamaan homoseksuaalien oikeuksia…” Studiossa istunut nuori imaami oli hetkeä aikaisemmin antanut ymmärtää, että homoseksuaalisuudesta pitäisi oikeastaan seurata kuolemanrangaistus.
Ohjelmasta jäi vaikutelma, että puhuttiin kovin erilaista lähtökohdista käsin. Monikulttuurisuus ja -uskontoisuus ei ole helppo laji, varsinkaan jos keskustelijoiden taustaoletukset ovat vuosikymmenien päässä toistaan (jopa vuosisatojen).
Raikasta ajattelua ohjelmassa edustivat muutamat nuoret islamilaiset naiset. Esimerkiksi islamilainen feminismi saattaa olla yksi radikaaleimmista aatteista nyky-Suomessa.
Toinen ohjelman herättämä iso hämmennys liittyy tylyyn ajatukseen, jonka mukaan vieraisiin kulttuureihin tutustuminen ei lisääkään ymmärrystä ja avoimuutta, vaan voi vaikuttaa päinvastoin. Näin tapahtuu jos ihminen joutuu pakotettuna sopeutumaan asioihin, joita ei ole pyytänyt. Yhteiskunnallinen muutos ikään kuin laitetaan yksilön ratkaistavaksi. Tämä tuli mieleen, sillä tuore Yhteiskuntapolitiikka lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että myös Suomessa pääkaupunkisedulla keskiluokkainen kantaväestö pyrkii muutamaan pois maahanmuuttajien (huom. kaikki eivät ole islamilaisia!) kansoittamilta asuinalueilta (”valkoinen pako”).
Mikä siis avuksi? Suomi muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi ja -uskontoisemmaksi. Kulttuuriset yhteentörmäykset tulevat osaksi arkipäivää. Niitä on opittava sekä sietämään että ratkomaan. Uusien suomalaisten on pakko tulkita omaa perinnettään uudestaan ilman että menettävät identiteettinsä. Jäykkyydellä ei voi rakentaa tulevaisuutta – ei myöskään kantasuomalaisten puolelta.
Ainoaksi mahdollisuudeksi jää entistä parempi kotouttaminen eli maahanmuuttajien pääseminen osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Se edellyttää poliittisia päätöksiä – ja rahaa mm. kieliopintojen ja koulutuksen järjestämiseen. Jos Suomi ei pysty kotouttamaan näin pientä maahanmuuttajajoukkoa, niin mitä tapahtuu jos/kun määrä kaksin-, kolmin-, tai kymmenkertaistuu?
P.S. Islam-ilta katsottavissa Yle Areenasta
Onko suomalaisella yhteiskunnalla valmiutta turvata kansalaisoikeudet ja koskemattomuuden niille raikkaille tuulettajille, jotka elävät kahden kulttuurin rajalla? Jos osa on sarian kannalla, niin voiko Suomen laki mennä sen yli vai käykö päin vastoin.
Työkseni Eurooppaan kotiutuneen ja kotiutumattoman islamin haasteen kimpussa hääränneenä nyökkäilen hyväksyvästi Ollin kolumnille.
Jos ja kun meillä on kasvava muslimivähemmistö, jolla ei ainoastaan ole erilainen uskonnollinen, vaan myös monessa meikäläisestä poikkeava kulttuurinen tausta ja jolta puuttuu kunnollinen kielitaito, emme juuri mihinkään uhraa veromarkkoja viisaammin kuin satsaamalla tämän väestönosan integroivaan kouluttamiseen.
Se tekee myös Kristuksesta Jumalan Poikana ja syntisten Vapahtajana todistamisen helpommaksi meille kristityille. Sillä siihen meidät on erityisesti kutsuttu.
Blogisti kirjoittaa:
” Lisäsikö ohjelma ymmärrystä islamia kohtaan vai kävikö päinvastoin? –
Ohjelmasta jäi vaikutelma, että puhuttiin kovin erilaista lähtökohdista käsin.”
Juuri noiden syiden vuoksi en katsonut koko ohjelmaa. Ajattelin, että siten vältän yöunien menettämisen.
Olisiko selvempää, jos islamin uskosta ja tavoista olisi kekustelemassa ja viestimässä vain islamin uskoisia tai sen jättäneitä tai siihen kääntyneitä henkilöitä? Siten kaikilla olisi lähtökohtaisesti jonkinlainen käsitys aiheesta.
Joo Salme. Kivempi sulkea silmät kun puhutaan joistain ikävistä asioista. Minusta ohjelma oli hyvä karuudessaan sikäli, että se paljasti kuitenkin jotain. Ja ehkä laittoi väistämättä miettimään eri tahoja. Katsohan Salme rohkeasti se ohjelma!
Martti V: eikös tärkeintä olisi saada myös ja erityisesti naiset noihin kotoutustoimiin. Nyt ei taida edes kielikoulutusta olla tarjolla kuin töihin mahdollisesti meneville miehille?
Martti Vaahtorannan kanssa samaa mieltä, vihdoinkin!
Anne, ilman muuta! Lukutaito-opetuksesta pitäisi aloittaa.
Olemme kaikki kulttuurimme tuotteita ja lapsia. Kulttuurien syvimmässä ytimessä asuvat arvot, arvostukset ja uskomukset, usein vieläpä sanoittamattomalla ja tiedostamattomalla perusoletusten tasolla. Omasta olemuksestaan käsin kirkon tehtävä on edistää kulttuurien keskinäistä kanssakäymistä, joka ytimeltään tarkoittaa toisen kulttuurin uskomuksiin ja uskontoon tutustumista ja yritystä ymmärtää. Ilman tätä tuloksena on itsekästä toiseuden torjumista, jopa vihaamista.
Liityn Olli Seppälän, Martti Vaahtorannan ja Anne Mikkolan näkökulmiin.
Että näin meillä.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/3861/moskeijasta_tullut_mies_iski_kirkkoon_islam-illan_aikana
”Ymmärtäminen” ei kuitenkaan tarkoita ”kaiken hyväksymistä”.
Meidän pitää oppia tuntemaan toisemme ja hyväksyä heidät aidosti ”toisena” voidaksemme olla rakkauden suhteessa heihin tuhoamatta ”toista”, mutta myöskään itse tuhoutumatta. Kaikkia toistemme näkemyksiä ja uskomuksia emme kuitenkaan voi emmekä saa hyväksyä.
Aito kristillinen rakkaus näkeekin islamissa kiehtovan, mutta harhaisen inhimillisen yrityksen selvitä Viimeisestä tuomiosta ehjin nahoin. Aito kristillinen rakkaus todistaa muslimille Jumalasta, joka on vielä paljon pyhempi kuin se, josta Koraani kertoo, mutta että Hän on ennen muuta Rakkaus, joka armahtaa syntisiä Kristuksessa, Jumalan Pojassa.
Vasta ymmärtämisen kautta voi asettua toisen asemaan. Empatian pohjalta nousee mahdollisuus ymmärtää ja tätä kautta syntyy aito vuorovaikutus.
Yhtäältä hyväksyminen on ongelmallinen asenne, koska se helposti sisältää kaksoisviestin: se miten elät tai millainen olet ei sinänsä ole normaalia tai oikein, mutta hyväksyn että sinulle on oikeus valita oma tapasi olla ja elää. Toisaalta hyväksyvä ja tuomitsematon ilmapiiri mahdollistaa kohtaamisen ja sitä kautta monenlaisten asioiden puheeksi ottamisen.