Kun silloin tällöin on esitetty toivomus, että kirjoittaisin oman blogin, etten häiritsisi poliittiseen mustamaalaukseen syventyneitä heidän mukavuusalueelleen vierailla kommenteilla, olkoon sellainen nyt vaikka tämä.
Että tietäisin edes yhden leposijan, jossa isoäitini ortodoksiperheen jäsenet lepäävät viimeistä lepoaan, painuin taas kerran digiarkistojen uumeniin ja löysin isoäitini Konstantin-isän vanhemman veljen Nikolain kuolinilmoituksen. Ilmoituksessa kerrottiin, että hän nukkui kuolon uneen uskossa Herraansa Soanlahdella. Hänen surusaattonsa oli lähtenyt Soanlahden Veljakalta ja saattovirtenä oli Uusivirsikirjan virsi nro 510. Luultavasti kysymys oli vuoden 1886 virsikirjasta ja tässä iso-iso-setä Nikolain muistoksi virrestä 510 säkeistöt 4 ja 6:
”4. Alasti synnyin elämään Ja vaivoihin maan päälle, Kuin lintu putoo pesästään, Kuin lehti lentää jäälle; En riemusta Tääl’ ajassa Olekaan paljon tiennyt; Mut vaivoihin Ja vaaroihin On tieni usein vienyt.
6. Lähellä erohetkeni Ja lähtön ompi mulla; Sen matkan otan eteeni, Jost ’takaisin ei tulla; Mun sieluni Ja ruumiini Sun rauhaas, Jesus, ota; Suo apuas Ja armoas Ja päätä synnin sota.”
Kiitos tästä blogista.
Minua sinun kommenttisi eivät ole häirinneet. Kyllä niillä on yhtymäkohtia kulloinkin esillä oleviin asioihin, historian kautta.