Mustat kannet. Selkämykseen on liimattu kangaskaistale. Kansilehdellä lukee nimi ja vuosiluku: Mikko Perälä 1940. Isoisän isä on ollut silloin 73- vuotias. Tätä kirjaa hän pidellyt käsissään. Tunteeni on nyt, itsenäisyyspäivän aikaan hämmentynyt ja kunnioittavan harras.
Kun Mikko hankki kirjansa, oli Suomessa välirauha. Uusi virsikirja oli juuri tullut painosta.
Mikko kuoli evakkomatkalla Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikaan. Hänen pojanpoikansa,
minun isäni oli rintamalla hyökkäystä vastaanottamassa. Järkytysten kesä vei Mikolta hengen. Rauhaa hän ei ehtinyt nähdä.
Veisasiko Mikko? En tiedä. Kirjansa hän kuitenkin hankki heti kun se oli mahdollista. Arvelen, että sukunsa tapaan hän kirjaansa lehteili, sen äärellä tuumaili – ehkä hyräilikin. Mikon jälkeen kirjan otti käyttöönsä Olga, isäni äiti.
Olga kirjoitti 12.3.1947 Mikolta jääneen virsikirjan kansilehdelle: ”Eilinen päivä on ohi. Huomisesta en mitään tiedä. Tänään auttaa Herra.”
Erittäin hyvä uutinen!!
Vapautetaankohan nimettömän kirjeen kirjoittaneet kaikista rauhanyhdistysten vastuutehtävistä? Valitettavasti en jaksa uskoa että näin tehtäisiin ainakaan Lempäälässä.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kiusaamisasia-esilla-lempaalassa-ulkopuolisilta-ei-pida-hakea-apua/
En usko että missään muualla Suomen Rauhanyhdistyksistä on näin pimeää touhua. Ainakaan en ole itse törmännyt sellaiseen!
70-luvulla oli lähes joka ry:llä.
Hyvä homma!