{"video":"http://www.youtube.com/watch?v=7Eto-eaPbao","width":"560","height":"315"}
Majed on palestiinalainen nuori mies. Hän on kotoisin Länsirannalta Nabluksesta. Kaupunki on nykyään tunnettu yhtenä niistä alueista, joissa israelilaisten rakennuttamat siirtokunnat ovat herättäneet levottomuuksia.
Majedin elämä Nabluksessa muodostui sietämättömäksi. Häntä piestiin ja uhkailtiin, ja lopulta hän tunsi olevansa niin alituisessa hengenvaarassa, että hänen oli paettava kotoaan. Majed oli tuolloin vain 14-vuotias.
Majedia vainottiin, koska hän on homoseksuaali. Nyt Majed Koka, 29, on asunut toistakymmentä vuotta israelilaisen puolisonsa kanssa Tel Avivissa. Syyskuussa 2010 Koka antoi israelilaiselle Haaretz-lehdelle haastattelun, jossa hän kertoi tilanteestaan. Homostigman vuoksin hänen siteensä perheeseensä ovat rikki: edes hänen Israelissa asuva arabiäitinsä ei halua häntä luokseen.
Satojen arabihomojen kerrotaan henkensä kaupalla paenneen Israeliin. Homoja vainotaan, kidutetaan ja tapetaan Länsirannalla ja Gazassa, sillä islamilaisessa sharia-vetoisessa yhteiskunnassa homoseksuaalisuus mielletään luonnottomaksi perversioksi.
Rajan toisella puolella tilanne on toinen. Jokavuotinen Tel Aviv Pride on koonnut jopa satatuhatta osallistujaa, heistä muutama tuhat on turisteja. Määrä on Lähi-idän oloissa ja juutalaisvaltion seitsenmiljoonaiseen väkilukuun nähden huomattava. Suomen 5,5-miljoonaisesta väestöstä Helsinki Prideen osallistuu vain alle 10 prosenttia siitä, mitä Israelissa – jossa pride-kulkueita on muissakin kaupungeissa Jerusalem mukaan lukien. Mutta Tel Aviv on maailmankartalla erityisen gay-uimarantansa vuoksi. Tänä vuonna Tel Avivin Pride-viikko alkaa 2.6.
Äskettäin Atlanta Jewish Film Festivalissa Yhdysvalloissa ensi-iltansa saaneen dokumenttielokuvan ”Undressing Israel: Gay Men in the Promised Land” (Israelia riisumassa: Homomiehet luvatussa maassa) ohjaaja, juutalainen Michael Lucas sanoi Haaretzin haastattelussa helmikuussa:
”Israelilainen kulttuuri on itse asiassa hyvin progressiivinen ja suvaitseva. Tämä on tosi erityisesti, mitä tulee homojen oikeuksiin, jotka ovat huomattavasti edistyneempiä kuin Yhdysvalloissa.”
Dokumenttielokuvassa on mukana juutalaisia julkkishomoja, kuten Israelin parlamentin Knessetin ensimmäinen julkihomo edustaja, vasemmistolaisen Meretz-puolueen Nitzan Horowitz.
Niin sanotun sateenkaariväestön oikeudet on Israelissa turvattu lailla. Vuonna 2011 juutalaisen homoseksuaalin katolilainen aviopuoliso sai Israelin valtion paluumuuttolain nojalla ja miehensä aliya- eli juutalaisen paluumuuttajan statuksen myötä Israelin kansalaisuuden. Toisin sanoen, vaikka Israelissa ei toistaiseksi ole samaa sukupuolta olevien avioliittoa, valtio kohtelee muualla avioliittoon vihittyjä homoseksuaalisia pareja aviopuolisoina.
Monen arabihomon haave olisi päästä Israeliin. Israel–Palestiina-konfliktin jäädyttyä arabihomojen oikeuksista onkin viime vuosina tullut uusi julkinen puheenaihe israelilaisessa sanomalehdistössä. Israelilaiset asiantuntijat tuntevat suurta myötätuntoa arabihomoja kohtaan, ja monet kritisoivat ankarasti valtion kyvyttömyyttä auttaa palestiinalaisalueilla vainottuja homoseksuaaleja. Puran tätä ongelmaa hieman.
YK:n pakolaissopimuksen kannalta palestiinalaishomojen kuuluisi saada pakolaisstatus. Perusasetelma Israel-Palestiina-konfliktissa on kuitenkin niin mahdoton, että Israel on tähän asti myöntänyt ainoastaan yksittäistapauksissa pysyvän oleskeluvapauden arabihomoseksuaaleille.
Tällaisen oleskeluluvan saaneet ovat kuuluneet terveydenhuollon piiriin, ja samalla heillä on ollut oikeus perheenyhdistämiseen. Arabihomojen kohdalla asialla ei ole ollut käytännössä merkitystä, koska palestiinalaishomojen henki on uhattuna myös heidän omassa perheessään.
Perheenyhdistämisestä on seurannut kuitenkin ongelmia Israelille, sillä islamismin nousun myötä järjestelmän kautta yleisesti tarjoutui tilaisuus auttaa myös itsemurhapommittajia iskuissaan. Nykyisin turvamuuri onneksi estää iskut, mutta asian tekee ajankohtaiseksi tuore Jerusalem Postin julkaisema gallup, jonka mukaan peräti 40 prosenttia palestiinalaisista pitää itsemurhaiskuja hyväksyttävänä keinona ”puolustaa islamia”. Tämä luonnollisesti vaikeuttaa arabihomoseksuaalien mahdollisuuksia saada virallinen tai edes epävirallinen oleskelulupa Israelissa.
Asia on entistäkin monimutkaisempi. Pakolaisten oikeuksiin erikoistuneiden Tel Avivin yliopiston oikeustieteen tutkijoiden Michael Kaganin ja Anat Ben-Dorin vuonna 2008 julkaisemasta tutkimuksesta ”Nowhere to Run – Gay Palestinian Asylum-Seekers in Israel” käy ilmi arabihomojen jo olemassa olevasta pakolaisstatuksesta johtuva ydinongelma.
YK:lla on kaksi pakolaisjärjestöä. Israelin heti ensi kättelyssä allekirjoittaman Geneven pakolaissopimuksen yhteydessä 1951 perustettiin YK:n kansainvälinen pakolaisjärjestö United Nations High Commissioner for Refugees (UNCHR). Tämän lisäksi YK:lla on erityinen United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees (UNRWA).
Se perustettiin yksistään palestiinalaisten omaksi pakolaisjärjestöksi jo 1949, eikä sitä lakkautettu 1951, kun varsinainen YK:n pakolaisjärjestö UNCHR perustettiin. UNRWA pitää yllä kouluja palestiinalaisalueilla. Terroristijärjestö Hamas tekee sen kanssa yhteistyötä, ja Hamas on vaatinut, että esimerkiksi holokaustin historiasta ei UNRWA:n kouluissa saa opettaa mitään.
Äskettäin julkisuuteen tuli dokumenttivideo, jossa paljastuu, millaista yleistä juutalaisvihaa UNRWA:n kouluissa lietsotaan. Kouluissa opettajat tietoisesti kasvattavat alakoululaisia ihannoimaan terrorismia, ja 10-vuotiaat lapset oppivat päämääräkseen ”koko Israelin pyyhkimisen pois” maailmankartalta.
Homojen kannalta ongelmana on se, että UNRWA-pakolaisstatuksella elävä ei voi samaan aikaan saada UNCHR-pakolaisstatusta. Näin ollen palestiinalaisalueiden arabihomot ovat UNRWA:n panttivankeja: UNRWA estää arabihomoja pääsemästä pakolaisiksi. Tällä tavoin etupäässä EU:n ja Yhdysvaltain rahoittaman YK-järjestön epäpyhät pyrkimykset kääntyvät sitä itseään vastaan. YK:n Israelia koskevia päätöslauselmia seuranneita tilanne ei kuitenkaan yllätä. YK:n Ihmisoikeusneuvoston antisemitismi on laajalti tiedossa, eikä ole ihme, ettei Ihmisoikeusneuvosto yhdessäkään päätöslauselmassaan puutu arabimaiden homojen kohtaamiin ihmisoikeusrikoksiin.
Kaganin ja Ben-Dorin tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että kun Israel yksipuolisesti vetäytyi Gazasta 2005, arabihomojen asema alueella huononi merkittävästi. Tutkimuksessa haastateltu gazalainen homoseksuaali A kertoo:
”Suoran Israelin valvonnan alla me Gazassa nautimme edes jonkinlaisesta virallisesta Israelissa vallitsevasta toleranssista homoja kohtaan. Monet olivat luoneet kontakteja, ystävyyksiä ja suhteita Israeliin. Monet myös omaksuivat liberaaleja itsensä hyväksymisen asenteita. Vaikka inhosimme miehitystä, me pelkäsimme Palestiinan itsehallinnon vihamielisyyttä homoja kohtaan. Homojen elämä Gazassa muuttui jyrkästi, kun Palestiinan itsehallinto otti vallan Kaistaleella. Sen lisäksi, että olimme halveksittuja, meidät nähtiin vaarallisena ’viidentenä kolonnana’ palestiinalaisten taistelussa Israelia vastaan. Kaikki tämä tapahtui taustanaan äärimmäinen viha homoseksuaaleja kohtaan palestiinalaisessa yhteiskunnassa, jossa homot ovat halveksittuja iljetyksiä.”
Mitä tämä tarkoitti käytännössä? Millainen maa ”vapaa Gaza” olisi homoseksuaaleille?
Palestiinalaisviranomaiset pidättivät A:n jo 1998. Häntä syytettiin osallisuudesta pornofilmien tekemiseen. Kun A kiisti syytteen, palestiinalaisviranomaiset muun muassa ripustivat hänet käsistä roikkumaan kattoon niin, että jalat eivät yltäneet maahan, ja pieksivät häntä yli 3 tuntia.
A myös pakotettiin katsomaan sivusta, kun Palestiinan itsehallinnon univormupukuiset poliisiviranomaiset kiduttivat toista homoseksuaalia nuorukaista. Poliisit sanoivat nuorukaiselle: ”Haluamme tsekata, kumpi on mielestäsi miellyttävämpi, miehen sukuelin vai Kokis-pullo.”
Poika pakotettiin väkivalloin istumaan pullon päälle. A kertoo näkemästään: ”Näin, kun veri purskahti hänen peräsuolestaan.”
Lyhyen elämäni varrella mulle on tullut sellainen olo, että Lähi-Idän tilanne ei ole koskaan millään keinolla ratkaistavissa, rauhaa ei tule, mahdollisuudet rauhanomaiseen rinnakkaiseloon ovat olemattomat. Tämä kirjoitus ei ainakaan saanut minua toiveikkaammaksi. Miksi maailman pitää olla niin kauhean mutkikas? Miksi ihminen ei vaan voi olla ihminen ihmiselle?
Yksi lause tässä kiinnostavassa blogissa tökkäsi pahasti korvaan: ”YK:n Ihmisoikeusneuvoston antisemitismi on laajalti tiedossa…” Mitä tarkoitat? Tuota en kyllä ihan äkkiä ole valmis nielemään.
Todella karmaisevaa luettavaa. Emilia, samanlaiset tuntemukset täälläkin. Tätä ei tietysti täällä saisi sanoa, mutta minun mielestäni fanaattinen uskonnollisuus ja siihen nojaava suvaitsemattomuus on keskeisin syy siihen, että ratkaisu näyttää mahdottomalta. Mielestäni kristillisestäkin näkökulmasta katsoen vain alueen valtioiden demokratisoituminen ja kansalaisten valistuminen sekä tietynlainen ”maallistuminen” voi nostaa ihmisyyden ja humaaniset arvot uskonnollisten arvojen yläpuolelle. Vain siinä tilanteessa rinnakkaiselolle on edes jonkinlaiset edellytykset, mutta tämä muutos kestää aivan liian kauan, useamman kuin yhden sukupolven ajan.
Aiheellinen kysymys, Emilia. Yhdysvallat, EU ja monet muut maat ovat huomanneet, että YK:n ihmisoikeusneuvosto etsii tarkoitushakuisesti vikoja vain Israelista ja jättää huomiotta hirvittävän määrän ongelmia, joita muut maat aiheuttavat. Perustamisvuonnaan 2006 Ihmisoikeusneuvosto ei ottanut kantaa mihinkään muuhun kuin Israeliin – ihan niin kuin Syyriassa, Jordaniassa, Iranissa tai Saudi-Arabiassa ei olisi ihmisoikeusrikkomuksia. Vuonna 2008 ihmisoikeusneuvosto otti kannan, että sharia-lain vastaista kritiikkiä neuvosto ei käsittele lainkaan. Palestiinalaishallinnon ihmisoikeusrikkomuksista aion vielä joskus blogata, koska, kuten tiedämme, ”unohdetun kansan” asiallahan tässä ollaan. YK:n suhde Israeliin on tietysti myös aivan oma lukunsa, laajemminkin koskee paljon puhuttua ”double standardia”. Samoin UNRWA:n toiminta on asia, josta media ei täällä eikä muualla puhu mitään.
Näinä päivinä vaatii jo rohkeutta tuoda esille jotain negatiivista palestiinalaishallinnon alueelta.
Kiitos Huttuselle aiheen asiallisesta käsittelystä. Homoseksuaaleihin kohdisttettu syrjintä ja väkivalta on törkeää ja tuomittavaa, harjoittipa sitä kuka tahansa.
Saapa nähdä kuinka moni aktiivinen homoseksuaalisuuden puolustaja tulee iloitsemaan ja kiittämään Israelia suvaitsevaisuudesta. Toisaalta tuomitsemaan homoseksuaalien kidutuksen?
Vai edustaako suvaitsevainen puolustaja, Israel, väärää uskontoa ja politiikkaa, jotta sitä haluttaisiin kiittää?
”YK:n Ihmisoikeusneuvoston antisemitismi ” myös tämä on tarpeellista tuoda julkisempaan tietoon.
YK:n ihmisoikeusneuvosto olisi pelkkä ruma vitsi, ellei sillä olisi oikeaakin valtaa ainakin suhteessa aina yhtä ihanaan ”public opinioniin”. Israel on ainoana maana pysyvästi neuvoston asialistalla. Jos se ei ole ajojahtia maailmassa, johon kuuluu mm. Pohjois-Korea, niin mikä on?
Tämä blogi oli hyvä ja kauhea yhtä aikaa. Se on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta. Juhani ja moni muu lieneekin kuullut termin ”pinkwashing”, jolla kuvataan HBTL-kulttuurin käyttöä poliittisessa kasvojenpesussa. Esimerkiksi al-Qaws (sateenkaari) -järjestö katsoo ettei asia ole niin yksiselitteinen.
Ei liene epäselvää, että Israel on lähempänä länsimaista demokratiaa kuin ympröivät valtiot ja alueet, joista osaa voidaan hyvin pitää terroristivaltioina. Israelin maine gay-paratiisina perustuu kuitenkin lähinnä juuri Tel Aviviin, joka on jossain mielessä alueellaan samaa kuin Key West omallaan. Molempia markkinoidaan homoystävällisinä turistikohteina. Tel Aviv on kuitenkin aivan oma lukunsa, suurelta osin luotu keinotodellisuus, jollaisia on ympäri maailmaa. Jos ei mene mielessään Tel Aviviin, niin voi oikein hyvin todeta, että lähes kaikissa länsimaisissa demokratioissa (kuten esimerkiksi Suomessa) homoseksuaalien oikeudet ja olot ovat tätä nykyä paremmalla tolalla kuin Israelissa. Vielä selvempää tietenkin on se, että Israelissa tilanne on silti aioineja edellä ympäröiviä islamistisia yhteisöitä.
UNRWA, outo jäänne menneiltä ajoilta, on toinen epämiellyttävä kuvio. Israel on toistuvasti syyttänyt että UNRWA:n kouluja ja sairaaloita käytetään rakettien laukaisemiseen. Israel on myös hyökännyt kyseisiin kohteisiin. Todisteita Israelilla ei ole väittelleen näyttää (joka ei tietenkään tarkoita etteikö asianlaita voisi olla niin kuin Israel sanoo), ja se on pyörittänyt youtube-kanavallaan tietokoneella tehtyä animaatiota, jossa kouluun on liitetty UNRWA:n logo erittäin näkyvästi. Se on mielestäni outoa. Luulisi, että Mossadin ja Shin Betin tasoiset tiedustelupalvelut onnistuisivat saamaan aikaan parempaa ja pitävämpää materiaalia.
”YK:n Ihmisoikeusneuvoston antisemitismi on laajalti tiedossa, eikä ole ihme, ettei Ihmisoikeusneuvosto yhdessäkään päätöslauselmassaan puutu arabimaiden homojen kohtaamiin ihmisoikeusrikoksiin.”
Melkoinen show stopper tämä virke, kuten aiemmin mainittu. Antisemitismi ei kai sinällään liity homovastaisuuteen? Viittaako kirjoittaja, että antisemitistinen ihmisoikeusneuvosto itse asiassa ajaa fundamentalistista sharia-lain tulkintaa tai jotain vastaavaa?
Timo Aho, tarkoitan, että normaalin moraalitajun kannalta ihmisen peräsuolen väkivaltainen rikkominen on ihmisoikeusrikos.
Pitää nyt tarkentaa. Käsittääkseni on kyllä ihan totta, että ihmisoikeusneuvosto ei ole käsitellyt Israelia objektiivisesti. Israel-vastaisuutta löytyy.
Sanoin jo aiemminkin jossakin toisaalla ettei Juhanikaan ole vapaa uskonnollisista rasitteista vaikka onkin älykäs ja sivistynyt. Mielestäni hyvän ja asiallisen blogikirjoituksen pilaa tällaiset asenteelliset yksityiskohdat, mihin Timokin kiinnitti huomiota. Totta tietysti on, että arabimaailmassa ollaan vielä järkyttävän alkeellisella tasolla ihmisoikeuskehityksessä, jopa Israeliin verrattuna.
Salme, sama pätee myöskin Israelin suhteen.