Olen monesti miettinyt suhdettani Israeliin. Maassa on kiva käydä, maisemat upeat, moni raamatunkohta palautuu etsimättä mieleen.
Samalla kiusaannun, kun tiedän palestiinalaisten olot. Monilla israelilaisilla on sukutaustassaan hirveyksiä kärsittyinä. Nyt annetaan itse isän kädestä. Tai isketään ennakoivasti ensin.
Olisi Rauhanruhtinaalla töitä synnyinmaassaan.
Väkisin tulee myös mieleen ihmettely siitä, miksi monen suomalaisen Israel-rakkaus kohdistuu vain juutalaisiin, joille Kristus kelpaa huonosti. Samalla jätetään huomiotta, että alueen kristityistä huomattava osa on palestiinalaisia tai muita arabeja. Heitä tosin on muuttanut maasta pilvin pimein.
On ”raamatullista” rakastaa Israelia. Kritiikittömyys tai sinisilmäisyys taas eivät sitä ole. Nykyinen Israelin valtio voi olla hyvinkin eri juttu kuin ihannoitu ”Jumalan silmäterä”.
Enkä ole löytänyt Raamatustani tietoa siitä, että juutalaisilla olisi jokin erilainen pelastuksen tie kuin muilla kansoilla. Heidänkin tulisi uskoa Herraan Jeesukseen. Lain teoilla kun ei vanhurskautta saavuteta, tai sitten pitää Paavalin kirjeet hylätä.
Myös kristityt voivat omia itselleen Israelin nimen. Roomalaiskirjeen luvut 9-11 piirtävät kuvaa uudesta Israelista, jossa ratkaisevaa ei ole veren perintö, vaan usko.
No niin. Tällaisia kun pohtii, saa pian vastaansa ryöpyn syytöksiä ja suoranaista herjaustakin. Siitäkin on kokemusta.
Viehättäisi ajatus siitä, että jossakin eri tavoin ajattelevat Israelin ystävät voisivat pohtia yhdessä erilaisia näkökohtia, kuunnella ja oppia toisiltaan. Siis ilman pakotettua yksimielisyyttä.
Samoja ajatuksia minulla, Marja-Sisko. Kritiikittömyys ja sinisilmäisyys sekä mustavalkoinen suhtautumistapa häiritsevät minuakin kovasti. Enkä voi ajatella Israelia samalla muistamatta palestiinalaisia.
Olen huomannut, että kiihkeät israelinystävät lukevat Roomalaiskirjeen luvun 2 jakeista 9 ja 10 yleensä vain jälkimmäisen. Jakeessa 10 luvataan kirkkautta ja rauhaa jokaiselle hyväntekijälle, ensin juutalaiselle, sitten myös kreikkalaiselle.
Jae 9 kuitenkin kuuluu: ”Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen.”
Eli vastuu on ensin juutalaisen, myös negatiivisessa mielessä. Siinäkin uskooko Jeesukseen Vapahtajanaan vai ei. Juutalaisetkaan eivät pelastu ilman Kristusta, Hän on ainoa tie Isän Jumalan luo. Muuta tietä ei ole.
Israelista on mielestäni aika vaikea keskustella puoluettomasti. Se nostaa pintaan kiihkeitä tunteita, yleensä melko kärjistyneitä.