Israel pommittaa ylhäältä…MUTTA

Vääryyttä ei toisten vääryydellä ei voi – tai oikeammin ei saa – perustella toisten vääryydellä, (niinhän sitä lapsena …..) olipa sen takana sitten Israel tai Palestiina noiden ääriliikkeiden(sä) kautta. Terroristiset järjestöt ja palestiinalaiset eivät ole sama asia: tuomitsemalla Hamasin terrorismi ja sen uskonnollinen ulkopuoleltakin tuettu viha, ei tuomita palestiinalaisia, jotka ovat käytännössä noiden järjestöjen(sä) pelinappuloina. Kuinka moni palestiinalainen ei kannata Hamasia ja sen toimintatapoja; ja kuinka moni edes osaa ajatella muita suhtautumistapoja, on hankala kysymys – vapautta kun heillä ei ole monestakaan syystä. Ei päättää eikä tietää.

Jos puhutaan ”aparthaidista”, sitä löytynee myös Hamasin islamistisesta valtapiiristä. Siis uskonnollista syrjintää ja varsinasta vihaa tosin uskovia (tai etnisesti ”toisia”) kohtaan. Ja Hamasisilla ja sen ylläpitämällä syrjinnällä on melkoisen ja huolestuttavan vahva kannatus, jos olen oikein ymmärtänyt. Joskus tuntuu että maailmalla idässä ja lännessäkin – ja jopa Suomessa. Pahalta tuntuu seuratessa Lähi-Idän tragediaa, jossa tarvittaisiin ennen kaikkea evankeliumin toivoa. En usko minkään muun tuovan ratkasua, varsinkin kun YK lienee menettänyt uskottavuuttaan.

Palestiinalaiset toki kärsivät enemmän. Mutta eivät helpota tilannettaan turvautumalla Hamasin tekemäään terroriin. On hempeää kuin vanhassa työväenlaulussa: ”aamulla varhain kivääriin tartuin ja nostin kohti sortajaa” – jossa sortajaksi tulkitaan kaikki ”toiset”, olivatpa sitten aikuisia, sotilaita, lapsia, vanhuksia. Niitähän toki menehtyy niin palestiinalaisten kuin israelilaisten tomissa ja puolella – kuvattiinpa niitä sitten hyökkäykseksi tai viattomieksi puolustukseksi. Eivät viattomia ole kummallakaan puolella. Ja Eurooppa on monessa suhteessa itsekin keitosta ollut keittelemässä ja hämmentelmässä.

Vaikka kuinka näkisimme alkuvian olevan vain ja ainoastaan Israelissa, en voi olla ihmettelemästä sitä, että Hamasia ja sen tuhotyötä ei voisi tuomita liittämättä siihen jonkinlainen ”mutku….” -varaus. Tuomitsemalla Hamasin isku(t) ehdottomasti tuetaan palestiinalaisia – ei vain Israelia. Jos jommalle kummalle osapuolella – siis Israelille tai palestiinalaisille – annetaan ”ylimääräinen” väärintekojen ymmärryksen puolustus, vesitetään puolueettomuus, joka tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Tuntuupa meilläkin liittyvän muuhunkin poliittisuuteen – kausaalisuhteesta en väitä mitään.

En ymmärrä, miksi Suomessakin suhtaudutaan niin mustavaloisesti asiaan – ja myös tulkitaan toisten suhtautumista niin mustavalkoisesti. Poliittiset tai maailmankatsomukselliset intohimot sotkenevat asiaa, muissakin kuin ”tietyissä kristillisissä ääripiireissä”.

Pyrkimys erotteluun lienee ihmisen ominaisuus. Koemme kuuluvamme milloin mihinkin ’meihin’ erotuksena ’noista toisista’. Tilanteista riippuu, olemmeko mielestämme alakynnessä vai niskan päällä. Tämä ominaisuus lienee sellainen, joka on tunnistettava ja tunnustettava, jotta sitä voi hallita, pitää kurissa. Ihmisellä on myös pyrkimys yhteyden luomiseen ja ylläpitämiseen. Onneksi on.

Martti P.

”Pyrkimys erotteluun lienee ihmisen ominaisuus. ”

Tämä tietysti pätee myös meihin kristittyihin, esim. ehtoolliselle voivat osallistu vain kastetut ja voidellut seurakunnan jäsenet (näin ortodoksisessa kirkossa). En usko, että voidaan vaatia perustellusta kaiken erottelun lopettamista. Esim. seurakunnan jäseneksi voi tulla kuka tahansa opetusta saatuaan ja toimitusten kautta. En pidä ”apartheidina”, ettei muiden uskontojen tai kirkkokuntien edustajille jaeta pyhiä lahjoja.

Mutta eivät ehtoollisen osallistuvat pidä itseään muita parempina, päin vastoin, kyse on nöyryydestä ja sen tunnustamisesta että on armon tarpeessa .

JUKKA, olen kanssasi samaa mieltä. Jos ja kun naisia ja lapsia, siviilejä tapetaan, se on ehdottomasti tuomittava, teki sitä kumpi osapuoli tahansa.

Piispa Teemu Laajasalon mielipidekirjoitus oli pysäyttävä. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009920854.html

TIMO, vaikuttaako tähän millään tavalla se, että mm USA:n tukema ja vähitellen alueen sotilasmahdiksi kasvava Israel näissä sodissa laajensi aluettaan ja on pitänyt miehittämänsä alueet hallussaan. Israelin tuhoamista haluavat valtiot ja pyrkimykset sodissa ja muutenkin on tuomittavia, ehdottomasti tuomittavia, mutta kehitys on koko ajan mennyt päinvastaiseen suuntaan ja tänä päivänä kapellimestarina on Israel itse. Suurin ongelma on nyt siinä, ettei Israel toisin kuin mm USA toimi kahden valtion ratkaisun puolesta, Suomessa osa Israelin Ystävistä puhuu Davidin valtakunnan palauttamisesta, mikä olsi yhtä kuin kolmas maailmansota.

SAMI, todella pysäyttävä. Suomen ev.lut. kirkon piispa asettuu yksin toisen osapuolen tueksi ja puhuu vihapuhetta palestiinalaisille. Israelia ei saisi edes arvostella Haloo! Israelin toimintaa arvostellaan ankarasti Raamatussa. Mutta korruptoituneesta ja demokratiaa murentavasta Netanjahusta pitäisi puhua vain hyvää.

Heikki, israelin politiikkaa saa arvostella. Siitä ei ole kysymys. Palestiinalaiset eivät myöskään hyväksy kahden valtion mallia. Idologinen siionismi ja arabimyytit voidaan sulkea tästä, en innostu niistä. Juutalaiset ovat koko ajan sotatilassa, ratkaisut ovat nähtävä tästä näkökulmasta, heitä uhkaa koko islamilainen koaliitio. En ole mikään lähi-idän asiantuntija, ja ongelmat ovat niin suuret, että useimpiin kysymyksiin en osaa vastata. En myöskään tiedä onko arviointi oikeutettua tai jopa aivan väärää.
Gasa on kuulunut v. 2005 palestiinalaisille, miten siellä valtio on kehittänyt maatansa vai onko niin, että terroristit pitävät siellä majaansa.

Heikki, vihapuhetta? Voitko nyt konkreettisesti osoittaa missä kohtaa piispa Laajasalo esittää palestiinalaisia kohtaan vihapuhetta? 🤔🤔🤔

Heikki,

Mitä tarkoitat tässä yhteydessä ”vihapuheella”? Ja ketä piispaa nyt tarkoitat? Vihaista puhetta olen havainnut niin siellä kuin tuollakin.

Minä en ymmärtänyt ainakaan Laajasalon tuomitsevan palestiinalaisia tai islamin uskoisia vaan nimenomaan islamistista väkivaltaa tehneen ja ihmisoikeuksia rikkoneen Hamas-jarjestön (Iranin antisemitistisesti tukemana), joka sortaa myös palestiinalaisia, jotka eivät halua Hamasin toimia kannattaa.

Itse olen sitä mieltä, että tuen osoitus niin palestiinalle kuin Israelille ei tarkoita toisen osapuolen tuomitsemista. Eikä kaikkeen tuomitsemiseen tarvitse liittää ”mutta” -varausta (tai vaimennusta). Syitä tietenkin voi kertoa ymmärtävänsä puolin ja toisin. Ymmärrys ja hyväksyntähän ovat aivan eri asioita, vaikka mediassa ja retoriikassa ne menevätkin sekaisin kuin väärä raha. Tukeminen ei tarkoita vihan tai vakivallan ”siunaamista”.

Tuki väkivallalle on oma pahuuden kysymyksensä. Palestiinan tukeminen ei saisi merkitä Hamasin tukemista vaan Hamasin toimien tuomitseminen pikemminkin on toivon toivotusta palestiinalle ja kahden valtion mallin toivolle (sikäli kun joku siihen lähiaikoina vielä jaksaa uskoa). Tuen anto Israelin hyökkaykselle tai Hamasin väkivaltatoiminnalle on tietenkin toisen osapuolen peruisteetonta vähättelyä, moraalitonta. Hamasin ihmisoikeusrikkomuksista iloitsevia ei pidä tukea tai kannustaa – vaikka toki voisi toivoa heidänkin löytävän Kristuksen armahduksen omallekin kohdalleen. Ei tietenkään Israelinkaan kaikkia toimia tule ”juhlistaa”.

Olen – kuten moni muukin – lopen tympääntynyt tähän israelilaisen tai palestiinalaisen ”pääpirun” valitsemiseen ja nimeämiseen, johon mediassa on ollut tapimumusta – eikä someaika totisesti helpotusta tuone. Vääryyksitä tietysti on syytä puhua – unohtamatta, että eivät kaikki pulmusia ole kummallakaan puolella. Ei omassa mediassammekaan. Saati tasapuolisia, jonka puutteen suunnasta ei yksimielisyyttä taida tulla. Olisi annettava tukea niin palestiinalaisille kuin israelilaisillekin, ei Hamasille kansainvälisne vallantavoittelijoineen. Ainakin, jos aidosti ajattelemme kahden valtion mallia. Yhden rauhallista yhteiseloa elävän valtion mahdollisuuteen – joskus hamassa eskatologlisessa tulevaisuudessa – uskovat kaiketikin vain ”kristilliset ääriliikkeet”. Ei siis ihmisten aikaansaamina saati vallantavoittelemisen tuloksena. Kontekstitkin joskus menevät sekaisin toisiamme ymmärtämättöminä.

Tutustumisen voi aloittaa tästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamin_suhtautuminen_muihin_uskontoihin Tähän kiinnitin huomiota tuota lukiessani: ”Tilanne oli monta vertaa hankalampi kuin Euroopassa, missä vain pienet juutalaiset väestönosat tuottivat kirkolle päänvaivaa. Ratkaisu muodostui silti molemmilla suunnilla samanlaiseksi: eriuskoiset saivat jatkaa elämää omien lakiensa mukaan, mutta heidän kansalaisoikeuksiaan rajoitettiin voimakkaasti.”

Tämä kansalaisoikeuksien rajoitus on yhä voimassa monissa islamilaisissa maissa. Myös naisia pidetään miehiä alempiarvoisina monissa islamin tulkinnoissa.

Muslimit pitävät tavallaan itseään ”herrakansana”, joilla on eri oikeudet verrattuina muihin. Tämä on hyvä ymmärtää kun käydään ns. vuoropuhelu islamin edustajien kanssa. Ja tietysti eivät varmaankaan kaikki muslimit ajattele näin.

Islam taisi keskiajalla (loppupuolella?) ainakin paikoin kohdella juutalaisia itseään alempina 8 ja verotettavina) mutta kuitenkin jopa sallivammin kuin monet Euroopan kristityt; osasivat kaiketikin heitä hyödyntääkin. Nyt näyttää siltä, että islamin piirissä on (myös) todellista juutalaisvihaa – ja toki sitä on Euroopassakin eräissä piireissä. Meidän on helppo kuitata Iranin puheet ”hassuksi ääriretoriikaksi” mutta Hamasin isku näyttäisi antavan tukea käsitykselle, ettei kyse olisi pelkästä rannalta huutelusta vain jostain kaukaa. Ei liene myöskään sattumaa, että Iranissa (ja muslimiveljeskunnan piirirrä) holokautin kieltäminen on perusasiaoihin kuuluvaa, minkä perusteiden ymmärtäminen pakottaa ihmettelemään.

Israel ei kavahda niinkään palestiinalaisia kuin Hamas-Hizbollah-Irania (muine yhteistyöpiireineen).

Palestiinalaiset kärsinevät tilanteesta eniten.
Ainakin toistaiseksi.

”Muslimit pitävät tavallaan itseään ’herrakansana’, joilla on eri oikeudet verrattuina muihin.” Näinhän on kristillinen länsimaisuuskin tehnyt maailman sivu.

JARI, blogin kirjoittajana olen kyllä koettanut perehtyä niin islamiin kuin juutalaisuuteen. Ennen muuta niiden historiaan, mutta niin kirkkohistorioitsija kuin olenkin, Murtorinteen ja Laasosen kasvatti, asiantuntija en näissä kummassakaan ole. Myös Suomen kirkon historiasta löytyy kyllä juutalaisvastaisuutta, antisemitismiä.

Minusta välttämätön peruslähtökohta pitäisi olla, ettei asetuta yksipuolisesti kiistan toiselle puolelle, vaan nähdään ja ymmärretään kummankin oikeus asua rauhassa.

Heikki, minusta esittämäsi lähtökohta on oikea.

Martti,

oikeassa olet siinä, että taitaa kaikilla ryhmittymillä olla kiusauksellinen taipumus pitää itseään muita parempina (tai parempana) ja (yli)valtaa ansaitsevina. Kristikunnan(kaan) historia ei kieltämättä usein ole heijastanut Mestarinsa periatteita. Synti elää ja ”voi hyvin” niin kristikunnan kuin islamikunnakin keskellä.

Ja sama ilmiö taitaa olla niin arvokonservatiivien (”konservatiikukunnan”) kuin arvoliberaalienkin (”liberaalikunnaan”) kesken. Jotkut tosin sen suostumat omalta kohdaltaa myöntämään, jotkut eivät – ainakaan ”varsinaisesti”. Ja taitaapa ”sosialismikunnan” ja ”(suur)kapitalismikunnan” piirreissäkin tuota vallantahdon liikehdintää ilmetä. Taitaa kristikunta syntisyydessäänkin olla ainut usko(mus)piiri, joka on tehnyt julkista katumusta omista tämän alan synneistään – imperialistis-kolonialistisista harharetkistään.

Erikseen ovat sitten ne piirit ja aatteet tai katsomukset, jotka suorastaan (puoli)julkisesti tavoittelevat maailmanvaltaa. Kristus Jesuus varoitti tavoittelmasta maailman valtaa mutta antoi kuitenkin luvan ja kehoituksenkin odottaa sellaista maailmanvaltaa, jota Hän aikanaan hallitsee ja joka ei ole sellainen valta kuin mitä me ihmiset tavoittelemme. Näin siis aidossa klassisessa kristinuskossa maallinen valta ja hengellinen valta (ja usko) eroavat, vaikka toki niitä on väärin samaistettu ja sovellettu.

Olen ymmärtänyt, että islamissa (varsinkin sen ”fundamentaalisessa” islamilaisessa ymmärryksessä) maallinen valta ja hengellinen valta eivät edes periaateessa erotu toisistaan. Käsittääkseni Hamas on sitoutunut islamistiseen tulkintaan, jossa tavoitellaan (maailmankin) laajaa maallista valtaa – islamilaista sellaista. Islamismissa – jota Hamas edustanee – lienevät ”kaikki keinot” sallittuja kalifaattisen päämäärän tavoillamiseksi. En katsoenkä usko sen olevan palestiinalaiten hyväksi.

Jotenkin Heikillä on hämärtynyt mitä on islam, mitä hamas teki. Jos veli venäläinen hyökkäisi, imatralle nuorisofestivaaleille tapaen, niin julkaisinko kirjoituksen…

Hamas ei ole Islam kuten Venäjäkään ei ole ortodoksisuus. Sotaherrat käyttävät uskontoa usein perusteluna veriteoilleen, mutta se on aina väärinkäyttöä.

TARJA, uskotko kirjoittamaasi itsekään? Maalaat pirun seinälle ja käyt sitä vastustamaan. Yksisilmäisyys ei tässä hyödytä ketään eikä mitään.

Hamas, ei ole islam, islamiin kuulu jihad, se on sisään rakennettu siihen. Ortodoksisuuteen taas ei ole sisäänrakennettua sotaretoriikkaa. Myös valtion ja kirkon suhde on tarkasti määritelty kanoneissa. Venäjän historiassa on voimakkaita esimerkkejä kirkon toisinajattelusta, valtion politiikkaa kohtaan. Tästä voi vetää helposti johtopäätöksiä nykyiseen tilanteeseen. Ortodoksinen maailma on laajasti tuominnut venäjän partiarkaatin toimet, islamilaiset maat eivät sen sijaan ole tuominneet hamasin tappoja.

”Islamiin kuulu jihad, se on sisään rakennettu siihen.” Islamin oppineet kuitenkin keskustelevat siitä, tarkoitetaanko sanalla aseellista taistelua toisin uskovia vastaan vai uskovan sisäistä kilvoittelua eipäuskoa vastaan. Kuuluuhan vastaava taistelun ajatus kristinuskoonkin. Ristiretkeläisten tuhoisat armeijatkin olivat omasta mielestään evankeliumin asialla.

Islamin jihadi on sisällöltään kumpaakin. Ristiretkiä oli monenlaisia. Kuten muitakin sotia.

Heikki, olen katsonut ylen dokumentin. Yhden dokumentit perusteella, en katso tuntevani kokonaisuutta. Kuten sanoin, politiikkaan voidaan sisällyttää kaikkea vääryyttä. Se oikeistolainen politiikka mitä israelin pääministeri edustaa on saanut laajaa kritiikkiä israelin kansan keskuudessa ja hyvä, että on saanut.

Hamas, on tässä se joka on aloittanut sodan ja käyttää omia kansalaisia suojakilpenä. Islamin jihadiin kuuluu sota ja hyökkäyksen jälkeen annettava uhri.

Palestiinalaiset elävät köyhyydessä, mutta Hamasin johto elää hulppeasti Qatarissa

https://yle.fi/a/74-20056281

SAMI, ei vain se yksi YLE:n dokumentti. Siirtokuntalaisten väkivallasta palestiinalaisia kohtaan on tilastoja, väkivalta on koko ajan lisääntynyt. Mutta koko asetelma, että sodalla valloitetulle ja miehitetylle alueille luodaan miehittäjän siirtokuntia – eihän sitä voi millään puolustaa. Se on kuitenkin Israelin politiikka, sen poliisit ja sotilaat katsovat sivusta, eivätkä puutu. Odotan, että Suomen ”Israelin Ystävät” myöntäisivät nämä faktat, mutta sitä he eivät tee. Tai jos myöntävät, perään tulee … mutta

Heikki, on varmasti myös tilastoja hamasin raketti iskuista joka kohoaa tuhansiin ja näyttää jatkuvan palestiinalaisten omasta maasta, Gasasta. Vähän sama kun venäjä ampuisi jatkuvalla syötöllä raketteja ympäri Suomen maata. Sellainen Hamas on, se on aitoa islamia.

Heikki, en tiedä kuka on Antti K.

Se ei liene olennaista, tunnemmeko ne, jotka ovat asiasta jotain sanoneet. Se on, mitä he ovat sanoneet. Näemmekö asiat samoin vai eri tavoin?

SAMI, en minäkään häntä tunne, tiedän vain, että hän järjestää Israel-matkoja ja on kirkkomme pappi. Ja että hänen todistuksensa Palestiinasta sopisi vaikka Netanjahun tiedottajan suuhun.

Kannattaa seurata, onko keskustelijan tavoitteena voitto ja vastustajan tuhoaminen, vai rauha tälle jatkuvasti rauhattomalle alueelle.

Hamasin ja Islamin tavoite on tuttu historiasta, juutalaiset ulos.

Miten lienee, olisiko juutalaiset ajettu jo aikoja sitten mereen ilman heidän sotilasmahtiaan? Sekin on hyvä huomata, miten osin on kovin vaikea pitää Hamsia terroristijärjestönä. Ulkoministeri Elina Valtonenkin (kok) luonnehti (HS 8.10.) ”palestiinalaisen äärijärjestö Hamasin hyökkäystä Israeliin järkyttäväksi ja terroristiseksi.”

Heikki P: Oslon sopimukessa Länsiranta jaettiin kolmeen osaan. Yksi alueista jäi palestiinalaisten hallintaan ja yksi juutalaisten/Israelin haliintaan (muistaakseni C). Israel on rakentanut vain C-alueelle, ei siis mielivalaisesti. Sen sijaan media ei kerro että Abbasin porukka on rakentanut nimenomaan kuvattomasti enemmänkin tälle C-alueelle. Tällainen tämä maailma on.

Katsotko siis, että Hamas toteuttaa Jumalan tahtoa? Saako se sinut kannattamaan sen terroritekoja?

Jumala kaitselmuksessaan käyttää pahuutta vaikka Hän ei sitä luo. Hamasta Hän voi käyttää esim juutalaisen jäännöksen paluttamiseen Messiaan yhteyteen. Jos ei nyt, niin tulevaisuudessa, näin tapahtuu. Tämä on monissa Ut ja Vt kohdissa vakiota. Näin tapahtuu kun pakanain luku tulee täyteen, riippumatta juutalaisten maantieteellisestä asemasta.

Tällaisia ajatuksia voisi jatkaa siihen suuntaan, että Israelin valtio ei nykyisellään ole Jumalalle kelpaava ja siksi sitä kuritetaan Hamasin pahuudella. Pohdin tällaista osoittaakseni, että käsitys Jumalan omaisuuskansasta ei välttämättä tarkoita sen toimien varauksetonta hyväksymistä.

Jumalan omaisuuskansa on kirkko, johon kuuluvat kaikki kansat.

Eivätpä kirkonkaan toimet aina kestä tarkastelua. Vastuullista valppautta tarvitaan.

JORMA, jostain syystä en löytänyt Areenasta, mutta Timo R. Stewart ia on kuultu äskettäin monta kertaa, mm Ruben Stillerin ohjelmassa. Rauhallinen ja selkeä asiantuntija, joka osaa katsoa asiaa kummaltakin puolelta. Toisin kuin Helsingin piispa tai moni somessa huutava ”Israelin Ystävä”:

Olennaista on, pystytäänkö jollain lailla näkemään alueen kokonaiskuva, vai poimitaanko runsaasta materiaalista vain toista osapuolta raskauttavia yksityiskohtia. Ihmisarvo on jakamaton ja rauha on jakamaton. Oikeudenmukainen rauha voidaan saada vain sopimalla, ei sotimalla.

Tässä on nyt koko joukko merkillisiä moraalisia dilemmoja. Yksi on se, että vastakkain ovat terroristijärjestö ja itsenäinen, kansainvälisesti tunnustettu valtio. Tuntuu jotenkin merkilliseltä, että Israelilta edellytetään aina vain ”pidättyväisyyttä” samalla kun terroristeilta ilmeisesti ei.

Toinen on se, mihin olen jo aiemmin kiinnittänyt huomiota: YK:n rooli. Vaikka Palestiina jaettiin sen päätöksellä 1947 juutalais- ja arabivaltioon, toiset eivät tätä jakoa suostu edelleenkään hyväksymään. Toiset ovat hyväksyneet, mutta ovat vuosikymmenien ajan laajentaneet omia alueitaan ja ajavat käytännössä omaa yhden valtion malliaan vahvemman oikeudella. Ja alun perinkin arabivaltiot huusivat kyllä täyttä kurkkua juutalaisvaltiota vastaan, mutta halusivat samalla laajentaa omia alueitaan. Ja vaikka kuinka pitäisi oikeana ratkaisuna ns. kahden valtion mallia, kuka uskoo tosissaan sen toteuttamiskelpoisuuteen ja toimivuuteen? Israelin näkökulmasta YK on usein ollut lähinnä riistämässä sen asevoimin saavuttamia etuja. Ja juutalaisviha taitaa olla palestiinalaisten puolella niin syvää, että rauhaa ylläpitämään pitäisi luoda vahva YK-armeija.

Markolla hyviä näkökulmia. Yksi ongelma tässä on, se että ei ymmärretä Islamin näkökulmaa ja sen hegemoniaa. Israel valtiona on heille kuin kivi kengässä, josta on päästävä eroon.

Marko,

YK todellakin on hampaaton rauhanponnisteluissa (tai osin sillä on hiukan ”oudot hampaat”).

YK lienee muutaman sata kertaa tuominnut Israelin – montako kertaa Hamasian, en tiedä. Eikä Pohjois-korea, Iran ym. liene kovin montaa kymmentä kertaa tullut tuomituiksi. Ihmisoikeusrikkomuksetkin (tai vain demokratian loukkaukset) ovat jotenkin suhteellisia, tekijäriippuvaisia? Jotkut piirin kuulemma (huumorilla höytettynä) ymmärtävät lyhenteen UN synonyymiksi ”United Nothing”. Vähän sellainen hyvien, pahohjen ja rumien ryhmäytymisilmiö tuntuu vallitsevan YK:ssakin näyttäytyvän. Ei Venäjänkään tuomitseminen YK:ssa ihan sutjakkaasti tunnu sujuvan.

Heikki Palmu. Tietenkin olisi perusteltua pyrkiä ns. kahden valtion malliin. Mutta se edellyttää kahta asiaa, jotka kummankin osapuolen pitää tunnustaa: että vastapuolella on oikeus elinkelpoiseen valtioon ja sen turvallisuuteen. Kompromisseja tarvittaisiin ilman muuta. Jos toinen osapuoli kuitenkin haluaa ”Juden raus” eli juutalaiset pois maasta ja toinen osapuoli ottaa juutalaiselle kansalle koko Juudean ja Samarian eli Länsirannan jumalallisen oikeuden nojalla, yhtälö on yksinkertaisesti mahdoton. Varmasti molemmilla puolilla on myös maltillisia, mutta myös osa näiden vaatimuksista on mahdottomia vastapuolen hyväksyä.

Muuan ruotsalainen journalisti, jonka nimeä en nyt muista, totesi joitakin vuosia sitten, että puhe itsenäisestä palestiinalaisvaltiosta on tosiasiassa epärealistista. Syynä on palestiinalaishallinnon oma korruptoituneisuus ja kyvyttömyys sekä taloudellinen hauraus ja yhteiskunnallinen hauraus. Hamasin ja Hizbollahin terroristit, jotka ampuvat rakettejaan jopa omiin sairaaloihinsa ja kieltävät siviilejä pakenemasta, ovat sitten asia erikseen. Se, että heidän rikollisia tekojaan on juhlittu siellä ja täällä jopa Ruotsia myöten, ei ainakaan lisää luottamusta palestiinalaisosapuolen rauhantahtoisuuteen. Tosin voin yrittää ymmärtää sen syitä. Myös juutalaisten siirtokuntalaisten joukosta löytyy yllin kyllin arabien tarpeet ja oikeudet kieltävää ääriajattelua.

Ja kuitenkin: Pitäisikö sittenkin antaa kerrankin aseiden ja voimankäytön ratkaista ja sen jälkeen – pulinat pois! Sekä Saksa että Suomi onnistuivat integroimaan omat pakolaisensa yhteiskuntaan hävityn sodan jälkeen. Periaatteessa myös arabien pitäisi voida kyetä samaan. Myönnän, että en osaa pitää realistisena ajatusta, että Israel purkaisi siirtokuntansa ja vetäytyisi vuosikymmeniä sitten piirretyille rajoille. Mutta en oikein jaksa enää uskoa palestiinalaistenkaan aitoon rauhantahtoisuuteen.

Marko, äärimmäisen vaikeata se on, mutta ei mahdotonta. Vrt. Irlanti, jossa on päästy eteenpäin. USA voisi pakottaa Israelin hyväksymään toisen, autonomisen valtion. Sen uhkana on nyt Trump.

Ai, nytkö Lähi-Idän rauhan pääasiallinen este onkin Donald Trump?

Olen sitä mieltä, että meidän on syytä välttää liikojen neuvojen huutelemista; oikeaa ja tarvittavaa asiantuntemusta konfliktinratkaisussa on kyllä olemassa. Pohjois-Irlanti on hyvä esimerkki siitä, että jotain todella voidaan tehdä. Mutta eihän ratkaisu voi olla se, että juuri Israel ”pakotetaan rauhaan” ilman että samalla pakotetaan palestiinalaiset hyväksymään juutalaisvaltio ja luopumaan uskonnollissävytteisestä juutalaisvihasta sekä sen ylläpitämisestä. Ja autetaan heitä rakentamaan elinkelpoinen valtio. Lisäksi mukaan pitää saada ympäröivät arabivaltiot, joista Libanon on romahduspisteessä ja Syyria raunioina omasta sisällissodastaan. Ei Israel tule Golania takaisin luovuttamaan ilman erittäin vakaita ja rauhanomaisia suhteita Syyrian kanssa. Jerusalemin jako on myös aika mahdoton ajatus: haluavatko paikalliset ihmiset uutta kylmän sodan Berliiniä tai Wieniä? Valga/Valka ja Haaparanta/Tornio voisivat tietysti toimia myönteisinä esikuvina.

Kuten sanoin, meidän on paha mennä ylhäältä päin sanomaan, miten rauha saadaan rakennettua. Tuumin kyllä joskus ihan yksityisesti, voisiko jonkinlainen Ahvenanmaan malli toimia palestiinalaisalueilla. Mutta niin kauan kun heitetään kiviä, polttopulloja ja käsikranaatteja, ja ääriryhmät molemmin puolin ajavat omia agendojaan, mistään ratkaisusta on turha unelmoida.

Irlanti on ollut lähinnä alueellinen kiista, jossa uksonto lieneen ollut vain etäinen taustatekijä, jonka nimiin menneet luettiin.

Kahden valion malli on kaiketi ns. virallinen tavoite – onko vain tilapäinen sellainen, lienee oma pohteensa eri piireissä. Ja millaiset valtiot ja millaiset oikeudet kummassakin vallitsisi, ei sekään liene kovin helppo kysymys saati vastaus siihen. Olisiko kummassakin oltava esim. uskonnonvapaus tms.?

Lähi-idässä uskonto on aivan eri kategorian vaikuttaja: Irlanti oli paikallinen kriisipesäke, Israel-Palestiina on kriisi, johon ovat sotkeutuneet niin arabit, (vanha) Venäjä, Neuvostoliitto, uusi Venäjä, Britit, Osmannit, Iran, Qatar, Syyria, Libanon, USA, Egypti, Jordania ja historiassa useampikin Euroopan maa, Lähi-Idän naapurimaat, ja jo vanha Rooman valtakunta (joka hyödynsi ryötettyjä Jerusalemin temppelin aarteitakin). Ja nyt tietenkin myös Saudi Arabia keskisinä liennytys/business -ajatuksineen.

Intressipiirejä alueelle on sitten lisääkin, Kiinaa ja Intiaa myöten.

EIkä kyse ole myöskään vain Holokausti-ilmiöstä, vaikka sekin tietysti asiaan liittyy. Toivottavasti ei uudelleen.

Marko, toden totta pidän D.Trumppiasùurena uhkana maailmanrauhalle.

Ja 2 valtion malli. Jos naapurit eivät sitä saa aikaan, pitäisi YK: ja lähinnä USA:n pakottaa. Ja tietenkin taata kummankin koskemattomuus. Sellaista YKta ja USAta toivon ja joku muukin on pitänyt sitä mahdollisena. Miten muuten rauha syntyisi. Israelin turvallisuus on taattava diplomaattisesti, poliittisesti. Nyt se ”turvataan” aseilla.

Heikki Palmu. Tästähän joku asiantuntija – oliko Timo Stewart – juuri televisiossa huomautti: Hätiin huudetaan aina vain USA:ta, vaikka lähempänäkin löytyisi rahaa ja vaikutusvaltaa… Yhdyn Jukka Mikkolan kommentteihin.

Valitettavasti tässä maailmassa ei taida olla olemassa sellaista rauhaa, jota ei viime kädessä asevoimalla taattaisi. Kuten suuresti arvostamani edesmennyt opettajani Osmo Jussila sanoi: ”Kaikki valta nojaa viime kädessä pistimiin”.

On helppo syytellä Israelia YK:n ja kansainvälisen oikeuden vastaisesta toiminnasta. Itse asiassa siihen lienee hyvät syynsäkin. Totta kai YK:n ja ”kansainvälisen yhteisön” pitäisi kantaa vastuunsa vaikka rauhaan pakottamalla ja rauhaa rakentamalla. Mutta silloin pitää huolehtia molemmista osapuolista. Paluuta vuoteen 1947 tai 1967 ei ole, vaikka kuinka toivottaisiin ja vaadittaisiin. Ei meilläkään ole paluuta vuoteen 1920, vaikka r-ä veikin meiltä Karjalan vastoin kaikkea oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta 1940/1944.

Kiitos, kuuntelen kun kerkiän.