Israel terrorisoi muslimimaita

…kaksi uutista sen nurjasta puolesta…”

Nurjia puoliahan löytää. Kun Suomi jossakin kv. vertailussa pääsee niin sanotusti mitalisijoille, kirjoittavat tietyt suomalaiste Newsweekiin tai asianomasieen tutkimuslaitokseen ja kertovat Suomen nurjista puolista, joten tutkimustulos ei voi olla totta.
Nurjia puolia on kaikkialla.

Mitä ovat arabimaailman nurjat puolet?
On vähän kaikki niin nurjaa, ettei päälispuolta löydy kaftaanista ollenkaan….

Tämä on jotenkin liikuttavaa kokonaisuudessaan tämä Israel-keskustelu. Varsinkin kun KUA ja Kirkkopalvelut määrittävät huomenna Kuopion torilla kenelle Pyhä maa kuuluu. Minä vastaan. Se on aina kuulunut sille, jolla on suurimmat tykit. Kun Rooma hävitti Jerusalemin kaksi kertaa 70- ja 130-luvuilla, kristityt saivat uskontulkinnalleen ponnen, että kirkosta tuli uusi Israel. Mutta tulivat sitten persialaiset, mohammed, riistiretkeläiset, salahdin, mamelukit, ottomaanit, britit ja YKn päätös. Kiitos blogistille, että mainitsit, että jokunen körtti sentään puolustaa Israelia. Rami Turunen sanoi jossakin kohtaa blogissaan, että tämä kaikki on asenteissa, ei tiedossa. Niin on. Asenteeni on, ettei maailma olisi parempi, jos vaikka kuinka pystyisimme pakottamaan Israelin mieleiseksemme. Tämä on sitten faktaa. Kristinuskon historia laajassa mitassa on musta suhteessa juutalaisten kohteluun.

Urpo Karjalainen, körtit taisi mainita Manu Ryösö, joka Teemu Kakkurin kanssa kiistelee korvausteologian käsitteestä.

Aivan oikein, Juhani Huttunen. Manu se oli, joka körttejä kiitteli. Olemme (olen) saanut näissä keskusteluissa aivan uuden, lennokaan kunnianimen, ”körttievankelista”, jonka pitäisi totuudessa ja rakkaudessa puolustaa unohdettua kansaa, mutta joka paheksuvan piikittelyn arvoisesti muistaa Israelia. Tietenkin tässä voisi nyt nimittäin helluntain hengessä evankelistain tavoin veisata sionisti Jabotinskyn mukaan Jordan virralle: ”Tämä ranta on meidän. Mutta tämäkin ranta on meidän.”

Ojala: ”Mitä ovat arabimaailman nurjat puolet?
On vähän kaikki niin nurjaa, ettei päälispuolta löydy kaftaanista ollenkaan…”

On nurjia puolia ja nurjia puolia.. Juutalaisten jos kenen luulisi ottaneen opikseen. Jos jossain on yhtä huonosti tai vielä huonommin asiat, niin sehän ei oikeuta mitään. Olisiko sinulla vaihteeksi jotain sanottavaa itse asiastakin?

Teemu Kakkurille:

Kysyit aiemmin korvausteologian käsitteeseen liittyen:
”…myönnätkö, että raamatullinen kristitty voi tulla Israelin suhteen erilaisiin kantoihin?”

Luulen ymmärtäväni, mitä ajat takaa. Vaikuttaa siltä, että pitäisit kirkkopoliittisesti korrektina, että meillä olisi rinnakkain kaksi toisensa pois sulkevaa Juudan kansan asemaan liittyvää teologista linjausta. Ensimmäisen mukaan Jumala on edelleen uskollinen Juudan kansaa kohtaan ja tämä uskollisuus koskettaa sekä maata että kansaa. Toisen (vastakkaisen) näkökulman mukaan kristillinen kirkko on ottanut todellisen Israelin paikan ja korvannut juutalaisten aseman luvattuna kansana niin perusteellisesti, ettei ole enää lupa edellyttää maan ja kansan jälleenrakentamista pitäen sitä Raamatun profetioiden täyttymyksenä. – Näitä kahta toisensa poissulkevaa kantaa pitäisi mielestäsi molempia nimittää legitiimeiksi raamatullisiksi näkemyksiksi (moniarvoisen kirkkopolitiikan hengessä(?)). – Mitä tästä pitäisi ajatella?

Kiitos kommentoijille. Israelin pois pyyhkiminen ei toisi rauhaa Lähi-itään, kuten Salme kommentoi. Tällä hetkellä arabeilla on yhteinen vihollinen, mutta kun se poistuisi, niin voimavarat voi keskittää sisäisiin taisteluihin tai taisteluihin muita arabimaita vastaan.

Petri, Israel taitaa olla Lähi-idän ainoa rauhaa haluava maa, vai mitä?

Teemulle edelleen…
Torjun ajatuksen kahdesta tasaveroisesta, mutta toisensa poissulkevasta juutalaisen kansan asemaan liittyvästä näkemyksesta. – Molemmat näkemykset eivät voi olla raamatullisia (jos pitää Raamattua sisäisesti johdonmukaisena ilmoituksena kuten konservatiiveilla on tapana).

Miksi näin? Esim. jehovantodistajat ovat rationalismissaan muodollisesti raamatullisia, mutta hukkaavat samalla Raamatun keskisimmän sanoman (evankeliumin). – Näin on myös sellaisten korvausteologien laita, jotka katsovat Jumalan luopuneet uskollisuudestaan omaa kansaansa kohtaan. Evankeliumin henki on näet sellainen, että Jumalalla on oikeus tehdä kansalleen hyvää jo silloin, kun tämä on vielä uskoton ja torjuu evankeliumin. Tätä Jumalan hyvyyttä juutalaisen kansallisen aseman torjuva korvausteologia on läpi kirkkohistorian vastustanut. Se ei ole toiminut evankeliumin hengessä, vaan toteuttanut mm. pakkokasteita.

Vielä Teemulle…

Korvausteologialle avoin ymmärtäväisyys voi tuntua Suomen rauhallisissa oloissa suhteellisen harmittomalta teologiselta suvaitsevaisuudelta, mutta näyttäytyy aivan toisin sellaisissa olosuhteissa, joissa juutalaiset ovat kansallisessa vaarassa. Kristillisen kirkon historiasta tästä asiasta on lukemattomia esimerkkejä. Me kaikki vanhojen kirkkokuntien edustajat joudumme tämän tunnustamaan.

Nykyään tämä sama asetelma realisoituu suhteessa Israelin valtioon. Ne kristityt, jotka toimivat Israelissa tai tekevät sitä koskevia päätöksiä kansainvälisisessä politiikassa, tukevat tai torjuvat juutalaisten kansalliset oikeudet. Ei ole epärealistista sanoa, että heidän linjauksensa maksavat tänäänkin ihmishenkiä.

Olisi kiva ajatella, että voisimme elää tässäkin asiassa kahden tai useamman totuuden politiikalla, mutta teologia ei tunne sellaista mahdollisuutta. Totuus on jakamaton. Moni on myös vilpittömästi väärässä, vaikka yleisen Raamattu-periaatteenkin tunnustaisi…