Maailma muuttuu hämmästyttävää vauhtia. Tapahtumien painopiste on hetkessä siirtynyt Ukrainasta Lähi-itään. Helsingin piispan ja tasavallan presidentin kannanotot herättivät selvyyden sijasta pikemminkin kysymyksiä Lähi-idän ongelman uskonnollisesta vai maallisesta, geopoliittisesta vai taloudellisesta, valtiollisesta vai vain paikallisesta luonteesta? Onko ongelmavyyhdistä hahmoteltavissa kokonaiskuvaa?
Kouluhistorian lyhyen oppimäärän mukaan muistamme, että roomalaiset ajoivat vuonna 134 juutalaisväestön maanpakoon ja nimesivät alueen Palestiinaksi. Monien vaiheiden jälkeen YK teki vuonna 1947 jakosuunnitelman. Jordan-joen länsipuolinen alue jaettiin juutalaisten ja arabien kesken. Israelin itsenäistyessä 1948 alkoivat konfliktit. Palestiinalaiset kokivat jääneensä yhteisellä alueella israelilaisten jalkoihin. Sittemmin heidän osansa alkoi muistuttaa elämää maailman suurimmassa avovankilassa. Maailma heidän ympärillään muuttui. Oltakoon Hamasin pari viikkoa sitten suorittamasta hyökkäyksestä mitä mieltä hyvänsä, niin eikö jokainen maa ole valmis taistellen palauttamaan menettämänsä itsenäisyyden? Näin teki Suomikin runsas 100 vuotta sitten. Kokonaiskuvan saamiseksi on syytä pohtia syyn ja seurauksen suhdetta.
Palestiinalaisten omalla maallaan kokema syrjäytyminen on seurausta juutalaisten Luvatun maan politiikasta. Moni muistanee – mahdollisesti Nobel-palkinnon myöntämisen yhteydessä – Suomen televisiossa esiintyneen PLO:n puheenjohtajan, rauhannobelistin, vapaustaistelijan ja terroristiksikin kutsutun Yasser Arafatin haastattelussa mainitsemat sanat: ”He (juutalaiset) tappoivat Jumalan Pojan”. Se, mitä Arafat kaikkineen halusi sanoa ja mitä Luvatun maan politiikka saa aikaan, tekevät aiheesta kuitenkin luonteeltaan uskonnollisen. Kokonaiskuvaan tarvitaan kuitenkin vielä jotakin lisää. Ensinnäkin tuo Jumalan Poika kehotti vuorisaarnassaan ”etsimään ensin Jumalan valtakuntaa”, yhteisöllisyyttä, missä toiseksi profeetta Aamosta mukaellen ”oikeus virratkoon kuin vesi ja oikeudenmukaisuus kuin ehtymätön puro”. Tässäkään kokonaiskuva ei ole vielä täydellinen. Jos Luvatun maan ylläpitämisen ja Jumalan uskottavuuden lisäksi tarvitaan verenvuodatuksen ohella vielä kaksi lentotukialusta ei yhtälö tunnu oikealta.
Kokonaiskuvan saamiseksi voimme lähestyä sitä kirjailija Arvid Järnefeltin (1861-1932) avulla, joka oppi-isäänsä Leo Tolstoita (1828-1910) mukaillen ihaili Jumalan Poikaa, joka kotinsa jätettyään ”julisti kaikkialla samaa Jumalan valtakuntaa”. Kun vuorisaarnaa noudatetaan tolstoilaisittain (Suomessa järnefeltiläisyytenä), ”silloin maan päälle syntyy Jumalan valtakunta ja ihmiset saavat korkeimman mahdollisen onnen” (Ylösnousemus (1889). Ikään kuin Tolstoita konsultoiden Gandhi puolestaan loi väkivallattomalla vastarinnallaan maailman suurimman demokratian, Intian. Tiedämme, ettei Gandhi ollut kristitty vaan hindu, jota tosin hänen hautajaisissaan kutsuttiin ”aikansa suurimmaksi kristityksi” hänen vuorisaarnan hengessä suorittaman elämäntyönsä vuoksi. Hänen toimintansa perustui vuorisaarnan kultaiseen sääntöön (vastavuoroiseen käyttäytymiseen), jonka mukaan ”kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille”.
Kun valitsemme uskonnon, millä nimellä sitä kutsummekin, päädymme väkivaltaan ja murhiin. Se, mitä tapahtuu Israelissa ja Palestiinassa on marginaalia heidän keskinäisen tappamisensa jatkuessa vielä pitkään. Olennaista on se, mitä tapahtuu ja miten ratkaistiin / ratkaistaan suuren mittaluokan ongelmat, kuten aikanaan Intian ja nykyään Ukrainan kriisi. Sitäkään ei ratkaise uskonnot yhtä vähän kuin kirkot tai kirkkokunnatkaan, Raamattu, Kansainliiton jatke YK tai EU. Vuorisaarnaa menetelmänä on kokeiltu vain kerran, Intiassa. Se alkoi yksilössä, joka pyrkii totuuteen, ei erehtymättömyyteen, ja kultaisen säännön noudattamiseen eli väkivallattomuuteen. Yksilön käyttäytyminen vaikuttaa esimerkillään kaikilla elämän alueilla niin liike-elämässä, tuotannossa, markkinoinnissa kuin ympäristönsuojelussakin. Kaltaisensa luovat kaltaisia yhteisöjä, juridisia henkilöitä kuten osakeyhtiötä, ammattiliittoja, instituutioita ja lopulta kansakuntia.
Ihmisyyden ase ns. roistovaltioita vastaan on ensisijaisesti täydellinen yhteistyöstä kieltäytyminen. Se ei tarkoita kansalliseen puolustukseen tarkoitettujen armeijoiden kieltämistä. Jopa väkivallattomuuden profeetta Gandhikin totesi, että siellä, ”missä on tehtävä valinta pelkuruuden ja väkivallan välillä, minä valitsisin väkivallan”. Vuorisaarnan sanoma saattaa tavallisesta kansalaiselta kuulostaa naurettavalta. Se on kuitenkin maailman (8 065 miljardia) väkirikkaimman maan Intian (1 428 miljardia) – eli liki 18 prosentin koko ihmiskunnasta – syntymisen ja olemassaolon perusta. Sen toistuminen koko ihmiskunnan osalta tulee olemaan yhtä nopeaa ja epätodennäköistä kuin että valtiot kautta maailman kieltäytyisivät esimerkinomaisesti Kiinan uiguuriorjatyöllä tuottaman kalatalouden tuotteiden ostamisen silloinkin kun ne pitkän jatkojalostusketjun kautta päätyvät ties minkä maan ”alkuperäisleimalla” varustettuina ruokalautasellemme. (HS 21.10.2023) Närkästymme, mutta haluammeko todella irrottautua orjatyövoimasta? Vastausta odotellessa tarvitsemme yhtä vähän uskontojen kuin kirkkokuntienkaan neuvoja. Pyrkimys totuuteen eli rehellisyyteen ja väkivallattomuuteen eli rakkauteen riittää. Jotkut sanovat moraalin riittävän.
Hannu A.
”Ihmisyyden ase ns. roistovaltioita vastaan on ensisijaisesti täydellinen yhteistyöstä kieltäytyminen.”
Oma listani roistovaltioista (selite suluissa, jos ei syy ole ilmeinen): Kiina, Venäjää, Kuuba, P-Korea, Eritrea, Venezuela, Nicaragua, Valko-Venäjä, Saudi-Arabia, Quatar, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Kuwait, Iran, Syyria, Azerbaidzan, Brasilia (tukee Venäjää). Mikä on Sinun listasi?
Liki sama.
Hannu Ahti
”Oltakoon Hamasin pari viikkoa sitten suorittamasta hyökkäyksestä mitä mieltä hyvänsä, niin eikö jokainen maa ole valmis taistellen palauttamaan menettämänsä itsenäisyyden? ”
Ei siitä voi olla kuin yhtä mieltä, se on järkyttävää teurastusta ja täysin tuomittavaa.
”Palestiina (m.kreik. Παλαιστίνη, Palaistinē; lat. Palaestina; arab. فلسطين, Falastīn, hepr. פלשתינה, Palestina) on historiallis-maantieteellinen alue Lähi-idässä.
Nykyään Palestiinalla tarkoitetaan tavallisimmin arabien asuttamia Gazan ja Länsirannan alueita, mutta historiallisesti Palestiinaan on luettu myös nykyisen Israelin alue sekä osa Jordaniaa, Libanonia ja Syyriaa. Vuosina 1922–1947 Palestiinan brittiläinen mandaattialue käsitti nykyisen Israelin, Jordanian (vuoteen 1946 saakka) sekä Gazan ja Länsirannan. ”
Missä se itsenäisyys on, joka oikeuttaa terrorismiin, ja onko terrorismi oikea tapa saada itselleen valtio. Minkälainen esimerkki se olisi muulle maailmalle? Kuinka monessa maassa ryhdyttäisiin vaatimaan jollekin puolueelle oma valtio keinoja kaihtamatta. Suomessa voisi ajatella, että Pohjois-Suomen pitäisi saada oma valtio.
Gazassa on myös kirkkoja, miksi siellä ei opeteta rauhan aatetta, vaa puhutaan jumalan pojan murhaajista, joka onkin ikiaikainen evankeelinen antisemitsmiin kasvattaja. Juutalaisviha on kristillisen opin seurausta.
Jos täällä Euroopassa ei olisi ollut niin paljon juutalaisvainoja, ja pyrkimystä lopulta hävittää koko kansa, niin tuskin Israeliin olisi muuttanut muita kuin muutamia satoja uskovaisia Hasideja, joita kukaan ei olisi siellä puolustanut, he olisivat jo kuolleet kaikki, hehän eivät tartu aseisiin.
Nyt on lukemani mukaan 2000 ilmoittant halukkuutensa polustamaan maata.
Ei vaan juutalaisille ei kelvannut Kristus ja he vihasivat myös Kristusta ja Hänen omiaan. Muuta Messiasta ei ole eikä tule. Siispä autuus on Juutalaisista, kuten Jeesus todisti. Hän oli ja on se autuus, kelvatkoon kaikille kansoille.
Eipä Jeesus Kristus kelvannut monille pakanoillekaan – ja kelpasi minun käsittääkseni osalle juutalaisista – eirtyisesti ”äärijuutalaiselle” Saulukselle eli Paavalille; ja monelle muullekin. Eikä nykyään Jeesus Kristus kelpaa edes monille vain nimellisille kisritytyillekään. Ja täällä pohjoisessa/lännessa kelpuutus vain laskee, etelässä ja idässä kelpuutus nousee; myös muslimien parissa lienee Kristuksen kelpuutusta entistä enemmän. Ja pikku hiljaa juutalaistenkin parissa Kristusta kelpouutetaan.
Joten ei kannata suotta lyödä ihmisryhmiin ylimalkaisa tai yleistäviä leimoja.
Kristukseen tosissaan uskovia (jotka eivät ole vain passiivisia) vihataan tai ei ainakaan suvaita monissa kansoissa tai piireissä. Suvaitsevaisuus-puhe ei ole samaa kuin aito suvaitsevaisuus, tässäkään merkityksessä.
Kyllä, Ylösnousemus on hyvä kirja luettavaksi tällekin päivälle. Tolstoin historia kannattaa lukea myös ymmärtääkseen että siellä hyvin oli kosketusta muuallekin.
Venäläisissä klassikoissa löytyy paljon muutakin, esimerkiksi miten kuolemaan tuomittu viimeisinä hetkinään näkee rakkauden mahdollisuuden elämässään.
Konfessionaalinen demokratia ei toimi nyt kuten ei Libanonissakaan, ja Ihmiset enenevässä määrin kadottavat oikeutuksensa elää ja olla tavallisia Ihmisiä itsemääräämisoikeutuksenaan elää järjellistä elämää.
Poliittiset vallankatsojat ovat näin päässeet niin kulttuurisidonnaisen kuin Ihmisen Eksistenssin haltijoiksi missä oma elämä suuremman asian puolesta on sopivaa uhrata.
Kukaan ei kysy, miksi.
Onko meillä Suomessa indoktrinaatiota.
Puolustusministeri Häkkänen esittää Naton johtamisyksikön sijoittamista maaperällemme.
Kun semmonen tulee tai on valmistumassa tulee se Norjaan.
Suomessa infran tekeminen katsoa Pohjoista veisi vähintään viisi vuotta. Miksi poliitikkomme tälläistä esittävät.
Jokainen lentotoiminnasta kiinnostunut tietää lentoasemien maanalaisista sen verran Etelä Suomessa jotta heikkoa on ammusten sattuessa.
Esimerkkinä Kuopio mistä johdetaan niin siiviili kuin armeijan toimintaa yhteistoimin.
Gandhi kelpaa mutta Raamattu ei, vaikka olisi johdattanut osan opetuksistaan sieltä. Kyllä Raamatussa on kaikki tarvittava sanottu ja annettu ihmisyydestä, synnistä ja pelastuksesta.
Eikö ongelma ole juuri siinä, Raamattuja riittää, mutta sen todeksi eläjistä on pulaa. Siksi Gandhia pidettiinkin aikansa ”suurimpana kristittynä”.
Mahtavien armeijan askelten kaikua vielä mahtavampi on aate, jonka hetki on tullut.
Victor Hugo (1802-1885)
Yksi kysymys on jäänyt keskustelussa huomiotta. En ole uutisoinnissakaan asiaa huomannut käsiteltävän. Nimittäin se miksi Hamasin tuhoaminen on nyt Israelille elämän ja kuoleman kysymys on siinä jätetäänkö hyökkäys tekemättä ja annetaan Hamasille uusi mahdollisuus järkyttää koko maailmaa.
Jollei Israel estä Hamasia jatkamasta toimintaansa ja kehittämästä sitä edelleen, niin Israelilla tulee olemaan hankalat paikat jatkossa. Vain siten, että Hamas tuhotaan on Israelilla mahdollisuus turvalliseen elämään jatkossa.
Tuskin kaikkia islamisteja pystytään tuhoamaan maailmasta tappamalla. Autuaita ovat rauhantekijät, sanoo Jeesus.
Emmehän me kuitenkaan ole sotahulluja. Emmehän!
Jesaja: 2:4 Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.
Miika: 4:3 Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.
Helposti unohtuu se, että olemme keskustelemassa, emmekä sotimassa. Voimme vain ottaa eri näköaloja huomioon ja keskustella niistä. Asioihin vaikutusmahdollisuuksia ei ole.