On syvästi valitettavaa, että palestiinalaisten lainsäädännössä on laki, joka kieltää kuolemanrangaistuksen uhalla myymästä palestiinalaista maata juutalaiselle, koska se katsotaan maanpetokseksi. Tämän lain perusteella mahdollisesti langetettava tuomio saisi kuitenkin lainvoiman vasta Palestiinan presidentin vahvistettua sen ja presidentti Abbas on sanonut, että hän ei näitä tuomioita vahvista. On selvää, että kuolemanrangaistus on aina kategorisesti väärin ja sen poistaminen olisi sivistyneen yhteiskunnan merkki. Oikeudellisesti tilanne kuolemanrangaistuksen suhteen on samantapainen Israelissa ja Palestiinassa: periaatteessa kuolemanrangaistus on olemassa mutta sitä ei käytetä tai sitä käytetään äärimmäisen harvoin. Hamasin ihmisoikeusrikkomukset Gazassa ovat langettaneet varjon kaikkien palestiinalaisten ylle, joten suuri yleisö saattaa elää sellaisessa harhassa, että Länsirannan palestiinalaiset elävät sharialain mukaan. Näin ei tietenkään ole.
Israelissa on käynnistynyt ennenäkemätön lokaamiskampanja palestiinalaisten oikeuksia puolustavia juutalaisjärjestöjä kohtaan. Minulle tutuilla South Hebron Hillseillä toimii erityisen aktiivisesti kolme juutalaisjärjestöä: B’tshelem, Ta’ayush ja Rabbis for Human Rights. Näiden järjestöjen edustajat työskentelevät aktiivisesti laittomien siirtokuntien maavarkauksia ja väkivallantekoja vastaan ja he ovat Israelin siirtokunta-aktiiveille vaikeasti vastustettava ryhmittymä. He tuntevat Israelin lait, he puhuvat hepreaa ja he ovat kunniallisesti Israelia palvelleita kansalaisia: armeijansa käyneet (monet suorittaneet asepalvelustaan miehittäjinä Palestiinassa) ja opiskelunsa opiskelleet. He poikkeavat vain omiin pieniin ympyröihinsä tukeutuvista israelilaisista siinä, että he ovat tajunneet sen uhan, minkä väkivaltainen miehitys ja ihmisoikeuksien polkeminen Länsirannalla tuo Israelille. Miehityksen ja laittomien siirtokuntien laajenemisen seurauksena ei voi olla muuta kuin väkivaltaisten ääriainesten toiminnan kasvu, mikä taas hyödyttää vain militaristeja eli väkivaltakoneiston rauhoittavaan toimintaan uskovia. Näitä ryhmiä Israelin hallitus suojelee oman valtansa säilyttämiseksi.
Israelin demokratian tilasta kiinnostuneilla suomalaisilla tuntuu usein olevan sellainen naiivi käsitys Israelin demokratiasta, että demokraattinen eduskunnan eli Knessetin valinta vaaleilla olisi tae tasapuolisesta demokratian valvonnasta. Näin ei tietenkään Israelissa ole, vaan hallintokoneiston sisällä vallitsevat omat valtataistelunsa, jossa siirtokuntien hallitsematonta valtaa kannattavat hyödyntävät nykyhallituksen tilannetta sumeilematta. Äärioikeistolaiset, ääriuskonnolliset ja äärimilitaristiset ryhmittymät pyörittävät omia demokraattisia käytäntöjä halveksivia kuvioitaan. Hyvä esimerkki tästä on siirtokuntien etuja ajava järjestö Ad Kan. Ad Kan solutti omat edustajansa Ta’ayush-järjestön sisälle, sai siellä väärennettyä väitteen, että B’tshelem-järjestön edustaja, palestiinalainen Nasser Nawaja, olisi vaarantanut ihmisten henkiä epäselvässä maanvaihtosopimuksessa palestiinalaisen Abu Khalilin ja Yonatan-nimisen siirtokuntalaisen välillä. Tämän huhun levittämisen yhteydessä he saivat nauhoitettua alueen suuren juutalaisaktivistin Ezra Tawin sanovan tuon alussa mainitun periaatteellisen kuolemanrangaistuksen uhan ja myös sen, että on valmis tiedottamaan tällaisista kaupoista palestiinalaishallinnolle. Tällaisen sopan keitettyään Israelin poliisi saatiin Ad Kanin vaatimana pidättämään Ezra Tawi, toinen juutalainen näkyvä ihmisoikeusaktivisti Guy Butavia, Rabbis for Human Rights-järjestön edustaja ja tietenkin kotikylänsä Susiyan tuhoamista aktiivisesti vastustava Nasser Nawaja, jonka pidättäminen oli uskomaton ihmisoikeuksia polkeva farssi kaiken kaikkiaan, kuten israelilainen +972.mag-lehti tietää kertoa ja minkä Haaretz vahvistaa.
http://972mag.com/israeli-police-smuggle-palestinian-suspect-out-of-the-country/116167/
Suomalainen Israelia rakastava kristikansa usein uskoo virallisen selityksen Israelia uhkaavista voimista ja luottaa viranomaisten tiedotteisiin. Niiden mukaan suurin uhka ovat palestiinalaiset, joiden väitetään koko kansana haluavan tuhota juutalaiset. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Israelin valtion sisällä toimii juutalaisjärjestöjä ja vaikuttajia, jotka haluavat tuhota nykyisenkaltaisen Israelin valtion. Palestiinalaisten joukossa on niitä, joiden oma olemassaolon oikeutus nojautuu Israelin tuhoamiseen tai ainakin sellaisella ajatuksella ratsastamiseen. Tällaisista järjestöistä tutuin on terroristiorganisaatio Hamas. Kaikkien suomalaisten rauhaa haluavien ja Lähi-idän sodasta kärsivien auttajien tulisi hankkia tietoa erityisesti Israelissa ja Palestiinassa vaikuttavista rauhanvoimista, jotta tieto rauhan rakentajista tulisi kirkkaasti ja selvästi esiin. Tietoa tarvitaan myös selkiinnyttämään käsitystä niistä voimista, jotka taistelevat valheen keinoin omien väkivaltaan , mammonan palvontaan tai kieroutuneeseen uskonnollisuuteen liittyvien tarkoitusperiensä puolesta. Kun kiviä raskaasti aseistettuja sotilaita kohti heittelevät pikkupojat ja pienet koululaiset nähdään terroristeina samaan aikaan kun oliivipuumetsiä polttaville, maita ryösteleville, kirkkoja häpäiseville ja polttomurhia suorittaville äärijuutalaisryhmille ei tehdä mitään, seurauksena on syvästi tuomittavia yksittäisiä murhia ja muita väkivallantekoja juutalaisia kohtaan. Palestiinalaiset ovat heikkojen johtajiensa johdolla tehneet historiassaan vakavia virheitä. Myös suomalaiset voivat auttaa niitä palestiinalaisia, jotka haluavat nämä virheet korjata ja elää inhimillistä ja oikeudenmukaista elämää Israelin kanssa tukemalla yhteisen rauhannäyn jakavia ihmisiä.
Tutustukaa seuraaviin juutalaisiin järjestöihin . Suuri yleisö Israelissakin haluaa työntää päänsä pensaaseen ja työntää palestiinalaiset israelilaisen arjen olemassaolon ulkopuolelle. Nämä järjestöt eivät: he ymmärtävät, että Israelin tulevaisuus on kiinni oikeudenmukaisuuden toteutumisesta, vaikka heitä yritetään leimata pettureiksi. Myös suomalaisessa mediassa on kuulunut ääniä, jotka leimaavat nämä järjestöt ”vasemmistolaisiksi” eli vain yhden mielipiteen edustajiksi muiden joukossa tai sitten ”traumatisoituneiksi sotilaiksi” ja niin vähättelevät vääryyksistä puhumaan uskaltautuvia. Tällaisten repliikkien sanojille voi vain vastata Isaac Asimovin sanoin : ”Epä-älyllisyys on jatkuva juonne poliittisessa elämässä ja kulttuurissa. Tätä ruokkii sellainen virheellinen tulkinta demokratiasta, missä kuvitellaan, että minun tietämättömyyteni on yhtä arvokasta kuin sinun tietosi asioista ja niiden taustoista.”
B’tselem http://www.btselem.org/
Rabbis for Human Rights http://rhr.org.il/eng/
Yesh Din http://www.yesh-din.org/
Ta’ayush http://www.taayush.org/
Other Voice http://www.othervoice.org/info/eng/about-us.htm
Breaking The Silence http://www.breakingthesilence.org.il/
Guy Butavia, mies punaisessa takissa, Rabbis for Human Rights, ottaa kuvallisesti mittaa siirtokuntalaisrähinöitsijästä siirtokunta Otnielin ulkopuolella
Oikeudenmukaisuuskin on vain käsite. Kullakin voi siitä olla oma näkökulmansa. Kaikki kait on sitä itselleen ajamassa. Oikeudenmukaisuutta voi olla vain yhteisillä pelisäännöillä pelaavilla. Vaikea tajuta sitäkään miksi olisi oikein palata 67 rajoille. Ennen tuota sotaa muistan kuinka odotimme arabien hyökkäystä. Jos Israel ei olisi iskenyt ensin, niin olisi ollut aika ikävä tilanne. Koko maailma tiesi silloin sen. Nyt se kaikki on unohtunut.
Onko oikeudenmukaista palata 67 rajoille? Millähän historian tapahtumilla sitä voi perustella, että pitäisi. Joten oikeudenmukaisuus on siellä vain käsite, josta on aivan vastakkaisia näköaloja.
Oikeudenmukaisuutta pitäisi arvioida ihmisten tasolla. Niinhän Raamatussakin tehdään. ”Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät, jotka katalia päätöksiä tekevät estääkseen heikkoja saamasta oikeutta, riistääkseen kansani köyhiltä lain turvan, anastaakseen leskien varat, ryöstääkseen orpojen perintöosan.”
Oikeudenmukaisuudelle on toki henkilökohtaisiakin mittareita eli meillä voi olla omia käsityksiä siitä, mikä on riittävää ja oikein. Kuitenkin nykyään elämme maailmassa, missä kansainvälisesti on pystytty sopimaan monista asioista, jotka ovat yhteisen oikeudenmukaisen maailman kriteereitä. YK:n sodan jälkeen ajama tärkeä muutos on ajatus siitä, että sodassa valloitettuja alueita ei liitetä sodan voittaneeseen maahan. Siksi vaatimus vuoden -67 sotaa edeltävissä rajoista on YK:n ajamana perusteltavissa. Israel ei myöskään ole liittänyt Länsirantaa eli Juudeaa ja Samariaa itseensä, joten se ei halua selvästikään kokonaan irtautua kansainvälisen yhteisön oikeudenmukaisuusmääritelmistä.
Heti kun Israel oli julistautunut itsenäiseksi, naapurit hyökkäsivät sen kimppuun muta hävisivät. He aikoivat hyökätä uudelleen 67, mutta Israel ehti ensin.
Jos Israel vetäytyisi 1967 rajoille, sen kimppuun hyökättäisiin uudestaan. Ei mikään valtio vapaaehtoisesti luovuta sodassa valtaamiaan alueita jos sen turvallisuus joutuu vaaraan. Kun Gazasta ammutaan raketteja Israelin puolelle, lehdistö ei kirjoita mitään. Kun Israel iskee takaisin, on heti isot otsikot.
En ole tarkkaan selvillä miloin alettiin puhua Palestiinasta ja palestiinalaista. He olivat arabeja ainakin vielä 67 sodan aikana. Palestiinan valtiota ei silloin ollut olemassa eikä ole vieläkään. Näin ollen ei ole olemassa myöskään Palestiinan presidenttiä.
Palestiinan mandaatti (Mandate for Palestine) oli vuodesta 1920 alkaen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Palestiinan_brittil%C3%A4inen_mandaatti
Haluaisin, että blogini kommentoinnissa keskityttäisiin Israelin sisäpoliittisen tilanteen arviointiin ja Israelin demokratiaa uhkaaviin pohdintoihin tässä ja nyt. Juhani Ketomäen esittämät seikat kuuluvat varmaan keskusteluun Lähi-idästä mutta vievät keskustelua väärään suuntaan blogin fokuksen kannalta. Kiitos kuitenkin ajatuksistasi.
Voit tietysti määritellä mitä tänne saa kirjoittaa. Ajattelin kuitenkin että kuuluu asiaan kiinnittää huomiota siihen että puhut valtiosta jota ei ole olemassa.
Saa toki kirjoittaa kaikenlaista mutta Palestiina on tietenkin ollut olemassa, vaikka sen nimistä itsenäistä valtiota ei olekaan ollut. Tämän tosiasian myöntävät tietenkin Israelin juutalaisetkin, vaikka joillekin ulkopuolisille se tuntuu olevan tuntematon fakta.
Voimmeko keskustella rauhasta, mikäli emme voi tuoda keskusteluun mukaan omia näkökulmiamme? Kaikilla meillä on kuitenkin se ainoa oikea tieto.
Tosi kiinnostavaa on saada lisää näköaloja asiaan. Tuskinkukaan tietää riittävästi. Muutoin rauha olisi jo tullut. On harmi, kun keskustelulle jää niin vähän tilaa. Olemme niin kiinni vai omissa kannoissa. Vastakkaisen mielipiteen kimppuun on melkein pakko hyökätä
Se kai on pyhä velvollisuutemme. Niinpä hyvä juttutuokio menee pilalle.
Pekka: hyvä kommentti. Mitäpä sanot? Antoiko blogini sinulle mitään UUTTA tietoa? Sama asia kiinnostaa sinun kohdallasi, Juhani.