Seisoin koulun pihalla ja itkin. Tuhannet tunteet pakahduttivat sydäntäni, kun esikoiseni asteli uuden opettajansa perässä ensimmäiselle luokalle, askelissaan sekä jännitystä että intoa.
Tunteista suurin oli kuitenkin toivo. Kyyneleitä pyyhkiessäni tiesin, että lapselle tarjotaan verovaroilla hyvä koulupolku. Viimeaikojen huolestuttavista Pisa-tulosuutisista huolimatta uskallan luottaa järjestelmään.
Toivoni ulottuu kuitenkin laajemmalle. Akateemisten perustaitojen lisäksi lapsi tarvitsee tässä ajassa muutakin. Hän tarvitsee maailmankansalaisen taidot. Toivon, uskon ja luotan siihen, että nykypäivän koulumaailma tarjoaa myös ikkunan moninaisuuteen, kestävään kehitykseen, rauhan edistämiseen ja ihmisoikeuksien puolustamiseen.
Globaaliksi kansalaiseksi kasvattaminen ei tietenkään ole yksin koulun hartioilla. Se on myös kotien, yhteiskunnan ja järjestöjen tehtävä. Eikä se koske vain lapsia. Globaalikasvatus on elinikäistä oppimista. Ainakaan itse en 1990-luvun Keski-Suomessa saanut riittäviä taitoja pärjätä nykyisessä maailmassa, vaan tarvitsen jatkuvasti uutta tietoa, taitoja ja toimintaa.
Mitä sitten toivon lapseni ymmärtävän maailmasta? Ja yhtä paljon itseni, naapurini, kollegani, lähimmäiseni ruokakaupassa, lenkkipolulla ja kirkon penkissä?
Ainakin sen, että kaikilla maailman ihmisillä on yhdenvertaiset oikeudet hyvään elämään.
Sen, että vaikka toinen eläisi erilaista elämää kuin itse elän, minun tulee pyrkiä ymmärtämään häntä ja kunnioittaa hänen valintojaan ja vakaumustaan.
Sen, että kaikki kielet ja kulttuurit ovat korvaamattoman arvokkaita.
Sen, että vahvan on puolustettava heikompaa.
Sen, että väkivalta ei ole ratkaisu.
Sen, että jokaisen on otettava huomioon maapallomme sietokyky ja toimittava sen puolesta.
Sen, että omista valinnoistaan on kannettava vastuu ja kohtuullisuus on oikea tie.
Sen, että ihan kaikkien tehtävä on ponnistella oikeudenmukaisuuden toteutumisen eteen.
Isoja asioita, joita ei saavuteta hetkessä eikä yksin. Globaalikasvatusta toteutetaan monialaisena yhteistyönä. Omankin lapseni opettaja voi hyödyntää laajasti erilaisia materiaaleja, joita on tarjolla maksuttomasti ja helposti hyödynnettävissä netissä. Samat materiaalit ovat tarjolla myös muille maailmankansalaisia kasvattaville koko elämänkaaren laajuudelta.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja sen seurakunnat ovat yksi tärkeä taho globaalin vastuun ja ihmisarvon ymmärtämisen edistämisessä ja esillä pitämisessä. Jumalan rakkaus luomiaan ihmisiä kohtaan luo vankkumattoman pohjan lähimmäisestä ja maapallosta huolehtimiselle. Seurakuntien työntekijöillä ja vastuunkantajilla on korvaamaton paikka omassa tehtävässään edistää globaalikasvatuksen arvoja ja tavoitteita, jotka kietoutuvat luontevasti kastekasvatukseen ja lähetystehtävään. Globaalikasvatuksen arvot ovat kirkon arvoja.
Esikoiseni palasi ensimmäisestä koulupäivästään hymy korvissa ja silmät loistaen. Rukoilen, että tämä into saa leimata hänen koulupolkuaan loppuun asti. Toivon, että hän aikanaan astuu ulos kasvatusputkesta empaattisena ja vastuullisena maailmakansalaisena.
Maailmankansalaisena, joka uskaltaa rakastaa lähimmäistä lähellä ja kaukana, ja toimii sen eteen.
Teksti: Mari Mäkelä, Suomen Pipliaseura
Suomen Pipliaseura tarjoa kaikille avoimen, maksuttoman globaalikasvatusmateriaalipankin osoitteessa piplia.fi/globaalikasvatus. Materiaalien avulla seurakunnan työntekijä tai opettaja voi voi johdattaa osallistujat tutkimaan erilaisia kulttuureja ja yhteisöjä, sekä pohtimaan eettisiä, ideologisia ja arvovalintoihin liittyviä kysymyksiä. Materiaalit sopivat esimerkiksi aikuisryhmille, kirkkokahveille, oppitunneille, nuorisotyöhön, perheille ja lapsille.
Lisätietoja Piplian globaalikasvatuksesta antaa sidosryhmäpäällikkö Mari Mäkelä mari.makela@piplia.fi
