Itsenäisyyspäivä 2016

(Joh.8:31-36)

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Tämän päivän evankeliumiteksti puhuu meille asioista, teemoista, jotka hyvin ymmärrämme juuri itsenäisyyspäivänä. Jeesus puhuu vapaudesta ja orjuudesta. – Nämä ovat erittäin osuvia sanoja juuri itsenäisyyspäivänä.

Päivän tekstistä huomaamme, etteivät nämä sanat ole kaikille selviä. Jeesuksen ajan juutalaiset uskoivat olevansa vapaita, koska he olivat Aabrahamin lapsia. Juutalaiset uskoivat olevansa vapaita, koska heillä oli isille annetut lupaukset, laki ja profeetat. – Ja tämä on periaatteessa aivan oikein, – Jeesus ei tullut kumoamaan lakia ja profeettojen kautta annettuja lupauksia, MUTTA hän halusi viedä keskustelun olennaiseen, kysymykseen sydämen ja hengen vapaudesta, todellisesta vapaudesta.

Toki Jeesus olisi voinut puhua myös kansallisen vapauden teemoista. – Me tiedämme, että Jeesuksen ajan juutalaiset elivät Rooman vallan alla. Heillä oli vieras esivalta, joka kohdisti heihin vieraita, ajoittain jopa jumalattomia lakeja. – Juutalaiset odottivat Vapahtajaa tästä orjuudesta. – On tärkeää huomata, ettei Jeesus kuitenkaan puutu tähän teemaan. – Kansallinen vapauskin on todellinen kysymys, mutta se ei ollut juuri nyt kaikkein olennaisinta.

Olennaisinta on huomata tämä Jeesuksen sana: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.”

Jeesus tuli tähän maailmaan tuodakseen todellisen vapauden, syvimmän mahdollisen vapauden. Tuon vapauden hedelmää on kaikki muu vapaus. – Siksi Jeesus Kristus ryhtyi taisteluun syntiä, kuolemaa ja perkelettä vastaan. – Tämä taistelu oli mahdollista voittaa vain hänen antamansa uhrin kautta. – Se on meidän vapautemme hinta.

Näin itsenäisyyspäivänä me puhumme myös kansallisen vapautemme puolesta annetusta uhrista. Kerran monien suomalaisten miesten ja naisten veri vuosi. Se oli uhri kansallisen vapautemme ja itsenäisyytemme puolesta.

Maallinen vapaus ei ole vielä vapauden syvin muoto. – Kansallisen vapautemme kautta ymmärrämme kuitenkin jo jotakin uhrin merkityksestä. Myös kansamme esivallan palvelijat, Suomen kansa ja sen sotilaat antoivat kerran kalliin uhrin. – Esivalta ei kanna turhaan miekkaansa (Room.13:4). Noin 77 vuotta sitten useimmat palveluskykyiset suomalaiset miehet saivat käskyn astua tehtävään, jossa hengissä selviämisestä ei kukaan voinut etukäteen tietää. Muistamme historiastamme, että tuolloin moni menetti isänsä, isoisänsä, puolisonsa, veljensä ja joskus myös äitinsä, isoäitinsä, tai siskonsa, tai ystävänsä… – Kun käsky käy, maallinen esivalta ei voi yleensä etukäteen tietää, tarkoittaako annetun tehtävän suorittaminen elinikäisiä vammoja tai kuolemaa. – Mutta silti on vain lähdettävä…

Tänä vuonnakin, juuri tällä hetkellä, poliisimme valmistutuu turvaamaan itsenäisyyspäivän juhlia. Tiedämme uutisista, että myös tänään muutamat väkivaltaiset tahot valmistautuvat järjestämään levottomuuksia.

Luin eilen poliisimme lausunnon. Poliisi ilmoitti, että heidän pitää aina varustautua pahimpaan, sillä heidän takanaan ei ole (näin rauhan aikana) muita viranomaisia, jotka estäisivät tavalliselle kansalle aiheutuvat onnettomuudet, jos levottomuudet riistäytyvät käsistä. Poliisin täytyy olla valmis siihen, että heitä lyödään, ammutaan ja heitellään kivillä tms. – Meidän vapaudellamme on hintansa myös tänä päivänä, ja joku toinen maksaa sen hinnan. On tärkeää muistaa, että myös tänään joku toinen kärsii, että me saamme iloita tästä vapaudesta ja juhlia itsenäisyyttämme.

Jumala on asettanut tähän maailmaan kaksi järjestyksen muotoa, maallisen ja hengellisen järjestyksen. Maallisen järjestyksen tehtävänä on turvata rauhalliset olot. Maallinen esivalta ei saa puuttua ihmisen uskon ja ajattelun vapauteen. Sen tehtävä on vastata ulkoisesta järjestyksestä.

Kristittyinä me kiitämme Jumalaa siitä, että olemme saaneet täällä Suomessa elää tätä periaatetta todeksi jo monta vuosikymmentä varsin rauhallisissa oloissa. Meillä on itsenäisyys ja vapaus julistaa ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Meitä on siunattu tällä suurella vapaudella. Kiitämme Jumalaa isiemme ja isovanhempiemme uhrista vapautemme puolesta. Kerran toiset suostuivat kärsimään ja maksoivat meidän kansallisen vapautemme hinnan. – Samoin voimme sanoa myös iankaikkísen elämän vapaudesta. Kerran eräs toinen, Jumalan Poika, Jeesus Kristus, maksoi kärsimisensä ja kuolemansa kautta sen hinnan, jolla meidät vapautettiin synnin ja kuoleman vallasta.

Olkoon nyt itsenäisyyspäivän rukouksenamme, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa (1Tim.2:2), ja että pysyisimme uskossa lujina, emmekä antaisi uudestaan sitoa itseämme synnin orjuuden ikeeseen, josta Jeesus Kristus on meidät verensä hinnalla vapauttanut. (Gal.5:1)