| 31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; |
| 32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. |
| 33 He vastasivat hänelle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ’Te tulette vapaiksi’?” |
| 34 Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. |
| 35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. |
| 36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. |
(Joh.8:31-36)
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Tämän päivän evankeliumiteksti puhuu meille asioista, teemoista, jotka hyvin ymmärrämme juuri itsenäisyyspäivänä. Jeesus puhuu vapaudesta ja orjuudesta. – Nämä ovat erittäin osuvia sanoja juuri itsenäisyyspäivänä.
Päivän tekstistä huomaamme, etteivät nämä sanat ole kaikille selviä. Jeesuksen ajan juutalaiset uskoivat olevansa vapaita, koska he olivat Aabrahamin lapsia. Juutalaiset uskoivat olevansa vapaita, koska heillä oli isille annetut lupaukset, laki ja profeetat. – Ja tämä on periaatteessa aivan oikein, – Jeesus ei tullut kumoamaan lakia ja profeettojen kautta annettuja lupauksia, MUTTA hän halusi viedä keskustelun olennaiseen, kysymykseen sydämen ja hengen vapaudesta, todellisesta vapaudesta.
Toki Jeesus olisi voinut puhua myös kansallisen vapauden teemoista. – Me tiedämme, että Jeesuksen ajan juutalaiset elivät Rooman vallan alla. Heillä oli vieras esivalta, joka kohdisti heihin vieraita, ajoittain jopa jumalattomia lakeja. – Juutalaiset odottivat Vapahtajaa tästä orjuudesta. – On tärkeää huomata, ettei Jeesus kuitenkaan puutu tähän teemaan. – Kansallinen vapauskin on todellinen kysymys, mutta se ei ollut juuri nyt kaikkein olennaisinta.
Olennaisinta on huomata tämä Jeesuksen sana: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.”
Jeesus tuli tähän maailmaan tuodakseen todellisen vapauden, syvimmän mahdollisen vapauden. Tuon vapauden hedelmää on kaikki muu vapaus. – Siksi Jeesus Kristus ryhtyi taisteluun syntiä, kuolemaa ja perkelettä vastaan. – Tämä taistelu oli mahdollista voittaa vain hänen antamansa uhrin kautta. – Se on meidän vapautemme hinta.
Näin itsenäisyyspäivänä me puhumme myös kansallisen vapautemme puolesta annetusta uhrista. Kerran monien suomalaisten miesten ja naisten veri vuosi. Se oli uhri kansallisen vapautemme ja itsenäisyytemme puolesta.
Maallinen vapaus ei ole vielä vapauden syvin muoto. – Kansallisen vapautemme kautta ymmärrämme kuitenkin jo jotakin uhrin merkityksestä. Myös kansamme esivallan palvelijat, Suomen kansa ja sen sotilaat antoivat kerran kalliin uhrin. – Esivalta ei kanna turhaan miekkaansa (Room.13:4). Noin 77 vuotta sitten useimmat palveluskykyiset suomalaiset miehet saivat käskyn astua tehtävään, jossa hengissä selviämisestä ei kukaan voinut etukäteen tietää. Muistamme historiastamme, että tuolloin moni menetti isänsä, isoisänsä, puolisonsa, veljensä ja joskus myös äitinsä, isoäitinsä, tai siskonsa, tai ystävänsä… – Kun käsky käy, maallinen esivalta ei voi yleensä etukäteen tietää, tarkoittaako annetun tehtävän suorittaminen elinikäisiä vammoja tai kuolemaa. – Mutta silti on vain lähdettävä…
Tänä vuonnakin, juuri tällä hetkellä, poliisimme valmistutuu turvaamaan itsenäisyyspäivän juhlia. Tiedämme uutisista, että myös tänään muutamat väkivaltaiset tahot valmistautuvat järjestämään levottomuuksia.
Luin eilen poliisimme lausunnon. Poliisi ilmoitti, että heidän pitää aina varustautua pahimpaan, sillä heidän takanaan ei ole (näin rauhan aikana) muita viranomaisia, jotka estäisivät tavalliselle kansalle aiheutuvat onnettomuudet, jos levottomuudet riistäytyvät käsistä. Poliisin täytyy olla valmis siihen, että heitä lyödään, ammutaan ja heitellään kivillä tms. – Meidän vapaudellamme on hintansa myös tänä päivänä, ja joku toinen maksaa sen hinnan. On tärkeää muistaa, että myös tänään joku toinen kärsii, että me saamme iloita tästä vapaudesta ja juhlia itsenäisyyttämme.
Jumala on asettanut tähän maailmaan kaksi järjestyksen muotoa, maallisen ja hengellisen järjestyksen. Maallisen järjestyksen tehtävänä on turvata rauhalliset olot. Maallinen esivalta ei saa puuttua ihmisen uskon ja ajattelun vapauteen. Sen tehtävä on vastata ulkoisesta järjestyksestä.
Kristittyinä me kiitämme Jumalaa siitä, että olemme saaneet täällä Suomessa elää tätä periaatetta todeksi jo monta vuosikymmentä varsin rauhallisissa oloissa. Meillä on itsenäisyys ja vapaus julistaa ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Meitä on siunattu tällä suurella vapaudella. Kiitämme Jumalaa isiemme ja isovanhempiemme uhrista vapautemme puolesta. Kerran toiset suostuivat kärsimään ja maksoivat meidän kansallisen vapautemme hinnan. – Samoin voimme sanoa myös iankaikkísen elämän vapaudesta. Kerran eräs toinen, Jumalan Poika, Jeesus Kristus, maksoi kärsimisensä ja kuolemansa kautta sen hinnan, jolla meidät vapautettiin synnin ja kuoleman vallasta.
Olkoon nyt itsenäisyyspäivän rukouksenamme, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa (1Tim.2:2), ja että pysyisimme uskossa lujina, emmekä antaisi uudestaan sitoa itseämme synnin orjuuden ikeeseen, josta Jeesus Kristus on meidät verensä hinnalla vapauttanut. (Gal.5:1)
| Aamen |
Minusta vaikuttaa vähintään erikoiselta ilmaista, että sisäinen yhteys on hyvä, jos tällainen hanke velloo jäsenistön keskuudessa ja joukkovoimaan joudutaan turvautumaan. Ulkokultainen saa vähän olla, mutta kaunistelullakin on rajansa.
Jos joillakin paikkakunnilla ei edes kiinnostuta tilastoja kaunistavasta piikistä esikoisten ehtoollisvierailun yhteydessä, mikä on silloin papistolle se tärkeä asia?
Avoin keskustelu ja yhteys paikallisseurakunnan kirkkoherraan on yleensä paras tapa huolehtia siitä, että eri kirkon sisäiset herätysliikkeet saavat sakramentit niin, ettei kumpikaan osapuoli, papisto tai seurakuntalaiset, koe tulleensa loukatuksi. Esimerkiksi iltakirkkona järjestettyyn ehtoollisenviettoon voi saada kirkkoherralta luvan pyytää ko herätysliikeväelle mieluinen pappi toimittamaan messun. Jossain se voi onnistua jopa päiväjumalanpalveluksissa, vierailevan papin saadessa kirkkoherralta luvan messun toimittamiseen. Avain asiain hoitamiseen on henkilökohtainen yhteys seurakunnan kirkkoherraan, jonka valvonnan alaisena on niin jumalanpalveluselämän kuin sakramenttien hoitaminen. Mahdolliset yhteistyöongelmat eivät aina johdu siis vain kirkkoherrasta.
Uskon että sekä ko liikkeen että kansankirkkommekin kannalta olisi parasta pysyminen yhteisen alttarin ja kasteen osallisuudessa. Toinen vaihtoehto olisi käytännössä oman kirkon perustaminen.
Taitaa olla nykyään aika sinisilmäistä ajatella, että Herraansa avuksi huutavien yhteyttä voistaisiin varjella yrittämällä pitää ehtoollisen vain ev lut kirkon jakamana.
Olisi viisaampaa myös ev lut kirkolle, että se lopettaisi toisin ajattelijoiden (esim. 2000 v vanhasta vakaumuksesta pitävien) syrjinnän kirkkojärjestyksen tekosyyllä.
Kunhan ajan henki hiukan muuttuu niin oikeudessa voi hyvinkin tulla ev lut kirkolle tuomioita syrjinnästä.
Suomen kansalle olisi onneksi saada mahdollisimman suuri osa kansasta sanan ja sakramenttien piiriin. Ev lut kirkon jumalanpalvelukset ovan liian usein mitäänsanomattomia virkamies seremonioita. Tästä johtuu julkisuudessakin todettu kyvyttömyys ”meitä konnia” taivastielle.
>>– Uskonsisaret ja -veljet ovat tärkeitä ja liikkeen sisäinen yhteys on hyvä. Tässä asiassa kuitenkin ollaan vähän eri mieltä. Ehkä siksi tästä ei puhuta kovin paljon. Mekin haluamme ilmaista kantamme veljellisessä rakkaudessa ja välttää loukkaavia sanoja, Nieminen sanoo.
Perusteluna omille ehtoollisille esitetty rukoushuoneiden kotoisuus ei ole Niemisen mukaan riittävä peruste rikkoa yhteyttä kirkkoon. >>
Miten voidaan sanoa, että ”sisäinen yhteys on hyvä”, jos 15 vuotta on ajettu tätä hanketta ilman todellista sisäistä keskustelua?
Miten sisäinen yhteys on hyvä, jos suurin osa saarnaajista kieltäytyy edes keskustelemasta asiasta sanankuulijoiden kanssa?
Miten sisäinen yhteys on hyvä, jos julistetaan, että hankkeen pyhyyden epäileminenkin merkitsee autuuden menetystä?
Kotoisuus.
Kaikki osalliset toki tietävät, että todelliset syyt ovat
– ehtoollinen saatava ”puhtaisiin käsiin”.
– ristisaatto messun edellä,
– ehtoollskaavan roomalaiskatolisuus eli ”messu-uhri”
– kirkon liturgian muuttuminen ortodoksiseksi, siinä kun nykyisin enemmän
lauletaan
– Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta etc.
ja suurin syy kaikista
Sionin tyttären tulee olla kaikkialla samanlainen, Ruotsissa, Norjassa (toteutettu) ja Amerikassa – ja nyt siis Suomessa.
En halua toimia riidankylväjänä, mutta tässä on ainakin neljä tahoa, jotka vaikuttavat asiaan. Lapin wanhimmat on yksi taho, joilla on kantansa. Suomen kirkon piispat ovat yksii taho ja heillä on kantansa. Sitten on esikoislestadiolainen herätysliike Suomessa, jossa ei ole yhtä kantaa, koska adressia tarvitaan ja kuitenkin allekirjoituksia on julkitulleen tiedon mukaan noin viidesosa.. Luvut eivät kuitenkaan kerro sitä, että neljä viidesosaa olisi jollain toisella kannalla, vaan mielipiteitä löytyy monenlaisia. Nyt pitäisi istua pöytään ja jokaisen osapuolen olisi tuotava kantansa esille, että toiset voivat kertoa mitä kukin ratkaisu merkitsee käytännössä. Nyt punnitaan onko kirkko esikoisille tärkeä ja myös se, että onko esikoisuus kirkolle tärkeä.
Samalla voisi kuitenkin pohtia myös, mikä on se ”kirkko”, jonka on oltava uskovalle ”tärkeä”. Onko se Suomen ev.lut. kansankirkko, omaksi kirkoksi omine virkakäsitykseineen muotoutuva Esikoisuus vai jokin kolmas vaihtoehto?
Lähetyshiippakunnan piirissä toimii paljon esikoislestadiolaisia.
Tuo Martin viimeinen lause oli mielenkiintoinen.
Martti Vaahtoranta; ”Samalla voisi kuitenkLähetyshiippakunnan piirissä toimii paljon esikoislestadiolaisia.”
Joo, on mielenkiintoinen kommentti.
Yhdistääkö miespappi oppi? Ajaako yhteinen ”vihollinen” tosiuskovat yhteen, vastavoimaksi ”maallistuvalle” kansankirkolle?
Esikoiset ovat vapaan maan vapaita kansalaisia ja siten vapaat käymään myös Lähetyshiippakunnan tilaisuuksissa. Se olisi yksi ihan hyvä vaihtoehto, mutta kun en tiedä miten Lähetuyshiippakunnan ja Evlut kirkon muiden hiippakuntien väliset asiat ovat järjestetyt, niin ongelmaksi jää kasteen sakramentti. Tuleeko Evlut kirkon jäseneksi myös Lähetyshiippakunnan piirissä kastetuit? Ehkä nyt ei ole syytä alkaa sitä rajankäyntiä?
Jos vastaus on kielteinen, niin silloin Lapin wanhinten operoima ajatus päätyy samaan lopputulokseen eli irti kansankirkosta.
Ei ole mitään miespappioppia, on vain tuhatvuotinen perinne ja perintö. Jos kaikki pitää kääntää yhdessä sukupolvessa päälaelleen, ei pidä hämmästyä, jos kaikki ei ole kuin silkkiä.
Mitkä ihmeen muut hiippakunnat?
Lähetyshiippakunta on koko maan kattava hiippakunta, eikä siinä kirkollisessa rakenteessa ole muita hiippakuntia.
Suomen ev.lut. kirkko nimisessä kirkossa puolestaan ei ole mitään lähetyshiippakuntaa, eikä Suomen ev.lut. kirkon toimintaan voi osallistua käymällä Lähetyshiippakunnan messussa.
Lähetyshiippakunnassa suoritettu kaste on täysin kristillinen kaste siinä missä esikoislestadiolaisten maallikkosaarnaajienkin toimittama kaste olisi. Molemmisssa tapauksissa henkilö voidaan siis liittää ev-lut. kirkkoon muussa ”kriskitillisessä järjestyksessä kastettuna”.
Toinen asia sitten on, miksi pitäisi liittyä jos kirkon järjestyksessä pysyminen ei miellytä.
Jos yhteisestä järjestyksestä ei päästä sopuun, niin kyllä tähän maahan mahtuu useitakin tunnustusperustaltaan luterilaisia kirkkoja, eikä lähetyshiippakunnalla myöskään ole monopolia naispapittomuteen.
Luterilaisessa kirkossa on tietääkseni useita hiippakuntia. Ainakin piispoja on. Piispa kaitsee aluettaan. Koska Lähetyshiippakunta on maanlaajuinen homma, sen täytyy järjestää asiat kussakin hiippakunnassa erikseen. Olin kiinnostunut antaako kaste Lähetyshiippakunnassa jäsenyyden Luterilaisessa kirkossa. Ainakin sain vbaikutelman, että voi antaa, jos pykäliä tulkitaan sillä tavalla.
Jos Lähetyshiippakunnan piirissä kastetaan joku niin, että kastaja ei kuulu Suomen ev.lut. kirkon papistoon, lapsi pitää erikseen ilmoittaa paikallisen kansankirkon seurakunnan jäseneksi. Tilanteeseen voi sisältyä keskustelua ja rukoushetki.
Jos kastajana sen sijaan on joku meistä vanhemmista papeista, joilla on vielä pappisoikeuden kansankirkossa, mitään erillistä liittämistoimitusta ei tarvita.
Mää kyllä vallan kauhiast ihmettelen semmottii, että joku käy kastamaan jonkun kirkon jäseneksi liitettävän lapsen ilman, että hänellä on siihen kyseiseltä kirkolta jonkimoinen valtuutus.
Angilkaanin lapsen voisin toki kastaa ja anglikaani pappi vastaavasti luterilaisen kirkkomme jäsenen lapsen, kun on se Porvoon sopimus, jolla tunnustamme mm toistemme viran ja sakramentit. Lähetyshiippakunta ei tunnusta kaiketi Suomen ev,lut kirkon virkaa oikeaksi apostolisen järjestyksen mukaiseksi viraksi, kun se on nyt mahdollinen myös naiselle. Vai olenko minä kuitenkin myös heille apostolisen järjestyksen mukainen pappi ja voisin periaatteessa kastaa lapsen, joka liitettäisiinkin Lähetyshiippakunnan jäseneksi (En sitä kyllä käy tekemään).
Kyllä me tunnustamme kristillisen kasteen, joka on kastamistarkoituksessa toimitettu vettä käyttäen ja Kolmiyhteisen Jumalan nimeen.
Minusta LHPK:lle veetuilu ei kuulu ihan palstan aiheeseen.