Rupesin jälleen kerran ihmettelemään sitä , että mitä sillä itsetuntemuksella tekee? Eikö tavallinen itseään heijastelematon spontaani eläminen riitä? Ei näy riittävän.
Itsetuntemusta on monen laista. Tavallisinta on omat tuntemukset sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalisissa tilanteissa tehdyt törppäykset rasittavat mieltä pitkään ja panee kysymään itseltään sitä että mikä pakotti tekemään, sanomaan niin ja niin…?Tietoisuus sosiaalisista puutteista tulee jälkikäteen. Jotkut oppivat niistä ,monet eivät vaan pitävät kaikkia möläyksiä senkertaisina lankeemuksina, mitä ne eivät aina suinkaan ole. Itsetuntemus on sitä, että myöntää itselleen että toi on tyypillistä mulle. Jatkanko vai teenkö parannusta ?
Hyvä itsensä uudelleenohjelmoinnin opas on tarkkailla miten lähimmäiset sosiaalisissa tilanteissa tekevät itsensä pois. Kun tuntee myötähäpeää heidän puolestaan ,niin voi oppia välttämään tekemästä samaa erehdystä kun naapuri. Kun joku toinen naapuri haukkuu , että olet juuri samanlainen kun se ja se ,niin on parasta uskoa että asia on juuri noin ja ensikerralla ei teekään samaa virhettä.
Nykyjään tarjoillaan itsetuntemuksen kursseja joiden idea on minästä irtipääsemistä , budhalaisuuden tuontitavaraa. Itseasiassa sillä tarkoitetaan psyykkisestä kivusta irtipääsemistä. Se on ihan hyvä ja laillinen tavoite , mutta se ei ole samaa kun itsetuntemus. Siis oman persoonallisuuden tuntemista. Ihmisen Minä on psyykkeen organisaattori. Jos sen sammuttaa niin on tuomittu elämään psykoosin maailmassa.
Tyytyväisyyden, siis onnellisuuden etsiminen on taattu USAn perutuslaissa. Se on sieltä levinnyt ympäri maailmaa Hollywoodin evankeliumin mukana. Sekään ei ole itsetuntemuksen löytämistä. Mutta jos tyytyy tyytyväisyyteen elämässään ilman onnellisuuden odotuksia, niin sitä tulee aina silloin tällöin saamaan, vaikka ei tunekkaan itseään sen perusteellisemmin.
Itsetuntemus avautuu omien tunteiden kautta. Ne kun viestittävät meille juuri siitä ketä me oikeasti olemme. Kokemuksemme synnyttää meissä tunnerektioita ja ne taas niiden tulkintoja ja tulkinnat, tulkinnan mukaista toimintaa. Mikäli kykenemme tunnistamaan oman tunteemme, niin sen kokemuksen kautta pääsemme tutustumaan myös siihen, mikä tunteen on saanut aikaan. Jolloin voimme reagoida kokemukseemme se mukaan mitä se on aiheuttanut meille. Eikä meillä ole tarvetta reagoida enää pelkän tunteen vaatimusten mukaisesti. Vaikkapa raivoamalla.
Tunnistaessamme ja nimetessämme kokemamme tunteen, niin samalla voimme hyvinkin tiedostaa sen miksi tietty tunne meissä syntyi. Tästä saamme tärkeää tietoa siitä millaisia olemme. Opimme siinä sitä itsetuntemusta. Itsetuntemus auttaa tunnistamaan tilanteita ja etenkin omia reagoimistapoja niihin. Jolloin meidän on helpompi välttää tilanteita jotka voivat aiheuttaa huonoja fiiliksiä ja osaamme pyrkiä hyviin kokemuksiin. Mitä paremmin itsetuntemuksemme toimii , niin sitä paremmat menestymisen mahdollisuudet meillä on.
Itsetuntemuksemme kertoo meille mitä meidän kannattaa välttää, eli missä olemme heikoilla ja toisaalta sen missä on omat vahvuutemme.
Opimme välttämään ikäviä tilanteita ja suuntautumaan meille positiivisiin tilateisiin.
onhan se pitkälti noin. Terapioden ideat ovat tuollaisia. Tuolla tavalla saatu tieto itsestään auttaa pitkälle. Mutta olemisen ongelma on silti se, että itsetuntemuksesta huolimatta mielihyvän etsiminen ohjaa ja opastaa meitä ja ajaa meitä konflikteihin arvojen, velvollisuuksien ja mielihyvää antavien toimintojen ristiriidassa. Mielihyvä josta kieltäytyminen , vaikka onkin tietoinen seuraamuksista , tuntuu kun pettäisi elämän tarkoituksen.
Tunteet ovat mielettömän hieno tutkimuksen kohde. Niistä kun kukaan ei kunnolla ole vielä päässyt perille. Joten tutkimista riittää loputtomiin. Silti ne on elämämme perusrakenteita ja jokaista koskettavia. Ne on ihan tässä ja mukana kaikessa ja kuitenkin jotenkin tavoittamattomissa.
Välillä siinä ihan nenän edessä ja sitten toisen kerran visusti piilossa. Vaikuttavat kaikkeen mitä teemme, tai edes ajattelemme ja monesti voivat aiheuttaa harmia siksi, ettemme tunnista niitä.
Itsetuntemus helpottaa elämää myös siten että kun kykenee tunnistamaan omat heikkoutensa. Jolloin ei suinpäin ryhdy sellaiseen, josta ei todellisuudessa ole selviämismahdollisuuksia.
Hyvällä itsetuntemuksella varustettu uskaltaa paljastaa oman tietämättömyytensä ja kysellä vaikkapa näistä tunteista ja itsetuntemuksesta lisää. Näistä kun ei kukaan tiedä liikaa.
Ihmisen ”MInän” sammuttaminen ? Itsemurha ? Psykoosi tarkoittaa, että ihminen menettää todellisuudentajunsa. Ei siihen kovin paljon voi itse vaikuttaa. Syyt ovat moninaiset.
Oikeasta psykoosista on vaikea toipua ja se ottaa aikansa. Mutta psykoosin aikaansaaminen käy helposti. Yksi esimerkki: -60 luvulla astronautteja harjoitettiin siten että ne kelluivat pimeässä ruumiinlämpöisessä ja täysin hiljaisessa vesialtaassa avaruuspuvussa. Jo muutaman tunnin kuluttua he alkoivat hallusinoida ja ajatukset harhailivat eivätkä he tienneet mikä oli kuviteltua ja mikä totta. Kokeet keskeytettiin koska joillekin jäi pitkäaikainen rajatila ja siihen liittyvä ahdistus ja pelot.
Paastoamalla ja pitkäaikaisella valvomisella saadaan aikaan psykoottisia oireita. Samoin vangittuna ja eristettynä oltaessa. Aikoinaan kokeiltiin 24 tunnin terapiaryhmiä. Romahtamiset olivat tavallisia jne jne.
On hyvä, jos pyrkii rehelliseen käsitykseen itsestään. Mutta pohjia myöten en voi itseäni tuntea, minussa on syövereitä, joita en itse tunne eikä kukaan läheisenikään, mutta nekin Jumala tuntee, siksi hänen arvionsa ovat aina oikeat.
Ongelma Jumalan suhteen on siinä että meillä on ilmoitus josta voi vetää vain yleisiä johtopäätöksiä siitä mikä olemisen ihanne. Vaikka Jumala tunteekin syöverimme niin se ei meitä paljoa auta jollei hän paljasta tietojaan meistä meille.
Uskovilla on hyvä mahdollisuus saada Jumalalta myös tietoa syövereistä. Se tapahtuu palloleikin avulla tähän tapaan. Heitän kaikki syövereistä nousevat ikävät ajatukset Hänelle. Jolloin ne ei ole enää minulla. Vuosia näin tehtyäni Hän palauttaa minulle pallon ja saan huomata ettei tuo syöveristä noussut asia olekaan niin kamalan pelottava. Olemmehan pallotelleet sen kanssa jo pitkään.
Tämä on oikein hauska ja rakentava palloleikki , jota voi pelata vain uskovat. Uskova kun voi oikeasti heittää pallon Jumalan käsiin ja se jää sinne. Muilla se kimpoaa takaisin.
Uskovalle kun Jumala on todellinen, niin palloleikki on mahdollinen. Vain todellisen kanssa voi oikeasti tehdä yhdessä jotain.
Psykoosi on mielisairaus (vanhanaikainen termi), johon sairastuu ilman kidutuksia. Rajatila on persoonallisuushäiriö, joka on (jos on) ihmisessä alusta asti. Sitä ei voi ”parantaa”. Rajatilaa kutsutaan nykyisin epävakaaksi persoonallisuudeksi.
Totta kai mielisairauksiin sairastuu ilman kidutuksia, mutta nyt oli kyse siitä jos psykoottisia oireita voi luoda erilaisilla painostuskeinoilla ja niitä ei vain voida vaan niin myös tehdään.
Rajatila- termiä käytetään kahdessa mielessä. 1) Borderline persoonallisuuden joka on identiteetin ja siihen liittyvän Minän kehityksen keskenjääminen aikaiseen kehitysvaiheeseen .2) henkilö joka sairastumis- tai toipumisvaiheessa psykoosista ei leijuu psykoosin ja normaali neuroottisuuden välimailla.
Borderline tilaa n menestyksellisesti voitu hoitaa intensiivisella psykoterapialla. Hoito on pitkäaikaista koska kyseessä on keskeytyneen kypsymisprosessin uudelleen käynnistäminen. Toisaalta hyvin monet suurista taiteilijoista ovat persoonallisuudeltaan borderline persoonallisuuksia ja he käyttävät minänsä heikkoutta hyväkseen taiteellisessä työssään. Heillä on suorempi pääsy alitajuntaansa kun ns ”normaaleilla” persoonallisuuksilla.
Personallisuushäiriöden ”hoitaminen” on sitä, että ihminen ymmärtää, mikä on hätänä. Suurimmalla osalla ihmisiä on joku persoonallisuushäiriö, niitä ei vain tutkita eikä löydetä. Jos ja kun ne aiheuttavat kärsimystä ihmiselle itselleen, saattaa hoidosta olla apua. Kuinkahan monella on varaa vuosikausien terapiohin. Ihminen kypsyy myös eläessään ja oppii tulemaan toimeen häiriöidensä kanssa.
– Itsensä löytänyt ei ole koskaan yksin,
mielen kerrostumat kommunikoivat
– Varjele lasta itsessäsi
– Usko ja luo, et voi luoda ellet usko
– Ajattele ensin, toimi sitten ja ajattele taas
– Pyri hyödyttömästä hyödylliseen
– Mieli muistaa, keho aistii, molemmat tuntevat
– Kysy enemmän kuin vastaat
-Ole lämmin, ole herkkä
-Elämä on tunteitten, ajatusten, ilmeitten
ja eleitten, ihmisen liikettä
– Et ole sitä mitä sanot ,et ole sitä mitä teet,
et ole sitä mitä tunnet,
sitä olet mitä ajattelet!
SH: ”Persoona työvälineenä” 1994
Sen ymmärtäminen ja oppiminen että että mielen kerrostumat kommunikoivat vaatii valitettavasti pitkää itsetarkkailua ja mieluiten jotain mentoria joka ymmärtää ja auttaa.
Varmaa näin Markku, jos ko kommunikaatiossa on häiriöitä. Minä tarkoitin aivan normaalitilaa, missä esim. näyttelijä näyttämöllä joutuu ja kykenee ajattelemaan ja havainnoiman monella Egon eri tasoilla.
Kiitos Markku. Käsitin nyt, että kerrostumien keskustelun vaikutuksen käsittämiseen vaaditaan hyvin paljon tunne-elämän puolella työskentelyä.
Eikä se käy keneltäkään helposti. Siksi nuo Sepon mainitsemat itsetuntemuksen rakennusaineet eivät ilman niihin paneutuvaa työstämistä auta juuri mitään.
On helppo lausua: ” tunne itsesi, tai löydä sisäinen lapsesi”. Jos ei tiedä kuka on ja minne lapsi on juossut, niin etsiminen voi olla yksin aika hankalaa.
Pekka, poimin kirjastani vain muutaman kohdan, työvälineitä on kirjassa myös. Täsäs hieman pitempi otanta:
”Edellä olen korostanut, miten uutta luodaan luopumalla vanhasta ja luopumalla itseen kohdistuvista kohtuuttomista vaatimuksista. Mutta mikä on kohtuutonta? Voidaksemme tätä arvioida, meidän tuli siis pyrkiä itsetuntemukseen. Mikä minä ihmisenä olen?
Nykyinen ihmistutkimus alkaa vihdoin myöntää, että ihminen ei ole enää vain osiensa summa, mekaaninen kone, jota fysiikan lait pyörittävät. Ihminen on kokonaisuus. Hän on psykofyysinen olento, jossa mieli hallitsee ruumista, mutta jonka ruumis myös vaikuttaa mieleen. Terve sielu terveessä ruumiissa ja päinvastoin ei ole mikään kulunut fraasi. Aiheemme kannalta se on tosi ja huomionarvoinen päämäärä.
Mielen ja hengen terveys edellyttää filosofiaa, joka myös voi olla uusi ja kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen perustuva. Tässä ihmiskuvassa kaikki vaikuttaa kaikkeen, syyt ja seuraukset ovat vuorovaikutuksessa leikkien keskenään, mutta myös toisiaan tönien, jopa haavoittaen. Syiden ja seurausten merkitykset on tiedostettava. Löydettävä itsestämme ja maailmasta eräänlaiset karmalliset vaikutukset; tiedostettava elämän kolminaisuus, elämän heijastuminen vaikutuksena, vastavaikutuksena ja tasapainona. Kaikki voidaan siis pukea muotoon teesi, antiteesi tai synteesi.
Käytännön tasolla voi edellisen arkipäiväistää sanomalla yksinkertaisesti: ”Niin makaat kuin petaat!” Tai: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää!” Mutta vapautumisen kannalta edellisiäkin tärkeämpi sanonta kuuluu: ”Joka kadottaa elämänsä, hän löytää sen!” Tätä tunnetun galilealaisen viisaan lausumaa selventää vielä hänen oma toteamuksensa siitä, miten uutta viiniä ei tule panna vanhaan leiliin, ettei leili pakahtuisi ja menisi rikki ja viini valuisi maahan. Vielä selvemmin edellinen filosofia tiivistyy suomalaisessa sananlaskussa: ”Ei kannettu vesi kaivossa pysy!”
Jos siis haluamme luoda persoonallisuudellemme pohjan, jonka todella tunnemme ja josta käsin voimme vapautua ja myös ilmaisutaidon aina virtuositeettiin asti kehittää, on meidän todella pysähdyttävä, ei vain tietämään vaan syvällisesti tiedostamaan olemuksemme tämänhetkinen tila, reaaliset mahdollisuutemme ja tehtävä päätös päämäärästä, mihin haluamme pyrkiä. Vain kalliolle tehty rakennus kestää.”
Kiitos Seppo rohkaisun sanasta. ” Vain kalliolle rakennettu kestää”.