Itsetutkiskelun sunnuntain sana osuu ja uppoaa juuri nyt!

Jumalan sana on elävä, voimallinen ja ajankohtainen. Sen saamme huomata jälleen tämän viikon sunnuntaina. Näin uskallan väittää. – Lue tämä saarna, ja muodosta oma näkökulmasi onko näin…

28 Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’.
29 Tämä vastasi ja sanoi: ’En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
30 Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ’Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään.
31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” He sanoivat: ”Ensimmäinen”. Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
32 Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet. (Matt.21:28-32)

Ensin muutama kysymys tekstimme äärellä

a) Kuka puhuu?
b) Missä puhuu?
c) Mitä puhuu?
d) Kenelle puhuu?
e) Miksi puhuu?

A) Jeesus kohdistaa tämän päivän saarnatekstissä ankarat sanat ylipapeille ja kansan vanhimmille, jotka tulivat hänen luoksensa ja sanoivat: ”Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?” – Puhuja on siis Jeesus Kristus!

B) Nämä sanansa Jeesus puhui pyhäkössä eli Jerusalemin temppelissä pian sen jälkeen, kun Hän oli ratsastanut aasilla Jerusalemiin (saapuen sinne riemuhuudoin), siirtynyt sitten temppeliin, ja ajanut ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatanut kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet.

C) Nyt Jeesus sanoo, että publikaanit ja portot menevät ennen ylipappeja ja kansan vanhimpia Jumalan valtakuntaan, koska nämä eivät suostu Jeesuksen edessä katumukseen.

D) Kuten jo aiemmin kävi ilmi, tämä Jeesuksen puhe on siis suunnattu kansan johtajille, ja erityisesti sen johtaville uskonnollisille tahoille.

E) Syy Jeesuksen antamaan nuhteeseen on siinä, etteivät nuhteen kohteeksi joutuvat tahot uskoneet Jeesusta ja hänen sanomaansa, eivät siksi myöskään nöyrtyneet katumukseen.

Hyvä ystävä, joka kuuntelet/luet tätä saarnaa. En tiedä millä mielellä olet saapunut tänään sanankuuloon. Voit olla henkilökohtaisen surun satuttama. Voit olla työn uuvuttama, tai tuntea työttömyyden takia tarkoituksettomuuden tunnetta. – Kun luen kirkkokäsikirjan mukaisia saarnatekstejä, en voi koskaan tietää, miten hyvin tai huonosti juuri tämä teksti osuu sinun elämäntilanteeseesi. Löydätkö siitä vastauksia ja sielun ravintoa?

Kun itse valmistelin tätä saarnaa, kysyin itseltäni: Miten tämä Jeesuksen aikainen kirkkopoliittinen riitely rakentaa 2000-luvun seurakuntaa? Meistä suuri osa on liiankin tietoinen siitä, että myös Suomen evl-kirkoissa riidellään uuvuttavia riitelyjä, joissa on usein aika samanlaisia asetelmia. Tavallinen kirkkokansa ja herätysliikeväki kokee, ettei ylin uskonnollinen johto nöyrry parannukseen Jeesuksen sanojen äärellä. – Tällä asialla viittaan siihen, miten olemme kuulleet piispatasolta pääkaupunkiseudun suunnalta, ettei Raamatun mukaiselle avioliitto-opetukselle ole enää tilaa.- Nämä riidat ovat monelle meistä liiankin tuttuja. Jo Jeesuksen aikana ylin papisto oli usein Jeesusta ja hänen julistustaan vastaan.

Meidän suuri kysymyksemme kuuluu?

Mitä me kostumme siitä, että jo Jeesus joutui toistuvasti napit vastakkain aikansa uskonnollisten johtajien kanssa? Onko jotenkin rakentavaa olla riidan tunnelmissa, vaikka itse Jeesus, Paavali tai Martti Luther ovat joutuneet elämään läpi monta repivää riitaa?

Riita ei saisi olla koskaan kristityn tavoite. Riitely on aina ei-toivottavaa ja uuvuttavaa. Riidan teemojen käsittely ei ole myöskään kovin osuvaa, jos kärsit juuri nyt väsymyksestä tai elämän tarkoituksettomuudesta.
Raamattu sanookin riitelystä: ”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12:18)

Kristittyinä me siis arvostamme ja vaalimme sovintoa, jos vain mahdollista on ja mikäli se meistä riippuu…

Tämän päivän evankeliumiteksti on kuitenkin meille siinä suhteessa lohdullinen, että se osoittaa myös sen, ettei kaikkia konflikteja voi aina välttää. Luultavasti melkein jokainen ihminen joutuu joskus keskelle erilaisia konflikteja ja riitoja. Jeesus ajautui avoimeen konfliktiin aikansa uskonnollisten johtajien kanssa, kun nämä aiheellisen nuhteen kohteeksi joutuneet tahot eivät uskoneet Jeesusta ja hänen sanomaansa, eivätkä siksi myöskään nöyrtyneet katumukseen.

Me uskomme ja tunnustamme, että Jeesus Kristus on pyhä, puhdas ja synnitön Jumalan Poika. – Myös hän joutui eläessään monen kiivaan riidan keskelle.

Tästä näemme sen, ettei riidan keskelle joutuminen tarkoita aina sitä, että molemmat osapuolet ovat yhtä syyllisiä. Meidän riidoissamme on toki usein niin, että vikaa on niin sanotusti ”sysissä kuin sepissäkin”. – Sananparsi ”on syytä sysissä, jos on sepissäkin” tarkoittaa, että syitä tai syyllisiä on useita. Meillä on suomen kielessä monia sanontoja, jotka haastavat molempia riidan osapuolia itsetutkiskeluun. Moni varmaan tunnistaa myös sanonnan: ”Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin!” Tämä on hyvää itsetutkiskeluun liittyvää kansanviisautta aina kun joudumme riitatilanteisiin. – Mutta voimmeko sanoa näin Jeesuksesta? Voimmeko väittää, että hän on itsekin riitapukari, jolla on aihetta itsetutkiskeluun? – Näin emme voi väittää, jos uskomme Jeesuksen Kristuksen olevan synnitön Jumalan Poika!

Päivän evankeliumitekstiin liittyy siten eräs lohdutus, josta harvemmin puhutaan. Raamatun sanan mukaan Jeesus, ja myös hänen opetuksensa mukaan elävä kristitty voi joutua Jeesuksen seuraajana riitatilanteeseen, jossa hän kärsii totuuden itsensä tähden. – On siis olemassa riitoja ja konflikteja, joissa kaikkia osapuolia ei voi automaattisesti leimata yhtä syyllisiksi. Otan tästä muutaman esimerkin Raamatusta:

1 Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä- 2 ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. 3 Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. 4 Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.(1Piet.4:1-4) – Tässä esimerkissä kristitty joutui kärsimään vain siksi, ettei hän mennyt mukaan aikansa jumalattomiin menoihin.

Kristittynä on hyvä tietää, etteivät kaikki konflikti- ja riitatilanteet ole suinkaan tasavertaisia ’pata kattilaa soimaa’ -tilanteita. On olemassa myös hyvän ja pahan välinen taistelu, jossa paha yrittää tuhota hyvän, oikean ja totuudellisen. Tällöin voi olla kysymys vaikkapa yhteiskunnallisesta luopumuksesta, tai koulu- ja työpaikkakiusaamisesta, jossa kristittyä yritetään saada toimimaan vastoin omaatuntoaan. Tällaisissa konfliktitilanteissa olisi julmaa, väittää molempia osapuolia yhtä lailla syyllisiksi. Edellä lainaamani Pietarin kirjeen teksti jatkaa tästä samasta aiheesta:

”14 Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. 15 Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; 16 mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa. 17 Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? 18 Ja ”jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?” 19 Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on.” (1Piet.4:14-19)

Tämän itsetutkiskelusaarnan kolmas lohdullinen näkökulma liittyy em. tuomion näköalaan. Sana ’tuomio’ ei välttämättä kuulosta meidän korvissamme ensi kuulemalta kovin lohdulliselta, mutta hieman tarkemmin miettien huomaamme, että Jumala on kätkenyt jopa tuomion todellisuuteen erään hyvin lohdullisen näköalan.

Jumalan tuomio alkaa aina ensin Jumalan omasta huoneesta (1Piet. 4:17). Jumala on oikeudenmukainen. Miten helppoa onkaan osoittaa juoppoa, tai langennutta naista! Miten helppoa onkaan nähdä synti siellä, missä on myös muuta elämässä epäonnistumista, jonka jo maallinenkin yhteiskunta näkee luuserimeininkinä! Raamatun marssijärjestys on Jumalan tuomiotoimissa kuitenkin kokonaan toinen. ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta!”

Niitä, kenelle Jumalan sana on ensin tullut ja annettu, kysytään ensin vastuuseen tämän sanan mukaan ojentautumisesta.

Viittasin tässä saarnassani hieman aiemmin siihen, että Suomessa ollaan nyt korkeimmalla kirkollisella tasolla murtamassa Raamatun opetusta avioliitosta vain miehen ja naisen välisenä pyhänä liittona. – Raamatun sanan järjestyksen mukaan tästä tulee seuraamaan tuomio (Luuk.17:26-30). Raamatun sanan järjestyksen mukaan tuo tuomio kohtaa aivan ensiksi Jumalan huonetta eli kristillistä kirkkoa.

Se, että tavallinen kansa näkee Jumalan oman huoneen eli kirkon edustajien ottavan ensiksi vastaan myös Jumalan tuomion, on suurta armoa. Jumala rankaisi aivan ensin korruptoitunutta temppeliä ja sen papistoa (kun hän rankaisi Jerusalemia). Samalla logiikalla Raamattu ilmaisee kohdeltavan myös epärehellisiä kristillisiä pappeja ja piispoja ennen tavallista kansaa. Jumalan huone (eli kirkon johtava väki) toimii tässä varoittavana esimerkkinä, jotta tavallinen kansa saa vielä yhden kairos-hetken ajan korjata kurssiaan. Sikäli kun Raamatun sana on totta (kuten minä uskon), kaikkea luopunutta papistoa kohtaa väistämättä tuomio. Tämä tuomio havahduttaa monia ja sen herättämänä kurssinsa korjaaviin sopii Jeesuksen sana pojasta, joka aluksi sanoi isälleen: ’En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni…

On suuri lohdutus, että meillä on tällainen armollinen ja oikeudenmukainen Jumala, joka antaa aikaa parannuksen tekemiseen!

Näemme Jumalan oikeudenmukaisuuden myös tässä seuraavassa Raamatun sanassa: ”Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.” (Luuk.12:48)

Niitä, kenelle Jumalan sana on ensin tullut ja annettu, kysytään ensin vastuuseen tämän sanan mukaan ojentautumisesta. Jos sinä olet kuullut jo lapsena Raamatun hyvät opetukset ja tunnet ne, tällöin kannattaa herätä valvomaan ja vahvistaa myös muita lähellä olevia (kuten Kuten 2Tim.3:14-17 ja Ilm.3:2).

Alamme nyt lähestyä tämän saarnan loppujohtopäätöksiä. Mitä me siis tähän sanomme?

Itsensä tutkimisen sunnuntain teksti oli tänään Matteuksen evankeliumin 21. luvusta. Koko tämä luku on lähes kauttaaltaan tällaista samanlaista havahduttavaa parannus- ja herätyssaarnaa. Aivan tämän luvun viimeissä jakeissa Jeesus vielä puhuu itsestään kulmakivenä (Matt.21:42).

Jeesuksen sana kulmakivestä sitoo hänen aiemman sanomansa mielekkäällä tavalla yhteen.
Kaikki seisoo ja perustautuu lopulta sen varassa, että Jeesus tunnetaan ja tunnustetaan Jumalan lähettämänä Vapahtajana ja syntiemme sovittajana.

Jeesus Kristus on Jumalan antama vastaus synnin ja tuomion nostattamaan kysymykseen.

Päivän epistolatekstissä apostoli Paavali kuvaa synnintuskiaan ja huudahtaa niiden keskellä:
”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room.7:24)

Jeesus Kristus on meidän syntiemme sovittaja, ja koko maailman Vapahtaja. Apostoli Paavali oli Jumalan huoneen edustaja, ja jo syntyjään hurskas juutalainen(Kuten Fil.3). Hän kuitenkin joutui Jumalan puhutteluun, koska oli kuvitellut aiemmassa luulotellussa hurskaudessaan, ettei Jeesuksella ollut hänelle mitään käyttöä . Kun Jumala puhutteli Paavalia, hän joutui huutamaan apua:

”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?”

Kun Jeesus ilmestyi Paavalille Vapahtajana ja syntien sovittajana, kuin rakennuksen perus- ja kulmakivenä, silloin Paavali sai kohdata armollisen Jumalan ja hänen suustaan purkautuivat nämä sanat:
”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” (Room.7:25)

Kristillisen itsetutkiskelun päämäärä on kohdata oma tila Paavalin tavoin rehellisesti, mutta kääntää samassa yhteydessä katse Jeesukseen Kristukseen. Ilman Kristuksen puoleen kääntymistä pelkkä itsetutkiskelu johtaa näet vain hukkumisen tunteeseen (kuten Jes.6:5), eikä vain pelkkään tunteeseen, vaan aivan todelliseen pimeyteen ja epätoivoon. Jeesus Kristus on kuitenkin valo, joka valaisee pimeytemme ja lahjoittaa pelastuksen (kuten Joh.3:16-21). Hän on puhdistuslähde, jonka kautta me saamme tulla pestyksi puhtaaksi kaikesta synnistämme (kuten Sak.13:1, 1Joh.5:5-8 ja Tiit.3:4-7).

”Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.” (Hepr.4:16)

Aamen.