Usein kysytään ehkä perustellusti, millä tavoin kohtaamme toisemme sivistyneesti. Mitä sanoja viljelemme puheissamme? Kotien kasvuympäristö on yhteydessä lasten ja nuorten asenteiden kehittymiseen. Suomalaisuuden päivänä on ollut hyvä miettiä sivistyksen ja kasvatuksen kysymyksiä. Sivistyksen ja kasvatuksen käsitteet jäävät helposti sivuun, kun taloudelliset arvot näyttävät korostuvan.
Suomalaisuuden päivän henkilö – J. V. Snellman – on miettinyt aikoinaan koulutuksen merkitystä yhteiskunnan kannalta. Hän on tuntenut Mikael Agricolan uraauurtavat aikaansaannokset. Mikael Agricola oli toiminut omana aikanaan niin taitavasti, että suomen kieli alkoi kehittyä työvälineeksi, jonka avulla on luotu omakielistä kirjallisuutta. Äidinkieli on sivistyksen perusta.
Sivistystä ja kasvatusta arvostava yhteiskunta järjestää institutionaaliset koulutuspalvelut, jotka tyydyttävät koulutustarpeet. Koulutus on oikeudenmukaista ja tasa-arvoista. Koulutusta järjestettäessä kiinnitetään huomiota koulutuspalvelujen toiminnalliseen sisältöön, sijoittamiseen ja mitoitukseen. Koulutusta koskevat päätökset ovat yhteydessä koulutuspoliittisiin arvoihin, jotka toteutuvat hallinnollisina ratkaisuina.
Koulutuksen tavoitteet ilmenevät opetussuunnitelmissa. Kasvatus- ja opetusalueella on oltava pätevää henkilöstöä tavoitteiden saavuttamiseksi. Koulun on sytytettävä oppilaissa tiedon halu, joka motivoi oppimiseen. Jos tavoitteissa onnistutaan, koulussa viihdytään paremmin ja vähennetään syrjäytymisen mahdollisuutta. Opettajankoulutuksen aikana on saatava hyvät tiedot sekä yleisopetuksessa että erityisopetuksessa. Tämä on tärkeää, sillä koulujen erityisoppilaita integroidaan yleisopetukseen.
Kasvatus- ja opetustyö vaatii tieteellisen teoriaan tuntemusta ja tehtävän edellyttämää käytännön taitoa. Kasvatus- ja opetusprosessit tapahtuvat välivaiheiden kautta lopullisiin tavoitteisiin. Kenttätyössä on sopeuduttava muuttuviin oloihin ja hallittava kasvatus- ja opetustapahtumien rakenteet ja toiminnot. Tavoitteellinen koulutyö edellyttää hyvää kodin ja koulun yhteistyötä. Perusteltua on kysyä, miten hyvin tämä tavoite toteutuu käytännössä. Kasvatus- ja opetustapahtuma on yhteydessä vuorovaikutustekijöihin.
Koulutusta on tutkittava, millä tavoin koulutuksen tarvitsijoiden ja koulutuksen järjestäjien näkemykset kohtaavat tavoitteiden kannalta. Koulutuksen kohdalla on kiinnitettävä huomiota koulutuspalvelujen fyysisiin puitteisiin, toimintavarmuuteen ja turvallisuuteen, joista tekijöistä on keskusteltu painokkaasti. Keväisin on tapana asettaa oppilaitoksia järjestykseen. Onko tämä perusteltua, jos taustatekijöitä ei ole otettu tarpeeksi huomioon?
Koulutuksen järjestyminen kuvaa yhteiskunnan laadukkuutta, jos tarvittavat koulutuspalvelut ovat saatavilla. Yhteiskuntapolitiikan avulla luodaan puitteet, miten koulutuspalvelut vastaavat ihmisten tarpeita ja odotuksia. Sivistys ja kasvatus ovat yhteiskunnan arvostustekijöitä, joita voidaan pohtia hyvin suomalaisuuden päivänä. On mietittävä myös sitä, millä tavoin huolehditaan kansansivistyksestä yleensä ja miten kansanperinnettä siirretään eteenpäin. Mikael Agricola ja J. V. Snellman ovat tuoneet esille koulutusajattelua, jonka sisältöä on pohdittava.
Juhlavuoden terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Kuopio
Rakastunut Snellman:
Johanna Lovisa Wennbergille
…syvästi palavana, uhrivalmiina, niinä hetkinä, kun se on lietsonut ylpeyden kätkemään epätoivonsa vihastukseen, ja niinä hetkinä kun se on nöyrästi rukoillut suostumusta, kun se on suotta tarjoutunut itse uhriksi Rakastetun onnelle, tai polvistuneena vuodattanut kiitoksia rukousten kuulemisesta. Jos suloinen, hyvä, rakastettu lapsi olisi myös viime päivinä pystynyt lukemaan sydäntäni, ei olisi jäänyt epäilystä siitä, miksi en kahteen vuorokauteen ole poistunut huoneestani, en vastaanottanut ketään, en nukkunut, en valvonut, vaan nyt, kuten niin usein, ainoastaan tuskaillut ja toivonut, ja miksi ensimmäiset askeleeni kodin ulkopuolelle johtivat minut jälleen Rakastetun kotiin. Onko väärin, että näiden toiveiden joukossa on ollut sekin, että minä voisin herättää ihanan lapsen mielen vakavampiin ajatuksiin, johonkin mietteeseen meidän molempien tulevaisuudesta, siihen aikaan, jolloin nuoruus ja heleät posket eivät enää voisi houkuttaa minua?
Mutta kun rukoilen, sydämeni pohjasta rukoilen: rakas, rakas, ihana lapsi,
kirjoita minulle rakas rakkautesi, lahjoita se minulle rakas. Lapsi on itse vienyt ~ –
minulta sielun voimat enää uhrata siltä, mikä merkitsi minulle autuutta! Tähän lisään myös: Tutkaile sydäntä, tutkaile sitä sydäntä jota minä isoan ja jonka onnellisina hetkinä olen luullut omistavani, tutkaile pystyykö se uhraamaan, onko rakkaus enempää kuin ajatukseton uskollisuudenlupaus, onko kodin rauha enempää kuin tyhjiä leikkejä, tunteeko se mitään korkeampaa, kuin mitä taitamaton leperrys osaa ilmaista, tietääkö se, että se itse kasvaa suuremmaksi uhrautumalla kuin antamalla rukoilla itseään, tunteeko se lainkaan velvollisuuksia, eikö se tahdo vain pitää kiinni niistä oikeuksista, joihin se nuoruuden ja onnekkaiden olojen avulla on tottunut! -Murtuneenakaan, vaikka pitkään elätetyt toiveet on petetty , vaikka näen miten kaikki haaveet elämän onnesta, kaikki unelmat rauhaisasta kodista, jonka rauhaa alituisen taistelun, vaivojen ja uhrausten näännyttämä sieluni kaipaa, vaikka tämä kaikki näyttää olevan tuhoutumassa iäksi, en mitenkään pysty valehtelemaan. Kaikki tai ei mitään! Mitä minä tahdon, ja mitä minä lupaan, sen ihana, rakas ihana lapsi tietää. Rakkautta minä tahdon, rakkautta minä lupaan, lupaan vaikka se ohut rihma, johon toiveeni vielä ovat kiinnittyneet, katkeaisikin! – Elämäniloni on silloin mennyt täysin hukkaan, sillä ennen kuin vuodet ovat laskeneet parantavan kätensä sydämen haavoille, ja uudet toiveet saattaisivat versoa, ovat askeleeni rientäneet jo kohti toista rauhaa kuin elämän rauhaa. Rukoile silloin sen puolesta, jonka rakkauden ihana lapsi torjuu, rukoile vakuuttuneena siitä, että tämä rakkaus oli niin vähän egoistinen kuin ihmisen rakkaus voi olla, ja siitäkin, että se oli tosi ja puhdas, vailla mielistelyä ja tees kentelyä. Vaikka kieltää rakkauden, niin kunnioitusta ei lapsi itseään alentamatta voi kieltää. Vain minun suuri heikkouteni, minun rakkauteni, voisi hämmentää minua muiden edessä -tai ei, ei minun tule hämmentyä siitä, että rakastan.