Ehkä pappiskollegat ovat kohdanneet tämän vuoden aikana yhden ongelman: Isyyden tunnustamisen vahvistus saapuu kasteperheelle (ehkä) viime hetkillä.
Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun kasteperheet huokailevat sen kanssa, voidaanko lapsen nimi rekisteröidä isän nimelle. Kaikki riippuu nyt isyyden tunnustamisen vahvistamisesta, jota hoitaa nyt vain yksi maistraatti Suomessa. Olen sarkastisesti tuumannut perheille, että tätä kutsutaan palveluiden keskittämiseksi ja tehostamiseksi – ja perheet ovat todella naureskellen ymmärtäneet ajatuksen. Valtion yksi palvelumuoto on hidastanut huomattavasti, eikä asian keskittäminen yhteen maistraattiin paranna asiaa – varmaan jonoa asiakkaissa riittää. Se vain haittaa perheitä, jotka haluaisivat lapsensa nimen jo vahvistettua ja myös kirkollisena toimituksena kasteenkin juuri toimitettua lapselle sillä nimellä, jonka vanhemmat ovat lapselleen päättäneet.
Asiaa hidastaa vielä yksi tuttu juttu: Posti-Kustilta nimittäin putosi pyörästä ketjut. Postin hidastuminen huomattavasti taisi alkaa jo postilakon päätyttyä. Se ei haitannut, että posti vähensi jakeluaan yhtenä päivän. Haitta on siinä, että postikulku on hidastunut niin, ettei joitain virallisia asiakirjoja saa toimitettua perille muuten kuin hitaasti. Nopeammin toimisi, jos itse ajaisi ja veisi perille kohteeseen. Korona-aika vähensi postin määrää ja sitä kautta kai postikin vähensi yhden jakelupäivän: perjantain. Miksi juuri perjantain? Eikö torstain vähentäminen olisi ollut parempi, koska perjantai toisi viikon viimeisen arkipäivän jakopäiväksi. Jos silloin saapuisi perille, edes silloin, se jonkun henkilön toivoma asiakirja.
Tässä esimerkkinä voisi olla se, että kasteperheen toivoma vahvistus isyyden vahvistamisesta saattaisi tulla perille kenties tuolloin perjantaina, aivan viime tinkaan. Ehkä tällöin lapsen nimi voidaan vahvistaa perheen toivomalle sukunimelle jo kastetoimituksen yhteydessä.
Ainakin oma mielikuvani postikulusta on se, että perjantai jakopäivänä antaisi yhden lisäpäivän postilähetyksen saapumiseen perille. Toisaalta Posti kertoo jakavansa perjantain lähetykset jo torstaina. En tunne Postin toimintaa, joten huokaisuni edellä voi antaa virheellisen kuvan Postin toiminnasta. Silti totta yhtä kaikki – ennen niin ripeästi toiminut Suomen Posti on nykyään hidas kuin kottikärry moottoritiellä. Pakettikin menee perille nopeammin kuin kirje.
Tältä se vain näyttää kenttätyöläisen perspektiivistä.
Koskeeko isyyden vahvistaminen vain avosuhteessa elävien lapsia vai myöskin jo avioliitossa elävien lapsia?
Se koskee avopariskuntia.
Tuttu juttu. Lähipiirin lapsosen vanhemmat joutuivat saman asian kanssa tekemisiin. Vanhemmat ottivat kännykällä kuvan kyseisestä paperista ennen postitusta epäillen mahtaako ehtiä ajoissa. Kun ei ehtinyt perille ajoissa sanoivat, että paperi on matkalla mutta kuvattu varmuuden vuoksi ja tässä kuva. Se ei heidän seurakunnan papille kelvannut!
Mitens tämän asian kanssa muutens on? Löytyi sitten toinen pappi, jolle se kelpasi ja lapsonen kastettiin halutulle nimelle. Alkuperäinen saapui sitten aikanaan perille vaan ihmettelen vähän tätä käytäntöä. Miksei yhdelle papille kuva kelvannut ja toiselle kelpasi? Ehkä nyt saankin tähän selityksen.
Lapsen nimen rekisteröiminen on se, joka tuottaa ongelman. Jos isyys ei ole vahvistettu maistraatissa, siinä yhdessä, niin lapsi on pakko kirjata äidin sukunimellä. Siinä ei auta papin aamenet tai muutkaan – se on lainsäädännöllinen juttu, jota rekistereiden on pakko noudattaa.
Onneksi lapsen sukunimen voi vaihtaa ymmärtääkseni helposti jälkikäteen, kun isyyden tunnustaminen on vahvistettu. Siitä olen maininnut perheille.
Lapsen isyys oli vahvistettu juuri niin kuin piti siinä yhdessä maistraatissa, vain se lappu posti vuoksi oli myöhässä. Ei proopuska oli mutta ei ajoissa oikeassa paikassa ja siksi varmuuden vuoksi se kuva olikin otettu.
Kysymys onkin tuosta kuvasta, joka oli siis siitä alkuperäisestä isyyspaperista. Yhdelle papille ei kelvannut ja toiselle kelpasi.
Voi noita virheitä. Pitää olla Eli proopuska oli
Kuvan pitäisi silloin riittää. Merkintä isyyden vahvistamisesta on silloin jo sähköisessä rekisterissä olemassa.
Itse kyllä luotan vanhempien sanaan, onko isyys ennätetty vahvistaa maistraatissa. Rekisteri viimeistään älähtää, jos asiassa on virhe.
Kiitos. Näinhän maallikkona ajattelee. Mutta lapsi kastettiin sovittuna päivänä sukulaisten seuratessa eli loppu hyvin :).
Niin, mikähän vika on siinä yksinkertaisimmassa ratkaisussa eli siinä, että vanhemmat solmivat avioliiton? Silloin ei tarvittaisi tällaista papeirumbaa.
Näinkin on. Vaan eipä noista parien motiiveista kehtaa kysyäkään. 🙂 Eräs tuttavani, nyttemmin rouva, sanoi kyllä, että he avioituvat vain sen takia, kun selvisi mikä rumba noiden paperien kanssa on lapsen tullessa.
Juu, Norjassa oli tapaus, jossa ns. kantaväestöön kuuluva mies rakastui afrikkalaistaustaiseen muslimityttöön. Mies kääntyi muslimiksi ja pari avioitui. Avosuhteessa elely kun ei tullut kysymykseen eikä musliminainenkaan saa avioitua muun kuin toisen muslimin kanssa. Myönnän, että minun on vaikea ymmärtää koko avosuhteiden logiiikkaa. Nehän eivät oikeastaan edes ole oikein yhteensopiviakaan kristillisen uskomme kanssa.
Postin kulkua on tarkoituksella huononnettu. Vuonna 2006 1 luokan postimerkki maksoi 65 senttiä. Se oli 95 prosenttisesti seuraavana päivänä perillä. Nyt samaa palvelua ei pysty ostamaan, kun kantopäiviä on vähennetty. Mutta seuraavana kantopäivänä menevä posti maksaa lisämerkillä nelinkertaisen hinnan mitä 2006.
Sekin vähentää kummasti paperikirjeitä, kun puhelinyhtiö laskuttaa paperilaskusta 5 euroa paperilaskulisää.
Tuokin asia pitäisi saada jo digiaikaan niin loppuisi tuo propuskan kanssa pelaaminen.
Ja kyllä, kuten Marko Sjöblom sanoo: tässäkin asiassa avioliiton solmiminen olisi yksinkertaisin asia.
Olemme törmänneet usein ongelmaan. Tilanne heikkeni aikaisempaan verrattuna huomattavasti. Jossakin vaiheessa isyyden vahvistamispäätös kesti viikkoja, jopa kuukausia. Ei viranomaistoiminta voi olla sellaista!
Eilen tiistaina 13.10.2020 totesimme kotonamme, että tyttärellemme saapui terveysviranomaisten kirje että hänet on pantu karenssiin korona -altistumisen takia ja että pitää toimia niin ja niin tuona aikana ja että tuo karenssiaika päättyy 5.10.2020.
Jos lukiolaisemme ei olisi saanut tietää tartunnan saaneelta opettajaltaan välittömästi tietoa sen jälkeen kun tämä sai tietää tartunnastaan, niin suurin osa karenssiaikaa ja tuo myöhästymisen kahdeksan päivän aika olisi ollut melkoinen puskista ampuminen, jos olisi saanut tartunnan.
Onneksi tartuntaa ei tullut.