[Jusu Vihervaara] Kirjoitin ensimmäisen blogitekstini Kotimaa24-sivustolle maaliskuussa 2011. Nyt on koittanut aika viimeiselle kirjoitukselle, jonka myötä Vihervaara hiljenee. Lopullisesti.
Blogini nimi oli alkuun ”Norsuna Enkelikaupassa”. Saavuin pyhälle maalle varovasti kuin peläten, että jokin menee rikki, jos elefanttini ahteri heilahtaa. Alkuperäinen motiivini keskusteluun osallistumiselle oli korjata keskusteluissa esiintyviä asiavirheitä koskien seksuaalivähemmistöjä. Voi pojat, että siinä riitti työtä. Aikaa myöden blogini muuttui propagandistisempaan suuntaan keskittyen lähinnä homoja koskevaan sensaatiohakuiseen uutisointiin otsikolla ”Homouutisista hyvää iltaa!”. Taiteellisuuden huipentumana taisi olla oman kuolinilmoitukseni julkaiseminen, jota jotkut pitivät mauttomana.
Olen edelleen yllättynyt siitä intohimosta, jota blogini aikanaan herätti. Kirjoituksiani on siteerattu, sekä ihaillen että tuohtuneesti, internetin muilla keskustelufoorumeilla. Dosentti Juha Ahvio on julkaissut Patmos lähetyssäätiön kotisivuilla pitkän artikkelin puhtaasti blogikirjoitukseni pohjalta siinä esitettyjä asioita ruotien. Olen siitä ylpeä. Lienee turha sanoa, että Ahvio päätyi kirjoituksessaan hyvin erilaiseen johtopäätökseen kuin minä omassani. Kommentoin Ahvion tekstiä ja hän laittoi kommenttini näkyville puolitoista vuotta myöhemmin.
Hauskin internetistä poimimani minua koskeva keskustelu koskee kuitenkin kuvaa, jota käytin blogini yhteydessä. Poimin nimittäin aikanaan eräästä vaateliike Abercrombie & Fitchin mainoksesta yhden hyvin valokuvauksellisen nuorukaisen ja Photoshopilla leikkasin mainoksesta hänen naamansa blogiini. Eipä aikaakaan kun eräällä toisella keskustelufoorumilla tiedettiin kertoa, että Vihervaara huijaa. Kuva ei esitä häntä vaan kuvassa esiintyy ”Chris B”. Vieläkin mietin, miten ihmeessä joku sai tämän selville. En nimittäin itsekään tiennyt mallipojan nimeä.
Tein aikanaan lupauksen lopettaa kirjoittamisen foorumilla siinä vaiheessa kun tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksytään. Lupausta tehdessäni koin, että on oikeudenmukaista kompensoida konservatiivien kokemaa pettymystä jollain positiivisella asialla. Ehkä olin myös kyllästynyt keskusteluun ja etsin tekosyytä päästä ulos. Yhtä kaikki eduskunta sinetöi avioliittolain muutoksen toisessa äänestyksessä, joten nyt on lupauksen lunastamisen aika.
Keskustelukulttuuri sivustolla on muuttunut vuosien varrella, enkä ole pahoillani siitä, että tiimalasista on nyt hiekka loppunut. Koen, että äänenpainot foorumilla ovat voimistuneet. Enkelikauppaan on jyrätty panssarivaunuin ja ilmatorjuntatykein. Keskustelusta on tullut viisastelevaa besserwisserismiä, oman totuuden kailottamista ja entistä suurempia loukkauksia etsivää nälvimistä. Sormella osoittelu on aivan turhaa. En todellakaan tiedä, olenko minä tartuttanut tämän muihin vai muut tartuttaneet tämän minuun. Kun katson peiliin, näen lapsellisen ja pienen ihmisen. Se harmittaa.
Moni ehkä yllättyy, kun sanon, että olen aivan tavattoman kiltti ja sydämellinen ihminen. Siis silleen oikeesti. Olen se hiljainen kympin oppilas, joka välitunnilla sai kuulla olevansa opettajien lellikki. Olen myös se, joka moralisoi teini-ikäisenä ystäväänsä alkoholin (liika)käytöstä, ei ole koskaan ollut kunnolla kännissä puhumattakaan, että olisi potenut krapulaa. Ja tähän kun vielä lisätään vankkumaton usko parisuhteeseen ja ikuiseen rakkauteen, josta vain kuolema erottaa, minustahan saisi kunnon konservatiivin. Ehkä tulen jonain päivänä kaapista ulos myös sen suhteen. Nyt tyydyn olemaan kaappikonservatiivi, joka esittää liberaalia kun se on muodikasta. Eikös se niin mene.
Kun nyt istun näppäimistön äärellä viimeistä kertaa, oloni on kovin seesteinen. Ei tee mieli riidellä abortista tai arkkipiispasta. Moinen nokittelu tuntuu niin menneeltä elämältä. Ja se tuntuu hyvältä. Pääsen muutaman vuoden päästä solmimaan avioliiton. Juridisesti parisuhteessamme mikään ei muutu, mutta hetki tulee olemaan elämäni merkittävimpiä. Myönnän, että itkin onnesta kun parlamentaarikot painoivat nappia. Kaikki se katkeruus ja kauna on poissa ja Vihervaara on vapaa etsimään sitä empaattista aikuista ihmistä, jota kehtaa katsoa peilistä. Se pilkistää jo helpotuksen alta.
Toivotan kaikille tutuille ja tuntemattomille oikein hyvää Joulua sekä mitä parhainta menestystä elämäänne! Nyt on jäähyväisten aika.
– Jusu Vihervaara –
Jusu Vihervaaran vanha Kotimaa24-blogi täällä
Kiitos kaikesta. Kirjoittelusi on ollut tärkeä osa minun ajatteluni muotoutumista. Yhtä merkityksellistä on ollut kirjoituksistasi noussut keskustelu: ei ole vaikea valita puoltaan sen perusteella. Kaikkea hyvää ja siunausta elämääsi!
Kiitos Juha, mukava kuulla, että kirjoittelullani on ollut merkitystä.
Olisin kyllä sitä mieltä, että K24:n pitäisi pyytää Jusua blogistiksi. Täällä on lukematon määrä sellaisia blogeja, joita ei kukaan lue tai joita kirjoittaa ”hyvä veli ja sisar”-verkoston jäsen ilman mitään varsinaista asiaa.
”Homouutisia”-blogi olisi sitäpaitsi todennäköisesti varsin luettu (ja kommentoitu) blogi.
Lisään vielä. Täällä on blogisteja esikois- ja vanhoillislestadiolaista vapaa-ajattelijoihin, lähetyshiippakuntalaisiin ja lukemattomiin körtteihin jne. jne, eiköhän yksi sukupuolivähemmistönkin edustaja joukkoon mahtuisi? Jorma Hentilä lienee jättänyt (ymmärrettävästi) tänne kommentoimisen ja blogien kirjoittamisen.
Olen luonnollisesti suuresti imarreltu tästä huomiosta. Olen silti hieman taipuvainen ajattelemaan, että minun aikana on ohi ja nyt on muiden vuoro jatkaa.
Koska tästä keskusteluketjusta näytti muodostuneen tällainen kahdenvälinen ”viimeisten viestien” jättämisten hetki, haluaisin mainita nimeltä tässä vielä yhden kommentoijan. Nimittäin Jukka Kivimäen.
En ole varma, pidänkö niin kovasti ihmisten jakamisesta samanmielisiin ja erimielisiin, mutta jos nyt vähän yleistetään ja lasketaan Jukka tuonne pääasiassa jossain määrin erimielisten kerhoon. Tässä kontekstissa Jukka on tarjonnut aivan ylivertaisen keskustelukumppanuuden mitä tulee hänen viestiensä asiallisuuteen ja Jukan kykyyn perustella mielipiteensä.
Aivan liian usein keskustelu jää pinnalliseksi ”sinä olet mielestäni syntinen” vastaan ”sinä olet mielestäni suvaitsematon” inttämiseksi ilman, että mielipiteitä pystytään perustelemaan millään muulla kuin omalla mututuntumalla. Jukan analyyttinen ote ja sen mahdollistamat pintaa syvemmät pohdinnat, ovat jotain, mitä jään aidosti kaipaamaan.
Kiitos sinulle Jukka näistä keskusteluista!
Monenlaista kädenvääntöä on Jusun kanssa tullut harjoitettua. Yhdestä asiasta olen kiitollinen itselleni, Jusun harjoittama ”aivopesu” ei ole vaikuttanut minun mielipiteisiini tai näkemyksiini millään tavalla.
Mitä tulee Jusun julkaisemiin blogeihin niin minunkin mielestäni Jusun kuolinilmoitus-blogi oli mauton, eikä vähiten siksi, että se jaulkaistiin ensin Ylläpidon IP-osoitteesta.
Tässä edellä manitsemani blogi kokonaisuudessaan.
Ylläpidon blogi – Jusu Vihervaara on poissa
http://www.kotimaa.fi/yllapito/yllapidon-blogi/article/?bid=494...
14. heinäkuu 2011 – Murheellisena kerromme, että rakas lapsemme, Jusu Henrik Vihervaara (s. 1976) on menehtynyt.
Etusivu Ylläpito Ylläpidon blogi Norsuna enkelikaupassa Jusu Vihervaara on poissa
Jusu Vihervaara on poissa
14.7.2011 | Jusu Vihervaara
Murheellisena kerromme, että rakas lapsemme, Jusu Henrik Vihervaara (s. 1976) on menehtynyt.
Vietettyään iltaa ystäviensä seurassa, kaksi Jusulle tuntematonta miestä tarjosivat hänelle ystävällisesti kyydin kotiin. Hetken ajettuaan, miehet kuitenkin työnsivät pistoolilla uhaten Jusun ulos autosta, pahoinpitelivät tämän ja sitoivat kiinni aitaan. Miehet tiesivät Jusun olevan homo.
Ohi kulkenut pyöräilijä löysi Jusun kaksi vuorokautta myöhemmin koomaan vajonneena. Hän kärsi vakavasta aivovauriosta ja hänen vartalonsa oli useiden puukoniskujen peittämä.
Hänet kiidätettiin sairaalaan, jossa hän ei koskaan enää tullut tajuihinsa. Emme saaneet tilaisuutta hyvästellä häntä, mutta olemme kiitollisia siitä kaikesta, mitä hän meille antoi lyhyen elämänsä aikana.
Rakastavat vanhemmat,
Judy & Dennis
Tämä tarina on totta, vaikkakaan se ei ole Jusun tarina. Se on Matthew Shepardin tarina. Se on 21 vuotiaan amerikkalaisen nuoren tarina. Se on tarina homoseksuaalisuudesta ja ennakkoluuloista.
Jusu Vihervaara voi hyvin. Hän jatkaa taisteluaan seksuaalivähemmistöjen aseman puolesta. Hän jatkaa sitä, jotta tästä ei tulisi enää koskaan kenenkään tarina.