Mielenkiintoista on havaita Vähä katekismuksen eri käännösten käyttämiä erilaisia suomen kielen sanoja tai vaihtoehtoja aamu- ja iltarukousten kohdissa. Nämäkin eri käännösvaihtoehdot todistavat vain äidinkielemme rikkaudesta. Vähän katekismuksen alkukieli on muuten keskiaikainen saksan kieli.
Tunnustuskirjojen laitos vuodelta 1948 kääntää tarkastelemani kohdan: ”Sillä minä USKON itseni, ruumiini ja sieluni ja kaikkeni sinun (Jumalan, Jeesuksen Kristuksen kautta) käsiisi.” (Tunnustuskirjat 1948, 303-304) Uudempi Tunnustuskirjojen laitos käyttää samassa kohdassa toista sanaa: ”Minä ANNAN itseni, ruumiini, sieluni ja kaikkeni, sinun käsiisi.” (Tunnustuskirjat 1990, 313) Kolmannessa Vähän katekismuksen painoksessa vuodelta 1978 on käytetty vielä eri sanaa: ”Minä JÄTÄN itseni, ruumiini ja sieluni ja kaikki, mitä minulla on, sinun käsiisi.” (Suomen Evankelis-Luterilaisen Kirkon Katekismus 1978, 15)
Kaikkien näiden eri ilmaisujen käyttö ei tietenkään ole mitään sanakikkailua. Toisaalta Lutherin oma opetus rukousten ym. sanamuotojen suhteen oli se, että käytettäisiin aina tiettyä samaa vakiintunutta sanaa. ”Ensinnäkin saarnaaja ennen kaikkea varokoon ja välttäköön monenlaisia ja vieraita Kymmenen käskyn, Isä meidän-rukouksen, Uskontunnustuksen ja sakramenttien asetussanojen sanamuotoja ja malleja. Valitkoon vain yhden ainoan sanamuodon ja opettakoon aina sitä samaa vuodesta vuoteen. … Valitse siis haluamasi sanamuoto ja pysy siinä alati!” (Tunnustuskirjat 1948, 289-290)
Edellä mainitulla tavalla Lutherin mukaan pitää menetellä ”nuorten ja yksinkertaisen rahvaan” kanssa. Sitten hän jatkaa: ”Saarnatessasi taas oppineille ja sivistyneille voit osoittaa taituruuttasi tekemällä nämä kappaleet niin monivivahteiseksi ja muuntelemalla niitä niin mestarillisesti kuin suinkin osaat.” (Tunnustuskirjat 1948, 290) Kuitenkin erityisesti nuorten kohdalla pitäisi pitäytyä ”varmaan kertakaikkiseen malliin ja tekstiin”.
Oikeastaan näissä kaikissa kolmessa ilta- ja aamurukousten sanamuodossa (uskon, annan ja jätän) on kysymys ihmisen ja kristityn luottamisesta, turvautumisesta ja pitäytymisestä kaikissa elämän tilanteissa ja asioissa Jumalan varmaan huolenpitoon! Jumala on Isämme ja Jeesus veljemme. Raamatun oma sana rohkaisee: ”En minä (Jumala, Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus sekä Pyhä Henki) sinua hylkää enkä sinua jätä.” (Hebr. 13:5, Joos. 1:5; ks. myös 1. Piet. 5:7)
Apostoli Paavali sanoo: ”Ja nyt minä USKON teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Ap. t. 20:32) Sana ANNAN, ANTAA itsensä tulee lähelle Raamatun käyttämää sanaa ANTAUTUA: ”Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä ANTAUTUNEET hänelle.” (2. Aik. 16:9)
Sana jättää esiintyy esimerkiksi seuraavassa jakeessa: ”Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten JÄTTIVÄT heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.” (Ap. t. 14:23) Ennen kaikkea Jeesus on itse auttanut meitä kaikkia Golgatan veren armolla, jolla hän on lunastanut (ostanut ja maksanut) meidän kaikkien synnit! (Ef. 1:7, Kol. 1:14, 1. Tim. 2:6).
Rukous ei ehkä muuta asioita, mutta se muuttaa sinun suhtautumistasi asioihin.
Samuel M. Shoemaker (1893-1963)
Prayer may not change things for you, but it for sure changes you for things.
Samuel M. Shoemaker (1893-1963)
Keskinäisessä seurustelussamme antakaamme paljon anteeksi yhteisen rauhan vuoksi.
Luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat
Never, never, never give up.
Winston Churchill (1874-1965)
Luovuttaa ei pidä milloinkaan, ei milloinkaan.
Winston Churchill (1874-1965)
Ei ole mitään järkeä ponnistella, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ponnistella.
There is no sense in the struggle, but there is no choice but to struggle. Ernie Pyle (1900-1945)
Käänsin itse lauseen englannista suomeksi. Sen voi varmaan näinkin kääntää. Sanalle struggle on useita käännösvaihtoehtoja suomen kielessä. Sen voi myös kääntää sanoilla kamppailla, taistella, rimpuilla, sinnitellä, reuhtoa, tempoilla ja pyristellä.
Eräs sitaattikirja kääntää lauseen: Turha tässä on sinnitellä, mutta kun ei muutakaan voi.
Mika, kiitos kirjoituksestasi. Hyvä esimerkki siitä, kuinka saman asian voi sanoa monella eri tavalla.
Mika, sulje kommentointi jo.
Meidän täytyy lujasti uskoa, että Kristus Jumalan Poika on puolellamme ja on ottanut kaikki syntimme päälleen ja on ikuinen syntiemme sovitus Jumalan Isän edessä.
Martti Luther, Valitut Teokset III, s. 392, WSOY, 1959, ote ns. Invocavit- viikon kuudennesta saarnasta, pidetty Wittenbergissä vuonna 1522.
Mika
Kiitos eri vaihtoehtojen esittelystä. Muutamissa teksteissä kielen ajan tasalla pitäminen on hyödyksi. Varsinkin sellaisten keskuudessa, joiden muistikuvat ovat peräisin vasta noin vuodesta 2010 eteenpäin ulottuvalta ajalta.
Aikoinaan Lapinjärvellä ruotsalaisen seurakunnan rippikouluissa sain käyttää 5-10 minuuttia oppitunnin alusta eräiden vanhahtavien sanojen merkitysten selittämiseen niin kauan, kuin meillä oli vanha raamatunkäännös käytössä. Mutta kun otin uuden käännöksen käyttöön niin tuon vastaavan ajan saatoin käyttää itse asian opettamiseen. Varsinkin nuorten keskuudessa näillä kielellisillä ilmauksilla ja käännösten eroilla on valtavan tärkeä osuus siihen, miten tavoittaa nuorten parhaan oppimisen tehon.
Kun me kotonamme Coletten kanssa rukoilemme ranskaksi, niin omassa blogissani jäin miettimään, minkä suomennoksen muukaista ilmaisua käytän. Päädyin Katekismus 2000 sanamuotoon.
”Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.” (Ps. 25:16)
MINÄ OLEN YKSINÄINEN; tämä valitus kuuluu useammin kuin mikään muu vanhurskasten majoissa. Oi, ei pitäisi kuitenkaan olla liian pikainen niin ajattelemaan ja sanomaan! Ajateltakoon vain, että tämä valitus saattaa Jumalan valehtelijaksi, koska hän on sanonut: “Minä en tahdo hylätä enkä unohtaa sinua.” (Ks. Joosua 1:5, Jes. 49:14-16, Hebr. 13:5.) Se saattaa valehtelijaksi myöskin Herran Jeesuksen, joka sanoo: ”Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20) Hän, joka on A, on myöskin O. Hän on oleva viimeinen niin kuin hän oli ensimmäinen. (Ks. Ilm. 1:7, 2:8, 22:13) Monet huokailevat niiden teiden tähden, joita heidän on kuljettava: ”Minä olen yksinäinen.” Olkoonpa nyt niinkin, että Herra veisi sinut ohdakepolulle, joita ei kukaan ennen sinua ole vaeltanut, olisikohan tuo niin suuri onnettomuus? Tarkoitan, että jos hän vain johtaa meitä, (Jer. 31:9) silloinhan kaikki on hyvin. Yhtäkaikki luulen, ettei kukaan tässä suhteessa saata totuuden mukaisesti sanoa: ”Minä olen yksinäinen.”
Friedrich Wilhelm Krummacher, Armoa armosta, s. 135, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.