Musta savu nousee kahdesta piipusta taivaalle. Voimalaitoksen vieressä on suuri hiilikasa. Arktikygolin kaivoskuiluun vuoren alle laskeudutaan konttorirakennuksen kautta. 160 mainarin kulku työmailleen maan alle kestää tunnin.
Osa heistä on tänään lähdössä lomalle. Miehet seisovat kasseineen kulttuuritalon nurkalla odottaen kuljetushelikopteria. Odottamatta kuuluu pienen rukoushuoneen kellojen soittoa. Mies ja nainen soittavat tottuneesti viittä kelloa. Se on siunauksen toivotus. Viime lokakuussa helikopteri putosi Barentsinmereen vieden mukanaan kahdeksan henkeä.
Paljon suurempi onnettomuus tapahtui vuonna 1996. Kaivosmiehiä kuljettanut lentokone törmäsi vuoreen. Yli 140 menehtyi. Kun vielä seuraavana vuonna 25 kaivosmiestä kuoli kaivoskäytävän räjähdyksessä, oli laitettava kädet ristiin. Kaivosmiehet rakensivat ortodoksisen kappelin. Pappi käy parin kuukauden välein Oslosta.
Kylän keskusaukio tiivistää paikan hengen 1931-1990: Iskulause talon seinässä toteaa kyrillisin kirjaimin: ”Meidän hiili on kommunismia”. Sen edessä on Leninin patsas. Neuvostoliitto osti Barentsburgin pienen maa-alueen Norjalta. Nyt 400 hengen kylässä poikkeaa Hurtigrutenin pieni alus tuoden turisteja.
Suurin osa asukkaista ja työntekijöistä on Itä-Ukrainasta. Palkka on parempi ja elämä turvallisempaa kuin kotiseudulla. Kylässä on noin 60 lasta.
Hiilen mustaaman pääkadun varrella on koulu, kaivoksen konttori, kauppa ja maailman pohjoisin panimo. Hotellikin on. Korkeimmalla kohdalla on moderni Venäjän konsulaatti kuin vartiotorni. Opas Anna sanoo, että sieltä saa jonottamatta viisumeja. Luulen, että päätarkoitus on pitää jalansijaa samalla kun arktinen jää sulaa ja kilpajuoksu uusille alueille alkaa.
_ _ _
Viikingit antoivat tälle saariryhmälle nimeksi Svalbard, Kylmä rannikko. Hollantilaiset nimesivät ne Teräviksi vuoriksi, Spitzbergen – Huippuvuoret.
Norjan johtava sotilaspappi kutsui pohjoismaiset kollegansa tänne viime viikolla kokoukseen.
Hän on itse toiminut pappina Longyerbyenissä, joka on noin 2000 asukkaan kylä vuonon rannalla. Parakkimaiset talot reunustavat jäätiköltä laskeutuvaa joen uomaa. Lumi on juuri sulanut. Kaksi valkoista uroskiirunaa taistelee parakin katolla. Toiselle katolle lennähtää pulmunen laulamaan. Monet hanhet ja porot syövät kulottunutta ruohoa talojen vieriltä. Pihat ovat täynnä moottorikelkkoja, joiden kyljessä roikkuu kiväärikoteloita. Myös autoja on paljon, vaikka teitä on vähän.
_ _ _
Hanne Margette Ingebrigtsen näyttää miehensä edellisenä iltana ottamaa valokuvaa kylän laidalta: jääkarhu jolkottelee laakson poikki. Hanne Margette Ingebrigtsen on saarten kuvernöörintoimiston lakimies. Hän esittelee yhteisön elämän järjestelyitä. Huippuvuorten asukkaat ovat monessa suhteessa riippumattomia ulkopuolisesta maailmasta. Elintarvikkeet ja muut tavarat on kuitenkin tuotava ulkoa.
Puolen vuoden pimeys päättyy maaliskuussa siniseen hämärään ja lopulta auringon nousuun, jota juhlitaan viikon ajan aurinkofestivaaleilla. Saaren monet kuorot, teatteri ja lasten ryhmät osallistuvat ohjelman suorittamiseen.
Yhteyttä pidetään myös pimeän aikana. Kuvernööri ja pappi Leif Magne Helgesen vierailevat joulun alla metsästystukikohdissa ja kaukaisilla Hopen ja Björnön saarilla, joilla on polttoainevarastot miehistöineen helikopterien välitankkaukseen sekä pelastuspalveluun.
Vuoren laella on jättimäisten golfpallojen muotoisia antenneja, jotka ovat yhteydessä satelliitteihin. Valokaapeli yhdistää antennit mantereeseen. Näin tieto kulkee satelliittien ja maa-asemien välillä.
Verot ovat matalat ja ne käytetään saarten asukkaiden hyväksi. Kylässä on 250 oppilaan koulu, päiväkoti, uimahalli, kirjasto, posti ja sairaala. Longyerbyeniin on lupa muuttaa ja perustaa yrityksiä. Mitään sosiaalitukia ei kuitenkaan ole. Hotellien ja ravintoloiden työntekijöiksi on tullut 100 thaimaalaista. Heitä on myös kaupan kassoina. Ulko-ovessa on kuva, joka kieltää kiväärien ja pistoolien tuomisen sisälle kauppaan.
Saarille ei saa rakentaa sotilaallisia varustuksia, mutta sotilaallinen läsnäolo on mahdollinen. Sitä pidetään kuitenkin matalana.
_ _ _
Longyearbyenissä toimineista seitsemästä hiilikaivoksesta vain viimeisestä louhitaan enää hiiltä. Sitä poltetaan pienessä voimalaitoksessa, joka tuottaa sähköä ja lämpöä. Kaivokset eivät ole enää taloudellisesti kannattavia. Ekologisista – ja imagosyistä etsitään puhtaampaa vaihtoehtoa tuottaa energiaa esimerkiksi aalloista, auringosta tai tuulesta. Suunnitelmat eivät ole kuitenkaan edenneet.
Tilalle on tullut turismi. Kylässä on monia hotelleita, korkeatasoisia ravintoloita ja elämysmatkailuun keskittyneitä yrityksiä. Koskematonta arktista luontoa etsivä turisti tuhoaa kuitenkin sen, mitä oli tullut itse etsimään. Ruoka, juoma ja kulutustavarat on tuotava tänne tuhansien kilometrien päästä lentokoneella. Päästöt kuormittavat arkaa luontoa. Tosin on sanottava, että Svalbardin ympäristöä suojeleva laki on erittäin tiukka.
Kalastus voisi olla todella tuottoisa elinkeino, kunhan tarvittavat lakimuutokset mahdollistavat kalasataman rakentamisen.
_ _ _
Rannikkovartioalus Harstadin päällikkö esittelee komentosillalla aluksen tehtäviä. Norjan merialueet ovat maa-alueita seitsemän kertaa laajemmat. Rannikkovartiosto suorittaa öljyntorjuntaa, pelastaa hädässä olevia sekä valvoo kalastusta. Ilmaston ja merten lämpeneminen ovat lisänneet kalansaaliita. Makrilli on tullut uutena lajina näille korkeuksille. Suuret troolarit haluava ottaa aluksen uumeniin vain suurimmat kalat ja heittää pienemmät yli laidan. Saaliin hukkaaminen on suuri ongelma ja johtaa usein kalastuskiintiöiden ylityksiin.
_ _ _
Koiratarhojen ulina ja haukku täyttävät äänimaiseman. Yhden tarhan kyljessä on kymmeniä haahkapareja lepäämässä – mustavalkoiset ja vihreäkorvaiset kalkakset sekä tundran ruskeaan sulautuvat naaraat. Ne hakeutuvat koirien suojaan, mihin naalit eivät tule niitä hätyyttämään.
Koirat tempovat valjaitaan malttamattomina haukahdellen ja takajaloille nousten. Metalliset ankkurit pitävät rekeä vielä paikoillaan. Kun kaikki kuusi tai kahdeksan koiraa on saatu valjastettua reen eteen, nousee ajaja jalaksille ja nostaa ankkurit kovalta lumelta. Koirat painautuvat valjaisiinsa ja lähtevät vetämään rekeä häikäisevän kirkkaalle jäätikölle.
Valjakon ajajalla on vyössään selkäpuolella oranssi pistoolikotelo. Lähestyvä jääkarhu yritetään karkottaa välähtävällä paukkupanoksella. Vasta päälle tulevaa karhua ammutaan kohti.
Jääkarhuja sanotaan olevan 3500, siis yli tuhat enemmän kuin ihmisiä. Polar institutin johtaja Kim Holmén kuitenkin tarkentaa, että saarilla karhuja on nyt ehkä 250. Muut noin 2000-3000 jääkarhua vaeltavat jäällä Huippuvuorten, Frans Josefin maan ja Novaja Zemljan välillä nousten välillä maihin.
Vuonojen sulaminen ja merijään hupeneminen ovat tehneet hylkeiden pyynnin jääkarhuille vaikeaksi. Jotkut karhut ovat oppineet lähestymään jäälautalla kellottelevaa hyljettä sukelluksissa ja hyökkäämään syvyydestä kuin miekkavalas. Toiset jääkarhut ovat oppineet metsästämään poroja, kolmannet syömään linnunmunia ja poikasia. Jotkut ovat nälkiintyneet kun eivät ole sopeutuneet nopeaan muutokseen. Jääkarhujen ahdingosta on tullut arktisen ilmastonmuutoksen pysäyttävä symboli.
_ _ _
Longyearbyenin yliopiston Polar-instituutin johtaja Tom Holmén kertoo dramaattisesta 6 asteen lämpötilan noususta Karan merellä ja Huippuvuorilla. Golfvirta nousee aiempaa ylemmäs ja lämmittää myös Huippuvuorten rannikkoa. Ikirouta alkaa sulaa. Kahtena talvena kylää reunustavilta vuorilta on tullut lumivyöryjä, joita ei aiemmin ole ollut. Pari vuotta siten kaksi ihmistä kuoli, kun lumivyöry törmäsi asuintaloihin. Ilmaston lämpeneminen pohjoisilla merialueilla on varoitus siitä, mitä tulee tapahtumaan myös muissa maapallon osissa.
Vielä on mahdollista muuttaa suuntaa. Se merkitsee luonnonvaroja liikaa kuluttavan elämäntavan muuttamista yksinkertaisemmaksi. Suunnitelmat hyödyntää ikijään alta paljastuvia öljy- ja kaasuvaroja tuntuvat itsetuhoisilta samalla kun fossiilisten polttoaineiden käytöstä tulisi luopua.
Pekka
Kiitos erittäin hyviin havaintoihin perustuvasta ja selkeästi kuvatusta matkakertomuksesta. Lämpimällä sydämellä kirjoitettua tekstiä on hyvä lukea.
Matias Roto :”Lämpimällä sydämellä kirjoitettua tekstiä on hyvä lukea.”
Olen samaa mieltä, ja kun on kerrottu, että evl.kirkon uusi arkkipiispa pitää tangoista,niin tässä hänelle ”biisi” siltä kaukaiselta ajalta, jolloin olimme nuoria:
https://www.youtube.com/watch?v=mGi8qPtsH3Q
Kiitos Matias. Paljon vaikutelmia tuli tässä kerrottua – vähän turhan pitkästi – ja paljon jäi kertomatta. Päällimmäisenä on kuitenkin, kuinka ihminen tunkeutuu aina äärimmäisille reunoille asti ja tuo sinne mukanaan yrityksen hallita luontoa, mikä kääntyy kuitenkin sen tuhoamiseksi.
Mitä mahdollisuuksia suunnan muutokseen oikeasti on ? Maailmalla polttoaineita kuluu vuosi vuodelta enemmän, kuin edellisenä vuotena. Autoja, laivoja ja lentokoneita tarvitaan yhä lisää. Koska ihmisillä on varaa matkustaa yhä kauemmaksi. Sadat miljoonat kuluttavat yhä enemmän ja enemmän. Mekin haaveilemme Suomessa jatkuvasta talouskasvusta. Jotta voimme kuluttaa enemmän.
Tämä on Pekka oleellinen kysymys. Suuri enemmistö tiedemiehistä ja poliitikoista tunnustaa hiilen ja öljynpolton kiihdyttävän maapallon lämpenemistä, säiden ääri-ilmiöitä, lajikatoa ja valtamerten pinnan nousua. Myös ruoan tuotannon vaikeutuminen, juomaveden hupeneminen ja massiivinen ilmastopakolaisuus ovat entistä todennäköisempiä. Siksi ilmastonmuutos on myös yhä enemmän turvallisuuspoliittinen kysymys.
Öljy ja kivihiili ovat tähän saakka olleet välttämätön talouskasvun polttoaine. Samalla niiden käytön lisääntyminen uhkaa mitä suurimmassa määrin yhteistä turvallisuutta.
Muutoksen on tultava kansainvälisten sopimusten ja korvaavien teknologioiden kautta, mutta todennäköisesti muutoksen välttämättömyyteen havahdutaan vasta kun oma turvallisuus on katastrofien kautta uhattuna. Jatkuvaan kulutukseen ja kasvuun perustuvan talousjärjrstelmän on edellisistä syistä myös muututtava.