Erään artistin mukaan kirje voisi alkaa vaikkapa seuraavasti: Kirieen sulle kiriootan ja kuorehen mä laitan oikeen valokuvaniki… Raamatusta useasti sanotaan, että se on Taivaallisen Isämme rakkauskirje ihmiselle. Sen verran tiedämme ihan kansakoulupohjalta, että Raamattu on kirjasto, jossa on useampaa aineistoa. Siinä on myös kirjepostiosio. Apostoli Paavali hallitsee suurinta sivumäärää kirjeposteista. Hän on siis merkittävä henkilö ja hä’nen ajatuksistaan löytyy ammennettavaa. Pietari on myös tärkeä, koska hän on yksi alkuseurakunnan pylväistä. Pylväshän on sellainen, että se kantaa jotain tärkeää ja pitää rakennusta ryhdissään. Johannes on tietysti rakkain, joka puhuu vanhanakin vielä rakkauden merkityksestä. Rakkaushan on nykyihmiselle tärkein, jos puheita kuuntelee huolimattomasti, niin rakkauden sanoma kuitenkin jää mieleen. Siinä käy helposti niin, että rakkauden sanoma sivuuttaa kaiken muun ja silti ihmisillä saatta olla rakkausvajetta ja tunnetta, ettei kukaan rakasta.
Eräänä päivänä huomasin, että Aapeli Saarisalo on kääntänyt Uudentestamentin ja halusin nähdä mainitun kirjan. Sellainen löytyikin jostakin ja sanottiin: Hyväkuntoinen, uudenveroinen, tosin alleviivauksia. Tilasimme sen sopuhinnalla. Kirja on todella uudenveroinen ja alleviivaukset ovat huolellisesti kuulakärkikynällä tehdyt, joten sanoma on edelleen puhtaana luettavissa. Näin reformaation juhlavuotena ja eilisen päivän innoittamana voi sukeltaa Raamatun sanomaan. Siitä kirjasta löytyy tämä otsikon mukainen Jaakon kirje. Saarisalo oli käyttänyt vapauttaan ja suomentanut myös nimiä, jos vastine löytyy.
Miksi nyt sitten näin juhlavana aikana otan esille tämän kirjeen? Kyse on siis Jaakobin kirje, josta joku tieto kertoo, että reformaation aallokossa sitä vähän vähäteltiin joka niin, että sitä sanottiin olkikirjeeksi, jos perimätiedossa on perää. Vanhurskas on elävä uskosta! Tämä oli avain aarrekammioon, jonka loiste saattoi häikäistä osan aikalaisista. Ikäänkuin vihreää niittyä on silmänkantamattomiin ja ensimmäinen vuosi vain laukataan sitä ympäri. Ja nyt 500 vuotta myöhemminkin ilo on ylimmillään, koska on muutaman kohdan puhdas oppi käytössämme, ainakin teoriassa.
Nojaan tukevasti Saarisalon viitteisiin ja selvennyksiin ja sieltä löysin ajatuksen, että kirje olisi päivätty vuonna 42 jKr. Lyhyt matematiikka riittää toteamaan, että helluntaista oli kulunut vasta 9-12 vuotta. Kirjoittaja ei ollut opetuslapsi eli apostoli, joka tunnettiin nimellä Jaakob, vaan hän oli Herran veli. Joosefin ja Marian avioliitosta. Saarisalo toteaa, että vasta ylösnousemus sai perheen uskomaan, että isoveli Jeesus oli todella sitä mitä Hän sanoi olevansa. Eläessä veljet pitivät häntä lähinnä kai ¨höyrähtäneenä. Oliko Jaakobin asemassa jotain nepotismiin liittyvää, koska hänet oli nimetty Jerusalemin wanhimmaksi. Mitä se sitten tarkoittaneekin.
Sen voimme lukea kirjeestä, että seurakunta oli laajentunut näin nopeasti ja hän siis kirjoiottaa yleiskirjeen kaikille. Siinä jo varoitellaan hyvin arkisista asioista. Kielen synnistä, riitaisuudesta ja ihmisen arvottamisesta varallisuuden tai muun maallisen kriteerin perusteella. Sieltä on myös luettavissa opillista kamppailua siitä onko usko, joka ei mitenkään toimi, onko se oikea ja elävä ja autuaaksitekevä. Olisiko niin, että sielujemme vihollinen ei ole keksinyt mitään uutta. Vaan jauhaa samaa myllyä ja yllättää meidät aina yhtä perusteellisesti. Pitäisikö reformaation juhlavuotena paneutua tutkimaan onko hedelmä saman makuinen kuin se oli alussa?
On se erittäin hyvä, että meillä Suomessa kaikki menee hyvin vanhuksista alkaen, jotta kirkko kykenee kasvattamaan ulkomaan apuaan noin 9 miljoomaa euroa vuodessa, kasvua noin 25 prosenttia.
Minun käsitykseni meidän ihmisten hyvinvoinnista Suomessa eroaa radikaalisesti kirkon käsityksestä. Korostan, että en väheksy huonompiosaisten auttamista, mutta katson oman kansamme ihmiset ovat etusijalla.
Olen miettinyt myös sitä, että vain noin 35 vuotta helluntaista apostoli Paavali haluttiin tappaa Jerusalemissa. Niin nopeasti oli tapahtunut nurkanvaltaus ja linja muutettu evankeliumille vihamieliseksi tai ainakin penseäksi.
Lauri Lahtinen :”Olen miettinyt myös sitä, että vain noin 35 vuotta helluntaista apostoli Paavali haluttiin tappaa Jerusalemissa. Niin nopeasti oli tapahtunut nurkanvaltaus ja linja muutettu evankeliumille vihamieliseksi tai ainakin penseäksi.”
Suosittelen, että tutustut ortodoksi.netin sivulta löytyvän TT Hannu Pöyhösen selvitykseen Vanhan testamentin kaanonien muotoutumisesta . Vastakkain olivat Septuagintan aleksandrialainen kaanon ja Palestiinan maaperällä hyväksytty supistettu palestiinalainen kaanon.
”Merkittävin yksittäinen syy kiinteän kaanonin luomiseen on epäilemättä Jerusalemin hävitys ja sen myötä menetetty oikeutus kansalliseen olemassaoloon, minkä seurauksena juutalaisuuden oli kiinnitettävä erityistä huomiota hengelliselle elämänalueelle ja turvattava sen kautta hengissä säilymisensä.
Vain tämä poleeminen näkökulma kykenee selittämään sen oudon seikan, että Egyptin vaikutusvaltainen ja itseään arvostava diasporayhteisö hylkäsi sekä aiemmin lähes palvomansa mutta kristittyjen sitten käyttöön ottaman Septuagintan että siihen perustuvan laajemman Pyhien Kirjojen kokoelmansa ja omaksui muitta mutkitta Palestiinan maaperällä lukkoonlyödyn suppean kaanonin.” (TT Hannu Pöyhönen)
http://www.ortodoksi.net/index.php/Vanha_testamentti_ja_sen_kaanon
Tutkimustyö tällä alueella on ehkä yli kykyjeni. Kielitaidottomana vanhana ukkona minun useammasti on tyytyminen niihin Raamattuihin, joita voi lukea suomen kielellä. Tuosta asiasta, josta kerroin, luin vain sen, että rahat otettiin kiitollisuudella vastaan. Sitten sanottiin, että on tapahtunut muutoksia ja seurakuntaan on liittynyt paljon lainopettajia ja he tahtovat tuoda oma lisänsä.
Minä olen monet kerrat jäänyt miettimään sitä, kun eri puhujat puhuvat ulkomaankielisistä Raamatuista ja osa viittaa alkukieliin. Se vaikuttaa viisaalta ja perehtyneisyydeltä, kun osaa kertoa miten paikka oikeastaan pitäisi olla. Siinä samalla voidaan kylvää epäluottamuksen luste, että sinun Raamattusi on vain vähän sinne päin eikä niinkuin pitäisi olla.
Lauri Lahtinen :”Siinä samalla voidaan kylvää epäluottamuksen luste, että sinun Raamattusi on vain vähän sinne päin eikä niinkuin pitäisi olla.”
Kiitos vastauksesta. Niinhän me vajavaiset ihmiset valitettavasti teemme. Onneksi on kolmiyhteinen Jumala, joka pysyy eikä milloinkaan ole vain ”vähän sinnepäin”
Joku on sanonut, että yksi lause Raamatusta riittää autuuden saamiseen. Ei nuo käännökset niin sekavia ole, etteikö niistä selvää saisi. Yleensä este on ihmisessä, ei Raamatun ilmoituksessa, joka on selvä.
Joku sanoo, ettei Jumala tai Jeesus ole näyttäytynyt hänelle ja vetoaa siksi omaan uskomattomuuteensa. Sallitaan, että laitan tähän taas lainauksen Paavalin kirjeestä, missä on asia lähtemättömästi sanottu, jos joku ei tästä ymmärrä mistä on kysymys, niin sitten ei auta. Olemmehan kaikki uskoon tulleet, juuri Evankeliuimin kautta, jonka olemme oppineet tuntemaan.
”Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.
Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.
Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.
Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.
Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.
Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.
Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. 1.Kor.5:1-19
Lauri
1) Olen aikoinaan lukenut hyvinkin tarkkaan tuon Saarisalon käännöksen. Monia mielenkiintoisia oivalluksia entinen Israelin lähetti ja sittemmin itämaisten kielten professori onkin löytänyt käännökseensä.
2) Vanhojen historiankirjojen ja perimätiedon mukaan Jaakob Vanhurskas oli Joosefin ensimmäisestä avioliitosta syntynyt kuten kaikki muutkin joita UT:ssa nimitetään Jeesuksen veljiksi.
Joosefilla oli ensimmäisestä avioliitostaan neljä poikaa Jaakob, Joosef, Juuda ja Simeon sekä kolme tytärtä Ester, Martta ja Salome, josta tuli Sebedeuksen vaimo ja apostolien Jaakobien ja Johanneksen äiti.
Jaakob Vanhurskas oli jopa vanhempi kuin Autuas Neitsyt.
3) Jaakob Vanhurskas tuli Pietarin jälkeen Jerusalemin seurakunnan johtajaksi. Hänen aikanaan kreikkalaisia alkoi liittyä niin paljon seurakunnan yhteyteen että hänen aikanaan kreikankielinen pyhän yhteisön johtajan nimi piispa, episkopos, otettiin käyttöön. Muutoinhan jo Pietari oli saanut piispanvihkimyksen itse Herraltamme, Joh. 21:15-18, mutta hänen aikanaan kreikkaa puhuvia ei vielä ollut niin paljoa, että piispa -sana sanana olisi tullut käytäntöön.
Jaakob Vanhurskas oli niin ahkera temppelissä rukoilija että hänen polvensa olivat känsittyneet kuin kamelilla.
Jaakob Vanhurskas oli hyvin liturginen. Ortodokseilla on säilynyt yksi liturgia joka on lyhennelmä Jaakob Vanhurskaan liturgiasta.
Jaakob Vanhurskas sai marttyyrikuoleman 60 -luvulla niihin aikoihin kun Jerusalemissa alkoi levottomuuksia, jotka lopulta johtivat Jerusalemin hävitykseen.
4) Pietarista tuli Jerusalemin jälkeen Syyrian Antiokian piispa ja elämänsä loppupuolella Rooman piispa.
5) Luterilaisen kirkon tunnustukseen kuuluu että Ikuinen neitsyt Maria
5A) oli neitsyt ennen Jeesuksen syntymää,
5B) säilytti neitsyytensä tunnukset Jeesuksen syntymässä
5C) on pysynyt neitsyenä myös Jeesuksen syntymän jälkeen aina ikuisuuteen asti. Niinpä hän onkin Ikuinen neitsyt.
Tässä kirkkomme pitäytyy kristikunnan yhteiseen perintöön, johon kaikki perinteiset kirkot pitäytyvät siitä yksinkertaisesta syystä, että se on kristikunnan vanha ja yksimielinen opetus.
Kiitos tarkennuksista! On se hyvä, että kielien taito säilyy ja asioille löytyy selityksiä.