”Elämä on suklaarasia – koskaan et tiedä mitä saat.” Näin Forest Gump. Jännittävää.
Sinua ei tulla hakemaan, yleensä. Niinpä sinun on itse mentävä. Raivattava oma tie. Pidettävä silmät ja sydän auki. Sillä toisten kustannuksella ei huipulle pidä pyrkiä. He tarvitsevat sinua. Ja sinä tarvitset heitä.
Elämässä pärjäämme kyllä ilman kymppejäkin. Mutta emme ilman toisiamme.
Hyviä kevätjuhlapäiviä – ja kesätuulia!
Maija, en oikein ymmärrä ajatuksenjuoksuasi enkä viime viestiäsi. Varmastikin minun tietoni skitsoaffektiivisuudesta ja siihen liittyvistä termeistä ovat hatarampia kuin sinun. Ihmettelen myös, että väität minun ilkeilevän ja olevani muiden yläpuolella. Onko ilkeilyä ja yläpuolella olemista, jos satun olemaan joistakin asioista eri mieltä kanssasi? Ooks sääkin niitä joiren miälestä mää itte vaan tiärän kaikki ja muiren on paree olla samaa miältä jos jotain jostain haluu tiätää.
Mitä ihmettä minä juuri luin? 😮 Yksi kommentoija kertoo, että blogikirjoitus tuo mieleen runon, jonka hän aikanaan lapselleen kirjoitti, ja toinen kommentoija hyökkää väellä ja voimalla henkilökohtaisella tasolla ensimmäisen kommentoijan kimppuun.
Häpeä, Hannu!
Minusta Maijan runossa on paljon itua. Vaikka lapseni eivät ole vielä kotoa lähtemässä kymmeneen vuoteen, tunnistan yhdessä heistä sen tarpeen kulkea umpimetsään. Sama halu minullakin on ollut. Jos runo sinusta, Hannu, on surkea ja ”hempeänhumanististakeikkivertoymmärtävää hömppää”, niin melkoista itsekorostusta osoittaa se, että tunnet noin valtavan suurta tarvetta ilmaista sen tällä palstalla.
Runo puhuttelee yleensäkin sellaista ihmistä, joka on kokenut jotain samaa. Jos se on sinun kokemusmaailmasi ulkopuolella, nosta ihmeessä hattua nin että se mahtuu menemään yli hilseen ilman että aiheuttaa noin rajun törmäysreaktion.
Hannu. Tasoissa ollaan. Minäkään en ymmärrä sinua
Tuolla mainitsemallani esimerkillä – yhdellä monista sellaisista – pyrin vain näyttämään, kuinka olet mielestäni pyrkinyt/pyrit näyttämään ylemmyyttäsi aina silloinkin, kun et tiedä asiasta tarpeeksi. Jos olet todella sitä mieltä, että tuossakin puhuit asiallisesti, en voi sille mitään. Muuten, tuossa esimerkissä halveksit myös sanan maanis-depressiivinen käyttöä. Tiedoksesi, että kyllä kuulemma monet lääkärit sitä edelleenkin käyttävät…
Joka tapauksessa toivotan siunausta sinulle ja tyttärellesi ensi sunnuntaina… Seuraavana sunnuntaina hän onkin näköjään ”muuttamassa maailmaa” perheellemme hyvin tärkeässä paikassa.
Maija, emme ole tasoissa, olen tappiolla. Mutta pelaat vähän väärillä säännöillä ilkeillessäsi jatkuvasti minun oletetutulla ylemmyydelläni. Ylemmyys ei ole sitä, että on jonkun kanssa erimieltä. Mutta, anyway, ei tämä minua pahemmin satuta, olen tottunut siihen. Jatka vain runoiluasi, onneksi jotkut runoistasi pitävät. Myönnän, että minulla on tässä(kin) rima korkealla, niin korkealla että ei pitäisi kaikilla foorumeilla sitä kuuluttaa.
Tervemenoa vain kuulemaan tyttäreni maailmanmuuttamista tärkeään paikkaanne, voit ehkä yllättyä eräässä mielessä (tuli runosi mieleen). Tyttäreni varmasti siunaa sinut minunkin puolestani.
Hannu. Toivotonta jankkausta. Voisitko millään ymmärtää, että näissä kommenteissani ei ole millään tasolla kyse siitä, mitä sinä ajattelet jostain runostani? Heh. Kaikki eivät koe lasten kotoalähtöä samalla tavalla, eikä tarvitsekaan. Asiasta voi silti puhua ja kirjoittaa rauhassa sekä kuunnella ja ymmärtää toinen toistaan.
Uskon nyt, että et ole ymmärtänyt mitään, mitä olen yrittänyt sanoa. Silti ihmettelen, miksi se on herättänyt näin voimakkaan reaktion sinun sisälläsi.
Vielä tuosta tärkeästä paikasta. Emme enää ole asuneet siellä kymmeniin vuosiin. Yhteytemme jatkui senkin jälkeen vielä nimikkolähettisopimusten kautta viime vuosiin asti. Sen pienen paikkakunnan ihmiset ja elämä siellä auttoivat kohtaamaan ihmisiä miljoonakaupungissakin. Toivottavasti sen seudun ihmiset edelleen ottavat pappinsa vastaan samalla rakkaudella nykyisessä suuremmassakin seurakuntayhteisössä.
Paula-Maaria. Kiitos. Olen varmaan itsekin umpimetsäihminen. Onneksi olen oppinut, että kaikkien metsien läpi voi kulkea.
Niin mielellämme raivaisimme lapsillemme valmiin tien. Siihen emme kuitenkaan pysty. Onneksi voimme lähettää heidät maailmalla siunauksin…