”Elämä on suklaarasia – koskaan et tiedä mitä saat.” Näin Forest Gump. Jännittävää.
Sinua ei tulla hakemaan, yleensä. Niinpä sinun on itse mentävä. Raivattava oma tie. Pidettävä silmät ja sydän auki. Sillä toisten kustannuksella ei huipulle pidä pyrkiä. He tarvitsevat sinua. Ja sinä tarvitset heitä.
Elämässä pärjäämme kyllä ilman kymppejäkin. Mutta emme ilman toisiamme.
Hyviä kevätjuhlapäiviä – ja kesätuulia!
Tästä tuli mieleen omalle Esikoiselle aikoinaan kirjoittamani runo, joka alkoi näin:
Mieleeni tuli oma ja vaimoni elämä ja perheemme yhteinen elämäntaival. Yhden lapsistamme olemme joutuneet jättämään Jumalan valtakunnan ikuisuuteen. Kaksi muuta kasvattamistamme lapsista, suklaarasian antimista, ovat onnistuneet miellyttämään suupalan etsijiä. Esikoisemme tekee menestyvää työtä psykoterapeuttina, kuopuksemme (tyttö) tekee isäinastumaa ja aloittaa pappina lähimmän viikon kuluttua. Yks Martti, joka kaiken tietää, kuulutti tämän tietoonsa saaneena että naispappeus on synti! Höpöhöpö. Poikamme ja tyttäremme ovat saaneet vapaan vasemmistolaisen ja kristillisen kasvatuksen ja sen varassa ovat nyt mukana muuttamassa maailmaa. Ai että olen ylpeä lapsistamme, joiden ei ole tarvinnut haluta umpimetsään, vaan joita isän ja äidin siunaukset ovat saattaneet elämäntielle.
Hannu Kilpeläinen. Voi olla, että noin onnistuneen ja virheettömän isän lapset eivät ole halunneetkaan umpimetsään. Toisin on meillä, rupusakilla. Sen kunniaksi koko runoni
”Juokse poikani juokse
Mene menojasi
Älä pysähdy
Minä sinulle tien tietäisin
Tuota polkua vasemmalle
Sitten oikealle
Ja risteyksestä suoraan
Mene poikani
Umpimetsään sinä haluat
Kohti tietöntä tietä
Eteenpäin sinä haluat
Mene suon halki
Mene laaksojen kautta
Kiipeä nekin vuoret
Joiden ympäri olisi
Leveä valtatie mennä
Mene
Älä pysähdy
Minä sinulle tien neuvoisin
Tuota polkua vasemmalle
Sitten oikealle
Ja risteyksestä suoraan
Juokse poikani juokse
Umpimetsän kautta
Sinun on mentävä
Kunhan vain tulisit perille”
Rupusakin Maijalle
Älä ikinä neuvo poikaasi oikealle! Äläkä ikinä nimitä minua onnistuneeksi ja virheettömäksi isäksi! Minun keskimmäinen lapseni on tehnyt ITSEMURHAN. Lapseni, ei myöskään Paavo, halunneet umpimetsään. Tuollaista hempeänhumanististakeikkivertoymmärtävää hömppärunoa ei kukaan kustanja ole – ymmärrettävästi – halunnut kustantaa. Elämässä kaikki ei ole kukkahattutätien lovestoryja. Et taida tietää tosielämästä yhtään mitään, nääs. Runon kunnia kuoli, voihan räkä.
Hannu. On vaarallista puhua toisten elämästä, josta et tiedä mitään. Mitä sinä luulet tietäväsi meidän perheemme umpimetsistä? Ne ovat olleet todellisia, eivät todella kukkahattuhömppää. Jos sinä ja lapsesi eivät ole joutuneet kulkemaan/halunneet kulkea umpimetsien kautta, älä oleta, että kaikki muut ovat ne metsät välttäneet.
Tuota runoa ei kirjoitettu julkaistavaksi. Sen kirjoitin yli kaksikymmentä vuotta sitten omalle pojalleni, kun hän lähti koulun jälkeen kotimaahn muun perheen jäätyä vielä ulkomaille. Muistin sen, koska minulle siinä on sama sanoma kuin Timo Juntusella:
”Niinpä sinun on itse mentävä. Raivattava oma tie. Pidettävä silmät ja sydän auki. ”
Olen todella ymmärtänyt, että olet koko ajan halunnut kaikessa korostaa virheettömyyttäsi ja paremmuuttasi muiden yläpuolella. Se näkyy mielestäni näistäkin kommenteistasi.
Höpsistä, Maija. En ole ikimaailmassa korostanut virheettömyyttäni tai paremmuuttani. En ole varmasti kokenut koskaan olevani muiden yläpuolella. Mistä ihmeestä sinä olet tällaisen mielikuvan saanut? Jos sanon, että olen antanut lapsilleni vasemmistolaiseen ja kristilliseen maailmankuvaan perustuneen kasvatuksen, onko se jonkun yläpuolelle asettumista? Sinä, sen sijaan, kirjoittelet alkeellisia runonvärsyjä, joissa purat epävarmoja tunteitasi ja kirjallisesti astut hakametsään. Ei tämän ääneenlausuminen ole ylimielisyyttä tai sinun tai muiden yläpuolella olemista. Oletko koskaan lukenut esim. Hesarin kirjallisuusarvosteluja (konserttiarvosteluja oletan sinun lukeneen)? Jos sanoo suoraan jonkun runon epäonnistumisen, voiko sitä sanoa ylimielisyydeklsi, virheettömyydeksi tai paremmuudeksi?
Olen todella ymmärtänyt, että olet koko ajan halunnut kaikessa korostaa virheettömyytäsi ja paremmuuttasi muisen yläpuolella. Olethan ollut ulkomaillakin. Määkin oon ollut, nääs.
Vielä haluan sanoa, Maija, että miksi sinä aina haluat vedota henkilökohtaisuuksiin, oletettuihin virheettömyyksini ja paremmuuteeni. Minä olen arvioinut sinua vain runosi kautta, sen sanoman ja sen epäonnistumisen kautta. Voit olla ihan hyvä ihminen siitä huolimatta. En tiedä elämäsi umpimetsistä yhtään enempää kuin sinäkään minun. Mutta siitä huolimatta jaat tuomioitasi minun persoonastani, josta taas sinä et tiedä yhtään mitään. Voisitko keskittyä enemmän runosi sanoman apologiaan, kuin minun sättimiseen.
Hannu. OK. Ymmärtääkseni täällä kommentoidaan sillä tavalla, jonka itse kokee omimmakseen. En tiennyt, että täällä arvioidaan kaunokirjallisiakin kykyjä. Kiitos kuitenkin arvostelustasi. Itse pyrin kirjoittamaan, sitä mitä tunnen sillä tavalla kuin itse haluan. Noin tunsin esikoiseni lähdettyä – enkä edes häpeä. Kirjoittaminen on tapa löytää se, mitä itsekään en aina tunnista. Timo Juntusen tekstistä tunnistin myös nyt itseni.
Ulkomailla asumistani en myöskään häpeä. Se on osaksi tehnyt minut sellaiseksi kuin olen – ehkä häpeämättömämmäksikin ja arvostelukyvyttömämmäksikin… Niin kuin Thaimaassa sanotaan: Mai pen rai. Haetanneeko tuo mittää…
Itse asiassa tällä arvostelullasi ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että olen luullut, että koet itsesi aina paremmaksi kuin muut. On ihan hyvä, kun kerroit, että niin ei ole asia. Joku muukin on voinut erehtyä
”En ole varmasti kokenut koskaan olevani muiden yläpuolella.”
Meillä Australiassa sanotaan maailmasta:
We’ll build a world of our own
that no one else can share.
All our sorrows we’ll leave far behind us there.
And I know you will find
there’ll be peace of mind
when we live in a world of our own.
Tässä maailmassa ei varmastikaan kukaan ole toisensa yläpuolella, ei luulotellussa virtuaalimaailmassa, eikä siinä jossa joku luulee jonkun toisen olevan jonkun muun yläpuolella.
We shall overcome!
Hannu. OK.Yritän parantaa tapani.
Matkin nyt Forest Gumpia (kiitos Timo Juntunen) ja yritän sanoa suoraan esimerkillä, mitä tarkoitin. Et ehkä sitten todella huomaa, mitä sanot tai miten sanot. Olen luullut, että ilkeilet tarkoituksella. Minähän en ole ollut montakaan kertaa kohteena, mutta monet muut sitäkin enemmän.
”Miltä vuosikymmeneltä tai -sadalta Maija Mäkelän mielenterveysluokitukset ovat? En minäkään 1960-luvun psykologian koulukirjojeni termejä tarjoa teologiaan, psykologiaan tai sosiologiaan.”
Et tiennyt tuolloin, että tunsin tuon silloin puheena olleen skitsoaffektiivisuuden ja siihen liittyvät termit ja nykyiset tautiluokitukset aivan tarkkaan. Omat tietosi olivat hatarammat.
Jotenkin silti naurattaa ajatus siitä, että minun pitäisi ”keskittyä runoni apologiaan”, kun en näe mitää syytä puolustaa omia tuotoksiani ja tuntemuksiani sen enempää kirjallisuudesta kuin musiikistakaan, edes Loirista