Aivan aluksi totean, että Kirkon tulee olla läsnä kaikkialla siellä missä ihmisiä vain on. Sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta tulee julistaa niin sopivissa kuin sopimattomissa paikoissa, eikä sateenkaariväen tilaisuudet ole tästä poikkeus. Olennaista kuitenkin on, että kirkko on mukana kaikessa omista lähtökohdistaan ja omilla arvoillaan.
Ensinnäkin tulee pohtia, onko bisneskumppanuus juuri se muoto, jolla kirkon tulisi olla tapahtumassa mukana. Kirkon tehtävänä on julistaa ylös noussutta Jeesusta Kristusta eikä tehdä bisnestä. Tämän rinnalla tulee pohtia, voiko kirkon arvot ja ihmiskäsitys teistisenä yhteisönä koskaan olla täsmälleen samat kuin sellaisten toimijoiden, jotka ovat mukana ateistisesta tai deistisestä lähtökohdasta. Kirkossa elävänä läsnä olevaa Jeesusta Kristusta ei voi korvata yksittäisillä, asiayhteydestään irrotetuilla Jeesuksen Kristuksen opetuksilla.
Kirkon tehtävänä on julistaa sekä Jumalan lakia että evankeliumia. Jumalan laki tiivistyy rakkauden kaksoiskäskyyn, joka kuitenkin menettää keskeisimmän merkityksensä, jos sen yrittää korvata ns. kultaisella säännöllä. Ateistikin voi allekirjoittaa kultaisen säännön, ei siihen Jumalaa tarvita.
Evankeliumi tiivistyy pienoisevankeliumiksi kutsutussa jakeessa Johannes 3:16. Toinen kohta Raamatussa, johon evankeliumin keskeisin asia tiivistyy, on Paavalin kirjeessä Korintin seurakunnalla.
” Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.
Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:
– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.” (1 Kor 15:1-8)
Juuri tämän saman evankeliumin julistamisen tähden kirkon tulee olla mukana myös Pride tapahtumissa. Mitään muuta evankeliumia kirkon ei pidä missään olosuhteissa julistaa, ei myöskään Pride tapahtumissa.
Kirkkolain mukaan Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä. Kirkon tehtävänä on julistaa Jumalan sanaa tunnustukensa mukaisesti niin kuin luterilaiset tunnustuskirjat Raamattua oikein selittää.
Luterilainen kirkkomme kutsuu itseään kansankirkoksi ja kansankirkkona kirkon tulee opettaa kansaa rukoilemaan Jumalaa niin kuin Jeesus itse opetti: ”tapahtukoon sinun tahtosi myös maanpäällä, niin kuin taivaassa” taikka niin kuin Jeesus itse rukoili sinä iltana kun hänen kavallettiin:” Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39)
Niin kauan kuin esimerkiksi Pride liike ei opeta ihmisen ja Jumalan suhteesta juuri samoin, ei kirkko voi olla suoraa osa sitä. Silti kirkko voi olla mukana liikkeen tapahtumissa omalla sanomallaan Jeesuksesta Kristuksesta, joka kuoli meidän pelastuksemme tähden ristillä.
Seksuaalivähemmistöt ovat yhteiskunnallisena ihmisryhmänä vähemmistö, mutta tässä asiassa he eivät ole mitenkään erillinen vähemmistö: Kristus on kuollut myös heidän syntiensä vuoksi. Jos joku nyt kysyy: ”olenko minä muka syntinen”, niin siinä on hyvä tilaisuus vasta kysymykselle: ”oletko sinä muka synnistä vapaa”. Sen jälkeen on otollista kertoa Kristuksen kuolemasta ristillä ja armosta.
Kiitos Jukka blogista. Evl-kirkko on ihan pihalla. Aika näyttää miten homoliitot evl-kirkossa hyväksytään vai jatkuuko homma hiljaisella hyväksynnällä.
Kiitos palautteesta. Vielä olennaisempi kysymys kuitenkin on, hukkuuko evankeliumi ihmiskeskeisyyden alle.
Niin, mitä Jeesus opetti nyt kirkkojemme tunnustamasta ja tahtomastamme evankeliumista.
Jeesus Kristuksena tuli kirkastamaan Jumalan sanaa.
Pekka Väisänen älä unohda ristin teologiaa.
JUkka Kivimäki. ”Vielä olennaisempi kysymys kuitenkin on, hukkuuko evankeliumi ihmiskeskeisyyden alle”.
Eiköhän näin ole jo käynyt. Nyt humanismi on tullut uskon tilalle.
Hämäläisen Jumala on heikko. Raamatun ilmoittama Jumala huolehtii sanastaan ja evankeliumistaan ja vie riumuvoittoon.
Jospa Hämäläinenkin vielä pystyisi ymmärtämään humanismia!
Tuomaala. ”Jospa Hämäläinenkin vielä pystyisi ymmärtämään humanismia!”
No humanismi on ihmiskeskeinen filosofia, jossa kaiken mitta on ihminen itse. Kristinusko on Jumalakeskeistä ja ihminen on suhteessa Luojaansa, joka on kaiken mitta.
Humanismi on antikristillinen filosofia korottaessaan ihmisen Jumalan paikalle.
”Humanismi on antikristillinen filosofia korottaessaan ihmisen Jumalan paikalle.”
Ja höpöhöpö. Näkee että et paljokaan ymmärrä a) aatehistortiasta b) eritoten humanismista. Se että minäkin saan vapaasti kirjoittaa tällä palstalla ilman että minut poltetaan Tamperen keskustorilla roviolla on pohjimmiltaan humanismin aikaansaannos.
Tosiaan, mikä on kirkon opin sanoman mukainen evankeliumi ?
Luterilainen kirkko ei ole kansankirkko. Maamme ei ole luterilainen maa.
Me kaiki ihmiset synnymme ihmisarvoltaan tasa-arvoisina lähimmäisen rakkaus olemuksessamme ja tämä kestää koko elämämme ajan. Pride on oikealla asilla Jeesuksenkin mukaan.
Kirkkomme opin mukaan olemuksessamme ei vallitse rakkaus vaan perisynti.
Perisisynti on Augustinuksen filosofinen oppi, siis sitä ihmisviisautta, josta apostoli varoittaa. Mikään jae Raamatussa ei tue perisyntiä. Jos perisynti olisi totta, niin Jumala ei voisi tuomita ihmisiä tekojen mukaan.
Miksi perisynti kummittelee kristillisessä teologiassa, kun se on Raamatun vastainen oppi? Synnin merkitys on hepreassa ja kreikassa mennä harhaan, vaikka tahtoo osua maaliin. Perisynti tarkoittaa siten selkosuomeksi periharhaan menoa.
Tässä on sama harha kuin vanhurskaudessa, joka pitäisi kääntää oikeamielisyydeksi. Kun vanhurskauttamisoppi tarkoittaa oikeamielistämisoppia, niin luterilaiselta teologialta menee sormi suuhun, kun kysyy, mikä on oikeamielistämisoppi?
Kun kirkko oli pihalla siitä oikeamielistämisopista, josta Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeessä, niin keksittiin perisynti. Ja toden totta, alkoi periharhaan meno. Kristillinen teologia on syvällä suossa, jossa se ei kykene hokemaan muuta kuin tunnustuskirjat, tunnustuskirjat sanovat sitä ja tätä. Ei se kelpaa enää vastaukseksi nykyihmiselle, joka etsii vastauksia selkosuomeksi.
Jukka Kivimäki.
Tosiaan kirkon opin mukaan me ihmiset synnymme perisyntisinä. Kirkko on ottanut oppinsa Aatamilta.
Jeesuksen mukaan me ihmiset synnemme lähimmäisen rakkaus olemuksessamme, jossa on kaikki laki ja profeetat. Siis ihmisarvostuksella tasa-arvoisina.
Tapio Tuomala.
Hyvä kirjoitus.
Aadamin lankeemuksesta lähtien ihminen syntyy tähän maailmaan hengellisesti kuolleena.
12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet-
13 sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole;
14 kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva. (Room. 5:12-14)
Ihmisessä vaikuttaa syntymästä lähtien nk. perisynti, mikä erottaa ihmisen Jumalan yhteydestä.
Kun Ahdesmäki lainaa jakeita, niin mitä jos koettaisit lukea tekstiän niin kuin siinä lukee. Apostoli puhuu kuolemasta eikä se liity perisyntiin mitenkään.
Sanatarkasti jakeet:
”Tämän vuoksi, kuten yhden ihmisen kautta tuli harhaan meno maailmaan ja harhaan menon kautta kuolema, niin siten kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki menivät harhaan. Sillä lakiin saakka harhaan meno oli maailmassa, mutta harhaan menoa ei merkitä, missä ei ole lakia, mutta kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitä, jotka eivät olleet harhaan menneet samanlaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on tulevan malli.”
Ahdesmäki osoittaa, mistä kohtaa jakeista löytyy perisynti? Entä mitä tarkoittaa ”Sillä lakiin saakka harhaan meno oli maailmassa, mutta harhaan menoa ei merkitä, missä ei ole lakia”?
Nämä ovat tärkeitä jakeita ymmärtää Mooseksen lain idea ja tarkoitus. Entä kun edetään Mooseksesta Jeesukseen? Laki nimittäin päättyy Kristukseen, joka vapauttaa lain kirouksesta.
Blogisti: ”Kirkon tehtävänä on julistaa sekä Jumalan lakia että evankeliumia.”
Kun kirkko julistaa lakia, josta Kristus vapautti, niin ei tarvitse ihmetellä piispojen Pride sekoiluja. Jos kirkko olisi vapaa eikä lain ja tunnustuskirjojensa orja, niin se kulkisi Pride -kulkueessa ensimmäisenä. Moni pappi olikin mukana. Siinä on kirkon toivo.
Jukka Kivimäki.”Kirkkomme opin mukaan olemuksessamme ei vallitse rakkaus vaan perisynti.”
Nyt on hyvä huomata, että ns. vapaissa suunnissa kuten helluntaiherätyksessä jne. ei opeteta perisyntiä, vaan sitä, että lapset syntyvät Jumalan omina mutta ”maailma” sitten vie heidät mukanaan ja he tulevat näin syntisisksi.Sielähän lapset siunataan Kristukseen.
Tämä näkemys ei estä heitä pysymässä etäällä Prideistä. Jos vapaat suunnat olisivat mukana Pridessä evankeliumi kyllä olisi selkeä, syntisiä kutsuttaisiin parannukseen, eikä ”busineskumppanuuteen” tms.
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta, Jukka. Se herätti pari ajatusta.
Ensinnäkin, minusta on hankala ajatus, että kirkko olisi automaattisesti osa jotain liikettä. Edes sellaista, jonka usein ajatellaan olevan kristillinen. Kävin esimerkiksi lapsena partiossa, eikä minulla ollut hajuakaan, että kirkko tai uskonto liittyisi siihen millään tavalla. Huomasin partiolaisten ja kristillisyyden yhteyden vasta keski-ikäisenä (toki tämä saattaa olla tavoitekin).
Sanot, että kirkon tulee olla läsnä kaikkialla siellä missä ihmisiä vain on. Nähdäkseni tuo ajatus voi toteutua vain siten, että ihmisjoukossa X on kristittyjä määrä Y. Kirkko on silloinkin (yleensä) läsnä vain heille, ei muille joukon jäsenille. Monissa tilanteissa Y on nolla, mistä väistämättä seuraa, että kirkko ei siellä ole läsnä.
Toisaalta monissa tilanteissa on ihmisiä, joiden uskonto on vaikkapa Z, ja se on heille tärkeää. Silloin on viisasta ja usein välttämätöntäkin, ettei kristittyjä ja heidän kirkkoaan nosteta jalustalle.
Tavassa, jolla suhtaudut (uskontosi suhtautuu?) seksuaalivähemmistöihin, on minusta perustavaa laatua oleva ongelma. Pintapuolisesti kuulostaa hienolta sanoa, että kaikki me olemme samanlaisia syntisiä. Jokin siinä kuitenkin mättää. Ajatellaan, että olen homo. Miksi homoseksuaalisuuteni pitää merkitä kirkolle jotain erityistä? Ja miksi minulta pitää sen takia evätä muille seurakuntalaisille kuuluva kirkollinen toimitus?
Minulle tästä syntyy väkisin vaikutelma, että vaikka kaikki ovat samanlaisia syntisiä, homoilla on yksi synti enemmän. Luulenpa, että ainoa keino vaikutelman muuttamiseen olisi kaikkien jäsenten tasapuolinen kohtelu.
Ei kirkko ole osa Pride-liikettä sen enempää kuin esimerkiksi Väestöliitto, Amnesty International, Koiton Laulu, Palvelualojen ammattiliitto tai Helsingin Sanomat tahi puolueet (näkyvimmin SDP, Vasemmistoliitto, Vihreä liitto), jotka olivat tunnuksineen mukana kulkueessa. Tai ne firmat, jotka taloudellisina kumppaneina näkyvät Priden tiedotuksessa.
Konttikirkolla oli Kaivopuistossa keskeinen sijainti. Paikalla oli kaksi piispaa ja lukuisa määrä pappeja. Kirkon edustalla oli jatkuvasti väkeä. Sen mukaan mitä paikalla ollut pappi Tuomiokirkon tämänpäiväisen messun saarnajatkoilla kertoi, keskustelu oli vilkasta, ja moni oli käynyt pyytämässä siunausta.
Luettelemasi yhteisät ovat kaikki sekulaareja toimijoita. Siis toisin kuin kirkko. Siksi läsnäolon luonne on toinen.
Toisaalta Suomessa kirkko on myös viranomastaho. Muita viranomaistahoja ei liene ollut kulkueessa omilla tunnuksillaan mukana.
Tuo konttikirkko on juuri sitä luokseenkutsuvaa läsnäoloa, jolle halusin ilmaista tukeni. Olennaista on kuitenkin, että siellä konttikirkossa julistettava laki ja evankeliumi on sitä samaa lakia ja evankeliumia, jota kirkko on aina julistanut.
Silmään sattui Helsingin kaupungin Kinaporin palvelukeskus; ehkä oli muitakin.
En kylläkään suoraan rinnastaisi kirkkoa viranomaistahoihin.
Niin tuon palvelukeskuksen tyyppisiä tahoja varmaankin oli enemmänkin. Ajattelin sellaisia tahoja, kuin puolustusvoimat, poliisivoimat, verovirasto, viestintävirasto, vankeinhoitolaitos, Valvira jne. Jokainen niistä olisi voinut olla tapahtumassa mukana omalla kontillaan, mutta ei niillä mitään funktiota olisi ollut kulkueeseen osallistua.
kirkko on viranomaistaho esimerkiksi hautaustoimilain takia. Tältä osin kirkko siis palvelee sekulaaristi myös uskonnottomia tahoja.
JUkka Kivimäki. ”Tuo konttikirkko on juuri sitä luokseenkutsuvaa läsnäoloa, jolle halusin ilmaista tukeni”.
Aiva, ja konttikirkko olisi voinut aivan mainiostai olla sielläilmaan mitään korkeaprofiilisia ”busineskumppanuuksia”. Tässä kertakaikkiaan tehtiin paha virhe ja myös viestintä sen mukaan epäonnistui. Tunnen hiljaist myötähäpeää kirkon päättäjiä kohtaan jotka tässä Pride- ihmisten kosiskelussa sössivät koko kirkon nimissä.
Jukka, Kela oli virallinen kumppani logolla samaan tapaan kuin ev.lut. kirkko. Löytyy täältä: https://pride.fi/toimintaamme/helsinki-pride-viikko/partnerit/.
Kristittyjen läsnäolo ei pelkästään vie kristillisen uskon sanomaa yhtään sen enempää eteenpäin, kuin heidän poissaolonsa. Jolleivat julisteta samalla kristillistä sanomaa. Nyt käsittääkseni kulkueessa on julistettu kirkon nimissä ihan jotain muuta , kuin Raamatun sanaa.
Mihin perustat käsityksesi?
Jos liityn po. kaltaiseen mielenosoitukseen ja kuljen sen mukana, niin olen ajamassa sen ryhmän asiaa. En kirkon asiaa.
Eikö meidät ole heitetty lampaina susien joukkoon?
Pesonen: ”Jos liityn po. kaltaiseen mielenosoitukseen ja kuljen sen mukana, niin olen ajamassa sen ryhmän asiaa. En kirkon asiaa.”
On se huomattu, ettei kirkko aja sorrettujen asiaa, kuten transihmisten. Evankeliumin sanoma on päinvastainen kuin virallisen kirkon, sen, jota piispat ja piispoille uskolliset kannattavat. Asetelma on edelleen sama kuin Jeesuksen aikana. Sorretut vastaan uskonnollinen yläluokka. Yläluokka on keksinyt erilaisia alistamisen muotoja, kuten sen, että kirkolla on jotain sanomista ihmisten pelastukseen.
Kai Sadinmaa tiivistää osuvasti piispallisen instituution ongelmat:
https://kaisadinmaa.wordpress.com/2019/06/29/pilatus-piispat/
Pentti. ”Eikö meidät ole heitetty lampaina susien joukkoon?”
Onks tässä transut ja homot susia? Eikö tässä ollutkaa rakkaudesta kyse?
Pentti. ”Eikö meidät ole heitetty lampaina susien joukkoon?”
Ajatteletko, että Irja Askola ja Björn Wikström oli lampaita susilauman keskellä. Minäpä luulen, että sudet taisi tällä kertaa paapoa heitä oikein kunnolla.
Jos Pridejoukkoon olisi ujutettu joku vapaakristillinen evankelioimisryhmä olisi voinut käydä tosin. Sudet olisi voineet mrahtaa ja näyttää hampaitaan.
Antti H., olisit tullut kokeilemaan, vaikkapa vain puistojuhlaan Kaivopuistoon konttikirkon äärelle. Ei tarvitsisi arvailla.
Hentilä.”Antti H., olisit tullut kokeilemaan, vaikkapa vain puistojuhlaan Kaivopuistoon konttikirkon äärelle”.
No ei ole oikein minun juttu, edes tämä konttikirrkko siis.
Syntisten susilauma paljastuukin yleensä joukoksi kunnon ihmisiä. Samoin Jeesuksen lammaskatras onkin syntisten yllätykseksi ihan tutunoloista porukkaa. Kristittyjä ei ole kutsuttu suojautumaan omiin seurakuntasaleihinsa vaan suolaksi maailman ihmisten soppaan.
Pentti. ”Kristittyjä ei ole kutsuttu suojautumaan omiin seurakuntasaleihinsa vaan suolaksi maailman ihmisten soppaan”.
No en näe tässä mitään ristiriitaa. Tietysti tai toivottavasti käymme kirkossa ja sitten muuten elämme kaikkien ihmisten keskellä. Suolaisuus on pyhityksemme, jonka menettäessämme emme kelpaa kuin ihmisten tallattavaksi. Meidät on kuitenkin tarkoitettu olemaa päänä, eikä häntänä.
Kristus on pää, me olemme käsiä, jalkoja, silmiä, korvia, suita…
Pentti. ”Kristus on pää, me olemme käsiä, jalkoja, silmiä, korvia, suita…”
Päänä olo tarkoittaa profeetallista aloitetta, joka kirkolla on tarkoitus olla yhteiskunnassa. Kirkon on tarkoitus olla ”profeetta” koko yhteiskunnalle.
Ei profeetta ole pää vaan suu, huutavan ääni.
Pentti. ”Ei profeetta ole pää vaan suu, huutavan ääni”.
Eikö mene jakeluun, en puhu tässä mistään Kristuksen ruumiin osista tms. Päänä olo tarkoittaa johtamista, sunnan näyttämistä ja esimerkkinä oloa.
Häntänä olo taas tarkoittaa häviöllä oloa, luusereiden osaa, jolloin kadotaan merkityksettömyyteen, korttelikapakkaan muiden kanssa tms.
Tämä sanonta on tunnetuu muutenkin kuin 5 Mooseksen kirjasta.
Mieleeni tulee tässä hetki kun olin pitämässä aamunavausta ala-asteen oppilaille. Siitä on jo vuosikymmeniä, ehkä useampikin, aikaa joten puhumaani tekstiä en muista, mutta virsi veisattiin kyllä tilaisuuden lopuksi.
Se oli siis vielä silloin kun kirkko saattoi tehdä yhteistyötä ympäröivän yhteiskunnan kanssa ilman, että tarvitsi pohtia, voiko teistinen kirkko toimia ateistisen tai deistisen koulun kanssa yhteistyössä ja kohdata oppilaita vaikka koulun arvot eivät välttämättä jokaisessa asiassa kohtaa kirkon opetusta.
Kouluihin ei joka kunnassa seurakunnalla ole enää asiaa. Pride-marssille meidät näköjään vielä huolitaan. Tosin näytti siitäkin nouseen poru, tällä kertaa ihan kirkon sisällä piispoja ja ex-kansliapäälliköitä myöden. Ehkä olisi sitten parempi kun ei mentäisi minnekään.
Itseäni huolestuttaa, jos kirkon tulevaisuudenkuva on se, että ihmisten kohtaamiseen tarvitaan aina puoli vuosikymmentä kirkolliskokouskeskustelua, muutama päätös hallinto-oikeuksista ja vielä päälle kilometritolkulla blogikirjoituksia.
”Kouluihin ei joka kunnassa seurakunnalla ole enää asiaa.”
Rohkenen epäillä. Joka kunnassa on varmasti seurakunnalla asiaa kouluun siinä missä muillakin vastaavilla toimijoilla. Mutta jos seurakunnan tai minkä tahansa vastaavan sanoma lapsille on, että vain meidän konsteilla pelastut ikuiselta kadotukselta/kidutukselta/keksi_itse_lisää, kunta toimii vastuuttomasti (ja laittomasti), mikäli päästää seurakunnan kouluun.
”Itseäni huolestuttaa, jos kirkon tulevaisuudenkuva on se, että ihmisten kohtaamiseen tarvitaan aina puoli vuosikymmentä kirkolliskokouskeskustelua, muutama päätös hallinto-oikeuksista ja vielä päälle kilometritolkulla blogikirjoituksia.”
Minusta vaikuttaa, että enemmän on aihetta iloon kuin huoleen. Kirkkohan on oikeastaan muuttunut todella nopeasti viime vuosikymmeninä. On hyväksytty eronneiden vihkiminen, naispappeus ja kohta tasa-arvoinen avioliittoon vihkiminen. Hidasta on tietysti ollut, jos verrataan yhteiskunnan arvojen muutokseen. Jäsenmääräkin hupenee, koska pakko kuulua alkaa pikkuhiljaa poistua.
Ihmisten kohtaaminen muuttunee siinä mielessä, että helppoja ja halpoja yhteiskunnan automaattisesti järjestämiä kohtaamisia (esim. koulut ja päiväkodit) ei ole saatavilla entiseen tapaan. Tämän vastapainona kohdattava ihmiset ovat useammin ns. kohderyhmää, eli alttius ja kiinnostus kirkon opeille on heillä valmiina.
Minusta kirkon kannattaa muotoilla sanoma niin, että sitä tullaan kuulemaan muutenkin kuin pakotettuna.
Korhonen. ”Minusta kirkon kannattaa muotoilla sanoma niin, että sitä tullaan kuulemaan muutenkin kuin pakotettuna”.
Tässä olet minusta aivan oikeassa. Minä en koskaan ole nähnyt tätä kirkon kriisiä muuna kuin mahdollisuutena. Kun lopulta tarpeeksi erilaista ”kuorrutusta” ja ”höttöä” on lähtenyt kirkkoa ”koristamsta” lopulta sen varsinainen olemus kyllä jää jäljelle. Kun kirkosta lähti 40 000 ihmistä näiden homojuttujen takia ymmärsin, miten paljon väkeä siellä on jotka istuvat aika löyhässä ja jotka ilmeisesti joutavatkin lähtemään. Varsinaisen seurakunnan olemus on iankaikkinen, eikä se katoa minnekän.
Kiteytetysti kyse on siitä, onko kirkko terve tullut paikanpäälle julistamaan omaa sanomaansa, vai osallistuuko kirkko johonkin tapahtumaan tukeakseen jotakin kirkon ulkopuolelta tullutta sanomaa.
Sattumoisin tiedän, että esimerkiksi oppilaitospastoreilta edellytetään joillakin paikkakunnilla aikaisempaan verrattuna sekulaarisempaa työotetta. Jokainen voi tahollaan pohtia onko se hyvä vai huono asia.
Minusta on loistavaa kehitystä, että kirkko asetetaan yhteiskunnassa jo melkein samalle viivalle muiden vastaavien julistajien kanssa. Uusien sukupolvien myötä tuohon toivottavasti päästään pian oikeasti.
Esim. kouluissa uskonnon julistaminen on erittäin ongelmallista. Yhteiskunnan ylläpitämä koululaitos ei saa asettua minkään yliluonnollisen uskomuksen edustajaksi. Uskomusten puolustamiseksi meillä on toimiva uskonnonvapaus, ihan lakisääteisesti. Mutta yhden vapaus ei saa tarkoittaa toisen pakottamista.
ARVIOIKAA KANSANNE JOHTAJIA JA SITÄ HEDELMÄÄ JOTA HE EDUSTAVAT.
Nyt kun Irja Askola ja Antti Rinne johtavat pride kulkuetta huomaamme, että Taivaanisä on etukäteen säätänyt olla antamatta Irja Askolan, Antin ja Hetan vastuulle yhtään omaa lasta.
Pride Antin aloittaessa Suomen pääministerinä Suomessa on on jo kolme viimeisintä SDP presidenttiä joilla ei ole yhtään suomalaista lastenlasta. Jutta Urpilaisellekaan ei ole annettu yhtään omaa lasta.
Tällaista on tasa-arvon hedelmä. Arvojärjestys on väärä. Suomalaisten kannattaa korjata arvojärjestystä.
Eläköön etnonationalismi, suomeksi rodunjalostus!
Johan Werneri jutun keksi. Kyllä niitä lapsia maailmassa riittää, siitä ei tarvi huolestua jos kaikilla ei ole lapsia tai lapsenlapsia. Kyllä se puurolusikka siellä vanhainkodissa nousee ruskeankin käden ohjaamana, vaan mahtaako kaikille se puuro maistua?
Lapsettomuus on monelle pariskunnalle niin kipeä ongelma, että siitä irvaileminen osoittaa vain ja ainoastaan kyseisen irvailijan tyhmyyttä. Tai siis vielä enemmänkin kuin tyhmyyttä, mutten viitsi sitä sanaa tähän kirjoittaa.
Werner Janhosen kirjoitus on tosiaankin asiaton ja osin sisällöltään paikkansa pitämätön. Lehtitietojen mukaan Presidentti Tarja Halosella on suomalainen, vuonna 2014 syntynyt tyttärentytär.
Syntyperäisen suomalaisen äidin Suomessa asununeen lapsen suomalaisuutta ei voi kiistää, olipa lapsen isä syntynyt missä maassa tahansa tai asuipa perhe vanhempien töiden vuoksi missä maassa tahansa.
Mitä puolestaan tulee julkisuuden henkilöiden lapsettomuuteen liittyvään ’puukon haavassa kääntelyyn’, ei kysymysasettelu kovin kristilliseltä tunnu. Niin ikään lehtitietojen mukaan luoja on kuitenkin sallimuksessaan sallinut heille mahdollisuuden adoptiovanhemmuuteen tai taikka ”bonus vanhemmuuteen”. Onhan esimerkiksi Wernerin mainitsemalla Antti Rinteellä itsellään sekä lapsia että lapsenlapsia.
Toisessa kommenttiketjussa Seija neuvoi, että kun jäätte vapaaehtoisesti lapsettomiksi teette parhaan ilmasto teon. Ihme, että Seija ei nyt kiitellyt ilmastoteosta.
Jukka, penäät että kirkon olisi pitänyt olla tilaisuudessa mukana omilla arvoillaan ja tarkoittanet sillä sitä, että siellä olisi pitänyt julistaa lakia ja evankeliumia homokansalle. Näinkö yksiniittisesti löydät ihmisten ongelmiin rakaisut? Mitä vikaa siinä on, jos siellä ollaan osoittamassa myötätuntoa ihmisille, joilla voi olla hankalia aikoja elämässään tai jotka haluavat tasa-arvoa. Joskus kannattaisi laittaa se raamattu syrjään ja kokeilla, miltä tuntuu antaa ja saada myötätuntoa. Siinä hetkessä jumaluus on aika lähellä.
Tuotahan tehdään jatkuvasti diakonian puitteissa.
Onko seksuaalivähemmistöt sinulle jokin poikkeusjoukko, joka pelastuu ilman evankeliumia ristiinnaulitusta Kristusta? Vainko me tavalliset kuolevaiset (heteroseksuaalit) tarvitsemme lain saarnaa ja evankeliumin julistusta, mutta erinäisille seksuaalivähemmistöille on järjestetty erityinen oikokaista pelkän inhimillisyyden varassa?
Tässä yhteydessä ”diakoniatyö” onkin paikallaan. Syyllistäminen ja pelastussaarnat ei. Ne eivät ole oikeita työkaluja. Jos jokaiseen ongelmaan haetaan ratkaisu raamatun sivuilta, ihmisen kohtaaminen jää tekemättä ja se ei ole kovin kristillistä.
Se että joskus vaikenee lain saarnasta onkin eri asia kuin se että ryhdytään ääneen julistamaan toisenlaista evankeliumia.
”Jumala on tarkoittanut sinut juuri sellaiseksi kuin olet … bälä bälä”.
Ja siten vaijetaan kokonaan siitä että perkele on sotkenut meidän kaikkien elämät.
Mihin siinä sitten enää mitää Kristuksen kuoleman tarvitaan?
Kovin on surullista tämä nykyinen meno, jokainen huutaa vapautensa perään, mutta ei, kuten on Herran tahto, vaan halutaan vapautta Jumalan kansasta, niistä ihmisistä, joiden sielu on sidottu Herran ikeellä, jotka Herra on katsonut perintöosakseen.
Kristitty ei pysty kantamaan vierasta iestä maailman kanssa, mutta se kiinnosta enää tämän kansan päättäjiä, sillä he ovat yksissä tuumin päättäneet turhentaa Kristillisen uskon, sillä he pyrkivät maailmalliseen tahtoon vedoten pakottamaan Kristityt kantamaan vääryyden iestä, sitä, joka vähät välittää Raamatun ilmoituksesta.
Maailman henki huutaa, antakaa meille vapautemme, että voimme elää ilman Jumalaa, sillä meillä on omat kuninkaamme, järki on meillä oppaana. He huutavat, tulkaa kaikki pois Kirkosta sillä se on kuollut, tulkaa kaikki meidän kanssamme riemuitsemaan, sillä me olemme suruttomat ja vapaat Luojan liitoista ja säädöksistä. Hyvyytemme riittää, meillä on hyvää yltäkylläisesti, emme tarvitse pelastajaa sielullemme…
Jeremia kirjoittaa:
”Monet paimenet ovat turmelleet minun viinitarhani, tallanneet minun peltopalstani, tehneet ihanan peltopalstani autioksi erämaaksi.
Se on tehty autioksi, se suree minun edessäni autiona. Koko maa on hävitetty, sillä ei ollut ketään, joka olisi pannut sitä sydämelleen.
Kaikkien erämaan kalliokukkulain ylitse tulivat hävittäjät, sillä Herran miekka syö maan toisesta äärestä hamaan toiseen; ei pelastu mikään, mikä lihaa on.
He ovat kylväneet nisuja ja niittäneet ohdakkeita; ovat nähneet vaivaa näännyksiin asti, saamatta hyötyä. Niinpä saakaa häpeä sadostanne Herran vihan hehkun tähden.”
Näin sanoo Herra kaikista minun pahoista naapureistani, jotka koskevat siihen perintöosaan, minkä minä olen antanut kansalleni Israelille: ”Katso, minä tempaan heidät pois heidän maastansa, ja Juudan heimon minä tempaan pois heidän keskeltänsä.
Mutta senjälkeen kuin minä olen temmannut heidät pois, minä jälleen armahdan heitä ja palautan heidät, itsekunkin perintöosaansa ja itsekunkin maahansa.
Ja jos he oppivat minun kansani tiet, niin että vannovat minun nimeeni: ’Niin totta kuin Herra elää’, niinkuin he opettivat minun kansaani vannomaan Baalin kautta, niin heidät rakennetaan minun kansani keskeen.
Mutta jos he eivät kuule, niin minä tempaan pois ja hukutan sen kansan, sanoo Herra.” Jer.12:10-17