Hassinen VilleKuopiolaissyntyinen ja neljänkymmenen alkupuolella oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen seurakuntapapiksi. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.
Ei niin.
Vedestä ja Hengestä syntyminen sen sijaan tunnetaan. Eli uudestisyntyminen kasteen kautta.
Jälleensyntyminen halveksii ihmisen ainutlaatuista elämää ja Luojan luomaa ruumista. Eihän sellaista tosiaan tunneta. Paitsi gnostilaisten päiväunissa.
Kun Jeesus puhui uudesti syntymisestä, niin toinen käännösvaihtoehto on jälleen syntyminen.
Kuulinkohan oikein, että joku kirkonmies sanoi, ettei ymmärrä uskoontuloa. Miten sitä silleen voi olla tietämätön uskoon tulemisesta. Puhutaanhan asiasta moneen kertaan Raamatussa.
Ei ole niin kristinuskossa – enää. Raamatussa ajatus kylläkin luuraa monessakin paikassa.
Olen joissain kirjoissa tai verkkosivuilla kohdannut väitteen, että kristinuskoon olisi kuulunut opetus jälleensyntymisestä ja että se olisi sieltä poistettu. Toisaalla on niin ikään väitetty, että Raamatusta olisi jälleensyntymä myös poistettu. Asia saa minut hymyilemään. Totuus kylläkin on, ettei jälleensyntymää ole koskaan kristinuskossa tai Raamatussa ollut – ei ikipäivänä.
Jälleensyntymän esittäjien väitteille ei ole historiallisia perusteluja eikä väitteelle ole tukea olemassa.
Mistä väite on peräisin?
”Mistä väite on peräisin?”
”Kun Jeesus puhui uudesti syntymisestä, niin toinen käännösvaihtoehto on jälleen syntyminen.”
Kyse on kääntäjän valinnasta. Jälleen syntyminen voidaan ymmärtää uudesti syntymisenä, minkä vuoksi ei käytetä jälleen syntymistä. Ongelmallinen käännettävä. Valitsin itsekin uudesti syntymisen omaan Ut:n käännökseeni. Ehkä se oli huono valinta. Ei pitäisi omien näkemysten vaikuttaa kääntämiseen.
”Raamatusta olisi jälleensyntymä myös poistettu. Asia saa minut hymyilemään. Totuus kylläkin on, ettei jälleensyntymää ole koskaan kristinuskossa tai Raamatussa ollut – ei ikipäivänä.”
Olet oikeassa.Raamatussa olevaa ajatusta jälleensytymästä ei ole siitä poistettu koska se on siellä vieläkin ja monin kohdin.
Seppo, en ole löytänyt yhtään kohtaa Raamatusta, joka viittaisi jälleensyntymään. Niitä ei ole.
Jaa, minä ja monet heprealaiset rabbit ovat löytäneet montakin kohtaa ja niitä siis on
huolimatta siitä, että kääntäjät ja seliselittäjät ovat tehneet parhaansa asian kätkeäkseen. Suosittelen tutustumaan asiaa perustellisessti käsittelevään palkittuun kirjaani: ’Jälleensyntymä ja Raamattu’. Painos loppuunmyyty, saa joistain nettidivareista ja kirjastoista:
http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/fi/skk/j%C3%A4lleensyntym%C3%A4-ja-raamattu-p9525269752
Tapio, käännöksessä myös kokonaisuus ratkaisee eikä vain sanamuoto. Samalla sanalla voi olla jokin toinen merkitys. Jos minä kirjoitan vaikka ”kuusi miestä”, ei se todellakaan tarkoita puuta vaan numeroa. Kyse ei ole välttämättä kääntäjän mieltymyksestä, vaan tekstin ympäristöstä.
Uuden testamentin varsinainen sana ”uudestisyntyminen”, παλινγενεσίᾳ — παλιγγενεσία, ας, ἡ , esiintyy kahdesti kreikankielisessä alkutekstissä.
Matt. 19 se tarkoittaa Jeesuksen taikaisin tulon yhteydessä tapahtuvaa koko luomakunnan uudistumista.
Tiit. 3:5 se kertoo kasteen antaman lahjan. Ihminen aloittaa uuden elämän aivan alusta. Se mikä on takana on pois pyyhitty ja kokonaan uusi on sijaan tullut. Tiituksen kirjeessä tuo kastetta tarkoittava pesu sana on genetiivisessä suhteessa sanoihin ”uudestisyntymä” ja ”Pyhän Hengen uudistus”. Tämä kertoo, että kasteen vedellä peseminen antaa vaikutuksenaan sen että ihminen aloittaa uuden elämän ja saa lahjakseen Pyhän Hengen uudistumisen lahjan .
Tällaisena se liittyy koko ajatukseltaan Hesekielin profetiaan siitä miten veden vihmonnalla koko ihmisten yhteisö aloittaa kokonaan uuden elämän.
Hesekiel
36:25 Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.
36:26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
36:27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Miksi sitten juuri tämä sana ”uudestisyntyminen”, παλινγενεσίᾳ — παλιγγενεσία, ας, ἡ , on valittu kuvaamaan kristillisen kasteen antamaa lahjaa täydellisestä elämän uudistumisesta, tulee ilmi kun tarkastelemme juutalaisten proselyyttikasteen merkitystä.
Kun pakana kääntyi juutalaisuuteen niin hänelle annettiin opetusta, jos mahdollista niin pidemmän aikaa. Rabbi teki tutkinnon joko kääntyvä perhe hallitsi juutalaisuuden riittävästi, eli siis oliko perhe kelvollinen kääntymyksen vastaan ottamiseen. Kummit huolehtivat kastettavan perheen valmentamisesta ja kääntymyksen jälkeisen elämän syventymisestä.
Itse kääntymys annettiin kasteen välityksellä. Kaste toimitettiin vasta rabbin antaman suostumuksen jälkeen. Koko perhe kastettiin samalla kertaa.
(Jos yksikin aiottiin jättää ulkopuolelle, niin kenellekään ei annettu kääntymystä, vaan kaikki jäivät pakanoiksi siihen asti että perheen pää kertoi koko perheen olevan valmis kasteen vastaanottamiseen vauvasta vaariin ja koko palveluskunnasta jokaiseen samassa taloudessa asuvaan asti.)
Hesekielin sanojen mukaisesti juutalaisuudessa ymmärrettiin että koko pakanuudesta kääntyneelle perheelle alkoi uusi elämä. Tuo uusi elämä oli niin perin kotaisin uusi, että koko kasteen saanutta väkeä alettiin nimittämään ”yhden päivän ikaisiksi”.
(Kun nollia ei tunnettu niin tuo tarkoitti että heistä tuli äskensyntyneitä, muutama minuutti, muutama tunti jne sitten syntyneiksi.)
Tästä kokonaan uuden elämän antamisesta pyhän kasteen välityksellä annetusta Jumalan palvelijaksi kääntymyksestä on peräisin tuo juutalaisten keskuudesta kristinuskoon siirtynyt nimitys kasteesta uudestisyntymisenä. Se siis kuvaa että kastetulle on juuri kasteen hetkestä alkanut kokonaan uusi elämä.
Intialaisperäisen ”jälleensyntymisen” kanssa tuolla juutalaisesta uskosta nousseella käsitteellä ei ole mitään yhteistä. Ei pienimmässäkään määrin.
Ajatus jälleensyntymästä ei ole kiinni tuosta yhdestä käsitteestä. Ajatus eiintyy monin eri kohdin monin eri käsittein. Esim. nimi Golgatha (gulgalat) ei sattumalta juonnu heprean jälleensytymää tarkoittavasta sanasta gilgul.
Roton kommenttiin on helppo yhtyä. Näin on.
Yksinkertaisesti Roton kommenttiin ei ole mitään lisättävää. Tulkinnat jälleensyntymisestä ovat vain myöhempää tuontitavaraa.
Seppo
Viittaamasi ilmaus גלגול נשמות on vanhaa juutalaista ja kristillistä perinnettä ajatellen myöhäsyntyinen ilmaus. Onhan suomen kieleenkin pitänyt löytää sellainen sana jolla ilmaistaan intialaiseen uskonnollisuuteen kuuluva maailmanselitys.
Ihan asiassa pysyäksemme on todettava että intialaisperäisiä käsitteitä sen paremmin hindulaista jälleensyntymää kuin buddhalaista reinkarnaatiotakaan ole alkuperäisessä Raamatun tekstissä, vaan kaikki yritykset lukea sellaista Raamatun tekstiin on tekstin vääristelyä, yritystä sekoittaa käsitteitä synkretistisin ajatuksin.
Matias, ei käytetty käsite tässä olennainen ole eikä sen kronologia. Toki gilgul esiintyy Raamatussa pyörää ja ympyrää ja kivikehääkin tarkoittaen usein ja siltä pohjalta on ymmärrettävää, että Raamattunsa tietyt kohdat jälleensyntymää kuvaavina pitäneet rabit ovat sen ilmiötä kuvaaman valinneet. Kts Gerschon Scholem/ Kabbalah/Gilgul.
Ts. se että esim. käsite arkeologia on varsin myöhäsyntyinen ei tee sen ikivanhoja kohteita olemattomiksi…
Eikä kyse ole hindulaisista tai buddhalaisista käsityksistä vaan ihan heprealaisten ikiomista,joiden erityisyyttä kuvavat myös käsitteet ibbur ja jibbuk.
Seppo
Ajoituksella on merkitys, jopa ratkaiseva erittäin monessakin kysymyksessä.
Esimerkiksi mainitsemasi ilmiöt ovat syntyneet juutalaisuuteen vasta Isaac Luria, 1534 – 5.8.1572 rakentaman systeemin osana. Sitä ennen nuo väittämäsi ilmiöt ovat kuuluneet juutalaisuuden ulkopuoliseen perinteeseen.
Matias, puhuin asiassa käyteyn käsitteen kronologiasta, en itse asiasta. Olennaista on että monet heprealaiset viisaat ja älykkäät kielitaitoiset rabbit ovat monet raamatunkohdat katsoneet/tulkinneet jälleensyntymää tarkoitaviksi ja nämä raamatunpaikat ovat olleet siellä kunkin kirjoituksen alusta asti.
Seppo
Nuo sanat mistä keskustellaan ovat toki olleet tekstissä koko ajan, mutta nuo alkuperäisen tulkinnan vastaiset uudelleentulkinnat ovat vasta muutaman vuosisadan vanhoja. Alkuperäisessä historiallisessa merkityksessään nuo sanat eivät ole puhuneet jälleensyntymisestä siinä merkityksessä mihin muutaman synkretististen ajatusten markkinoijat ovat niihin panneet.
En Matias ilmeisesti osa ilmaisat itseäni tarkasti. Raamatun jälleensytntymää kuvaaviksi tulkittuja asiakokokonaisuksia on useita eivätkä ne ole riippuvasia sanasta gilgul, jonka sananmukainen merkitys ’pyörä, ’ympyrä’ ’kehä’ jne on vain auttanut rabbeja löytämään noita tarkoitettuja kohteita kuvaavan sanan ja sille uuden käytömerkityksen.
Raamattua on koko sen historian ajan tulkittu myös uudelleen ja Jumala yksin tietää mikä tulkinnoista on oikea. Kaikein vanhimpia tulkintoja ei varmasti tiedä enää kukaan:
Saarnaaja 12:sta jakeita 6 ja 12:
Elämänpyörät
”Ennenkuin hopealanka katkeaa
Ja kultamalja särkyy
Ja vesiastia särkyy lähteellä
Ja nostopyörä särkyneenä putoaa
kaivoon, Ja tomu palajaa maahan, mistä se on
tullutkin. Ja sielu palajaa Jumalan
tykö, joka on sen antanutkin.
Huomio tulee kiinnittää sanaan nostopyörä tai am-
mennuspyörä, jota sanaa vanha suomalainen käännös
käyttää. Kun palautamme mieleen erään antiikin
kaivon nostolaitteen mallin, voimme nähdä siinä
kaivon yllä olevan pyörän, joka kierrättää pyörän
kautta kulkevaa hihnaa, jossa on vesiastioita
säännöllisin välein. Koska vesi oli elämälle tärkein
elementti erämaassa, alettiin vettä nostavaa pyörää
kutsua myös elämän pyöräksi. Saarnaaja käyttää
pyörästä heprealaista sanaa galgal ja koska sana on
erittäin merkittävä kirjasemme jatkoakin ajatellen,
toistamme yllä olevan jakeen 6 tähän myös hepreaksi:
עַד אֲשֶׁר לֹא-ירחק (יֵרָתֵק) חֶבֶל הַכֶּסֶף, וְתָרוּץ גֻּלַּת הַזָּהָב;
וְתִשָּׁבֶר כַּד עַל-הַמַּבּוּעַ, וְנָרֹץ הַגַּלְגַּל אֶל-הַבּוֹר.
Nostopyörää tarkoittava sana galgal on toisella rivillä
vasemmalta kolmas eli lglg. Tämä sana on
itse asiassa yhdyssana ja muodostuu kahdesti toistuvasta
sanasta gal, joka puolestaan tarkoittaa pyöreistä
kivistä muodostunutta kasaa. Sanasta johtuu
myös eräitten eläimien tuottamia pieniä ulostepalloja
kuvaava käsite galal. Tästä sanasta on tullut
edelleen verbi pyörittää gilal ja viimein pyörä galgal.
Sanassa on siis idea pallon tai pallojen pyörittämisestä
ja luultavaa, että samasta alkuideasta on lähtöisin
Egyptin skarabee eli pillerinpyörittäjä, siis eräs
koppakuoriaislaji, joka pyörittää pieniä lantapalloja,
ja josta on tullut ikuisen elämän symboli. Tästä
ei olekaan sitten enää pitkä matka heprealaisen sanan
gilgul merkitykseen .pyöristä pyörissä., sillä
gilgul lvglg on heprean sittemmin jälleensyntymää tarkoitta
va sana. Siihen on vain tullut lisää ja sanaa vastaava
kirjain vav eli v joka hepreassa tarkoittaa yhdistymistä
ja onkin kirjaimelliselta nimeltään koukku tai
haka. Kirjain siis yhdistää eri ympyrät toisiinsa ja
kun v kabbalistisessa symboliikassaan vastaa vielä
membrum virileä55 syntyy näin johdonmukaisesti
idea jälleensyntymäympyröistä. Kirjainnimien gl ja
u yhteiset lukuarvot ovat myös aiheen kannalta tärkeitä
Seppo
Mainitsemasi teksti on pelkästään kirjoittajan runollisen kielen väline kuvata kauniisti ihmisen kuolemaa ja sitä miten Jumala pitää huolta meistä kuolemammekin hetkellä.
Kaikki tämän yli menevät kuvauksesi menevät tekstin alkuperäisen ajatuksen ulkopuolelta tulleiden teorioiden maailmaan. Kyseessä siis on myöhempi tulkinta, joka kokonaan sivuuttaa alkuperäisen sanoman.
En mitenkään saa mahtumaan sielunvaelluskäsitystä tuohon viittaamaasi tekstiin.
Roto: ”Mainitsemasi teksti on pelkästään kirjoittajan runollisen kielen väline kuvata kauniisti ihmisen kuolemaa ja sitä miten Jumala pitää huolta meistä kuolemammekin hetkellä.”
Se on sitten veikeätä Matias että milloin oppisi vaati täytyy teksti tulkita vain runoudeksi ja milloin oppisi taas vaati tule se tulkita kirjaimellistakin kirjaimellisemmin… Sanoisin moista teologiaa opporturnistiseksi . No kyse on kielikuvasta (elämän ammennuspyörä) eikä runoudesta ja siinä on olenainen käytetty sana ammennusp y ö r ä, joka tuo aina saman elämän veden uudelleen ja uudelleen esiin. Selvä jälleensyntymäsymboli.
Roto: ”Kaikki tämän yli menevät kuvauksesi menevät tekstin alkuperäisen ajatuksen ulkopuolelta tulleiden teorioiden maailmaan.” Et sinä voi alkuperäisiä ajatuksia tietää. Eikä mene yhtään enemmän ulkopuolelle kuin vaikapa kolminaisuusoppi, joka sekin perustuu ’runollisten’ tekstien runolliseen tulintaan.
Seppo
Kun on lukenut sekä sumerilaisia että akkadilaisia tekstejä jopa alkukielellä Vanhan testamentin heprean ja aramean lisäksi sekä verrannut yksittäisiä ilmauksia myös vanhaan kanaanilaiseen ja heettiläiseen aineistoon niin on päivänselvää mikä on mahdollista Orientin kulttuurissa ja mikä on täysin vierasta tuolle kulttuurille.
Koska joskus olen myös vilkaissut intialaisia pyhiä tekstejä sekä sanskritiksi että paaliksi niin joitakin rippeitä tunnen heidänkin teologiastaan.
Vaikka vuosituhansien aikana noiden kahden kulttuuripiirin välillä onkin ollut yksittäistä kaupankäyntiä tai satunnaista ihmisten siirtymistä milloin mihinkin suuntaan, niin käsittelemäämme asiaan ei löydy mitään yhteistä, koska koko uskonnollisen elämän perusmallit toimivat niin eri tasoilla.
Matias,emme me tarvitse jälleensyntymäidean heprealaiseen malliin välttämättä intialaisia lähteitä. Oppi voi olla aivan itsenäinekin ja nousta juurikin Raamatun Vt:n tiettyjen itsenäisten kohtien tulkinoista.
Ja vaikka olisit mailman etevin alkukielten tuntija et voi enää tavoittaa absolut varmasti tuhansia vuosia sitten kirjoitaneitten ihmisten perimmäisiä ajatuksia,tarkoituksia ja pyrkimyksiä.
Juutalaisten rabbien tulkinnat ovat aivan yhtä päteviä elleivät pätevämpiä kuin-suo anteeksi- sinun.
Seppo
Puhumme kahdesta eri tulkintaperinteestä.
Minä puhun vanhasta raamatullisesta tulkintaperinteestä, missä olemme täysin samoilla linjoilla kuin myös Jerusalemin yliopiston professorit, joiden oppiaineena on historiallisen Raamatun ajan tutkimus.
Otetaanpa esimerkkinä muuan perinteen linjaus Siinain ilmoituksesta helluntai-ihmeen tulisiin liekkeihin. Joskus 1980 -luvun puolivälissä kirjoitin Pappisliiton jäsenlehteen ruotsinkielisen tekstin missä helluntaiepistolan selitystä varten kuljin juutalaiseen perinteeseen kulkevan loogisen tien helluntai-ihmeestä juutalaiseen vanhaan perinteeseen että Siinailla Jumala antoi lakinsa tulisina kielinä ”kaikilla maailman 70 kielellä”, mutta vain juutalaiset ottivat sen vastaan. Näin heistä tuli valittu kansa.
Muutamaa vuotta myöhemmin Jerusalemin yliopistosta tuli Vanhan testamentin professori pitämään luentoa Suomen Eksegeettisen Seuran kokoukseen. Minun tekstistäni tietämättömänä hän omassa esitelmässään kulki saman loogisen tien, mutta suuntana oli Siinain lainannosta alkaen perinteen kautta helluntai-ihmeen tulen liekkeihin.
Kummallakin sama tie, sama looginen perinteen ketju, mutta hänellä juutalaisena professorina Siinailta alkaen helluntain ihmeeseen saapuen ja minulla luterilaisena pappina helluntaiepistolasta alkaen ja juuria seuraten aina Siinaille saakka. Hänellä pyrkimyksenä esitellä juutalaisia tulkintaperiaatteita Tooran tekstiä selittäen, minulla pyrkimyksenä auttaa pappiskolleegojani ymmärtämään helluntaiepistolan taustalla olevaa juutalaista perinnettä Jerusalemista aina kaikkien tuntemaan Siinain ilmoitukseen saakka.
Sinulla puolestaan on tarkastelun kohteena muutama vuosisata sitten aloitettu tulkintaperinne, johon muutamat ovat ympänneet mukaan joitakin piirteitä sielunvaellusopista.
Mielestäni noiden mukaan ympättyjen oppien luonne on lähinnä verrattavissa keskuudessamme toimivaan
Helena Petrovna Blavatskyn omaa sukuaan Hahnin (1831-1891), venäjäksi Елена Петровна Ган,
keksimään uskontojen sekoittamiseen.
Tämän 1800 -luvun muutamia amerikkalaisia sanomalehtiä muka muinaisina tiibetiläisinä 10 000 vuotta vanhoina teksteinä siteeranneen opillista perinnettä on sitten jatkanut Teosofinen seura ja sen jälkeläisinä mitä erilaisimpia uskontoja sekoittavat liikkeitä antroposofiasta nykyaikaisiin new-agelaisiin suuntauksiin.
”Sinulla puolestaan on tarkastelun kohteena muutama vuosisata sitten aloitettu tulkintaperinne, johon muutamat ovat ympänneet mukaan joitakin piirteitä sielunvaellusopista.”
Ei Matias, ei, muita lukijoita taas valistaessasi syyllistyt kahteen anakronismiin. Ensinnäkin Raamattua sielunvaellus-idean pohjalta tulkitsivat jo Filon A leksandrialainen ja Josefus Flavius. He elivät noin 2000 vuotta sitten.
https://www.teologia.fi/54-opinnaytteet/pro-gradut/192-jalleensyntyminen-filon-aleksandrialaisen-ajattelussa.
Josephus kirjoitti:
”Farisealaiset uskovat, että sieluilla on kuolematon elinvoima ja että hyveellisillä on voima elvyttää ja elää uudelleen: minkä oppien avulla he voivat suuresti saada ihmisen ruumiin.” (1)
Samainen Josephus sanoi sotilailleen:
”Ettekö te muista, että kaikki puhtaat Henat, kun he poistuvat tästä elämästä, saavat pyhimmän paikan taivaassa, mistä lähtien, vuosien vallankumouksissa, heidät jälleen lähetetään puhtaiksi ruumiiksi.”
Ja viittaaminen tässä yhteydessä Blavatskyyn on anakronistinen olkinukkemanipulaatio, sillä juutalaiset rabbit uskoivat jälleensyntymään satoja ja jopa tuhansia vuosia ennen tätä yhtä maailman älykkäintä wanhaa rouvaa.
Seppo
Viittaat graduun, jonka olen lukenut ja omalta osaltani päätynyt siihen, että kaikissa niissä kohdin missä hän viittaa noihin vanhoihin kirjailijoihin, hän on virheellisellä tavalla lukenut jälleensyntymisopin tekstiin, jossa puhutaan juutalaisten keskuudessa esiintyneeseen oppiin siitä että meillä on kuolleitten ylösnousemus, joka ei ole kreikkalaiseen oppiin kuuluvaa ainoastaan sielun ikuista elämää, vaan kuten meidän kristilttyjenkin uskontunnustuksessa edelleenkin tunnustamme, että me uskomme
” _ r u u m i i n _ _ y l ö s n o u s e m i s e e n ”_ .
Juutalaiseen oppiin kuuluva näkökulma on siirtyminen ”nykyisen maailmanajan” ja ”tulevan maailmanajan” välinen siirtymä, ei paluu takaisin nykyiseen maailmanaikaan.
Matias, kyllä Filonin ja Josefuksen lausumat viittaavat selvästi sielujen uudelleeruumiistuksiin. On heikkoa argumentointia tuomita jonkun tieteellinen
gradu virhelliseksi tuosta vain lonkalta:
Philo Judeus, millä nimellä Filon Aleksandrialainen myös tunnetaan, uskoi kuten kreikkalaisetkin, että sielu palaa kuoltuaan alkuperäiseen tilaansa, siis
ennallistuu, etenkin kun Filon oli vielä todennut yksityiskohtaisemmin, miten
”.Ilma oli täynnä sieluja ja ne, jotka olivat laskeuduttuaan
lähimmäksi maata ja jouduttuaan sidotuiksi
kuoleviin ruumiisiin, palaavat innolla takaisin ruumiisiin
haluten elää niissä…”
Siis palaavat TAKAISIN ruumiisiin…
Erityisen mielenkiintoisia mainintoja jälleensyntymäopin ja juutalaisuuden kannalta tekee tunnettu juutalais.roomalainen historioitsija Josefus Flavius,
jonka juutalaisuutta käsittelevistä teoksista voidaan päätellä, että yhtä hyvin fariseukset kuin essealaisetkin uskoivat sielujen uudelleen ruumiillistumisiin.
Sami Yli-Karjanmaa väitöskirjastaan:
”…Suora todistusaineistoni koostui neljästä tekstikohdasta (De somniis 1.137–139, De cherubim 114, QE 2.40 ja fragmentti 7.3 Harrisin kokoelmassa), ja tulokseni oli, että jokaisessa niistä Filon viittaa hyväksyvästi jälleensyntymiseen. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin esoteerinen oppi, jolle Filon ei halunnut antaa suurta näkyvyyttä – mutta jota ilman hänen ajatteluaan on vaikea selittää. Loppuluvussa täydennän analyysejäni käymällä läpi tekstejä, joihin kyseinen oppi luo lisävaloa ja hahmottelen sielun matkan Filonin ajattelussa Jumalan luota aistimaailmaan ja takaisin.”
Seppo
En ole lukenut hänen väitöskirjaansa, mutta noiden keskustelussa olleisiin tekstinkohtiin sitäkin tarkemmin. Niihin on mielestäni paljon paremmin juutalaiseen ajattelutapaan sopiva usko tulevaisen maailman elämään, mihin siirrytään kunruumiit nostetaan ylös ja henki palaa niihin. Tähän juutalaiseen näköalan liittyy myös kristikunta, kun Nikean tunnustus puhuu uskostamme tulevan maailman elämään.
παλιν γενεσίᾳ = palin = jälleen ja genesia on syntyminen.
Seppo: ”παλιν γενεσίᾳ = palin = jälleen ja genesia on syntyminen.”
Juuri näin. Asiat voidaan selittää, miten kukin uskoo asioiden olevan, mutta tosiasia pysyy siitä huolimatta. On älyllistä epärehellisyyttä kieltää kielellinen tosiasia.
”käännöksessä myös kokonaisuus ratkaisee eikä vain sanamuoto.”
Toki näin, mutta kirkon kokonaisuutta, kielellisiä valintoja, hallitsee katolinen tulkinta Ut:n opista. Tämän takia on jopa lisätty sanoja, joita alkuteksteissä ei ole, kuten Mark. 16:16, jotta pystytään näyttämään harmonia Raamatun lukijalle. Opillinen harmonia, joka saavutetaan kielellisellä hämäämisellä, on kuitenkin väärennös.
Keskustelusta Mooseksen ja Herran välillä:
2.Moos.33:17 ”Herra vastasi Moosekselle: ”Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi.” ”
Ei Herra voi tarkoittaa Mooseksen nimeä, vaan mitä nimeä? Jotain nimeä, joka Mooseksella on ollut joskus jossain?
Jeesus totesi: ”sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.”
Mikä on kadonnut? Mikä Jeesuksen pitää etsiä? Liittyykö Mooses tähän kokonaisuuteen? Kristikunta ei ole ottanut opillisesti huomioon Jeesuksen sanoja ja todellista tehtävää. Mutta ei sillä ole merkitystä. Jeesuksen tehtävä on suoritettu, kun täysi luku on tullut sisälle? Onko täysi luku se, mikä on kadonnut ja mikä pitää löytää, ennen kuin tämä aikakausi päättyy ja Jumalan uusi maailma tulee näkyväksi?
Jeesus vie työnsä päätökseen, koska hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kirkot ja herätysliikkeet ja uskonnot ja maailman hallitsijat tekevät omia juttujaan kuka milläkin motiivilla. En ymmärrä, mihin niitä tarvitaan taivasten valtakunnan rakentajina? Voisiko joku sen kertoa, kun ei ole minulle avautunut?
Tuo Roton tuoma käsite kasteesta ja uudelleen (ylhäältä) syntymästä on Juutalaisille tunnettu ja juuri sen tähden oli outoa, että Nikodeemus ihmetteli Jeesuksen puheita uudelleensyntymästä.
Nykyisin alkaa olemaan sama tilanne ja monet uskovatkin ihmettelevät Kristillisen kasteen merkitystä kuten Nikodeemus, jopa monille uskonnon opettajille kaste alkaa olemaan hämärän peitossa, vaikka juuri siinä ihminen syntyy uudelleen vedestä ja Hengestä. (Näin siis Raamatun ilmoitus opettaa yksikantaan)
Nikodeemus ihmetteli asiaa kuten monet tänäpäivänä, mutta Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!
Mitään uudelleen syntymistä ei ole olemassakaan. Me ihmiset saamme syntyessämme tänne maailmaan Jeesuksen kertoman lähimmäisen rakkauden, joka on taivasten valtakuntaa, jos selläonen on olemassa. Sen noudattamisessa ei tarvita minkäänlaisia oppjea kirkon taholta ja sen ymmärtäminen ja noudattaminen antaa eväät ns. pelastukseen. Eikä se aiheuta minkäänlaisia rahallisia suorituksia.
Kirkon oppiin sitoutuneet tarvitsevat todella armoa jos se yleensä on heille mahdollistakaan, Siinä eivät auta mitkään elinikäiset sisäänpääsymaksut kirkon ihmisten valitseman jumalan ikuiseen paratiisiin.
Reino, tuota opetustasi ei Raamatusta ja Jeesuksen opetuksesta löydy, mutta Evankeliumissa on Jeesuksen oppi syntien sovituksesta. Tuo oppi uudelleen syntymästä liittyy syntien sovitukseen ja kuoleman voittamiseen, (me kuolemme kasteessa ja synnymme uudelleen sen kautta), nyt uskon ja toivon mukaan, mutta kerran ylösnousemuksen kautta. Jeesus puhui myös itsestään esimerkkinä, kuinka jyvän (Siemen) täytyy kuolla, että se voi syntyä uudelleen ja tuottaa hedelmää.
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. ” Joh.12:24-25
Elämä kuolleista (synnin alta) on Raamatun ja varsinkin Uudentestamentin ja Jumalan Pojan Evankeliumin keskeisin sanoma. Evankeliumi ei ole Kirkon keksintö, vaan Kirkko on Jumalan tahdosta tuon Ilosanoman julistajan roolissa täällä maailmassa. Kristillinen Kirkko on siihen työhön valjastettu, loppuun asti.
Ilman Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta, me olisimme vielä ilman synnin sovitusta, mutta kiitos Jumalan, meidät on Pelastettu ikuiselta kuolemalta.
Tämän Lahjan Jumalan on valmistanut ihmiselle Poikansa uskon kautta, johon me myös Kristittynä turvaamme, emme turvaa itseemme ja omaan rakkaudettomuuteemme tai rakkauteemme, vaan Jumalan Vanhurskauteen ja päätöksiin.