Minulla on ollut ilo päästä saarnaamaan eri puolille Suomea sateenkaarimessuissa. Ne kokoavat monenlaisia seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ja heidän ystäviään ja omaisiaan.Saavat niihin muutkin osallistua.
Tampereen Finlaysonin kirkon juhlamessun 23.11.2013 jälkeen päässäni pyörivät tutut ajatukset.
– Mikä ilo nähdä tällainen joukko asiaan paneutuneita, tasokkaita ja innostuneita vapaaehtoisia messua suunnittelemassa ja toteuttamassa!
– Ilo olla messun pappina yhdessä Tampereen tuomiorovastin kanssa! (Ja vieno kysymys, milloin muut tuomiorovastit uskaltavat tätä osaa seurakunnastaan palvella.)
– Ilo nähdä kirkon täydeltä väkeä, joka on kirkossa kuin kotonaan. Huomattava osa niitä nuoria aikuisia, joita kirkko muuten itkee toimintaansa. Näissä tilanteissa heitä on vaikka kuinka paljon. He kokevat kristillisen uskon merkittäväksi osaksi elämäänsä.
– Hurskas toive (pium desiderium), että pian koittaisi päivä, jolloin kaikki kristityt voisivat rohkeasti ja turvallisin mielin jakaa messun ilon keskenään, jolloin ketään ei ns. katsottaisi ulos kirkosta, jolloin ihmiset saisivat tuntea olevansa tasa-arvoisia Jumalan lapsia.
—
Käytin monta kertaa sanaa ilo. Ihan syystä. No niin, varaudun kivitykseen siitä hyvästä.
Ilo lukea tämä blogisi. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Ja mitä hurskaaseen toiveesesi tulee, senkin jaan, yhdessä lukemattomien ihmisten kanssa.
Tulin blogistasi hyvin iloiseksi, Marja-Sisko. Myös minä toivoisin, että koko kirkkokansa voisi kokoontua yhdessä samaan messuun ilman mitään jakoja. Se olisi todella suuri ilo.
Kiitos blogista! Ilo välittyi.
En ole tuomiorovasti, olen vain saaristorovasti;) Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi Hailuotoon. Olisi mukava toimittaa palvelus yhdessä.
Me luotolaiset olemme erään ystäväni lanseeraaman termin mukaisesti ”meriseksuaaleja”. Sanaa on turha yrittää avata sen tarkemmin. Sanotaanko vain, että täällä hyvin erilaiset ihmiset elävät läheisessä vuorovaikutuksessa. Ja meri on syvällä sielunmaisemassamme.
Näkyvätpä nämä kommentit merkillisesti tässä uudessa sivunäkymässä. Mutta yhdyn muiden kommentoineiden iloon siitä, että näitä sateenkaarimessuja järjestetään. Uskon myös, että vielä koittaa aika, jolloin ne tulevat tarpeettomiksi. Siunausta kaikelle kansalle, sateenkaarikansalle ja kaikille muillekin!
Tykkään, Timo Juntunen! En löytänyt tykkäämispainiketta, joten laitan näin ”vastaus-komennolla” tämän peukalon.
”Hurskas toive (pium desiderium), että pian koittaisi päivä, jolloin kaikki kristityt voisivat rohkeasti ja turvallisin mielin jakaa messun ilon keskenään, jolloin ketään ei ns. katsottaisi ulos kirkosta, jolloin ihmiset saisivat tuntea olevansa tasa-arvoisia Jumalan lapsia.” Hurskaaseen toiveeseen on helppo yhtyä, sillä näinhän me kaikki ajattelemme, me körtit, me lestadiolaiset, me pietistit, me evankeliset, me reformoidut, me liberaalit, me konservatiivit, me tuomasmessulaiset, me lähetysseuralaiset, me sanansaattajat, me katolilaiset, me ortodoksit …