Katsokaapa räsäsläiset ja ja kumppanit tänään telkusta TV 5: stä elokuva nimeltä Boy Ereased. Tämä klo 21.00 alkava tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo mm. eheytyshoidoista, joiden kohteena on erään pastorin Jared-niminen poika. Leffa on saanut hienot arvostelut ei vähitenaiheensa van myös näytelijätöiden vuoksi,Varisnkin upean Nicole Kidmanin, Jaredin uskonnollisen äidin.
JARED eheytyshoidoissa
Olet Seppo usein viitannut erilaisiin olkinukkeasetelmiin, joihin keskusteluissa syyllistytään.
Ei kai nyt vain tämä filmi ole juuri sellainen kyseenalainen tapahtumainkuvaus, josta kaikkien pitäisi ymmärtää, ettei Raamatun ohjeita kannata noudattaa? Markon kommentti viittasi vähän tuollaisen olkinukkeen, kun hän totesi elokuvan olleen ”tympeää touhua joka tapauksessa ja ”amerikkalaisen kasvatuskulttuurin piirteiden olleen näkyvissä.”
Leffan saamat taiteelliset arvioinnit eivät liene kovin oleellisia keskustelumme kannalta.
Leffa ei ota kantaa Raamatun ohjeisiin. Se ottaa kanta epätieteelliseen terapiaroskaan.
Tässä on useampi puoli. Yksi on, jos (Raamatun mukaan) synniksi määriteltävä asia medikalisoidaan sillä tavoin, että esimerkiksi psykologiaa sovelletaan ”sikäli kuin” sen tulokset ovat yhteensopivia Raamatun, käytännössä jonkin siitä esitetyn kristillisen tulkinnan, kanssa. Elokuvassa tapahtuu juuri näin, minun mielestäni karkealla tavalla ja pinnallisen psykologisoinnin avulla. Voi toki kysyä, missä määrin filmin esitystä voi pitää edustavana esimerkkinä ”eheytyshoidoista”.
Eiköhän elokuva anna keksitetysti niitä syitä, miksi on päädytty mm. näihin kannaottoihin: (Wiki)
”Maailman terveysjärjestön Yhdysvaltojen osasto Pan American Health Organisation (PAHO) antoi keväällä 2012 kannanoton, jonka mukaan seksuaalista suuntautumista muuttavat ”terapiat” ovat vailla lääketieteellistä perustaa ja uhkaavat terveyttä.
Yhdysvallat:
Amerikkalainen eheytysjärjestö Exodus lopetti toimintansa kesäkuussa 2013 ja pyysi anteeksi kaikilta, joita se on yrittänyt ”eheyttää”. Exoduksen puheenjohtaja Alan Chambers myönsi olleensa osa ”tietämättömyyden järjestelmää”.
Yhdysvalloissa eheyttämisterapian antaminen alaikäisille on kielletty useissa osavaltioissa, ja korkein oikeus on vahvistanut kiellon muun muassa New Jerseyn osavaltiossa.”
Täällä on useampikin pohtinut sitä, kuinka todellisen kuvan elokuva antaa eheytyshoidoista. Hesarin jutussa kerrotaan, että ”Boy Erasedin pohjana on Garrard Conleyn samanniminen muistelmateos vuodelta 2016. Elokuva perustuu siis tositapahtumiin”.
Elokuvan antama kuva eheytyshoidoista vastaa sitä, mitä muutoinkin käynyt ilmi ”eheytysterapioista”.
Vanhat kirkot näkevät asian eritavalla kuin protestanttisesta siivestä nousevat jopa kyseenalaiset menetelmät. Kirkon vastaus homoseksuaalisuuteen on aina ollut pidättyväisyys. Luonnotonta viettiä säädellään näin. Tämä linja on pitänyt kautta historian, ei tarvita eheytyshoitoja, homoseksuaalista himoa ei tarvitse toteuttaa, sillä se sotii luontoa vastaan.
Paajanen, ko kantasi on samaa, jos sanoisit vihreäsilmäiselle, että vaikka sinulla on syntisen väriset silmät saat toki pitää ne, mutta katsella niillä et saa, joten liimaa silmäluomesi kiinni.
Seppo Heinola10.05.2021 18:07
”ko kantasi on samaa, jos sanoisit vihreäsilmäiselle, että vaikka sinulla on syntisen väriset silmät saat toki pitää ne, mutta katsella niillä et saa, joten liimaa silmäluomesi kiinni.”
Kirkon teologiassa asia ei kulje näin, eikä ole ikinä kulkenut. Tämä on keinotekoinen tulkintalinja. Ihonväriä tai vasen käsityyttä ei rinnasteta homoseksuaalisuuteen ja sen himoon. Vihreäsilmäinen on ok, mikä ihminen luonnolle voi. Homoseksuaalisuutta ei pidetä luonnolisena, vaan vääristymänä syntiinlankeemuksen myötä. Jos Seppo et ymmärrä tätä perus eroa teologian ja monerdin käsityksen välillä puolustat tietysti homoseksuaaleja sinisilmäisyyden perusteella.
”Vihreäsilmäinen on ok, mikä ihminen luonnolle voi. Homoseksuaalisuutta ei pidetä luonnolisena, vaan vääristymänä syntiinlankeemuksen myötä.”
Vihreäsilmäiset ovat myös sangen harvinainen ’vääristymä’ ja kristityt vainosivat heitä aikana noitina… Olennaista on se, että aito homoseksuaali ei ole valinnut homouttaan itse kuten ei silmiensäkään väriä vaan valinnan on tehnyt asiassa kompuroinut luonto itse jo äidin kohdussa.
Se että ilmiö johtuisi jostain väärästä omenansyönnistä on uskomattoman …no jääköön sanomatta.
Heinola. Raamatussa ei mainita, mistä hedelmästä oli kysymys, vaikka yleisesti sen väitetään olleen omena. Oleellista oli se, että ihminen nousi kapinaan Jumalaa vastaan. Kapina jatkuu kunnes Jumalan määräämät ajat täyttyvät. ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Kaikille ei armo kelpaa.
Et kai Paukkunen kuvitellut eten tiennyt tuota. Käytin sana ’omena’ vain siksi että sitä yleensä käytetään. Kirjassani ’Jälleensyntymä ja Raamattu on pitkä osio pelkästään tuota ’hedelmää ’ käsitelevää testiä. Tietystä tod. näk. seksuaalisesta syystä sinä pidetiin viinirypälettä ja myös pomelo mainitaan. Milteipä miksi paratiisin ’elämän puu’: yeats hajjin’ voidan kääntää myös elämän sauva’ ja minkämalliset ’hedelmät’ tuon sauvan juuressa kasvavat.
Tuolla hedelmällä ei ole käytännössä merkitystä millainen se oli, vaan kiellolla olla tuosta puusta syömättä. Tässä asiassa järki, vaikka se olisi valistunutkin osoittautuu kykenemättömäksi siihen, ettei ihminen enää tunne perisynnin syvyyttä eikä sen olemusta.
Tiesin, että tiesit, tottakai tiesin. Pointti on siinä, että lankeemus yksinkertaistetaan vain hedelmän syömiseksi. Lankeemuksen satoa niitetään, koska ihminen ei hallitse kaikkea, on korottanut oman viisautensa Jumalan yläpuolelle, ja tuhoaa pikku hiljaa Telluksen. Lankeemus oli majesteettirikos, eikä vain hedelmän syöminen. Pidät ihmisen tekoa mitättömänä pikku virheenä, vähäisenä vilppinä.
Sen suuruutta ja syvyyttä ei jostain syystä ole kuvattu meille kuin symbolisesti Raamatun alussa. Suuruus ja syvyys näkyy kaikkialla ihmisen rakkaudettomina tekoina ja luonnon saastumisena.
Kosti, olen kyllä eri mieltä hedelmän merkityksestä. Ei luomiskertomus sattumalta puhu hyvän ja pahan t i e d o n puusta ja samassa yhteydessä e l ä m ä n puusta/sauvasta.
Elämän sauva on jokaisella miehellä ja ’hedelmä’ oli minusta אֶשֶׁך .
Ko ’lankeemus’ kuvasi ensimäistä sukuyhteyttä. Siksi yhä vielä puhutaan ’kielletystä hedelmästä’ sukupuolisuuteen viitaten.
Oletan, että et oikein ota vakavasti tuota hebrean sanaa נָחָשׁ (Nachash), joka lankesi omasta syystään ja sitten langetti ihmiset. Ongelma ei olisi ollut, vaikka ensimmäiset ihmiset olisivat olleetkin sukuyhteydessä, koska he olivat viattomia. (Siksi siellä oli myös elämän puu, mutta tie sinne lankeemuksen jälkeen suljettiin) Liität tuon kielletyn hedelmän siihen, että he ikäänkuin itse olisivat voineet rikkoa tuon viattomuuden alkutilan, ilman että tuo kiusaus olisi tullut ulkoapäin. Näin asia ei tietenkään ollut.
Ongelma taitaa olla nykyään se, että onko tuota paratiisia (viattomuuden tilaa) ollut edes olemassa. Ainakin JewishEncyclopedia.com toteaa tuosta paratiisin alkutilasta: ”Description in Genesis. In the Old Testament, however, one has to do with the earthly Garden of Eden, of which there are two representations: one in Gen. ii., iii., and the other in Ezek. xxviii. 13-17…..” jne. Muitakin sivustoja löytynee samasta asiasta.
Paukkunen: ”…ei jostain syystä ole kuvattu meille kuin symbolisesti Raamatun alussa.”
Uskallanpa olettaa että ns. seurakuntateologisella tasolla ei lankeemusta hedelmänsyömisineen opeteta ihmisille symboliikkana vaan konkreettisena tapahtuma, johon on saatu suuri osa kristikansasta uskomaan.
eivätkä ihmiset osaa ajatella sitä epäloogisuutta, että eiväthän ihmiset tienneet tuossa teossa olevan mitään väärää tai pahaa, koska he tulivat tietoisiksi hyvästä ja pahasta vasta pomelon tmsv:n syönnin jälkeen.
Ns. eheytyshoidot eivät yleensä saavuta tavoitettaan, vaan pikemminkin aiheuttavat ahdistusta jopa itsemurhiin saakka. Toisaalta normaalilogiikka kylläkin edellyttää, että jos seksuaalikäyttätyminen voi muuttua heterosta homoksi (josta on esimerkkitapauksia) niin päinvastainenkin muutoksen suunta pitäisi olla mahdollinen. Tämmöiset muutokset ehkä rajoittuvat kuitenkin vain niihin yksilöihin, joilla on taipumusta molempiin suuntiin. Homoseksuaalinen identiteetti ei sinänsä tietysti olekaan synti, kuten ei mikään muukaan fysiologinen tai psyykkinen ominaisuus. Kuitenkin jokainen ihminen on aina vastuussa tekemistään eettisistä valinnoista, olivatpa hänen persoonalliset ominaisuutensa mitkä tahansa. Perinteinen kristillinen käsitys on, että synnitöntä seksiä on vain miehen ja naisen yksiavioisessa ja eliniäksi solmitussa avioliitossa harjoitettava seksi.
Perinteinen kristillinen käsitys oli aikanaan, että on noitia, joita tuli voida polttaa elävältä. No tämä perinteinen käsitys on valistuksen voimasta saatu muutettua, On siis toivoa että vielä voimassa olevat pimeät käsitykset voivat muuttua valoisimmiksi.
”Perinteinen kristillinen käsitys oli aikanaan, että on noitia, joita tuli voida polttaa elävältä. No tämä perinteinen käsitys on valistuksen voimasta saatu muutettua, On siis toivoa että vielä voimassa olevat pimeät käsitykset voivat muuttua valoisimmiksi.”
Tässä vedetään taas mutkia suoriksi. Vaikka meillä olisi kuinka monta noitavasaraa ja muita kirjoja tämä ei mene nyt ihan noin.
https://www.areiopagi.fi/2014/09/jarkyttava-totuus-inkvisitiosta/
Mooseksen laki tosin kieltää noituuden, mutta 1600-luvun (ei siis keskiajan!) noitavainot eivät ole kristillisen etiikan mukaisia nyt eikä oikeastaan silloinkaan.
”Tässä vedetään taas mutkia suoriksi. Vaikka meillä olisi kuinka monta noitavasaraa ja muita kirjoja tämä ei mene nyt ihan noin.”
Siinä kuuleppas riittäisi kovin hyvin sanonta ’melkein’ noinkin. Muta kun se oli ihan niin. Tietenkin areopagi uskonnollisena propakanda-sivustona kaunistelee asiaa, lue vaikka Heikkisen teos Paholaisen liittolaiset niin silmäsi aukeavat tai Laura Foremanin Noidat ja noituus. Typerän noitauskon takana naisia makaavine demooneinen oli paljolti kirkkoisä Augustinus.
Noituudella ja 1600-luvun noitavainoilla ei kyllä ole mitään tekemistä eheytyshoitojen kanssa, ellei sitten tarkoituksena ole taas niputtaa yhteen kaikkia mahdollisia kristinuskosta jyrkän negatiivisia mielikuvia herättäviä asioita.
Olen hyvin samoilla linjoilla Sami Paajasen kanssa. Yrjö Sahamalle vain sellainen tarkennus, että vanhassa kirkossa oli yleisenä käsityksenä, että myös heteroseksin harjoittaminen ja seksuaalinen halu olisivat seurausta syntiinlankeemuksesta, Jumalan antamana myönnytyksenä tms. Sen sijaan erilaisten lähinnä gnostilaisuuteen palautuvien lahkojen täysin kielteinen suhtautuminen suvunjatkamiseen ja uuden materian syntymiseen todettiin selväksi harhaopiksi. Tässä taitaa muuten olla yksi niitä kysymyksiä, joissa uskonpuhdistuksen kirkon traditiota kriittisesti arvioiva raamattuperiaate on tuottanut myönteistä hedelmää. Sehän muistuttaa meitä esimerkiksi Laulujen Laulun lähtökohtaisesti myönteisestä suhtautumisesta seksuaalisuuteen. Lankeemuksen syviä seurauksia unohtamatta. Itse olen kyllä pohtinut sitä, missä määrin ja missä mielessä ihmisen identiteettiä (mitä sillä muuten tarkoitetaan?) tai erilaisia ominaisuuksia voidaan pitää neutraaleina. Katoliset teologit ovat muuten pohtineet sitä, millä tavoin pidättyväisyyttä voitaisiin aidosti tukea niin, että ei harjoiteta psyykkistä väkivaltaa. Kyselen kyllä sitäkin, ovatko elokuvan kuvaamat metodit leimanneet koko keskustelun pidättyväisyydestä ja sen tukemisesta jotenkin harhaiseksi puuhaksi.
Olisit toki Marko Sjöblom voinut halutessasi lukea/päätellä oikeinkin sen, miksi noituudesta tässä yhteydessä puhuttiin . Kas kun edellä ei siis samaistettu eikä rinnastettu po. ilmiöitä an sich vaan -kuten tekstistä ihan selvästi ilmeni- tuotiin esille se, että ’perinteiset’ kristilliset käsitykset ja käytännöt voivat toki muuttua.
Pakkoselibaatti on yhtenä selityksenä katolisen kirkon pappispulaan. Elävässä elämässä jotkut/monet katoliset papit ovat onnistuneet luovasti soveltamaan selibaattia. Süddeutsche Zeitung esimerkiksi kertoi hyvän joukon toista vuosikymmentä sitten merkitsevästi, kuinka muuan vanhoillisena tunnettu katolinen piispa siirtyi uuteen hiippakuntaan taloudenhoitajansa ja kissansa kanssa.
Saksan katolisen kirkon uudistuskeskusteluissa (Der Synodale Weg) myös tämä asia on esillä.
Pakkoselibaatti lännen kirkossa on johtanut rehottavaan homoseksuaalisuuteen ja pedofilian. Väärästä seuraa suurempi vääryys. Lännessä on muitakin kummallisuuksia. Kuten paavi.
Marko tuo on totta myös tämän päivän teologissa. Kuten myös ehkäisyyn kielteisesti suhtautuminen. Se, ei koske pelkästään lännen kirkkoperhettä.
Sami Paajanen, ei selibaatti tee kenestäkään homoa, mutta se altistaa hakemaan seksuaalista tyydytystä siitä, mikä on lähinnä, ahdistelemaan nunnia tai kuoripoikia. Oloissa, joissa toista sukupuolta ei ole lähettyvillä, kuten vankiloissa ja muissa suljetuissa laitoksissa, vakiintunut heterokin saattaa kohdistaa seksuaalisen halunsa omaa sukupuoltaan olevaan. Näin oli esimerkiksi sotien aikana rintamalla.
Paavali, Filikkian Tarsoksesta lähteneenä, ymmärsi ilmeisesti kieliä hyvin paikallisessa opinahjossa opiskelleena mitä koulua on verrattu Aleksandrian Yliopistoon.
Näin Paavali hyvin on tiennyt Luomiskertomuksen vertauskuvallisuudesta ”sauvaankin” katsoen.
Ei ihme Hänen pitäneen moista kiusauksiin johtavana, ja yhtenä synnin alkulähteenä.
Aiemmin täällä pidettiin kristillistä aviota puhtaana. Voi se toki puhtaampi olla siirtäen kuitenkin perisyntiä uusille polville. Olisi hyvä ottaa aviovuoteen siunaus uudelleen käyttöön jos sekin auttaisi synnin asiaan.
Masturbointia apuvälineellä ei kirkoissa ilmeisesti pidetä syntinä, mutta kun osapuolena on toinen Ihminen syntyy nopeasti synnin asiaa.
Eikö asiaa ole tullut ajatelluksi vai mistä moinen unohdus.
Oletan, että et oikein ota vakavasti tuota hebrean sanaa שׁחָנָ (Nachash)
Päinvastoin olen Kosti tutkinut tuon käärmekäsitteen niin peripohjin kuin sen olen kompetenssini puitteissa voinut. 1) Nachas ei ollut kavalin vaan valistunein kedon eläimistä (sanan aruum johto on valo) eli ilmankos Jeesuskin kehotti ihmisiä käärmeen viisauteen. Nagat olivat myös Intiassa oppineiden luolissa asuvien oppineiden arvonimiä ja siksi lääkärinsauvassakin on yhä tänään käärmeen kuva.
Käärmeen lukuarvo 358 viittaa ns. fibonacci-sarjan eli matemaattisen lukujonoon l. ’käärmeeseen’. Kiemurteleva käärme on myös prekessiohuojunnan symboli ja prekessiokäärme on myös luomiskertomuksessa läsnä.
Mutta ennenkaikkea käärme on tässä myös phalloksen symboli ja seksuaalivoimaa kutustaankin kundalini-eli käärmetuleksi. Kuvaavia ovatkin sen kirjanideogrammit, joissa שׁ edustaa sanaa tuli ja נָ NUN vasta sana kala,joka oli geometrtisesti kuvattuna vulvansymboli.
Ja katsopa Kosti tämä aihe netistä: https://www.google.com/search?q=seed+sperm+hebrew&tbm=isch&ved=2ahUKEwitwIuZy8HwAhXSwioKHW4GDlsQ2-cCegQIABAA&oq=seed+sperm+hebrew&gs_lcp=CgNpbWcQA1D3mwFYpbIBYLW6AWgAcAB4AIABS4gB2AOSAQE3mAEAoAEBqgELZ3dzLXdpei1pbWfAAQE&sclient=img&ei=3HKaYK3iFdKFqwHujLjYBQ&bih=463&biw=1026#imgrc=RQMQost_FvOJLM
Täsmennä vielä käärmesymboliikkaan, että sekä Egyptissä että hepreassa kirjain NUN
piirrettiin pienenä käärmeenä, joka on lähes 100 prosenttisesti miehen siittiön kuva.
Kun kirjaimen NUN nimen eli kalan kuva on soikio (vesica piscis) eli muna, saamme fantastisen ideogrammisisällön, missä NUN kuva yhtä aikaa sekä phallosta että vaginaa. Niinpä ei ole ihme, että myös Jeesuksen suussa sana käärme ja sana muna ovat samassa lauseessa.
Tarkoitukseni ei ole keskustella katolisen kirkon papistosta ja sitä koskevasta selibaattivaatimuksesta. Muistutanpahan vain yleisellä tasolla siitä, mikä on kristillisen kirkon perinteinen opetus: seksuaalinen kanssakäyminen kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Käsittääkseni tätä linjausta voidaan (ellei jopa pitäisi) soveltaa myös meidän aikanamme eri kirkkokunnissa. Vahvat voimat ovat tietysti eri mieltä. Se vähä, mitä tästä aihepiiristä tiedän sattuu olemaan roomalaiskatolisten kirjoittamaa. Samalla olen sitä mieltä, että Boy Erased -elokuvassa kuvatut metodit ja käytännöt ovat karmeita. Ketään ei auteta yhtään mihinkään moralismilla, kieltämällä jokin asia tai voima omassa ja yrittämällä elää jonkin ”raamatullisen periaatteen” mukaan.
Samille vielä kysymys: millä muulla tavalla kuin vastuullisella ehkäisyllä voitaisiin mielestäsi hallita aikamme holtitonta väestönkasvua? Ainoa keino se ei tietenkään ole.
Kiitos korjauksesta, terminologiani on joskus huolimatonta.
Nyt kyssärini uudelleen muotoiltuna: Onko siinä mitään pahaa, jos yksilö taistelee uhrautuvasti sellaisia syvällä ihmisen persoonassa olevia olemuksellisia ominaisuuksia vastaan, jotka Raamattu asettaa kyseenalaiseen valoon?
Miten sinä näet tuollaisen ponnistelun? Sellainen ei koske pelkästään homoseksuaalisuutta, muitakin ”syvällä ihmisen persoonassa olevia olemuksellisia ominaisuuksia ” meissä on.
Usko(nto) todella voi sokaista. Monesti olen ihmetellyt, miten muutoin ilmeisesti lähes normaalijärkinen ihminen voi vaatia homoilta selibaattia, puhua homoseksuaalisesta elämäntavasta syntinä tai homoudesta ”luonnottomuutena/”luonnottomana viettinä”. Vaikka kannatankin mahdollisimman laajaa sananvapautta, viimemainittu alkaa jo olla minunkin mielestä siinä rajoilla…
Esität Kari-Matti ihmettelysi siitä, että ”miten muutoin ilmeisesti lähes normaalijärkinen ihminen voi vaatia homoilta selibaattia.”
Tuskin onnistuvat tuollaiset vaatimukset ulkopuolelta muidenkaan 1.Korinttilaiskirjeen 6. luvun ”eivät peri Jumalan valtakuntaa” luettelossa mainittujen suhteen. Harva juoppo, ahne tai varas esimerkiksi kuuntelee toisen käskytystä. Eikä kristillisyyteen kuulu painostus, vaikka me siihen niin kovin helposti sorrumme. Raamatun opetus on se, että ”jokaisen on kannettava oma kuormansa”(Gal6:5)
Mutta entä jos joku ihan itse huomaa, että hänellä on korjattavaa muun ohessa seksuaalisen suuntautumisen vuoksi? Kokee sen omien halujensa mukaisen toteuttamisen Raamatun sanan vastaiseksi? Olisiko mielestäsi hänen oikein seurata Paavalin esimerkkiä? Hän kannusti nimenomaan sukupuolielämästä ja avioliitosta opettaessaan: ”Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän.”(1.Ko7:7) Menettikö Jeesus jotakin vapaaehtoisen selibaattinsa myötä?
Mitä sanoisit sellaiselle, joka on tehnyt tuollaisen ratkaisun ja on siihen täysin tyytyväinen? Voisiko hän olla niitä Jeesuksen mainitsemia, ”jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden.”(Mat19:12)
Rauli, ihminen ei voi komennella hormonitoimintojaan ja niistä nousevia tarpeitaan sinä kuin lopettaa vaikkapa ahneena olemisen, mikä tuntuu kylläkin olevan eritäin vaikeata sekin erinäisten lahkojen ja usk. yhteisöjen eetterikerjäläisille, jotka lähettävät rahankerjäyspyynnön eetteriin 34/7/365 about puolentunnin välein.
Olet Seppo oikeassa siinä, ettei hormonitoiminnan kontrollointi ole kotikonstein mahdollista. Mutta voisiko joku väkivaltainen puolustella käytöstään elimistönsä poikkeuksellisen reippaalla adrenaliinin tuotannolla?
Tuossa Korinttilaiskirjeessä viitataan Jumalan hengen aikaansaannoksiin. Galatalaiskirje kertoo, että tuo Jumalalta peräisin oleva voima tuottaa sellaisia ominaisuuksia kuten ”kärsivällisyys, lempeys…maltti ja itsehillintä.”(Gal5:22) Omiin voimiin ja fysiologiaan siis ei Raamattu kannusta turvautumaan ainoana työkaluna.
Varhaiskristityt olivat saaneet apua ja niinpä heistä voitiin sanoa, että ”tällaisia jotkut teistä olivat ennen. ”(1.Ko6:11) Ilmeisesti myös tuo ahneuden piirre oli myös saatu kontrolliin.
Kysymykseni koski sitä, että onko siinä mitään pahaa, jos yksilö taistelee uhrautuvasti sellaisia seksuaalisia taipumuksiaan vastaan, jotka Raamattu asettaa kyseenalaiseen valoon?
Rauli Toivonen, homoseksuaalisuus ei ole ”taipumus”, vaan olemuksellinen ominaisuus syvällä ihmisen persoonassa – aivan kuin heteroseksuaalisuuskin.
”käytöstään elimistönsä poikkeuksellisen reippaalla adrenaliinin tuotannolla?”
Adrenaliinin tuotantoa voi psykologisin keinoin säädellä. Kiveksiesi täyttymistä et voi .
Rauli,
Selibaatti on nimenomaan itse valittu, vapaaehtoinen elämäntapa. Olosuhteiden pakosta, oletetun väärän suuntautumisen takia tai Jumalan rangaistuksen pelosta pidättyvä ei elä selibaatissa, vaikka arkikielessä näin sanotaankin. Harva niin elävä on myöskään täysin tyytyväinen tilanteeseensa. Tuskin edes luostarissa asuvat aina ovat!
Kari-Pekan kanssa olen samaa mieltä tietynlaisen uskon sokeuttavasta vaikutuksesta. Järki ja myötätunto eivät pääse informoimaan uskoa. Onneksi valtavirran teologia ei ole enää tuollaista.
Sepolle kiitos tärkeän aiheen esille nostamisesta.
Tämä vastaus Jormalle lipsahti väärään paikkaan. Seppo poistanee sen tuosta ylempää.
Kiitos korjauksesta, terminologiani on joskus huolimatonta.
Nyt kyssärini uudelleen muotoiltuna: Onko siinä mitään pahaa, jos yksilö taistelee uhrautuvasti sellaisia syvällä ihmisen persoonassa olevia olemuksellisia ominaisuuksia vastaan, jotka Raamattu asettaa kyseenalaiseen valoon?
Miten sinä näet tuollaisen ponnistelun? Sellainen ei koske pelkästään homoseksuaalisuutta, muitakin ”syvällä ihmisen persoonassa olevia olemuksellisia ominaisuuksia ” meissä on.
Seppo. On totta, että seksuaalisuuteen liittyvä hormonitoiminta on yksilöllinen ja muunneltavissa pääsääntöisesti lääkinnällisin keinoin. Onko testosteronitaso riippuvainen seksuaalisesta suuntautumisesta? Geneettisestä perimästä kylläkin.
Me ihmiset voimme säädellä hormonaalisen vaikutuksen välittämän Luojan lahjan käyttöä monellakin tapaa. Raamattu kertoo, että Jumalan henki on siinä paljon ihmiskonsteja parempi. Ei liene kenenkään viisasta antautua noissa asioissa vain ja ainoastaan hyrräävien hormonien vietäväksi, vaikka kuinka mieli tekisi. Raamattu opastaa tiettyyn suuntaan, nykymaailma ei aina ole samoilla linjoilla.
Kiitos myös sinulle Anssi tarkennuksesta termiin selibaatti: “Selibaatti on nimenomaan itse valittu, vapaaehtoinen elämäntapa.”
Sen tyytyväisyyden omaan tilanteeseen voi jokainen punnita itse, mutta Raamattu ei aseta seksuaalisuuden toteuttamista onnellisuuden ehdoksi. Jeesus ja Paavali olivat varmasti tyytyväisiä vaellukseensa, ja heidän askeleensa näyttää Raamatun perustella myös Kaikkivaltias hyväksyneen
Paavali kirjoittaa omaan esimerkkiinsä viitaten myös näin: “Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän on hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Jos he eivät kuitenkaan pysty pidättäytymään, heidän on mentävä naimisiin. Onhan parempi mennä naimisiin kuin palaa tulessa.”(1.Ko6:8,9)
Kari-Matti. Osa meistä kristityistä käyttää eri syistä äkkiväärää kieltä, joka on sopivaisuuden rajoilla tai menee valitettavasti rajan väärälle puolelle. Itse ajattelen niin, että on kyllä lähtökohtaisesti kaksi eri asiaa vaatia joltakulta mitä tahansa asiaa x ja samalla tarjota sielunhoidollisia välineitä tuon tavoitteen saavuttamiseksi kuin vain vaatia asiaa x. Puhumattakaan siitä, jos ei vaadita, mutta muistutetaan siitä, mitä Jumala jostakin meidän elämäämme syvästi koskettavasta aiheesta sanoo. Lauri Thurén on pitänyt esillä sitä, että antiikin retoriikkaan, joka näkyy myös Uudessa testamentissa, kuuluivat kovat kärjistykset ja muotoilut ”te olette isästä perkeleestä ja….” ”te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?” Tällainen kielenkäyttö ei toimi tänä päivänä, mutta itse asia kielenkäytön takana ei välttämättä ole muuttunut miksikään. Osa meistä konservatiiveista saattaa valitettavasti pitää myös kärjekkäitä muotoiluja ”raamatullisena kristillisuytenä”. Itsekin syyllistyin tähän nuorempana. Jos lähdetään siitä, että Jumala itse ilmoittaa meille tahtonsa Raamatussa ja tämä tahto on pohjimmiltaan hyvä ja oikea meitä ihmisiä kohtaan, vaihtoehtoja ei taida jäädä jäljelle kovin monia. Tosin adiafora-alue (asiat, joissa kristityt voivat päätyä erilaisiin johtopäätöksiin) on myös olemassa seksuaalietiikan alueella, eivätkä kaikki konservatiivikristityt ole sitä huomanneet. Tästä aihepiiristähän väännettiin laajemmin joku vuosi sitten, kun joukko kristillisiä järjestöjä julkaisi nuorille suunnatun kirjasen. Siinäkin näkyivät kirkkoamme ja koko suomalaista kristillisyyttä seksuaalietiikassa repivät rintamalinjat.
Muuten toivon blogistin tavoin, että mahdollisimman moni meistä konservatiiveista katsoisi elokuvan ja miettisi niitä kysymyksiä, joita se nostaa esiin.
Mukava kuulla että MS suosittelee elokuvaa. Muuten tuo Jeesuksen sanonta: Te olette iästä perkeleestä, te olette Aabrahamin lapsia..” on jäänyt minusta loppuun analysoimatta, sillä siinähän Jeesus itse asiassa sanoo Abrahamin isää eli JHVH:ta Perkeleeksi… Tämä ei jäänyt aikansa gnostikoilta huomaamatta ja he katsoivatkin Jeesuksen pitäneen Jahvea epäonnistuneena demiurgina, ja siksi ei Ut mainitse kertaakaan kirjainyhdistelmää JHVH. Eli tetragrammaton ei ollut välttämättä sama kuin mitä Jeesus piti taivaallisena isänään. Gnostikkojen korkeimmalla Jumalalla ei ollut nimeä.
Jos nyt hypoteesin vuoksi oletetaan, että Raamattu todellakin tarkoittaa, että seksi on tarkoitettu vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon, niin miksi ns konsut eivät mekasta avoliitoista, yhden yön suhteista, ylipäänsä esiaviollisesta seksistä, toistuvista uudelleen naimisiinmenoista jne jne? Miksi vain homot on nostettu ristille?
Muuten olen sitä mieltä, että sattumanvaraisesti poimittuihin jakeisiin perustuva kirjaimellinen raamatuntulkinta on historiallisesti ehdollistettua..ja Raamatussa itseasiassa puhutaan kymmenen kertaan enemmän köyhiin kohdistuvasta sorrosta, ahneudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta kuin seksuaalietiikasta yhteensä. Siitä ei paljon puhuta.
Varsin aiheellinen kummastelu siitä, ettei keskustelua käydä juuri muusta seksuaalisuutemme käytöstä kuin sen suuntaamisesta samaan sukupuoleen. Sepon otsikko tietenkin velvoitti tällä kertaa pohtimaan eheyttämiseksi kutsuttua ilmeistä puoskarointia, jota elokuva siivitti. Kaikki meistä keskustelijoista eivät tuota filmiä ole nähneet, mutta se ei tainnut paljon keskustelua hidastaa. Kukaan ei voi pitää helppona homoseksuaalien tilannetta sekä ristipaineissa että ”ristille nostettuna”.
Ja on totta, että Raamatussa puhutaan paljon ”köyhiin kohdistuvasta sorrosta, ahneudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta”. Mutta siellä kerrotaan myös ratkaisusta: ”Me odotamme kuitenkin uusia taivaita ja uutta maata, jotka Jumala on luvannut ja joissa oikeudenmukaisuus asuu.”(2.Piet3:13UT2020)