Vai pitäisikö sanoa: jälkikristillinen. Paljon on jälkiä kristillisyydestä, mutta missä on todellinen sydämen usko?
Missä on veljellinen rakkaus ? Ilo siitä, että nimi on taivaan kirjoissa. Sisimmän rauha ulkoisista olosuhteista huolimatta. Pitkämielisyys ja ystävällisyys niitä kohtaan, joita ei jaksaisi muuten edes sietää. Hyvän tekemiseen pyrkiminen kaikille ja uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa?
Tilalla on rakkaus samanmielisiin, Ilo hyvästä fiiksestä. Rauha, jos kaikki on hyvin. Yställisyys ystäville. Pitkämielisyyttä ei edes heille. Hyvää tehdään, jos siitä saa mainetta. Uskollisuutta, jos ei jää kiinni.
Meillä on yhä samat sanat yleville ihanteille. Merkitykset on vain pakko muuttaa. Elämmehän järkikristillisessä ajassa. Rimaa on pakko laskea, jotta pääsemme yli. On löydettävä järkeä näistä uskon näköaloista. Kuka muutoin haluaisi järkeillä uskovansa. Kuljemme kaikessa rauhassa koko uskon ytimen ohi ja samalla pidämme itseämme mitä parhainpina kristittyinä.
Jos se valo joka sinussa on on pimeyttä, niin kuinka suuri onkaan pimeys. Saastaisena ja sokeana ennemmin elän, kuin oman pyhyyteni varassa.Kyyneleet ovat ruokani ja juomani. Tuska raastaa sydäntäni. Sillä minussa, siis minun lihassani ei ole mitään hyvää. Ainoastaan se mitä Vapahtajani teki ristillä on riittävästi. Siihen turvaan ainoana apunani. Hänen henkensä voi ja kykenee saamaan aikaan muutosta. Itse en siihen koskaan tule kykenemään. Aina jään testissä alakynteen. Niinpä pysyn aina lähellä Vapahtajaani. Siinä on turvallista levätä.
Hurjaa tekstiä, eipä taida liika lihavuus häiritä kun kyyneleet on ruokana ja juomana. Missä ilo Herrassa?
Ilo ja Rauha on juuri siinä, että me jumalattomat olemme saaneet Armon Kristuksessa, olen kuollut ja ruumiini on pian matojen ruokaa, mutta sitä suurempi on iloni, että kaiken voin Hänessä joka minua vahvistaa. Kun olen heikko, saa Kristus minussa muotoa ja tulee väkeväksi. Minun tulee vähetä ja Jeesuksen astua esiin.
Mikä suuri Lohdutus onkaan Jumalan Sanassa, joka minua lohduttaa.
Hänen Armossa on sinulle kyllin, sanoi enkeli Paavalille, joka kitui saatanan enkelin kourissa.
Kun jotain hyvää tapahtuu minussa ja minun kauttani lähimmäisilleni, niin sen tekijä en ole minä vaan Kristus joka minussa asuu. Itsessäni olen kuollut, mutta Kristuksessa Elävä.
”Monen ahdistuksen kautta teidän on meneminen Jumalan valtakuntaan.” sanoi Jeesus, eikä luvannut kovin kevyttä ja helppoa elämää seuraajilleen.
Tätä mielestäni, myös Pekka tarkoittaa?
Ismo malinen, siis tarkoitatko että kaikki hyvä mitä teet on Jeesuksen tekemää, entä paha, onko se synti joka sinussa sen tekee, siis etkö itse tee mitään? Oletko siis vastuuton kaikkiin tekemisiisi?
Kuoleman ruumis on minun omaani ja sen teot ovat ilmeisiä. Tottakai olen vastuussa kaikista teoistani, juuri siitähän tässä on kysymys.
Jos omien tekojeni kautta saavuttaisin vanhurskauden, joka on kyllä tahtoni aina, niin olisin jo täydellisyyden saavuttanut, mutta näen itsessäni myös sen, joka tahtoo tehdä jotain muuta kuin antaa henkensä rakkaittensa puolesta. Tarkoitan, että teen monesti oman etuni mukaan vaikka pitäisi antaa kaikki omaisuuteni köyhille ja palvella kuten Jumala palvelee minua lakkaamatta ilman, että katselee omaa etuaan.
Jumala on tehnyt kaiken puolestani, että minä voisin Vapaasti palvella lähimmäisiäni, ilman tuomiota. Lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan syntiselle. Sen tähden on Jumala vanhurskauttanut jokaisen, joka uskoo Kristukseen, ettei kukaan pääse kerskumaan omista tekemisistään, sillä Henki tietää mitä ihimsessä on. Synti on sovitettu, ja sen olen saanut uskoa, vaikka näänkin synnin seuraukset maailmassa ja itsessäni.
Jos siis Rakastan lähimmäisiäni, niin se on yksin Jumalan työtä minussa Kristuksen kautta, itsessäni en näe mitään kovin hyvää.
mutta Hänessä näen kaiken, myös lohdun, toivon ja pelastuksen.
Tämän kaiken tunnustaen jään Jumalan Lepoon ja rauhaan, joka antaa minulle kaiken ja vielä enemmän, niin, että voin palvella Jumalaa hyvillä mielin ilman taakkoja, sillä Jumalan tahto on, että katson Kristukseen, joka on uskon alkaja ja täyttäjä, enkä anna syyttäjälle osaa, sillä syyttää kaiken aikaa saadakseen itselleen uhrin Jumalan eteen viedäkseen. Saatana kylvää epäuskoa maailmaan. Siksi sanotaan:
”Olkaa raittiit, (uskossa puhtaat) valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.” 1.Piet.5
En tahdo katsella omaa napaani, joka on synnissä syntynyt ja on aina ilman vanhurskautta, vaan pyrin katsomaan Häneen, johon elämäni on kätkettynä.
Tästä vapaudesta käsin olen kuin taivaan lintu ilman pelkoa, sillä tiedän, ettei mikään voi erottaa minua Jumalan Rakkaudesta, johon Hän on minut valinnut. Hän on antanut minulle uskon ja kaiken sen mukana, myös jokaisen hyvän tekoni.
Kuinka voisin sanoa, minä sen tein, joka olen syntinen? Niinpä siis synti vaikuttaa minun kuoleman ruumiissa kuolemaani saakka, mutta silti olen Pelastettu Kristuksessa. Kiitos, laulaa sydämmessäni lakkaamatta. Henki kuolettaa lihan teot.
”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” Room 8:33
Kiitos Ismo. Eipä tarvitse vastata Arille. juuri noin koen itsekkin. Se että kyyneeleet on ruokani ja juomani; merkitsee sitä, että rakkauteni syntiin on ainaisena murheenani. Murhe synnistä on jokaisen terveen uskovan selkein tuntomerkki. On hengellisyyttä, jossa pilkataan sanoja: ”minä vaivainen matonen maan”. Näin tahdotaan väittää, että täydellinen kelvottomuutemme on taaksejäänyttä elämää. Silti uskova on täydellisesti Jumalalle kelpaava. Emme omine ansioin, vaan ainoastaan Vapahtajamme ansiosta. Tässä ristiriidassa eläminen on ihmeellinen Jumalan suunnittelema sabatin lepo. Sitä tuskin voi käsittää kukaan muu, kuin siinä elävä.
Juuri näin Pekka. Meillä on ihmeitä tekevä Jumala.
Hänen nimensä on: ”Ihmeellinen neuvonantaja” Jes.9:6
Ismo Malinen otat 1.Piet.5 stä lainauksen mutta miksi itse lisäät siihen jotain omaa, siis eikö käännösole oikea?
Otetaampa Pietarilta myös seuraava:
1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3 jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”.
….
9 Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
..
15 sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä-(1.Piet.2)
En ymmärrä mikä ongelma tässä Arilla on.
Pekka Pesonen, ai että minullako ongelma, ei kaiketi minulla ole ongelmaa kun ymmärrän selkeästi mitä Pietari tuossa sanoo, entä ymmärrätkö sinä?
Mikä on se ongelma, johon nuo Pietarin sanat mielestäsi ovat vastaus, Ari Pasanen?