Vai pitäisikö sanoa: jälkikristillinen. Paljon on jälkiä kristillisyydestä, mutta missä on todellinen sydämen usko?
Missä on veljellinen rakkaus ? Ilo siitä, että nimi on taivaan kirjoissa. Sisimmän rauha ulkoisista olosuhteista huolimatta. Pitkämielisyys ja ystävällisyys niitä kohtaan, joita ei jaksaisi muuten edes sietää. Hyvän tekemiseen pyrkiminen kaikille ja uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa?
Tilalla on rakkaus samanmielisiin, Ilo hyvästä fiiksestä. Rauha, jos kaikki on hyvin. Yställisyys ystäville. Pitkämielisyyttä ei edes heille. Hyvää tehdään, jos siitä saa mainetta. Uskollisuutta, jos ei jää kiinni.
Meillä on yhä samat sanat yleville ihanteille. Merkitykset on vain pakko muuttaa. Elämmehän järkikristillisessä ajassa. Rimaa on pakko laskea, jotta pääsemme yli. On löydettävä järkeä näistä uskon näköaloista. Kuka muutoin haluaisi järkeillä uskovansa. Kuljemme kaikessa rauhassa koko uskon ytimen ohi ja samalla pidämme itseämme mitä parhainpina kristittyinä.
Nyt en ymmärrä ! Minäkö tyhmä? Miten Pietarin sanomiset liittyy asiaan?
Johonkinhan Isomon kirjoituksessa viittaat. En vai käsitä mihin asiaan.
”Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu”
Tuo sana ”panettelu” kuvaa yhtä ylpeyteen verrattavaa sanaa, ja sen merkitystä jokaisen Kristityksi itseään kutsuvan tuisi kavahtaa, kuin kuolettavaa myrkkyä, sillä se on kaikkien lahkojen ja eriseurojen ja ”erilleen heittäjän” hengestä, yhteyttä se ei luo, vaan eripuraa ja riitaa, on kiistojen alkuunpanija.
Rakentakaa rauhaa hyvää tehden, niin te kuljette oikeaa tietä.
Ismo malinen, kuinka saatat sanoa seuraavaa:
”Rakentakaa rauhaa hyvää tehden, niin te kuljette oikeaa tietä.”
Eikö tuo ole ”tekojen tie”?
”Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.”
Eikö Jumalasta tullut Rakkaus kehota tekemään hyvää aina, eikä vain silloin kun siitä on jotain hyötyä? Niinpä on varmaa, että omat tekemiset eivät vaikuta Pelastukseen, vaan Usko Kristukseen, joka on Jumalan Armolahja.
Ismo Malinen kuinka käy niiden jotka eivät rauhaa rakenna ja näin eivät kulje”oikeaa tietä”?
Eikö Jumala anna auringon paisteen ja sateensa kaikille, niin, niille, jotka hyvää tekevät, kuin niille, jotka pahaa tekevät?
Kuinka meidän tulisi toimia toisin? Ei Jumala ole antanut meille valtaa tuomita niitä, jotka eivät välitä Herramme sanoista. Vaan sanoo, eläkää rauhassa kaikkien kanssa, jos se vain teistä on kiinni.
Kiusaus tuomita on joskus suuri, mutta sanoohan Sana: ”Älkää tuomitko” Eikö mieluummin tule sanoa ihmisille Kristuksen puolesta: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa”
Me tiedämme että tuomio odottaa niitä, joille Jumalan Armo ja sovitus Kristuksessa ei kelpaa ylpeyden tähden, mutta kuka meistä voi nähdä toisen ihmisen sydämmeen? Jos lähdemme tuomitsemaan, niin emmekö tuomitse itseämme samalla, sillä saman vääryyden alla olemme kaikki luonnostamme.
Kuinka käy niille, jotka eivät kulje rauhan tietä? Minua ei ole laitettu tuomariksi, eikä nähdäksen ketään Kristittyä.
Se, että tiedämme Jumalan tuomion, ei anna meille kuitenkaan mitään eväitä tuomita ketään. Mutta meille, jotka uskomme, on annettu kuitenkin toivo Kristuksessa.
Ismo Malinen toisessa ketjussa eräs eläke rovasti väitti ettei pelastusta ole kirkon ulkopuolella. Onko tuo tuomitsemista?
Entä kuinka luterilaisuus on kulkenut ”rauhan tietä” kun ajattelee ns ”uskonpuhdistusta”?
Oletko sinä, Ari Pasanen, rauhan teillä täällä netissä kinastellessasi?
Ari. Oletko miettinyt mitä tarkoittaa: Olla Kristuksen ruumiin ulkopuolla? Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on Jumalan lapsi ja Taivaallista perhekuntaa.
Pelastusta ei siis ole Kristuksen ulkopuolella. Olen samaa mieltä, tuon eläkeellä olevan rovastin kanssa. Eikä tuossa ole tuomioita vaan pelastusta. Jumalan Rakkaus tulee nähdä Kristuksen kautta, jossa ei ole pelkoa, eikä tuomiota. Yksi on joka ajallaan tuomitsee, sillä Saarnaaja sanoo:
”Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä. (Saarn.3)
Martti Pentti enhän minä kinastele vaan näyttäisin evankeliumin kautta kuinka asiat on, jos siis joku edes ymmärtäisi kun kerran Jumala on salannu evankeliumin viisailta ja ymmärtäväisiltä.
Palaat kuitenkin toistuvasti siihen, miten asiat olivat satoja vuosia sitten. Lisäksi katsot uskonpuhdistuksen historiaa hyvin kapeasta näkökulmasta. ”Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.”
Martti kuule. Tuo Ari on kuin märkä saippua. Juuri kun luulee saavansa siitä hyvän otteen, ni se luiskahtaa pois.
Ismo Malinen, kuka/mikä tuomitsee ihmisen?
Jeesus selkeästi Sanoo ettei Hän tuomitse VAAN se Sana jonka HÄN on puhunut tulee tuomitsemaan jokaisen:
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Kuinka ajattelet että kun kerran Jeesus julisti ja käski julistaa parannusta syntien anteeksi saamiseksi niin mitä tarkoittaa että kun ihminen sanoo ettei tarvitse tehdä parannusta kun on jo KASTETTU ja näin saanut synnit anteeksi ja tullut jumalan lapseksi, voiko siis katsoa ylen Jeesuksen Sanat ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”?