Lapsivaikutusten arviointi on edelleen lapsenkengissä, totesi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen vuosikirjassaan Lapsen etua etsimässä toukokuussa. Pekkarisen mukaan maassamme ei päätösten lapsivaikutuksia edelleenkään arvioida riittävästi.
Lapsivaikutusten arvioinnin (LAVA) osalta kirkko on edelläkävijä. Vuodesta 2015 kaikkia kirkollisen viranomaisen tekemiä päätöksiä on tullut arvioida lapsen edun näkökulmasta (kirkkojärjestys 23 luku 3§). LAVA on osa seurakunnan arkista päätöksentekoa ja asioiden valmistelua, joka kuuluu sekä työntekijöille että luottamushenkilöille.
LAVA tähtää siihen, että lasten (alle 18-vuotiaat) hyvinvointi, osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet kirkossa ja yhteiskunnassa paranevat. Olemmeko kirkossa yhteiskunnan tavoin lapsenkengissä lapsivaikutusten arvioinnin suhteen?
Tarkempi tutkimustieto aiheesta puuttuu. Pidän todennäköisenä, että usein lapsivaikutusten osalta täyttyy vain minimi, eli päätökseen kirjataan: ”ei erityisiä lapsivaikutuksia”. Sekä kirkossa että muualla yhteiskunnassa lapsen oikeudet jäävät helposti juhlapuheiden, suositusten ja toimenpideohjelmien paperitasolle. Päättäjien toiminta kumpuaa useammin velvollisuudesta kuin huolenpidosta ja rakkaudesta lapsiin ja nuoriin. Ilahduttavaa on, että monista seurakunnista löytyy aktiivisia lapsiasiahenkilöitä.
Koronakriisi on lisännyt eriarvoisuutta lasten ja nuorten keskuudessa. Vaikka kriisi on vaikuttanut kaikkiin, vaikutusten kesto ja laajuus vaihtelevat. Poikkeusolojen jälkihoito edellyttää lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin kohdistuvien vaikutusten hyvää arviointia. Arvioinnissa on huolehdittava lasten ja nuorten kuulemisesta. Tietoa arvioinnin tueksi kootaan monella taholla.
Kirkolle korona-aika on ollut etsikkoaikaa. Kriisi on saanut ihmiset pysähtymään tärkeiden asioiden äärelle. Huhti-kesäkuussa kirkosta eroamisia oli huomattavasti vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kirkolla on mahdollisuus osoittaa olevansa ihmistä varten. Näkemykset kirkosta ja uskosta ovat moninaisia, mutta yksi asia yhdistää suomalaisia: lasten ja nuorten hyväksi tehtyä työtä arvostetaan.
Kirkolla on erityinen mahdollisuus profiloitua lapsiystävälliseksi yhteisöksi ottamalla LAVA vakavasti. Pyrkimystä tukee kirkolliskokouksen päätös, jonka mukaan seurakuntiin tulee perustaa nuorten vaikuttajaryhmiä. Niissäkin on kyse lasten ja nuorten osallisuudesta, kuulluksi tulemisesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa.
Mitä paremmin lapsivaikutusten arviointi toteutuu, sitä paremmin toteutuu Jeesuksen opetus lapsen ensisijaisuudesta ja esikuvallisuudesta.
Jarmo Kokkonen
Kirjoittaja on johtaja, Kirkon kasvatus ja perheasiat, Kirkkohallitus. Kirjoitus on julkaistu 14.8. ilmestyneessä Kotimaassa.
Lapsivaikutusten pusitiivisuus merkitsee jumalan huomioimista elämässä. Lähtökohtana pitää luonnollisesti olla jumalan itsensä antama todellisuus tulla maaplaneetallemme amtamaan todellisen kuvan olemassaolostaan. Hänen tahtoaan julkisuudessa esiintymisestä olisi nyt hyvä ajatus rakentaa elokuva hänen olemassaolostaan planeetallamme. Se olisi rikkaus myös aikuisille.
Tosiaan sen rehellisempää, järkevämpää, opetusta kirkon opista lapsille, nuorisolle, rippikoulut mukaanluettuna, ei ole kuin teettää elokuva, filmi, Jumalan noin 30 vuotisen olemassaolosta planeetallamme. Alkaen lapsesta elämän kokemuksistaan , tapahtumistaan, aikuisena aina poislähtöönsä saakka.
Hieman ihnettelen miksi näin ei ole toimittu.
Pienissä seurakunnissa tilanne on ikävä kyllä se, että tämänkaltaiset arvioinnit tahtovat teettää lisätyötä ilman lisäarvoa.
Profeetta Jesajan aikana oli tälläistä, mutta Jesaja ei pitänyt sitä hyvänä.
Jesaja 3 luku: Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat
Pyhäkoulu, varkkarit ja rippikoulu. On välineitä. Vai saako niissä vielä opettaa Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, luomisesta, elämää suojelevasta kymmenestä käskystä, lunastuksesta, hyvän omantunnon elämästä jne. Unohtamatta tuoda esille niitä luonnollisuuden vääristymiä, joita opetetaan tätä nykyä myös lapsille. On tässä sarkaa kaikille vastuuntuntoisille aikuisille,mutta sillä on myös siunauksensa.