Tässä nippu lapsellisia kysymyksiä yksinkertaiselta uskonnottomalta viisaille uskoville kirkonmiehille (tai kelle tahansa vastaamaan kykenevälle) koskien Suomen suurinta ”vapaaehtoista” yhteisöä.
Pitääkö olla kirkko, seurakunta, herätysliike, uskonyhteisö? Jos, ja kun monien mielestä pitää, niin miksi?
Miksei voi vain uskoa ilman kirkkoa tai seurakuntaa jos uskotuttaa tai tuntuu muutoin tarpeelliselta uskoa johonkin yliluonnolliseen?
Eikö Jumala kutsu kaikkia luomiaan luokseen taivaan iloon jos on kutsuakseen? Eikö se uskon lahja ja kutsu kuulu yhtälailla patamustille pakanoille, kuin äärikonservatiivi-kreationisti-fundamentalistiuskovaisillekin? Voiko sen kutsun ottaa vastaan vain kuulumalla kirkkoon?
Pitääkö oikeudesta uskoa ”oikein” ja siitä paljonpuhutusta pelastuksesta maksaa kirkon jäsenmaksun muodossa? Jos pitää, niin miksi kirkon seinistä, organisaatiosta ja hallinnosta pitää maksaa jotta pääsisi taivaaseen kuoltuaan?
Eikö voi ”pelastua” – jos vain ihan yksinkertaisesti uskoo – ilman loitsuja, ristinmerkkejä ja muita poppakonsteja, jotka pitää suorittaa tarkalleen määrättyjen kaavojen ja rituaalien mukaan ja joita jossain kirkossa voivat suorittaa vain naimattomat, teologisesti oppineet miehet, joissain toisessa samaa kristillistä Jumalaa palvovissa kirkoissa jopa naisetkin ja joissain herätysliikkeissä myös maallikkomiehet, joilla ei ole minkään sorttista teologista koulutusta? Onko noiden rituaalien oikein suorittaminen tai yleensä suorittaminen ”pelastuksen” ehto?
Miten ne miljardit tai kymmenet miljardit (ei heidän lukumäärästään kukaan tolkkua ota) homo erectukset ja homo sapiensit – jotka elivät ennen kuin minkään merkkisiä uskontoja oli keksittykään – voivat ”pelastua” ilman kirkollisia rituaaleja, evankeliumia, jeesususkoa ja ilman kirkon/uskonyhteisön jäsenmaksuja?
Eikö yhteiskunnalla olisi vähäosaisten auttamiseen ja lähimmäisen rakkauteen käytettävissään paljon enemmän varoja (kuin nyt esim. diakoniatyöhön) ilman kirkko-organisaation raskasta hallintoa, sen tekemää täysin tuottamatonta työtä sekä kirkko- ja muiden rakennusten rakentamista ylläpitoineen?
Lieneekö vanha sanonta ”kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa” sittenkin totta?
Mitä muuta sillä jäsenmaksulla saa kuin epävarman ja kyseenalaisen taivaspaikan?
Jäsenmaksun vuotuinen keskiarvo vääristy rajusti siitä, että kirkon jäseninä on noin miljoona ala-ikäistä, jotka eivät juuri ko veroa maksa. Aikuisjäseniä on siis vain noin kolme miljoonaa. Veroja on puolusteltu kirkon tekemällä sinsäs hienola diagoniatyölä,muta voi kysä tarvitseeko tuo työ raamit, joiden hankinta ja ylläpito maksavat moninkertaisesti enemmän kuin ko työ. En pitäisi järkevänä ostaa ja maksaa automatisoitua Mersua kuljettajineen ja apumiehineen viemään riisipakettia Utsjoelle. (Metafora)
”Lieneekö vanha sanonta ”kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa” sittenkin totta?
Mitä muuta sillä jäsenmaksulla saa kuin epävarman ja kyseenalaisen taivaspaikan?” blogisti
Nuo kysymykset edustavat joko täyttä tietämättömyyttä tai tahallista popvosointia. Blogistin (tämän sivuston kautta) tuntien veikkaan jälkimmäistä. Provosointi ei ole ollenkaan huono keino keskustelun herättämiseksi.
Salme: ”Provosointi ei ole ollenkaan huono keino keskustelun herättämiseksi.”
No niinpä, taidat jo tuntea minut, mutta mitä mieltä olet itse asiasta?
Ajattelen, että mikään organisoitu toiminta ei pyöri ilman rahaa. Työntekijät tarvitsevat palkkansa, diakonia omat määrärahansa, lasten ja nuorten parissa tehtävä työ omat määrärahansa, ulkomailla tehtävä kehitysapu ja muua apu ei pyöri ilman rahaa jne.
Jos ei halua maksaa näistä palveluista niin voi erota kirkosta ja sillä siisti.
Salme: ”Jos ei halua maksaa näistä palveluista niin voi erota kirkosta ja sillä siisti.”
Totta haastat, mutta kun jotkut oppineet papitkin väittävät, että kirkkoon kuulumattomat eivät pelastu kadotukselta. ”Extra ecclesiam nulla salus” sanovat katolilaiset vielä nykyäänkin. Eli jos vain uskoo hissukseen ja itsekseen se ei riitä ”pelastumiseen”, vaan kirkkoon tai uskonnolliseen yhteisöön on kuuluttava jotta taivaspaikka tulee.
Eli pitänee vain pulittaa kiltisti se jäsenmaksu kirkon kirstuun, jos taivaan riemuihin maanpäällisten seikkailujen jälkeen kaihoaa?
Minä uskon niin, että ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Jeesuskin sanoi, että ”joka uskoo minuun, se pelastuu”.
Uskovat voivat sitten muodostaa erilaisia ”yhteenliittymiä”, joihin he kuuluvat. Näin lakisäästeisten käytännön asioiden hoitaminen helpottuu ja keskinäinen yhteys lisääntyy.
entinen reklaamihemmo: ”Pitääkö oikeudesta uskoa ”oikein” ja siitä paljonpuhutusta pelastuksesta maksaa kirkon jäsenmaksun muodossa? ”
Perimmäinen ja tärkein kysymys on mielestäni se, oliko kerran todellakin marxilainen savipala tms., joka maailmankaikkeuden alussa päätti vain herätä henkiin vailla minkäänlaista Luojaa, jonka järjen tuotantoa on mielestäni koko maailmankaikkeus.
Kun uskon näin, olen sitä mieltä, että Jumalan kuva ihmisessä on se, että ihminen ei pysty saamaan aikaan edes yksinkertaisinta kauppalappua suunnittelematta ”näkymättömässä tietoisuudessaan” ensin, että mitä hän haluaa ja kvanttifysiikassa samaa asiaa todistaa myös Heisenbergin epätarkkuusrelaatio, jonka tärkein tieteellisiin kokeisiin perustuvan tutkimuksen tulos on mielestäni se, että ihminen ei tieteellisten kokeiden perusteella pysty objektiivisesti määrittelemään todellisuutta, koska hän vaikuttaa aina subjektiivisesti kokeiden tuloksiin mm. valitsemiensa mittausjärjestelmien kautta.
Käsitykseni mukaan viime sodan tärkein asia, jonka henkensä kaupalla Suomen itsenäisyyttä puolustaneet meille jälkipolville pelastivat, on se, että me saamme uskoa, että maailmankaikkeuden Alussa oli Sana [=Logos] , joka oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Itärajan takana tapettiin tai vietiin Gulagin vankileireille ne, jotka sitä yrittivät uskoa ja tehtiin kirkoista hevostalleja tai elokuvateattereita ja kaadettiin maahan hautakivet kristillisiltä haustausmailta ja rakennettiin niiden päälle esim. panssarivaunuvarikko kuten isäni rajan taakse jääneessä entisessä kotikylässä sodan jälkeen tapahtui.
”Käsitykseni mukaan viime sodan tärkein asia, jonka henkensä kaupalla Suomen itsenäisyyttä puolustaneet meille jälkipolville pelastivat, on se, että me saamme uskoa, että maailmankaikkeuden Alussa oli Sana [=Logos] , joka oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. ”
Kiitos Tuula terävästä havainnosta. Tuo näkökulma sodan seurauksista jää liian usein vaille huomiota ja arvostusta. Meillä on uskonnonvapaus.
Turha tähän on sotia mukaan vetää. Maailmansotia on käyty sellaisten valtioiden kesken, joilla oli ihan sama kristittyjen Jumala ja jotka kaikki rukoilivat siltä samalta Jumalalta ihan samojen uskonoppien mukaan ihan samoja asioita – voittoa ja sotamenestystä. Kenen puolella se Jumala sitten loppujen lopuksi mahtoi olla, kun ateistinen kommunistivaltio Neuvostoliittokin luettiin toisen maailmansodan voittajavaltioiden joukkoon länsiliittoutuneiden ohella.
Tässä keskustelussa on ainoastaan kysymys siitä, voiko uskoa ”oikein”, kuulumatta kirkkoon, oikeansorttisten, oikein suoritettujen ja oikealla tavalla teologisesti oppineiden ”uskonpaimenten” suorittamien rituaalien maagiseen vaikutuspiiriin. Vai riittääkö ”kadotukselta pelastumiseen” se, että uskoo vain ihan itsekseen – suurta ääntä pitämättä – Jeesukseen ilman sen kummempia kirkon tai minkään uskonnollisen yhteisön jäsenyyksiä ja jäsenmaksuja, jumalanpalveluksia ja rituaaleja? On se Jumala aika pikkumainen jos vaatii pilkulleen oikein sanoin lausutut liturgiat ja rituaalit sen taivaspaikan ehtona.
Jos uskoo, niin uskoo – jos ei usko, niin ei usko. Mihin siinä kirkkoa tarvitaan kummassakaan tapauksessa? Ja jäsenmaksuja?
”Vai riittääkö “kadotukselta pelastumiseen” se, että uskoo vain ihan itsekseen – suurta ääntä pitämättä – Jeesukseen ilman sen kummempia kirkon tai minkään uskonnollisen yhteisön jäsenyyksiä ja jäsenmaksuja, jumalanpalveluksia ja rituaaleja? On se Jumala aika pikkumainen jos vaatii pilkulleen oikein sanoin lausutut liturgiat ja rituaalit sen taivaspaikan ehtona.”
”Jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.”
Jeesus tuli juuri siksi, että ihmisillä olisi mahdollisuus ja jotta ihmiset ymmärtäisivät, että pelastuakseen ei tarvita juuri oikein toimitettuja rituaaleja, temppeliveroa ja temppeleiden rakentamista ja niiden ylläpitoa.
Tämä oli Jeesuksen ajan juutalaisuudessa tiukkaan pinttynyt käsitys. Myös pantiin paljon painoa sille, että rukoillaan näyttävästi ja julkisesti temppelissä.
Mutta Jeesus opetti: ”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.”
Kristinuskon piti siis olla vapautusta kaikesta uskonnollisesta suorittamisesta. Ja pelastuksen ansaitsemisesta tietynlaisilla rituaaleilla, hurskaalla elämällä jne. Mutta toki kävi odotetusti niin, että kristinuskostakin tehtiin suoritus-uskonto ja armon sanoma kuten myös Jeesuksen opetus Jumalasta rakastavana ja armahtavana Isänä unohdettiin. Ja alettiin vaatia sääntöjen pilkuntarkkaa noudattamista juuri ”pelastuksen ehtona.”
Jospa Kimmo lukisit evankeliumeista miten Jeesus opetti, etkä katsoisi vain sitä miten ”jotkut oppineet papitkin” väittävät.
Sari
Noinhan sen minunkin mielestäni pitäisi olla kuin kirjoitit. Miksi siis kirkot, kasteineen, konfirmaatioineen, ehtoollisineen ja muine rituaaleineen? Miksi komeat, kalliit seinät ja kaikki kiiltävä ja loisto – erityisesti katolisten keskuudessa? Kirkon piispat ja papit – ainakin useimmat – ovat sitä mieltä, että ilman kirkkoa ei ole pelastusta. Ihan vain ammatillisista syistäkö?
Henk. koht. kysymys, jos sallit: kuulutko sinä kirkkoon ja jos kuulut, niin miksi?
Kimmo, en kuulu enää kirkkoon. Erosin siitä marraskuussa 2014.
Uskovalle on kuitenkin tärkeää olla yhteydessä muihin uskoviin. Mielestäni voi uskoa kuulumatta virallisesti mihinkään kirkkokuntaan, mutta uskovien yhteys on oman uskon hoitamisen kannalta tärkeää.
Kuitenkin vähintään yhtä tärkeänä pitäisin sitä, että on luontevasti ja luonnollisesti yhteydessä kaikenlaisiin ihmisiin.
En itse voisi ajatella työskenteleväni uskon yhteisössä, ja että jokapäiväiseen elämääni kuuluisi vain uskovia ihmisiä. Työtovereina, ystävinä jne. Siinä helposti jää jonkinlaisen ”kuplan” sisään.
Itselleni on tärkeää kohdata eri tavoin ajattelevia, kuten esim. kirjoituskursseilla. Näen myös paljon vilpitöntä ja nöyrää uskoa monissa ihmisissä, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa mistään virallisesta kirkkokunnasta.
Uskon, että monelle voi olla parempikin paikka olla vilpittömän kyselijän paikalla kuin lukkoonlyötyjen käsitysten kanssa samalla tavoin ajattelevien keskuudessa, ilman että näkemykset tulevat haastatuiksi.
Uskovan elämä on tasapainon hakemista, kuten elämä yleensäkin.
”Uskovan elämä on tasapainon hakemista, kuten elämä yleensäkin.”
Niinpä. Kiitos rehellisestä vastauksestasi Sari.
kimmo wallentin :”Mihin siinä kirkkoa tarvitaan kummassakaan tapauksessa? Ja jäsenmaksuja?”
Mielestäni siihen, että ihmiskunta ei rajoittaisi uskoaan vain maallisten vallankäyttäjien teorioihin, joiden avulla Jumalasta tehdään ”markkinahemmojen äärellinen brändi”, joka suhteuttaa ihmisen johonkin toiseen, jonka mukaisesti ihminen sitten määrittää olemassaolonsa. Henk.koht. olen samaa mieltä kuin filosofi Heidegger, jonka mukaan koko maailmankaikkeutta ja sen luomista koskevia ”äärellisiä” merkityksiä ei saisi lyödä lukkoon, ”ei sen vuoksi, että niitä ei kyettäisi lyömään lukkoon, vaan sen vuoksi, että ne kyetään jättämään auki.”
Blogistin kysymyspatteri on kovin pelastuskeskeinen. Viime kädessä kirkko tietenkin mieltää pääasiakseen sen, että Jumala pelastaa, mutta täällä maailmassa myös eletään kuka minkä mittaisen elämänsä. Seurakunta on yhteisö, jossa voi elää yhdessä toisten kanssa samassa uskossa.
Ja kun muodostetaan yhteisö, syntyy sille puitteita. Joissain kirkoissa ne ovat paljon kevyempiä kuin meillä. Meillä suurimmaksi osaksi kuluja synnyttävät suuri henkilöstö ja kalliit rakennukset. Pohjolan pakkasissa on ollut pakko rakentaa kunnolla.
Sen takia seurakunnalla on myös talous. Pelastus ei maksa mitään, mutta sähkö maksaa, lämpö maksaa, rakennusten ylläpito ja korjaukset maksavat. Palat, sotut ja eläkkeet. Niin kuin mikä tahansa yhteisö, seurakuntakin tarvitsee kustannuksiinsa varainhankintaa.
Suomen evl kirkossa on historiallisesti se vakiintunut verotuloiksi. Sen lisäksi on muutakin, kuten kiinteistöjen ja sijoitusten tuottoja ja palvelumaksuja.
Kirkollisverollaan kristitty ei maksa ”asiasta” tai palveluista, vaan osallistuu yhteisiin kuluihin, joita seurakunnan elämästä syntyy. Verossa on myös hyviä puolia, koska se kohdistuu tuloihin. Jos ei ole tuloja, ei ole veroakaan. Jos on paljon tuloja, maksaa isomman osuuden yhteisestä kuormasta.
Voiko uskoa itsekseen ilman kirkkoa?
Tottahan toki ja jokainen kirkossa uskovakin uskoo itse ihan minä-muodossa. Kristinuskon olemukseen on kuitenkin parin vuosituhannen ajan ja ihan alusta asti kuulunut kollektiivisuus. Usko ei ole koskaan vain ”minä” vaan myös ”me”. Omalla uskomisellani ”minä” liityn ”meidän” uskoomme, joka on ilmaistu uskontunnustuksissa.
Usko ei ole vain kognitiivista, asioiden uskomista todeksi. Se on myös elämistä ja kokemista. Sitä ei voi kokea kokeilematta.
Kakkuri: “Blogistin kysymyspatteri on kovin pelastuskeskeinen.”
Sitä “pelastustahan” kaikki uskovat kai kuitenkin oman etunsa vuoksi tavoittelevat – iankaikkista elämää taivaallisilla kukkaniityillä, ikuisessa onnen auvossa. Vai kuinka?
Usein kuulee vain väitettävän, ettei se ole mahdollista ilman mihinkään kirkkoon (seurakuntaan) kuulumista. Eikö “Extra ecclesiam nulla salus” enää olekaan voimassa?
Kimmo lainaa piispa Cyprianuksen tunnettua lausumaa. Se kuitenkin tarkoittaa, että Kristuksen kirkon, Jumalan seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta, – kuten ei olekaan.
Kari-Matti
Tuo “Extra ecclesiam nulla salus” lienee kai kuitenkin lähinnä katolisten käsitys omasta kirkostaan?
Cyprianus eli 200-luvulla. Kai tuokin lausuma liittyi – kuten nykyisin sanottaisiin – ajankohtaiseen ”kirkkopoliittiseen” tilanteeseen: miten suhtautua uskosta luopuneisiin jne. ”Kirkolla” Cyprianus lienee tarkoittanut koko kristikuntaa. En osaa sanoa tarkemmin.
Tuo oman sielun pelastaminen on juuri sellainen käsitys, jota kuvasin tuossa Ari Pasaselle laatimassani vastauksessa erämaavaelluksesta. Kristinusko on pelastususkonto, mutta kun siihen sitoutuu ja uppoutuu, se jääkin taka-alalle. Ja kun oikein syvältä raavitaan, nähdään että Jumalalla on paljon suurempi tahto pelastaa ihminen kuin ihmisellä pelastua.
Cyprianuksen lauseen kohtaloksi on tullut sen irrottaminen asiayhteydestään ja anakronismi eli sen irrottaminen omasta aikakaudestaan. Sen tarkoituksena ei ollut ilmoittaa jotain eksaktia yksityisten uskovien mahdollisuuksista pelastua, vaan irtisanoutua kirkosta erilleen joutuneista kulteista.
Mitä sitten on extra Ecclesiam noin yleismaailmallisesti ja kahden tuhannen vuoden aikana? Kaikkina aikoina tai kaikilla kirkoilla ei ole ollut mitään jäsenluetteloita. Kirkon jäsen on ollut se, joka on kastettu jonkin kirkon jäseneksi. Meidän tarkat jäsenluettelomme ovat peräisin kuningas Kaarle XI:n sotaväenotoista ja piispa Johannes Gezeliuksen hankkeesta opettaa koko kansa lukemaan. Mutta edelleenkin suurimmassa osassa kristikuntaa ei ole jäsenrekistereitä, vaan kirkkoon kuuluminen on vähän löyhempi side kuin meillä.
Seurakuntaan tai kirkkoon kuulumisella on kristinuskossa paljon muitakin ulottuvuuksia kuin pelastuksen omistaminen. Uskominen on vähän samanlainen verbi kuin talkoileminen tai lentopallon pelaaminen. Sitä on vaikea tehdä yksin.
Teemu Kakkuri toteat seuraavasti:”Usko ei ole vain kognitiivista, asioiden uskomista todeksi. Se on myös elämistä ja kokemista. Sitä ei voi kokea kokeilematta.”
Käytät hienoa sanaa ”kognitiivista” eli pitää oikein tarkistaa mitä se tarkoittanee, hetkinen, juu siis kuinka voi ”tietää” uskoa kun kerran on opetettu jotain ja se mitä oma elämä ja kirkon historia todistaa ei ole sitä mitä on opetettu?
Siis vallitseeko ”kristittyjen ” keskuudessa ja elämässä rakkaus josta heidät tunnistetaan?
Uskolla on kognitiivinen sisältö, joka on ilmaistu uskontunnustuksissa. Mutta siinä on kysymys vasta aika pinta-asioista. Usko n myös suostumista ja luottamista. (Fiducia, assentia, notitia).
sitä voisi verrata erämaavaellukseen. Voimme lukea netistä, kuinka pitkä matka on Pallakselta Hettaan, katsella toisten ottamia kuvia ja opetella kansallispuistossa liikkumisen säännöt. Se ei tee meistä erämaavaelluksen tuntijoita, vaikka haluaisimme esiintyä sellaisina. Vasta vaellettuaan koko matkan tietää, mitä on väsyminen, lihasten kipeytyminen, ruoan ja unen merkitys. Ja toisaalta millaisia elämyksiä tarjoaa tunturin laelta avautuva maisema ja perille saapuminen.
Usko on paljon enemmän vaeltamista kuin vaeltamisesta tietämistä.
Kimmolla on hyviä perustavaa laatua olevia kysymyksiä. Vastaisin, että nykytilanne on kulttuurimme tulosta. Emme tarvitse pakosti mitään noista. Sensijaan uskon hoitamiseen tarvitaan niitä kaikkia.
Latasitpa Kimmo Wallentin hyviä kysymyksiä ja paljon, huh :). Itse ev.lut. kirkkoon kuuluvana ja siinä todennäköisesti pysyvänä kysyn mielessäni usein juuri samoja.
Yksi esimerkki ajatuksesta, minkä blogisi herätti on vaikka tämä. Uskontunnustuksessa todistamme ”pyhäin yhteisen seurakunnan…” Minusta aivan ok. Mutta miksi esim. minä en saa kuulua siihen seurakuntaan, mihin mahdollisesti haluaisin, vaan siihen, mihin asuinpaikkani minut määrää?
Eikös meidän kaikkien kristilliseen kirkkoon kuuluvien kuuluisi olla yhtä? Mutta ei. Jonkun tuhat vuotta sitten tapahtuneen rähinän jälkeen ei edes yhteinen ehtoollinen eri kirkkokuntiin kuuluville tule kuuloonkaan. (Mitä nyt jotain äskettäin Roomassa tapahtui, en saanut tolkkua).
Toisaalta, mihinkäs seurakuntaan esim. Lähi-Idässä muslimista kristityksi kääntyneet kuuluvat, kun heitä on mahdollisesti vain kourallinen? Minkälaisia maanalaisia seurakuntia on Kiinassa, jossa uskontoihin suhtaudutaan kielteisesti? Pieniä kotikirkkoja todennäköisesti. Mitään kirkollisveroa tuskin maksavat vaan hoitavat luultavasti vaatimattomat kustannukset pieninä lahjoina, jottas homma hoituu.
Entäs sitten kotomaassa tämä paimenpoika, joka lauloi, että ”Nyt metsä kirkkoni olla saa…” Jumala on siis hänen elämässään ilman kirkkorakennusta, kuuluipa johonkin seurakuntaan tai ei. Monet, jotka tuskin jotain kirkkorakennusta pappeineen kaipaavatkaan, kokevat varmaan näin.
Ja sitten tämä kristillisten kirkkojen hajaannus ynnä vielä niiden sisällä omat ryhmänsä. Jotkut niistä ilmoittavat suoraan, että jos et meidän jengiin kuulu, ei taivaaseen ole asiaa. Piispat tai papit eivät suuremmin näytä tuohon reagoivan, mikä on vähintäänkin kummallista.
Blogisi otsikko on Jäsenmaksu? Joskus tulee mieleen, että tyhjästäkö tässä maksetaan…
Itse en tajua, miten meidän sinänsä ok ev.lut. kirkkomme on niin etääntynyt tavallisten kansalaisten, kirkkoon kuuluvien tai kuulumattomien elämästä. Raamatusta en löydä vihjaustakaan tästä betonirakennelmasta omituisine hierarkioineen, minkä ylläpitoon osaltaan kirkollisveromme menevät.
Kaikkivaltias tuskin on kiinnostunut näistä ihmisten rakennelmista. Eiköhän jokainen kaipaava kelpaa aattelee meikäläinen oli se sitten oikein tai väärin… Jeesus on se a ja o.
Ja lisää aatoksia löytyisi vaikka kuin, hih, vaan antaapi olla :D!
Kiitos Tarja hienosta kommentistasi. Näyttää liikkuvan samansorttisia ajatuksia niin uskovien kuin uskonnottomienkin leirissä.
Mitä tuohon piispa Salmen ja kumppanien Roomassa nauttimaan katolisten tarjoamaan ehtoolliseen tulee, niin näin uskonnottoman näkökulmasta koko homma näyttää lähinnä joltain kehnolta kesäteatterifarssilta kinasteluineen siitä oliko koko homma vahinko, erehdys, väärinkäsitys, ehtoollisen jakajan moka, paavin vieraanvaraisuutta vai tahallinen salaliitto yhtenäisen ehtoolliskäytännön puolesta/vastaan. Ja olisiko siitä pitänyt kieltäytyä, koska olisi pitänyt vieraiden tajuta, että eihän semmoinen nyt vain yksinkertaisesti käy (vrt. Irja Askolan käynti ortodoksikirkon alttarissa).
Tuollaisten hölmöilyjenkö sitten pitäisi vielä lisätä kunnioitusta ja uskottavuutta kristittyjä kirkkoja kohtaan, jotka kumpikin ilmoittavat palvelevansa samaa Jumalaa?
Eläpäs Kimmo loukkaa kesäteattereita. Niissä on sentään immeisillä aidosti hauskaa siinä kehnommassakin esityksessä. Ja teretulemast muuten katsomaan SIMPAUTTAJAA ens kesänä Kennonnokkaan Nokialle.
Sorry Seppo. Ei ollut tarkoitus mollata teatteria. Molemmat vanhempani niittivät mainetta Thalian temppelissä yli 45 vuotta. Joten olen itsekin elänyt poikavuoteni pienestä pitäen näyttömön laidalla ja kasvanut rakastamaan teatteria taidemuotona. Mutta huono farssi on huono farssi, jota eivät hyvätkään näyttelijät pelasta.
Kiitos kutsusta, Simpauttaja ei olekaan mikään farssi, vaan ihan oikeaa draamaa. Tiedä häntä vaikka tulisinkin. Olisi ihan mukava tavata.
Teemu Kakkuri, hyvä toi erämaa vaellus vertaus ja siitä on hyvä jatkaa mikä on evankeliumin sanoma.
Siis ketä evankeliumi kutsuu, niitä jotka ovat uupuneet vaeltamaan omassa voimassa ( ja näin nöyrtyvät tunnustamaan tämän). (Jeesus kutsuu syntisiä parannukseen)
Entä kuinka jatkaa tästä eteenpäin, Jumala antaa voiman seurata Jeesusta erämaa opasta, eli täytyy luopua kaikesta entisestä omasta opitusta ja alkaa lapsenkaltaisesti seurata Jeesusta (Hänen Sanaansa) ja näin välttää kaikki ne entisen elämän suonsilmät joihin itsensä uuvutti (tottelemattomuus vanhemmille, viina, huumeet, avioerot, haureus, ….) siis sokea ja kuuro erämaa vaeltaja saa näkevät silmät nähdä ja kuulevat korvat kuulla.
Jeesus on siis ainoa erämaa opas jonka Sana ohjaa perille iankaikkiseen elämään Jumalan voimassa.
Luther valitti että kirkosta on usein vaikea löytää seurakuntaa.sama ongelma on yhä voimissaan. Kirkollinen kulttuuri ja monet sen ilmenemismuodoista ovat tulleet uskoa merkityksellisemmiksi. Muodollisuudet peittävät alleen uskon todellisuuden, joten uskon ydin asioita on vaikea nähdä. Muodot ja niiden orjallinen noudattaminen tulee herkästi uskoa tärkeämmäksi. > myös kirkollisesta elämässä aletaan hyväksymään monia väärinkäytöksiä. Koska tärkeitä on silloin muodollisuudet, eikä Enää Raamatun mukainen oikea elämä. Tämän ilmeisen ristiriidan tähden moni kääntää selkänsä kirkolle. Joten Kimmo on osunut tässä koko asian ytimeen.
Pekka Pesonen:”.> myös kirkollisesta elämässä aletaan hyväksymään monia väärinkäytöksiä.”
JOS kirkko olisi edes joskus antanut eväät oikeaan uskoon niin silloin se näkyisi ihmisten elämässä, siis kun ajaellaan esim Lutheria niin hän kyllä ”näki” sen ettei sen ajan katolinen kirkko toteuttanut oikeaa evankeliumin mukaista uskoa, mutta hän ei itse nöyrtynyt tunnustamaan ettei hän itsekkään sitä tehnyt vaan yritti muuttaa koko kirkkoa.
Siis jos ihmisen parannus ei ala omasta elämästä niin ei voi toisiakaan ohjata oikealle tielle, Sanoohan Jeesus että ensin tulee ottaa hirsi omasta silmästä että voi toisia ohjata.
Kun siis ymmärtää että Luther ns ”henkensä”uhalla puolusti omaa ”oikeaa” uskoaan ja saada muut muuttamaan omiaan ”vääriä” uskojaan, siis lopulta Luther tuomitsi niin monia muita ettei rajaa ja jopa hyväksyi ns ”Raamatulliseksi” vainotakkin.
Nyt tämän päivän luterilaiset ”huutavat” kovaan ääneen isisiä vastaan mutta eivät ”näe” ettei heidän uskon isänsä olleet sen kummempia kun puolustivat omaa ”oikeaa” kristinuskoa aseilla jopa toisia ”kristittyjä” vastaan.
Ei nöyrrytä tunnustamaan että jos itse olisi elänyt Lutherin aikaan niin olisi itsekkin ollut samalla tavalla kiivailemassa oman ”oikean” uskon puolesta jopa tappamalla ”väärä” uskosia