Perustuslakimme takaa monia oikeuksia, joista osa ovat hyvin relevantteja nyt vellovassa julkisessa keskustelussa. Perustuslain toinen luku käsittelee perusoikeuksia, joiden kohdalla nimenomaan yhdenvertaisuus periaate on hyvin tärkeä. Pykälän kahdeksan mukaan esimerkiksi ketään ’…ei saa tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole säädetty rangaistavaksi.’ Pykälä yksitoista liittyy uskonnon ja omantunnon vapauteen ja sen mukaan jokaisella on ’…oikeus ilmaista vakaumus’. Pykälä kaksitoista vahvistaa, että henkilöllä on oikeus ilmaisuun eli ’…jokaisella on sananvapaus…oikeus ilmaista…tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä’. Tulemme tässä asioiden ytimeen.
Perustuslaki takaa sananvapauden ja uskonnonvapauden. Se on kaikkein tärkein lakimme. Sitä vastassa on tällä hetkellä yhteiskunnassamme abstraktimpi käsite nimeltään ’hate speech’ tai vihapuhe. Suomen poliisin (www.poliisi.fi) mukaan vihapuhetta eli ole määritelty omaksi erilliseksi rikoksekseen. Vihapuhe on käsite, jota on äärimmäisen vaikeaa määritellä. Jos vihapuheesta lähdetään rankaisemaan, se pitäisi ensin pystyä määrittelemään. Sitten se pitäisi pystyä tasapainottamaan sananvapautta vastaan. Jos ja kun asia liittyy nimenomaan uskonnollisiin näkemyksiin, niin silloin myös uskonnonvapaus on kuvassa mukana. Poliisin mukaan vihapuhe -ilmiannot ovat lisääntyneet Suomessa hyvin paljon vuodesta 2015 lähtien. Tämä herättää kysymyksen lisääntyneiden ilmiantojen syistä. Johtuvatko ilmiannot vihapuheen lisääntymisestä vaiko vain siitä, että yleinen ilmapiiri rohkaisee niitä?
Esimerkiksi vuoden 2019 aikana Suomen Oikeusministeriö (www.oikeusministerio.fi) toteutti TV – kampanjan, jossa kansalaisia rohkaistiin ilmoittamaan vihapuhe. Lisäksi on selvää vain lehdistöä seuraamalla, että yleinen ilmapiiri ruokkii sananvapauden rajoittamista. Onko mahdollista, että perustuslakimme takaamaa sananvapautta ei enää niinkään korosteta julkisuudessa kansalaisille kuuluvana oikeutena, vaan korostetaan nimenomaan tuon vapauden rajoituksia?
Lehdistömme liittyy tähän selkeästi. Esimerkiksi valtakunnallisesti johtava lehti sekä levikiltään että yhteiskunnalliselta asemaltaan on Helsingin Sanomat. Helsingin Sanomat mainostaa sananvapautta, mutta käytännössä se ainakin joissakin tapauksissa näyttäisi rajoittavan sitä epäämällä keskustelun sen kaikilta osapuolilta. Monet ovat varmasti tietoisia myös äskettäisestä kohusta? Lehden pidetty kirjoittaja joutui perumaan kirjoittamiaan ajatuksia poliittisen korrektiuden nimissä.
Uskoisin, että valtaosa väestöstä saa informaationsa lehdistöstä / samamielisestä mediasta. Jos media sensuroi itseään, mihin kehitys johtaa? Onko mahdollista, että median luoma yksipuolinen paine siirtyy vaikuttamaan myös oikeuden prosesseihin, eivätkä ne enää olekaan vain lakiin perustuvia prosesseja? Pahimmillaan kulttuuri muokkaisi oikeuden käyttöä.
Perustuslain yhteiskunnallinen vahvuus, sananvapauden käsitteen ymmärtäminen ja uskonnonvapauden vallitseminen yhteiskunnassa eivät ole vain perusoikeuksia, vaan liittyvät saumattomasti universaaleihin ihmisoikeuksiin. Nythän on niin, että diktatuurin syntyessä ihmisoikeudet katoavat. Mutta nimenomaan sananvapaus on kansalaisoikeuksista useimmiten ensimmäinen katoava asia eikä Natsi-Saksa ole tähän sääntöön poikkeus.
Propaganda natsiliikkeen puolesta ja juutalaisia vastaan alkoi esimerkiksi Natsi-Saksassa jo ennen 30-lukua ja muuttui vuodesta 1933 hyvin nopeasti median täydelliseksi hallinnaksi. Jos katsomme monia Etelä-Amerikan diktatuureja käsitteleviä dokumentteja, kirjapainojen tuhoamiset ovat visuaalisesti yksi ensimmäisiä näkyjämme. Toukokuun 1933 kirjapalot Saksassa ja Itävallassa ovat tässä samassa sarjassa.
Runoilija Heinrich Heine (1797–1856) totesi aikoinaan, että ’siellä missä poltetaan kirjoja, poltetaan pian myös ihmisiä’. Tämä toteutui kirjaimellisesti 1940 – luvulla. Sen pitäisi olla meille vakava varoitus. Vihapuheen, todellisen sellaisen, kitkemiseksi täytyy olla opetuksellisia keinoja, jotka kuitenkin sallivat kukoistavan sananvapauden. Diktatuurissa sananvapauden rajoittamista seuraa muiden vapauksien rajoittaminen. Diktatuuri voi olla tiettyjen sallittujen ajatusten diktatuuria.
Emme voi laittaa vapauksia tärkeysjärjestykseen, sillä ne kuuluvat yhteen. Mutta voimme historiaa tarkastellen todeta, että useimmiten sananvapauden loukkaaminen on ensimmäinen askel, josta seuraa muiden vapauksien kaventaminen.
Ei kai meidän ole Seppo pakko jatkaa toisten virheiden tekemistä. Tietysti ”natsikortti” on erityisen tunnevaarainen ja sitä ei tuli ottaa esiin, kun halutaan pysyä asiassa. Sain sen kuva, että Susanna pyrki kuitenkin asiallisuuteen. Tiedän sinulla Seppo olevan paljon viisautta ja tietoa, joten laita jotain vastausta kysymykseeni.
Pekka, minusta on aivan asiallista ja oikein muistuttaa, etä vaaka voi kallistua myös toisen suuntaan ja tarkoittamassani suunnasta meillä on historiassa myös karmeita esimerkkejä, jotka kovin mielellään ’unohdetaan’.
Mitkä on ne uhkakuvat Seppo, joihin viittaat ? Olisivatko ne realistisia tämän päivän kehityksen valossa?
Ne ovat ihan yhtä mahdollisia kuin Kokkosenkin pelot. Ääriajattelu nostaa kaikkialla Euroopassa niin politiikassa kuin uskonnoissa päätään.
Tuo ”ääriajattelu” ilmaisu on myös tämän kaikki perinteinen murskaksi-polven yksi mielitermi. Jos toteat vaikka niin perustavasta yhteiskunnan perussolusta kuin miehen ja naisen avioliitto, abortit, sukupuolineutraali jutut jne.niin helposti tuo nyt pilalle käytetty termi heilahtaa ja siksi se on menettänyt merkitystään. Identiteettipolitiikka sekoittaa monien päitä tällä ajalla.
Pekka,
”Lait eivät kuitenkaan ole aina sitä, mitä lakikirjassa lukee. Kirjoitettu laki pitää aina tulkita.”
Tämä sama pätee myös Raamatun lakiin, eikö?
Tulkintaa tarvitaan vain epäselvissä asioissa. Voisiko käskyn : älä varasta tulkita siten että saa varastaa. Tai älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi käsky ei tarkoittaisi sitä mitä siinä kielletään. Ei toki. Homoseksuaalisuus on Raamatussa useissa kohdissa aivan selvästi kielletty.
Jo pelkkä sukupuolinen toiminta johon ei edes yhdyntä liity on avioliiton ulkopuolella Raamatun mukaan selkeästi haureutta. Raamattu on näissä asioissa paljon tarkempi, kuin se mitä oma kulttuurimme hyväksyy. Homous ei silläkään perusteella voi olla Raamatun mukaan oikein.
Eikö mieleesi tule Pekka, että kun Raamattu on monessa luonnontieteellisessä asiassa selvästi väärässä, se vois olla väärässä myös tässä pohjimmiltaan biologisessa asiassa?
Pekka: ”Voisiko käskyn : älä varasta tulkita siten että saa varastaa.”
Mitenkkäs se on tulkittava tämä ”Älä tapa”-käsky, kun Jumalan valittu kansa parhaillaan murhaa palestiinalaislapsia Gazassa?
Ja sama juttu joka ikisessä sodassa, jossa kumpikin osapuoli rukoilee jumalaltaan hyvää sotamenestystä (= onnistumista tappohommissa)?
On ollut mielenkiintoista seurata keskustelua, joka on hiukan liukunut blogin erinomaisen otsikon alta. Jokainen meistä taitaa sellaiseen joskus syyllistyä, kun sivulauseen sivulauseeseenkin helposti täällä tartumme. Mutta eikö hyvän ja ajatuksia herättävän blogin oleellisimmasta sisällöstä voida keskustella? Suomen oikeuslaitos antaa sitten omat ratkaisunsa sellaisissa tapauksissa, joissa niin pitkälle on edetty.
Blogissa sanotaan hyvin johdonmukaisesti: “Jos vihapuheesta lähdetään rankaisemaan, se pitäisi ensin pystyä määrittelemään. Sitten se pitäisi pystyä tasapainottamaan sananvapautta vastaan. Jos ja kun asia liittyy nimenomaan uskonnollisiin näkemyksiin, niin silloin myös uskonnonvapaus on kuvassa mukana.”
Tähän liittyen pari hyvää kommenttia keskustelusta poimittuna.
Tarja P: “Pohtimisen arvoinen asia onkin se, että mitä uskonnossa voi tehdä, miksi laiton toiminta pitäisi hyväksyä uskonnonvapauteen vetoamalla.”
Seppo H: “Ääriuskonnollinen on minulle henkilö, joka uskonnollisista syistä on valmis mihin tahansa typeryyksiin, joita hän kuvittele uskontonsa edellyttävän ja legimoivan.”
Miellättekö te muut vihapuheeksi sen, että joku selkein sanakääntein nakataan helvettiin tai muulla tavoin kohti Jumalan epäsuosiota? Jollekin ikuiseen kidutukseen uskovalle pelkkä puhe voi tuottaa todellista ahdistusta kun taas ateisti ymmärtää lauseet pelkkänä tunteen purkauksena. Arkipuheessa “painu helvettiin” lienee pelkkä tilannearvio toisen tarpeettomasta läsnäolosta.
Onko jollakin yksilöllä sitten Raamatun perusteella oikeutta toimia tuomarina? Se paljon käytetty Korinttilaiskirjeen kohtakin alkaa yleisellä tasolla: “Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa?” Ei liene kenellekään ongelma, jos luettelosta mikään ei osu lukijan tai kuuntelijan sisimpään? Varaskin voi aloittaa uuden keikan suunnittelun samana päivänä.
Sananvapauden rajoittamisen kaltevasta pinnasta on meillä hyvä esimerkki itäisessä naapurimaassamme. Siellä lainsäädäntö on nykyään jyrkän kielteinen esimerkiksi homoseksuaalisuuden puolustamiseen, joka voidaan tulkita kannustamiseksi tai kiihottamiseksi ankarine seuraamuksineen. Uskonnollisella alueella tilanne on johtanut siihen, että jopa eräs Raamatun käännös on luokiteltu “ekstrimistiseksi kirjallisuudeksi” – pelkästään sen julkaisijan luokittelun vuoksi.
Ja lopuksi yksi Raamatussa mainittu tilanne, johon on liitetty täälläkin joskus vihapuheen elementtejä. Nimittäin se maailmanloppu, mitä se nyt itse kullekin sitten tarkoittaakaan. Kautta aikain on julistettu lopun maailmalle tulevan ja samalla myös sitä, että juuri meidän arkki on se, joka jää pinnalle kellumaan. Voiko tällaiseen julistukseen liittyä vihapuhetta suoraan Raamatun sivuilta?
Raamatussa sanotaan Jeesuksen suulla: “Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”(Mat24:14) Ja sama Jumalan lähettiläs ennusti: Varokaa, ettei kukaan pääse huijaamaan teitä. Monet tulevat esiintymään minun nimissäni. He sanovat olevansa Kristus ja onnistuvat pettämään monia.”
Onko siis tulkittava vihapuheeksi, jos Raamatusta näyttää jollekin, että sinun nykyinen menosi on huijauksen seurausta, tulee etsiä opastusta paremmasta lähteestä? Onko vihapuhetta kaivaa Raamatusta esille kohta, joka lukijalle kertoo, että noilla elintavoilla ei “Jumalan valtakuntaa peritä”? Vai onko kyseessä vilpitön auttaminen, johon joku voi tarttua ja saada sen ikuisen elämän?
Toivonen: ”Onko vihapuhetta kaivaa Raamatusta esille kohta, joka lukijalle kertoo, että noilla elintavoilla ei “Jumalan valtakuntaa peritä”?
Vihapuhetta tai ei, mutta ei maailmasta huijaamalla huijaamista lopeteta..
Kulttuuria muutetaan moraalia muuttamalla. Minulle on uutta se että vanhan kulttuurin edustajia syytetään nyt ääriajattelusta. Yleensä asia on ollut toisinpäin. Ääriajattelulla on aina ennen pyritty muuttamaan vallitsevaa kulttuuria.
Äläpäs Pekka liioittele, sanottiin että ääriajattelu on nostamassa päätään, mikä on yhteiskuntatutkijoiden vahvistama fakta, eikä ko toteamuksen lähtökohtana ollut perinteinen kulttuuri sinänsä.
Hyväksytkö siis liberaalien vertaamisen mahdollisesti uustuleviin natseihin mutta et patakonservatiivien vertaamista mahdollisesti uustuleviin vaikkapa inkvisiittoreihin?
Jeesuskin taisi olla melkinen ”ääriajattelija” siihen aikaan ja kulttuuri taisi muuttuakin. Siksi on hyvä että meidänkin ajattelumme muuttuu pikku hiljaa inhimillisempään ja armollisempaan suuntaan.
En ylipäätään ymmärrä sitä, miksi Vanhaan Testamenttiin vielä vedotaan niin paljon, vaikka jo 2000 vuotta on eletty uuden liiton aikaa, jonka periaatteet ovat kuitenkin melko erilaisia.
Kuka on siihen paljon vedonnut, paitsi näissä nettiväitteissä, Uusi Testamentti on vanhan täyttymys ja siellä Jeesus ja apostolit kyllä selvästi tuo mitkä asiat ovat voimassa. Kymmenen käskyä ei vanhene eikä Jumalan luomisjärjestyksen mukainen elämä perheessä.
Pekka: ”Kulttuuria muutetaan moraalia muuttamalla.”
Filosofit ovat korostaneet, että vain ihminen ajattelemaan kykenevänä olentona pystyy ottamaan toimintansa lähtökohdaksi moraaliset arvot ja säännöt. Moraali ei ole pelkästään keino selviytyä yksilönä yhteisössä, pelkkä väline, jonka avulla voi toteuttaa mahdollisimman hyvin sekä omaa että koko yhteisön parasta menestymistä.
Moraali voi olla ihmiselle tärkein elämää ohjaava asia ja jos moraali yritetään rakentaa jonkin väitetysti perustavampaa laatua olevan asian, kuten esim. uskonnon varaan, se ei enää ole moraalia. Mistä tahansa tosiasiasta, mukaan lukien teot ja käyttäytymistaipumukset, voidaan kysyä, ovatko ne todella oikein. ”Humen giljotiinin” mukaan tosiasioista ei voi johtaa arvoja ja normeja. Moraali on ja sen tulee olla itsenäistä suhteessa sen tuottaneeseen evoluutioon ja sitä tukevaan yhteiskuntaan.
Kristinuskokin on uskonto joka väittää julistavansa lähimmäisenrakkautta, hyvyyttä ja moraalia ja jonka historia on ollut täynnä raakaa väkivaltaa. Miekalla on puolustettu ja levitetty omaa uskoa, Hallitsijat ovat pakottaneet kansalaisensa samaan uskoon kuoleman tai maasta karkoituksen uhalla. Viattomia ihmisiä on kidutettu ja poltettu noitina uskonnon nimissä. Saman yhteiskunnan samaa uskoa tunnustavat kansalaiset ovat nousseet toisiaan vastaan ja tappaneet uskonveljiään. Tällainen uskontoko on moraalinen, hyvien ihmisten uskonto? Voiko kirkko kieltää historiansa?
Vai onko moraali aina vain oman aikansa yhteiskunta- ja kulttuurisidonnainen ilmiö, joka muuttuu koko ajan, sitä mukaa kun kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy ja jonka mukana muuttuvat myös ”hyvän ihmisen” tunnusmerkit? Tänä päivänä on esimerkiksi jo täysin moraalitonta ja laitonta kurittaa lapsia fyysisesti. Suomessakin kuolemaan tuomitseminen oli vielä joku sata vuotta sitten moraalisesti täysin hyväksyttävää, ja on vieläkin jossain päin maailmaa.
Jeesus ja apostolit kyllä selvästi tuo mitkä asiat ovat voimassa.
Niinpä. Jeesus siis totesi ettei laista (Vt) katoa pieninkään piirto ennen kuin taivas ja maa ovat kadonneet. No eivät ole kadonneet eli Vt:n laki onsiis pienintä jod kirjainta myöten Jeesuksen mukaan voimassa…
> Perustuslaki takaa sananvapauden ja uskonnonvapauden. Se on kaikkein tärkein lakimme.
Tässä kaivetaan hieman rusinoita pullasta ja tarkastellaan perusoikeuksia ja perustuslakia vain yhdestä tulokulmasta. Kirjoituksessa on myös havaittavissa samaa ongelmaa kuin Lauri Vartiaisen kolumnissa, jossa tehtiin niin rohkea päätelmä, että perusoikeudet eivät voi olla ristiriidassa keskenään tai sulkea toisiaan pois.
Demokraattisessa yhteiskunnassa on uskonnonvapaus ja sananvapaus. Ne ovat tärkeitä perusoikeuksia MUTTA ne eivät ole ainoita perusoikeuksia mitä meillä on eikä niillä ole muita perusoikeuksia painavampaa roolia.
Ihmisillä, jopa seksuaalivähemmistöön kuuluvilla ihmisillä, on oikeus elää vapaasti ja ilman heihin kohdistuvaa uhkailua, panettelua tai solvaamista. Myös tämä perusoikeus on tärkeä sillä se edistää yhteiskuntarauhaa sekä turvallisuutta ja vapautta yhteiskunnassa.
Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että sananvapaus oikeuttaa minkä hyvänsä viestin levittämiseen ilman sanktiota. Ja on myös raja sille, minkä uskonnonharjoittamisen varjolla voi solvata tai panetella toisia ihmisiä.
Perusoikeudet ovat ja tulevat aina olemaan toisensa poissulkevia ja yhteiskunnassa tulee aina olemaan tilanteita kun jokin perusoikeus joutuu väistämään toisen perusoikeuden tieltä. Viime vuosikymmenien oikeuskäytännön perusteella uskonnonvapaus on usein se perusoikeus, joka joutuu antamaan tilaa muille perusoikeuksille, jos joudutaan konfliktitilanteeseen.
Tästäkin huolimatta Suomessa on huomattavan laaja uskonnonvapaus ja oikeus harjoittaa uskontoa. Monissa maissa vähemmistöuskontoihin kuuluvia ihmisiä vainotaan ja jopa tapetaan. Jos meidän ainoa ongelma on se, kuinka törkeästi homoseksuaaleja saa solvata julkisesti, suomalaiset kristityt ovat tästäkin epäkohdasta huolimatta suhteellisen hyvässä asemassa.
Kukapa heitä julkisuudessa solvanne törkeästi, en ole vuosiin huomannut.
Olen Kettusen kanssa pitkälti samaa mieltä, että suurimmat ennakkoluulot homoseksuaaleja kohtaan ovat viime vuosina lieventyneet eikä ylilyöntejä juuri näe julkisuudessa.
Viimeisiin mieleeni muistuva oikeustapaus on jo useamman vuoden takaa. Joku keskimääräistä tiukempi kristillinen ryhmä jakoi lähiöihin pamfletteja, joissa kannatettiin homoille kuolemantuomiota. Vaikka viesti oli ryhmän mielestä ilmeisen Raamatullinen, tuomioistuin katsoi että uskonnonvapauden rajoja oli venytetty likaa ja lätkäisi viestinnästä tuomion.
Kaliforniassa lainsäätäjille toimitettiin paikallinen kansalaisaloite, jossa vaadittiin homojen tappamista. Tätäkin aloitetta perusteltiin Raamatun selkeällä ilmoituksella. Aloite ei ollut erityisen menestyksekäs.
Pitkälti nämä viime vuosien esimerkit ovat foliohattutouhua ja ylilyöntejä, joista ei normaalia kristikuntaa voi pahallakaan tahdolla syyllistää.
”Joku keskimääräistä tiukempi kristillinen ryhmä jakoi lähiöihin pamfletteja, joissa kannatettiin homoille kuolemantuomiota. Vaikka viesti oli ryhmän mielestä ilmeisen Raamatullinen, tuomioistuin katsoi että uskonnonvapauden rajoja oli venytetty likaa ja lätkäisi viestinnästä tuomion.”
Niinpä, siis Raamattuakan ei ole saanut julistaa miten vain. Tuossa oli tulkittu Raamatun tappokehotukset biblisesti konkreettisiksi eikä vain hengellistä kuolemaa tarkoittaviksi.
Virheenä oli pikemminkin Raamatun tekstissä olevien muinaisten sanktioiden tuominen väärään paikkaan ja aikaan. Mooseksen lain määräykset koskivat ainoastaan Abrahamin jälkeläisiä ja vain aikaa, jolloin he olivat lakiliitossa Raamatun Jumalan kanssa.
Olennaista oli Rauli tuossa se, että ko hihhulit katsoivat Raamatun tuoltakin osin koskevan myös tätä aikaa. Ja kuoleman ansaitseminen ko asiasta toistetaan Ut: ssa Paavalin toimesta. Tämä tietenkin on pakko seliselittää eli harmonisoida muuta merkitseväksi.
”Kuoleman ansaitseminen ko asiasta toistetaan Ut: ssa Paavalin toimesta” pitää kyllä paikkansa. Roomalaiskirjeessä todetaan jopa, että kaikki me olemme kuoleman ansainneet: ”synnin palkkioina jaetaan kuolemaa”(Ro6:23,UT2020).
Mutta missään kohden ei Raamatun kreikkalainen osa anna ihmiselle oikeutta jakaa kuolemaa lähimmäiselleen. Mooseksen lain ollessa voimassa sellaiseen oli Jumalalta valtuutus tietyissä ääriolosuhteissa.
Tuon ääriryhmän viesti oli siis paitsi sananvapauden väärinkäyttöä myös Raamatulle häpeää tuottavaa.
Harmittaa kun nämäkin Kotimaan keskustelut on muuttuneet ääriajattelun temmellyskentäksi.
Vain parivuotta sitten tilanne oli aivan toinen. Keskusteluissa pysyttiin paremmin asiassa. Nyt tunteet näyttävän saavan paljon suuremman vallan ja asiakeskeisyys jää sivuun. Samalla monet aktiiviset kirjottajat ovat kadonneet. Muualla tapahtuvaa ääriajattelua kauhistellaan. Se jätetään huomiotta, että täällä on menossa aivan sama kehitys. Emme katsele kulttuuriamme ulkopuolisina, vaan olemme sen keskellä. Lieneekö koronan vaikutusta tämäkin muutos. Korona kun turhauttaa ja turhautuminen luo tarvetta purkaa omaa kiukkua toisiin. Tämä kanava on ilmeisen hyvä purkupaikka, mutta keskustelut kyllä kärsii.
Pekka: ”Harmittaa kun nämäkin Kotimaan keskustelut on muuttuneet ääriajattelun temmellyskentäksi.”
Myös uskonnollinen fundamentalismi on ekstremismiä. Ja sitä (fundamentalismia) näillä sivuilla on aina piisannut enemmän kuin lääkäri määrää. Eipä sen suhteen ole minkään sorttista muutosta tapahtunut ainakaan niiden 11 vuoden aikana, kun minä olen täällä seikkaillut.
Mitä tämänkin blokin käsittelemässä asiassa pysymiseen tulee, niin itsehän siitä koko ajan poikkeat keskustelun tasoon viittaavilla voivottelevilla kommenteillasi.
Juuri näin on Pekka! Ja ääriajattelijat ovat aina niitä toisia, niitä jotka eivät ajattele samalla tavoin kuin se, joka syyttää ääriajattelusta. Eriävää mielipidettä ei sallita, vaan se leimataan heti ääriajatteluksi. Ja jos olet uskova kristitty , niin mielipiteesi tuomitaan aina suoralta kädeltä vääräksi, vaikka itse asiassa leimaaja itsekin ajattelesi lähes samalla tavoin.
Pekka Veli Pesonen:
”Tämän uuden tulkinnan perusteella kuka tahansa meistä voi joutua myöhemmin syytteeseen siitä, mitä tänään kirjoitamme. Riippumatta siitä onko tekstimme nyt rikollista. Jos se on sitä kuitenkin joskus vuosien päästä ja siitä nostetaan syyte siksi, että nämä tekstit säilyvät täällä.”
Mikäli Pekka Veli Pesonen viittaa edelläolevassa Räsäsen kirjoitukseen ’Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi’, niin ko. kirjoitus löytyy yhä Suomen Luther-säätiön julkaisuista. Eli kyseessä on yhä edelleen voimassaoleva ja jaettava kannanotto, ei mikään menneiden aikojen opus, vaikka näyttääkin olevan julkistettu jo 2004.
Sananvapaus sinänsä on näissä Räsäsen syytettä kammoksuvissa kannanotoissa ymmärretty tyystin väärin. Syytettä ei ole nostettu uskonnonvapautta vastaan eikä sananvapautta vastaan, vaan siitä miten vapauksia on käytetty. Sananvapaus ei sisällä tuomitsemista, loukkaamista, syrjimistä.
Näiden (konservatiivisten) ihmisten ymmärrys ei näytä aina riittävän siihen, että sanoisi
neutraalisti vain mielipiteensä tyyliin ’Mielestäni avioliitto on miehen ja naisen välinen, en pidä Pridesta,..’
Kaikenkaikkiaan Raamatun tulkinnoissa olen hämmästellyt sitä, että jotkut konservaatiset tulkitsijat ovat vakaasti aina sitä mieltä, että vain heidän tulkintansa on oikein. Esim. kaikissa muissa pohjoismaissa samaa sukupuolta olevat saavat kirkollisen vihkimisen.
Nuo maat nojautuvat aivan yhtä lailla Raamattuun ja teologista tietämystä varmasti riittää noissa maissa monin kerroin enemmän kuin yksittäisen suomalaisen konservatiivin päänupissa.