Toukokuussa käsittelin tässä blogissani Helsingin piispan Teemu Laajasalon omaa matkustus- ja vieraanvaraisuusohjesääntöä, joka vapauttaa Laajasalon käyttämään rahaa huomattavasti muita piispoja vapaammin. Vein asian kirkolliskokoukseen kysyen, pitääkö Helsingissä noudattaa samoja sääntöjä kuin muualla kirkossa. Kokouksen mukaan pitää. Hiippakuntamme sai opastusta talousvaliokunnalta: puheenjohtaja Tapio Tähtinen sanoi, että ”kaiken toimintamme, hengellisen, hallinnollisen ja taloudellisen tulee kirkossa, sen kaikilla tasoilla, olla siten läpinäkyvää, että se kestää ulkopuolisen tarkastelun. Tässä kohdin mitään poikkeuksia ei ole, eikä saa olla”. Helsinkiläistä kirkolliskokousedustajaa Jaakko Weuroa Helsingin piispalle räätälöityjen rahankäyttösääntöjen paljastuminen oli järkyttänyt syvästi.
Opastuksesta ja moitteista huolimatta Helsingin kapituli ei ole ryhtynyt toimiin tilanteen korjaamiseksi. Sen sijaan jatkokertomus aiheesta ”Helsingin omat säännöt” on saanut taas uuden osan. Tällä kertaa kyseessä ovat piispan toimiston palkat.
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on puheenjohtajansa Laajasalon johdolla korottanut kapitulin viiden viranhaltijan palkkoja kokouksessaan 12.6.2019. Korotukset ovat suuruudeltaan 200—1100 euroa kuukaudessa. Helsingin kapitulin palkankorotukset on hoidettu kirkon yhteisten pelisääntöjen vastaisella tavalla.
Kolme suurinta palkankorotusta on hoidettu yksinkertaisesti korottamalla virkojen niin sanottua vaativuusluokitusta. Se on kirkon virka- ja työehtosopimuksessa KirVesTesissä sovittu tapa määritellä kirkon eri tehtävien vaativuudet. Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli määrittelee omalla päätöksellään Helsingin kapituliin sijoitetut, kirkon yhteisistä varoista kustannetut virat vaativammiksi kuin kirkon muiden hiippakuntien kapitulien vastaavat virat. Näin Helsinki nostaa oman palkkatasonsa sen yläpuolelle, mitä yhteisesti on sovittu.
Kapitulin päätöksessä ei millään tavalla perustella, miksi Helsingin hiippakunnan dekaanin ja lakimiesasessorin virkojen vaativuus on nyt määritelty 703:ksi, kun näiden virkojen luokitus muissa kapituleissa on 702. Notaarit muualla Suomessa kuuluvat ryhmiin 602—603, Helsingin kapitulissa notaarin viran vaativuus on nyt 701.
| virka tai tehtävä | palkankorotus/kk | uusi peruspalkka/kk | menolisäys vuodessa 1) |
| notaari | 1097 e | 4523 e | 18000 e |
| hiippakuntadekaani | 426 e | 5853 e | 7000 e |
| lakimiesasessori | 426 e | 5853 e | 7000 e |
| piispan avustaja | 239 e | 3666 e | 4000 e |
| talous- ja hallintosihteeri | 200 (esittelijä Saario esitti 100 e) | 2667 e | 3400 e |
| 39 400 euroa |
- kapitulin ilmoittama kokonaiskulu. Kapitulin tässä käyttämä kerroin on 1,37 (kertoimessa tulisi olla mukana palkankorotuksen vaikutus lomapalkkoihin, eläkemaksuihin ja työnantajan sosiaalivakuutusmaksuihin).
Helsingin kapituli on laskenut, että palkankorotukset saadaan rahoitetuksi niillä rahoilla, jotka ”vapautuvat”, kun Laajasalon avustajana toiminut Lauri Kemppainen irtisanoutuu tehtävästään elokuun puolivälissä. Kapitulin kokouksen esityslistassa jokaisen viiden palkankorotuksen kohdalla on sama teksti: ”Palkkakustannuksen kasvu on mahdollista kattaa vapautuvasta piispan erityisavustajalle budjetoidusta palkkamenosta. Erityisavustaja Lauri Kemppainen on ilmoittanut irtisanoutuvansa piispan erityisavustajan tehtävästä siten, että hänen palvelussuhteensa viimeinen päivä on 13.8.2019.” Kokouksen pöytäkirjaan asia on muotoiltu hienovaraisemmin: ”Palkkakustannuksen muutos on mahdollista kattaa olemassa olevasta talousarviokehyksestä ottaen huomioon tuomiokapitulin henkilöstörakenteen kehitys.”
Esittelyistä ei käy ilmi, kenen aloitteesta ”vapautuvien” varojen uudelleenallokointiin on ryhdytty ja miten asian valmistelu on ylipäätään johdettu ja hoidettu.
Palkankorotukset perustuvat virheelliseen ajatuskuvioon. Julkisyhteisön taloudessa on noudatettava kokonaisorganisaatiota varten määriteltyjä palkkalinjauksia. Kapituli ei voi todeta, että irtisanoutuvan palkkaan budjetoidut varat vain jaetaan töihin jäävien kesken. Talousarviokehys ei ole ”kapitulin omaa rahaa”, jolla kapituli saa tehdä mitä haluaa, vaan se on kirkon jäseniltä koottua verorahaa, jonka kirkolliskokous on uskonut keskusrahaston käyttöön ja käytettäväksi tarkoin määritellyillä tavoilla. Näiden määrittelyjen noudattaminen kuuluu tuomiokapitulin, hiippakuntavaltuuston ja kirkolliskokouksen tehtäviin.
Mikä Helsingin kapitulin palkankorotuksissa on ongelmallista?
Helsingin tuomiokapitulin palkankorotukset ovat ongelmalliset monesta syystä.
Kokonaiskirkon linjausten vastainen päätöksenteko. Kirkossa työssä olevat henkilöt eivät saa määritellä omia ja työtoverien virkojen ja työsuhteiden vaativuusluokituksia vapaasti oman harkintansa mukaan. KirVesTesiin on kirjattu toimintaperiaatteet, joista on yhdessä sovittu. Helsingin kapitulin tehtäviä ei voi yhtäkkiä yhden työntekijän irtisanouduttua, ilman asiallisia ja todennettavia perusteita määritellä vaativammiksi kuin muiden kapitulien vastaavat tehtävät. Kapitulin päätös edustaa vastuutonta, kirkon yhteisistä säännöistä ja taloustilanteesta piittaamatonta työnantajatoimintaa.
Virheelliset perusteet. Notaarin viran vaativuusluokituksen nostoa ja isoa palkankorotusta perustellaan virassa parhaillaan olevan henkilön taidoilla ja osaamisilla, joiden avulla hän notaarina kykenee hoitamaan lakiasioita. Peruste on virheellinen, koska kunkin viran vaativuusluokitus juontuu aina itse virasta, ei virassa olevan henkilön mahdollisista ominaisuuksista. Siksi viran vaativuusluokitusta ei voi määritellä virassa olevan henkilön osaamisten perusteella. Jos jokin virka perustellusta syystä muutetaan niin, että muutoksella on merkittäviä sisältö- ja palkkavaikutuksia, virka tulisi hyvän hallinnon periaatteiden mukaan laittaa avoimeen hakuun.
Puutteelliset perusteet. Dekaanin ja lakimiesasessorin virkojen vaativuusluokituksen nostoa perustellaan ylimalkaisesti: ”tehtävänkuvat ovat muuttuneet vastaamaan huomattavan isoissa muutoksissa toimivien seurakuntien ja erilaisten haasteiden kanssa työskentelevien kirkkoherrojen tukemisen, ohjaamisen ja valvonnan tarpeita”. Tämän lisäksi ”on lisätty mahdollisuuksia ennakoida kattavasti, puuttua ajoissa, tukea tehokkaasti sekä yleisesti lisätä tuomiokapitulin ja istunnon ohjausvaikutusta paikallistason työssä”.
KirVesTesin ohjeistojen mukaan palkankorotukset on perusteltava täsmällisesti ja konkreettisesti. Helsingin kapitulin päätös ei täytä tätä vaatimusta, vaan perustelut johtavien viranhaltijoiden palkankorotuksille ovat epämääräiset ja ylimalkaiset.
Lakimiesasessorin tehtävänkuvauslomakkeen kohdassa ”Muuta tehtävän sisällöstä” sanotaan, että ”tehtävään liittyy ajoittainen ulkoinen paine mm. kurinpitoasioissa ja poikkeuksellisissa mediakontakteissa”. Epäselväksi jää, pitääkö kapituli tätä jonkinlaisena palkankorotusperusteena. KirVesTesissä ei tällaista korotusperustetta tunneta.
Päätöksenteon tapa. Notaarin, piispan avustajan ja sihteerin palkankorotukset valmisteli ja kokouksessa esitteli lakimiesasessori Ritva Saario. Lakimiesasessori Saarion ja hiippakuntadekaani Liimataisen palkankorotukset esitteli Teemu Laajasalo. Kaikissa viidessä esittelyssä on kuitenkin samoja virkkeitä ja tekstirakenteita, mikä viittaa siihen, että kaikkien palkankorotusten perustelut on laadittu yhtenä kokonaisuutena siitä huolimatta, että niistä kahden esittelijänä kokouksessa muodollisesti toimi Laajasalo. Koska sen paremmin esityslistassa kuin pöytäkirjassakaan ei ole mainintaa ulkopuolisesta valmistelija-esittelijästä, asiakirjojen valossa näyttää siltä, että kapitulin johto on itse valmistellut omat palkankorotuksensa.
Pöytäkirjan mukaan ne kapitulin istunnon jäsenet, joiden omia palkkoja kokouksessa korotettiin, poistuivat kukin vuorollaan kokoushuoneesta itseään koskevan päätöksenteon ajaksi eli jääväsivät itsensä muodollisesti. Lyhyt poissalo kokoustilasta ei hälvennä vaikutelmaa, että päätöksentekoprosessi saattoi olla moitittava, kun päätökset on valmisteltu ja päätökset tehty ”oman väen kesken”. Vaativuusluokitusten nostosta ja johtavien virkojen merkittävistä palkankorotuksista ei mainittu myöskään kokouksen jälkeen julkistetussa hiippakuntatiedotteessa, johon kootaan kokouksessa tehdyt, vaikutuksiltaan tärkeät päätökset.
Kapitulin 12.6. kokouksen kokoonpano oli kokonaisuudessaan piispa Teemu Laajasalo, tuomiorovasti Marja Heltelä, hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen, lakimiesasessori Ritva Saario, pappisasessori Hannu Pöntinen, pappisasessori Hilkka Niemistö ja maallikkovarajäsen Tarja Kantola. Sihteerinä toimi notaari Aappo Laitinen, hpk-valtuustoa edusti varapuheenjohtaja Wiking Vuori.
Kulujen merkittävä kasvu. Helsingin kapitulin viranhaltijoilleen myöntämien palkankorotusten menoja lisäävä vaikutus on lähes 40 000 euroa vuodessa. Tämä kiinteiden kulujen merkittävä lisäys osuu tilanteeseen, jossa kirkon keskusrahastoon (jolta kapituli saa varansa) kohdistuu kirkolliskokouksen päättämä mittava säästövelvoite. Menoja on supistettava, ei kasvatettava.
Kapitulin päätöksessä ei viitata keskusrahaston suuriin säästötarpeisiin eikä kirkolliskokouksen tekemiin linjauksiin keskusrahaston varainkäytöstä. Tämä osoittaa Helsingin kapitulilta vastuutonta asennetta ja piittaamattomuutta kirkon yhteisistä varoista huolehtimisesta ja varojen käyttöä sääntelevistä normeista.
Mitä haittaa on siitä, että Helsinki käyttää yhteisiä varoja mutta laatii itselleen omat säännöt?
Voidaan kysyä, aiheutuuko jotain haittaa siitä, että Helsingin hiippakunta käyttää kirkon yhteisiä varoja omilla säännöillään. Eikö helsinkiläisten vain voitaisi antaa toimia niin kuin he haluavat, jolloin vältyttäisiin kiusalliselta keskustelulta?
Tunnistan ainakin sen riskin, että jos kirkon yhteistä virka- ja työehtosopimusta KirVesTesiä ei kunnioiteta Helsingissä, sitä ei pian kunnioiteta muuallakaan. Miksi muissa kapituleissa pitäisi tyytyä Helsinkiä alempiin palkkoihin? Entä kirkkohallituksen eri osastoilla? Entä seurakuntayhtymissä ja seurakunnissa? Vaativaa työtä tehdään joka puolella.
Työehtosopimukset ovat nimellisesti ns. minimisopimuksia, mutta julkisella sektorilla ne ovat työnantajan näkökulmasta käytännössä myös maksimisopimuksia. Julkinen työnantaja ei voi kilpailla palkoilla siten, että sen jokin yksikkö voisi oman harkintansa mukaan ottaa yhteisestä kassasta rahaa voimassa olevan sopimuksen ylittäviin palkankorotuksiin. Verorahojen käyttöä koskevat pelisäännöt ovat toiset kuin esim. yritysten rahankäytössä.
Kirkon työmarkkinalaitoksen toiminta ja sen vastuulla oleva sopimus käyvät merkityksettömiksi, mikäli KirVesTes-sopimusta ei kirkossa noudateta. Jos palkkakuluja sääntelevältä sopimukselta putoaa pohja, vaikutukset kirkon talouteen ovat suuret ja tuhoisat.
Mikä on oma roolini asiassa?
Hiippakuntavaltuuston tehtäviin kuuluu valvoa kapitulin rahankäyttöä. Valtuusto hyväksyy kapitulin budjetin ja tilinpäätöksen. Jos hiippakunta päättäisi tehdä oman taloussäännön (yhteisiä sääntöjä täydentämään), asia kuuluisi valtuustolle.
Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana olen kapitulin läsnäolo- ja puheoikeutettu jäsen. Olin ulkomaanmatkan takia ennalta ilmoittanut esteestä osallistua 12.6. kokoukseen. Kyseiseen kokoukseen osallistui sijastani varajäsenenä valtuuston varapuheenjohtaja Wiking Vuori. Sain kuitenkin esityslistan sähköpostiini pe 7.6., jolloin havaitsin listalle ilmestyneen, kyseenalaiselta näyttävän palkankorotushankkeen.
Kirjoitin 10.6. asiasta kirjeen kahdelle kapitulin jäsenelle, tuomiorovasti Marja Heltelälle ja pappisasessori Hannu Pöntiselle. Vetosin, että he puuttuisivat tähän kyseenalaiseen prosessiin ja esittäisivät sen kumoamista tai vähintään palauttamista parempaan valmisteluun. Pyysin heitä kiinnittämään kokouksessa kriittistä huomiota etenkin kolmeen suurimpaan palkankorotukseen. Pöytäkirjanotteista näen, että en pystynyt vaikuttamaan asiaan: suuret palkankorotukset menivät läpi sellaisinaan, vaikka joitakin perusteluja oli hieman muunnettu esittelyyn nähden.
Kirkon hallintorakenteet mahdollistavat tämäntyyppisen menettelyn. Kapitulien toimintaan on vaikea ulkopuolelta puuttua. Koska esimerkiksi kirkkohallitus tai kirkon työmarkkinalaitos ei voi valvoa eikä puuttua kapitulien päätöksentekoon ja rahankäyttöön, kapitulien oma vastuullisuus kaikessa toiminnassaan korostuu. Olisi tärkeää – kuten kirkolliskokouksen talousvaliokunnan puheenjohtajakin korostaa – että kapitulien kaikki toiminta ja rahankäyttö olisi avointa ja julkisen läpivalaisun kestävää. Näin ei nyt Helsingissä ole.
Ja vielä kerran vastaus kysymykseen, miksi ylipäätään puutun kirkon rahankäyttöön: kyseessä ovat kirkon jäseniltä kirkollisveroina kerätyt rahat. Niiden asianmukaisen käytön valvonta ja väärään menettelyyn puuttuminen kuuluvat luottamushenkilöiden tavanomaisiin tehtäviin.
Vantaalla 24.6.2019
Johanna Korhonen, Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, kirkolliskokousedustaja
Kiitos seikka peräisestä asia selostuksesta Johanna Korhonen.
Julkisen alan palkkojen rakennetta tuntemattomille huomioksi, että julkisella tehtäväkohtaiset palkat perustuvat yleensä tehtävän vaativuuden arviointijärjestelmään. Tehtävän vaativuutta arvioidaan sille laaditun tehtävänkuvauksen perusteella muihin vastaavan tyyppisiin tehtäviin. Jos kahdessa eri vakanssissa tehtävän ja niiden vaativuus ovat samat, myös tehtävän vaativuuden perusteella määriteltävän osan palkata tulisi olla sama. Samalla virkanimikkeellä taikka virkarakenteessa samalla tasolla olevien tehtävien palkkauksen ei kuitenkaan tule olla sama, jos tehtävien vaativuutta ei ole arvioitu samaksi. Henkilövaihdos samassa tehtävässä ei lähtökohtaisesti muuta tehtävän vaativuutta, mutta henkilövaihdoksiin liittyvät tehtäväjärjestelyt voivat sitä muuttaa.
Julkisella alalla palkat eivät kuitenkaan määräydy kokonaisuudessaan tehtävän vaativuuden arvion perusteella, vaan tehtäväkohtaisesti määräytyvän osan lisäksi henkilölle voidaan maksaa palkkaa mm. työkokemuksen laajuuden, henkilökohtaisen osaamisen ja työsuorituksen arvioinnin perusteella.
Nyt siis Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on arvioinut kahden jäsenensä tehtävien muuttuneen aikaisempaa arviota vaativammaksi. Johanna Korhonen kertoo arvioinnin perusteeksi: ” tehtävänkuvat ovat muuttuneet vastaamaan huomattavan isoissa muutoksissa toimivien seurakuntien ja erilaisten haasteiden kanssa työskentelevien kirkkoherrojen tukemisen, ohjaamisen ja valvonnan tarpeita” , lause vaikuttaa sekavalta. Onko siis ko. viranhaltioiden tehtävien vaativuutta arvioitu kirkkoherrojen tehtävien vaativuuteen vai onko ko. tehtävät muuttuneet vaativimmiksi kirkkoherrojen tukemisen, ohjaamisen ja valvonnan muututtua vaativammaksi.
Kuten Johanna Korhonen toteaa, tuomiokapitulin rahankäytön valvonta kuuluu hiippakuntavaltuustolle. Samoin hiippakuntavaltuusto perustaa ja lakkauttaa tuomiokapitulin virat. Näin ollen oikea paikka asian jatkoruotimiselle on Helsingin hiippakuntavaltuuston kokous, jonka puheenjohtajana Johanna Korhonen toimii.
Kirkko on yksi elinkeinojärjestelmä muiden joukossa. Ahneus on samassa syntiluettelossa mm. homouden kanssa…
Kiitos Johanna!
Tälläistä asioihin perehtymistä tarvittaisiin kirkossa todella paljon lisää! Tällä olisi todella tervehdyttävä vaikutus!
Kylmäävää ajatella, että ilman sinua sekä näihin että moniin muihinkin ongelmallisiin menettelyihin ei varmaan kukaan muu kiinnittäisi mitään huomiota.
Tälläistä jälkeä syntyy koska kirkon ”omavalvonta” ei toimi ja koska myös demokratia on heikkoa. Kirkossa ei ole juurikaan ”vallan vahtikoiria”, muun muassa sen takia, että kirkolliset auktoriteetit ja johtajat korostavat jatkuvasti ykseyden, riitelemättömyyden, luottamuksen jne merkitystä. Siellä missä korostetaan hyvin voimakkaasti sitä, että johtavien virkamiesten ja teologisten auktoriteettien vilpittömyyteen ja tekemisiin tulee luottaa ja että ykseyttä ja hyvää ilmapiiriä tulee vaalia on vaikea nostaa esiin epäkohtia. Tässä mielessä Suomen ev.lut.kirkko ei toki eroa monista muistakaan kirkoista ja uskonnollisista yhteisöistä.
Suuri kiitos vielä Johannalle!
Lähtökohtaisesti toiminta ja haasteet julkisuuskuvassa kuten työnvalvontakaitsennassa ja kirkkoherrojen avustamisessa ei pitäisi olla Helsingissä kummenpaa kuin Suomessa muissakaan Kapituleissa.
Näin kohtuullista on palkkoja korottaa jokaisessa Kapitulissa kun Helsingin päätös jää voimaan.
Jos sitten Helsingissä on erityisiä haasteita voisi ne tuoda julkisuuteen. Lehdistä en lukemalla ole huomannut mitään sellaista muuta mistä aiemminkin on puhuttu. Ovatko nämä niitä haasteita.
Sattuipa somasti, kun yksi työntekijä irtisanoutui niin ”säästyneet” palkkarahat jaetaan jäljelläoleville, ja sattui vielä niinkin somasti, että muutamien toimien vaativuusluokitukset kasvoivat samalla kertaa.
Ei voi muuta kuin ihmetellä Helsingin hiippakunnan törmäilyä. Eikö kapitulissa ole lakiasiantuntemusta, mitä tekee lakimiesasessori?
Siis piti sanomani: ”…Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin törmäilyä.”
Voihan tuon tietysti noinkin tulkita. Perustelulla lienee kuitenkin tarkoitettu sitä, että korotuksesta huolimatta voidaan pysyä budjetissa. Se on hyvä kirjata päätökseen, koska budjetin ylittäminen ei ole yleensä kovin suotavaa.
Itse aiheeseen liittyen on hyvin mahdollista, että Helsingin hiippakunnan dekaanin vaativuusryhmä on aivan perustellusti ylempi kuin jonkin pienemmän ja helpomman hiippakunnan.
Varmasti vaativuusryhmä voidaan huomata kuten on haluttu tehdä.
Prideasiaa uutisissa kommentoitiin seuraavasti: Huokuna sanoo, että päätös ”oli myönteinen vastaus Helsinki Priden kutsuun tulla mukaan niin sanottuna bisneskumppanina”.
Ilmeisen rehellisesti sanottu. Kun elinkeinon harjoittamisen spektsit ovat näin etusijalla hyvin lukee myös uutisen Piispa Häkkisen lausumasta.
Kakkien puolella tahdotaan olla ja samanaikaisesti kohdellaan Ihmisiä samanarvottomasti.
> mitä tekee lakimiesasessori?
Nostaa jatkossa entistä suurempaa kuukausipalkkaa. 🙂
Tapio: ”vaan piispa tekee seuran kaltaisekseen.”
Eikös tämä piispa ole se vanha televisiosta tuttu Kalle Vapaamäki, vai lieneekö sittenkin Kesä Steiner. Ovat niin kovasti samannäköiset, että on joskus vaikea erottaa.
Taitaa sittenkin olla Kalle Vapaamäki. Porvaritausta sopii ainakin edesottamuksiin.
Mielenkiintoinen havainto: Tapio Tuomaala kommentoi sanoen, että Helsingin tuomiokapitulissa ei seura tee kaltaisekseen, vaan kapituli käy piispan kaltaiseksi. Tämän kommentin näkyy sensuuri poistaneen.
Mitä pahaa siinä on, jos kapitulin jäsenet ottavat oppia piispastaan ja käyvät hänen kaltaisekseen? Eikö se lisää heidän moraalista pääomaansa, piispahan on esimerkkinä muille?
Jos Tapion naseva kommentti ei sopinut K24:n linjaan ja sensuuri on poistanut kommentin, olen todella pettynyt lehden linjaan. – Toki olen varautunut siihen, että tämäkin kommentti poistetaan, mutta ehkäpä sen joku ehtii lukemaan.
Pentille ja muille: blogin pitäjänä ja moderoijana ilmoitan, etten ole poistanut täältä mitään. Jos joku on poistanut, lienee sitten K24:n henkilökunnasta joku asialla.
En toki epäile, että olisit sen poistanut. En myöskään epäile, että Tapio Tuomaala olisi oman kommenttinsa poistanut – onko se edes mahdollista? Epäilykseni kohdistuu K24:n ylläpitäjään.
Tapion kommenttihan oli ihan asiallinen, eli että tuomiokapituli alkaa noudattaa esimiehensä piispan toimintatapoja.
Voisiko nyt K24:n puolesta joku ylläpitäjän oikeudet omaava keksiä selityksen asialle?
Tuomiokapitulilla on pitkät kynnet 🙂
Poistetussa kirjoituksessani luki: ”Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulissa seura ei tee kaltaisekseen, vaan piispa tekee seuran kaltaisekseen.
Mikäli muut kapitulit palkkatasa-arvon nimessä oikeutetusti vaativat samaa palkkaa samasta työstä, jota tehdään Helsingissä, niin seura laajenee Helsingistä koko maata koskevaksi. Laajasalolaisuus on uusi tulkinta Raamatusta, josta on poistettu mm. seuraavia kohteita:
”… ei ahneet… saa periä Jumalan valtakuntaa.”
”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri;”
Timouteukselle: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin… rahanahneita,”
Timoteukselle kirjoitetussa listassa on sellaisia syntejä, joita ei kirkossa pidetä synteinä, kuten ylpeys. Listalta puuttuvat kuitenkin miehimykset. Ehkä viimeisinä aikoina miehimykset ovat saaneet samat oikeudet kuin muutkin yhteiskunnan jäsenet, paitsi kirkossa, jossa toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Sorretut kyllä kelpaavat Helsingin tuomiokapitulin porukoiden palkanmaksajiksi. Siksi piispa miehimyksiä välillä vähän rasvailee, jotta kirkollinen raha-automaatti ei kitisisi.
Kaikki rakastavat uhria ja nyt tuomiokapituli ja piispa ovat kirkollisissa piireissä vainottuja uhreja . Siksi heillä on vapaat kädet muodostaa pieni sisäpiiri jossa asiat ratkotaan ”group mind”-hengessä. Group mind on sosiologinen termi . Sillä tarkoitetaan eliitti tai johtoryhmiä jotka luulevat että heillä on tieto- ja taitomonopooli ja siksi he ovat lopettaneet ottamaan huomioon yleistä mielipidettä . Yhtenä seurauksena on korruptio josta ylläoleva teksti on esimerkkinä.
Kun tuollainen eliittiryhmä alkaa elämään omaa elämäänsä niin se on ryhmäpatologinen ilmiö. Sitä on vaikea lyhyessä ajassa parantaa. Yleensä siitä pääsee eroon vain kun aktöörit vaihtuvat. Helsingissä he eivät tule vaihtumaan lähiaikoina ja saamme varmaankin tämän sorttisia raporteja lisää.
Piispan tähänastisessa käyttäytymisessä on piirteitä jotka viitaavat rajoista välittämättömään hallintotyyliin. Nyt hänellä on hänestä riippuvainen ryhmä ympärillään joka tulee suojelemaan häntä. He tulevat tietysti onnistumaankin siinä aikansa. Toivotaan että kaikki ei pääty todelliseen ja suureen skandaaliin.