Olkoon kaikilla vapaus tulla kirkkoon
– tai halutessaan kiertää se kaukaa!
Osallistuin tilaisuuteen, jonka aiheena oli pohtia vähemmistöuskontojen asemaa Nepalissa osana laajempaa Etelä-Aasian maiden verkostoa. Paikalle oli kutsuttu eri uskontojen edustajia, myös muutamia maan valtauskonnosta, hindulaisuudesta.
Ulkomaalaisia vieraita oli Kathmanduun saapunut Intiasta, Sri Lankasta, Pakistanista ja Pohjoismaista. Erityisesti Ruotsin ja Tanskan kirkot ovat aktiivisia verkostossa, jonka tavoitteena on ihmisoikeusperustaisesti vahvistaa kaikkien oikeutta oman uskonnon harjoittamiseen – ja myös sen vaihtamiseen tai siitä luopumiseen.
Luonnollisesti aihepiiri kiinnostaa myös Lähetysseuraa. Maassa itse asuvana liikun tässä kuitenkin hyvin herkällä alueella ja kaiken, mitä nyt kirjoitan, kirjoitan ”kieli keskellä suuta”. Silti kirjoitan, koska koen, että asia on tärkeä.
Nepal on perinteisesti moniuskontoinen maa, vaikka olikin perustuslaillinen hindu-kuningaskunta vuoden 2006 toukokuuhun asti. Hindulaisuus oli virallinen valtionuskonto ja kuningasta pidettiin hindu-jumala Vishnun inkarnaationa. Silti hindulaisuuden rinnalla maassa on vanhastaan ollut merkittävä buddhalainen vähemmistö ja lisäksi monilla heimoilla on omat perinteiset uskontonsa.
”Buddha was born in Nepal” on viesti, jota monet Nepalin buddhalaiset – ja myös turisteja houkuttelevat matkanjärjestäjät – ylpeänä esittelevät, vaikka tarkkaan ottaen se ei ole aivan totta. Nepalin valtiota ei nimittäin Siddhartha Gautaman syntymän aikoihin ollut vielä olemassa, hänen, josta myöhemmin tuli Buddha. Nykyisen Nepalin alueella Buddhan syntymäkaupunki, Lumbini, toki sijaitsee.
Muslimit ja kristityt on hindulaisessa kastihierarkiassa perinteisesti sijoitettu ”saastaisten” kastien joukkoon, sen rajan alapuolelle, jota edustavien kastien kanssa ylempikastiset eivät voi käyttää samaa vettä. Pieni muslimivähemmistö muodostui Nepaliin muista Etelä-Aasian maista 1400-luvulta lähtien muuttaneiden muslimien jälkeläisistä. Toisin kuin kristityt, heidät on vanhastaan hyväksytty osaksi maan omaa väestöä. Ehkä juuri siksi, että he tulivat naapurimaista – ensimmäiset kristityt puolestaan olivat Euroopasta 1700-luvun alkupuolella tulleita kapusiinimunkkeja, siis selvästi ulkomaalaisia.
Harvalukuiset kristityt karkotettiin maasta 1770-luvun alussa kuningas Prithvi Narayan Shah’n yhdistettyä Himalajan vuoristossa sijainneet kymmenet pienet ruhtinaskunnat suunnilleen nykyisen kokoiseksi Nepalin kuningaskunnaksi. Vasta 1950-luvulla kristityt pääsivät laillisesti palaamaan lähes 200 vuotta suljettuna pysyneeseen maahan.
Tämän päivän uskontokirjoa ovat edellä mainittujen suurten maailmanuskontojen rinnalla mm. jainilaiset, sikhit, kiratit, bahait sekä monet muut pienemmät ryhmät, joukossa myös kristillispohjaiset harhaopit, joita levitetään aktiivisesti ja jotka maan tiedotusvälineissä niputetaan kaikki yhteen kristittyjen kanssa. Näiden rinnalla Nepalissa – kuten varmaan kaikkialla maailmassa – on kasvava joukko uskonnottomia.
Juuri tämä viimeksi mainittu ryhmä oli se, joka tilaisuudesta jäi vahvimmin mieleeni, ehkä ennen muuta siksi, että heitä en ollut aikaisemmissa, eri uskontoja edustavien välisissä keskusteluissa täällä koskaan aiemmin tavannut.
Aivan erityisesti mieleeni jäi pyörimään erään uskonnottomaksi itsensä esitelleen naisen puheenvuoro: ”Kristityille ystävilleni haluaisin esittää yhden kysymyksen: miksi te tulette niin usein kyselemään minulta, mihin uskon päätyväni tämän elämän jälkeen? Miksi yritätte niin kovasti vakuutella, että juuri kristinusko on oikea? En näe samaa piirrettä muissa uskonnoissa. Älkää olko minusta huolissani. Näen kyllä, että kristinusko on vaikuttanut monia hyviä asioita maailmassa, ehkä enemmän kuin mitkään muut uskomukset. Antakaa tekojen puhua puolestaan. Mutta jättäkää minut rauhaan.”
Olen tavannut tässä maassa varmasti satoja kristittyjä, jotka ovat valtavan kiitollisia siitä, että heille on ”ihan vanhanaikaisesti” julistettu evankeliumia. Mutta kaupungistumisen, maallistumisen ja humanistisen ajattelun vahvistumisen myötä ympärillämme on kasvava joukko niitä, jotka kiusaantuvat kokiessaan, että heille ”tyrkytetään” jotain, mitä he eivät ole itse pyytäneet. Siinäkin suhteessa maailma on pienentynyt.
Monet uskonnottomilta kuulemamme puheenvuorot olisivat aivan yhtä hyvin voineet tulla samoin ajattelevien suomalaisten suusta, paitsi että kieli ei ollut suomi vaan nepali. He eivät halua valmiita vastauksia kysymyksiin, joita eivät ole esittäneet.
Miten siis elää elävän Jumalan todistajana aikamme monikulttuurisissa ja-uskontoisissa ympäristöissä, olipa se sitten Nepalissa, Suomessa tai missä tahansa muualla? Miten osaisimme tässä ajassa olla viisaasti ja toisia kunnioittaen ”kaikille kaikkea” (vrt. Paavali 1 Kor 9:19-22)? Mihin Jumala meitä tänään kutsuu?
Eikö – vaikka paastonaika tällä erää onkin ohi – siihen profeetta Jesajan kauan siten julistamaan paastoon: ”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.” (Jes 58:6-7)?
Rima nousi kyllä korkealle. Mutta, Jumalan avulla, sitä tavoittelemaan meidät on kutsuttu.
Teksi ja kuva: Elina Lind, alueellinen kirkollisen työn koordinaattori Nepalissa
Hyvä ja tärkeä blogi.
Vapauteen kuuluu, että ihmisellä on myös mahdollisuus luopua tai vaihtaa uskoaan tai uskontoaan.
Oikeus tähän tulisi turvata kaikille ihmisille maasta ja kulttuurista riippumatta. YK:n ihmisoikeuksien julistus viittaa myös tähän.
Kiitos. Näitä ulkomaan kuulumisia on aina mielenkiintoista lukea. Oikea suola maistuu aina…
”Aivan erityisesti mieleeni jäi pyörimään erään uskonnottomaksi itsensä esitelleen naisen puheenvuoro: ”Kristityille ystävilleni haluaisin esittää yhden kysymyksen: miksi te tulette niin usein kyselemään minulta, mihin uskon päätyväni tämän elämän jälkeen? Miksi yritätte niin kovasti vakuutella, että juuri kristinusko on oikea? En näe samaa piirrettä muissa uskonnoissa. Älkää olko minusta huolissani. Näen kyllä, että kristinusko on vaikuttanut monia hyviä asioita maailmassa, ehkä enemmän kuin mitkään muut uskomukset. Antakaa tekojen puhua puolestaan. Mutta jättäkää minut rauhaan.””
Viisaasti sanottu ja osuu naulan kantaan.
Helluntailaisissa on ihmisiä, jotka tunkeutuvat jopa kuolivuoteille tuputtamaan lahkonsa Jeesusta ja aiheuttavat mielipahaa ja suuttumusta. Se on vastenmielistä, minkä totean entisenä helluntailaisena.
Ongelma johtuu paljolti siitä, että katolisen kirkon pelastusoppi on vienyt kristikunnalta ymmärryksen Raamatun pelastusopista, joka lävistää Mooseksen kirjat ja päättyy Ilmestyskoirjaan.
Pietari kieltää tuputtamisen. Jos joku kysyy, niin vastaa pelolla ja sävyisyydellä. Missä on pelko ja sävyisyys kristillisiltä lahkoilta? On ylimielisyys ja päälle käyminen kysymyksineen ”missä vietät ikuisuutesi” jne.
”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen,”
Kristilliset pelastusopit eivät pysty kumoamaan Jeesuksen sanoja, mutta sen sijaan, että ne sovittaisivat pelastusoppinsa Jeesuksen sanoihin, ne mitätöivät Jeesuksen lupauksen. Kun lainasin blogistin kirjoituksesta uskonnotoman naisen sanoja, niin en hänen osastaan ylösnousemuksessa olisi huolissani. Hänellä oli tärkeä sanoma, jonka pitäisi pysähdyttää miettimään, missä on ongelma.
Pietarilla oli erilainen pelastusoppi kuin nykykristityillä. Jos hänellä olisi ollut sama, niin hän olisi yllyttänyt tuputtamaan, samoin Paavali vesikastamaan. Hyvä on hyvää ja paha pahaa ja sen mukaan jokainen saa palkkansa tai kuulee tuomionsa.
Tapio on tavallaan oikeilla jäljillä. On eri asia pyrkiä käännyttämään ihmisiä omaan porukkaansa kuin, että vain pitää esillä Raamatun Sanaa. On eri asia saattaa janoisia ihmisiä totuuden Lähteelle, kuin yrittää juottaa ihmistä, jonka maha on täynnä, eikä halua juoda.
Janoista taas ei tarvitse edes saattaa lähteelle, hän kyllä löytää Lähteelle, koska jano ja kuoleman pelko ajaa etsimään. Mutta myös sairaat ja rammat tarvitsevat Leipää ja juodakseen, heitä pitää ruokkia ja juottaa, koska eivät itse pääse Lähteelle.
Ihmisen ylpeys on myös surullista katsottavaa. Sellaisia ihmisiä on paljon, jotka kuolevat nälkään ja janoon ruokapöydässä, koska ruoka ja juoma ei kelpaa, he haluavat jotain mitä ei ole tarjolla ja menehtyvät halunsa mukana.
Maailmassa on paljon niitä porukoita jotka sanovat: ”Tulkaa tänne, meillä on Kristus”
Mutta he tahtovat vain eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväkseen.
”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!”
”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!”
Helvetin lapset sanonta liittynee Jeremian kirjaan, jossa kerrotaan, miten israelilaiset polttivat lapsiaan epäjumalille. Helvetti on käännös Gehennasta, paikasta, joka sijaitsee Ben-Hinnomin laaksossa. Kyse ei ole siis tuonpuoleisesta paikasta.
Jer. 7:31 Ja he ovat rakentaneet Toofet-uhrikukkulat Ben-Hinnomin laaksoon, polttaakseen tulessa poikiansa ja tyttäriänsä, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole minun mieleeni tullut.
19:2-6 Lähde sitten Ben-Hinnomin laaksoon, joka on Sirpaleportin edustalla, ja julista siellä sanat, jotka minä sinulle puhun.
Ja sano: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja Jerusalemin asukkaat: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä annan sellaisen onnettomuuden kohdata tätä paikkaa, että jokaisen korvat soivat, joka sen kuulee,
sentähden että he ovat hyljänneet minut ja muuttaneet vieraaksi tämän paikan, ovat polttaneet siinä uhreja muille jumalille, joita he eivät tunteneet, eivät he eivätkä heidän isänsä eivätkä Juudan kuninkaat, ja täyttäneet tämän paikan viattomain verellä,
ovat rakentaneet uhrikukkuloita Baalille ja polttaneet tulessa lapsiansa polttouhreiksi Baalille, mitä minä en ole käskenyt enkä puhunut ja mikä ei ole minun mieleeni tullut.
Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin tätä paikkaa ei enää sanota Toofetiksi eikä Ben-Hinnomin laaksoksi, vaan ’Murhalaaksoksi’.
Gehennan lapset olivat epäjumalien palvelijoita.
Muistin virkistämiseksi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gehenna
https://en.wikipedia.org/wiki/Gehenna