Ylösnoussut Jeesus antoi opetuslapsilleen ja samalla koko kristilliselle kirkolle yhden tehtävän. Tehtävänanto oli yksinkertainen mutta sen käytännön toteutus haastava. Opetuslapset ymmärsivät tehtävän tärkeyden ja olivat valmiit toteuttamaan sitä henkensä uhalla. Eivät auktoriteettien ankarat kiellot, vallanpitäjien ruoskat ja kahleet eivätkä edes teloituspuut ja –roviot lannistaneet heitä. Evankeliumi Jeesuksesta koko maailman Vapahtajana piti julistaa kaikille luoduille. Kaikki kansat oli tehtävä Jeesuksen opetuslapsiksi. Evankeliumi tavoitti kansoja ja yksittäisiä ihmisiä. Pakanuudesta käännyttiin elävän Jumalan puoleen ja kulttuuritkin muuttuivat.
Tehtävänanto on edelleen muuttumattomana voimassa, ja sen käytännön toteuttaminen on edelleen haastavaa. Nyt tilanne on kuitenkin eräässä suhteessa toisenlainen kuin kirkon alkuaikoina. Silloin työtä vastustavat voimat olivat kirkon ulkopuolella, nyt niitä on myös kirkon sisällä. Äänekkäät kirkolliset tahot nimittävät Jeesuksen tehtävänannon mukaista toimintaa kulttuuri-imperialismiksi ja rasistiseksi valta-ajatteluksi, jonka rahoitus pitäisi kokonaan lopettaa. Evankeliumin sijasta naapuriin muuttavalle islaminuskoiselle pitäisi tarjota vain pullaa. Kun kirkkohallitus rohkaisee seurakuntia tukemaan kaikkia kirkon lähetysjärjestöjä – niitäkin, joiden toiminnassa perinteinen tapa tehdä lähetystyötä on keskeisimmällä sijalla – syytetään kirkkohallitusta riidansiemenien kylvämisestä. Tulee mieleen Jeesuksen vertaus siitä, miten jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu. Voi meidän kirkollista valtakuntaamme!
Lähetystyö kuitenkin jatkuu Jeesuksen käskyn mukaisena hänen tulemiseensa asti. Sitä eivät kiukkuiset työn kritisoijat voi tukahduttaa. Työn kanavat voivat muuttua, mutta työ jatkuu. Siihen työhön meidät kaikki haastetaan mukaan.
Viittasin sivumennen reformaation hengelliseen sisältöön, eikä siinä liene mitään uutta. Kirkas opetus vanhurskauttamisopista on edelleenkin aarre niille, jotka painivat oman heikkoutensa kanssa.
Totta se on, tämä asia oli kirkossa kadoksissa.
Mitään tolkkua en näe siinä, että hengellinen asia käännetään maalliseksi, vieläpä vuosisadat ja irralliset tapahtumat yhdeksi sekamelskaksi mylläten..
Tämän uuden historianmetodin mukaan voidaan myös aivan hyvin Rosa Sanders Alabaman Little Rockista tehdä syylliseksi Martin Luther Kingin murhaan, Los Angelesin rotumellakoihin ja Liittovaltion viraston räjäyttämiseen Oklahomassa.
Mitä tämä musta Rosa teki?
Hän kieltäytyi siirtymästä bussissa neekereille varattuun takaosaan, ja tämä asia johti kansalaisuustaisteluun ja lainsäädännön muuttamiseen. Reformeja vastustettiin väkivaltaisesti, kuten tiedämme.
Arvioida Lutherin teologista pätevyyttä tai motiiveja, jonkun maallisen kirjeen perusteella, on mielestäni tapeeton yritys. Meillähän on täällä jo ollut kirjoittaja, joka on kokonaan erikoistunut siihen.
Lutherin kuolinvuonna 1546 alkoi Schmalkaldenin sota. Se oli kokonaan keisari Kaarle V:n ja katolisten ruhtinaiden intressi. Kolmikymmenvuotinen sota on jatkoa siihen. Siinä pyrittiin keisarin ja katolisen uskon valtapiirin levittämiseen ja kitkemään pois evankelinen usko.
Ei näin olisi tarvinnut käydä, jos Lutheria ja reformaattoreita olisi kuunneltu. Nämähän pyrkivät koko ajan saamaan koolle kirkolliskokouksen ja uskontokeskustelun koskemaan koko kirkkoa, yhtenäistä kirkkoa.
Luther kirjoitti juutalaisista myös hyvin kauniin ja myötätuntoisen kirjasen. Sitä ei ole juurikaan muistettu.
Kaikki me olemme ihmisiä oman luonteemme ja temperamenttimme kanssa. Luther pettyi viimeisinä vuosinaan pahasti Saksan hengelliseen kehitykseen ja vastustajien venkoiluun. Se voi olla mahdollista kenelle tahansa meistä. Emme kuitenkaan haluaisi, että meidän elämäämme arvioidaan vasta
kalkkiviivoilla parin kirjeen perusteella
Nämä maalliset asiat eivät tee tyhjäksi sitä, että reformaatio oli tarpeellinen, kuten hänen entinen esimiehensä, Salzburgiin luostarin prioriksi siirtynyt Staupitz kirjoittaa:
”Kiitos veli Martti, että olet johtanut meidät sikojen kaukalosta puhtaan sanan ääreen”.
Historiasta kiinnostuneen kannattaa lukea
Junghans: Die Reformation in Augenzeugenberichten. DTV 1973
Wetterberg: Axel Oxenstierna. Makten och klokskapen. Atlantis 2013
Jessen: Der Dreissigjährige Krieg in Augenzeugenberichten. DTV 1971
Hyvät Ystävät!
Lukekaapa Juha Heinilän vastaus keskustelupuheenvuorooni. Hän väittää minun vääristelevän Lutherin tekstiä, mikä ei ole totta. Juha väittää minun jopa häpäisevän Lutheria, vaikka olen ainoastaan lainannut Lutheria, mitään muuttamatta, lisäämättä tai pois ottamatta. Mistä JH tämän tietää? Kaiken kukkuraksi Heinilä kertoo hengellisestä tilastani ja sanoo minun asettuvan esivallan vastustajien ja murhaajien rinnalle.
Mistä tällainen raivopäinen ja mihinkään perustumaton hyökkäys? Aikaisemmin Heinilä kirjoitti: ”Heikki, teikäläisiä ei paljoa kirkossa ja ehtoollisella näe.” Kysyin häneltä useaan kertaan, mistä hän sen tietää ja keitä ovat ”teikäläiset”? Vastausta ei ole tullut.
Minä en tunne Juha Heinilää eikä hän minua. Siksi kysyn – en ylläpidolta vaan keskustelukumppaneilta – mistä Heinilä saa tuomiovaltansa, niin että hän voi istuimeltaab käsin arvioida hengellistä tilaani?
Heikki Palmu. Minulla on itsellä Lutherin teksti, josta osittain lainaamasi pätkä oli. Martti Luther: Talonpoikien murha- ja ryöstöjoukkoja vastaan. – Valitut teokset 3, Suom. Mauri E. Lehtonen. WSOY. Porvoo 1959. (Wider die räuberischen und mörderischen Rotten der Bauern. 1525. WA 18,357-361.)
Jätit lainauksen keskeltä pois keskeisen osan: ”samalla lailla kuin tulen riistäytyessä valloilleen: paras on se, joka voi ensimmäisenä tulen sammuttaa. Sillä kapina ei ole tavallista murhaa; vaan suuren tulen lailla, joka sytyttää ja autioittaa maan, se jättää jälkeensä maan, joka on täynnä murhaa, verenvuodatusta ja leskiä ja orpoja, hävittäen kaiken, niin kuin vain mitä suurin onnettomuus hävittää”.
Lisäksi tästä teoksesta olisi voinut paljon enemmän lainata. Monella muullakin on tämä Lutherin teos. Josta jokainen itse voi tarkistaa kuka valehtelee.
Eikö tuo Luther-teema – joka ei edes kuulunut aiheeseen – ollut tiedollisesti vähän torso.
Eihän tuo yksi fragmentti
millään veny niiden väitteiden todisteeksi, mitä päätit esittää.
Kun tekstistä on välistä osa jätetty pois, eikö se ole selvästi
totuuden muuntamista, Heikki Palmu?
Juha Heinilä ja varmaan moni lukijakin odottaa, että luterilaisen kirkon pappi kirjoittaisi asiallisesti Lutherista ja reformaaatiosta.
Silloin Rosa Luxemburgin ja Karl Liebknechtin aikoina Saksan SDP julkaisi pamfletteja Lutherista ja talonpoikaissodasta. Minullakin on yksi suomalaisten aateveljien silloin toimittama käännös. Asiasta voi polemisoida loputtomiin.
Pitäisi muistaa 1 historiantutkimuksen tärkeä periaate: Kutakin tapahtumaa tulee arvioida sen ajan arvoista ja olosuhteista katsoen. Ruhtinasvallan Eurooppa oli kokonaan toinen kuin kansanvallan Eurooppa. Niin myös kannanotot, rangaistukset ja virheet.
Olet ilmeisesti itse jo unohtanut, miten pari kuukautta sitten ryntäsit pihtipielet kaulassa Juha Heinilän blogiin ja käytännössä haukuit sen pystyyn.
Sopua ja rauhaa auttaisi varmaan, jos sinulla olisi teologiasta jotain todellista tarjottavana.
JORMA,
olisiko pitänyt lainata koko kirja? Minä en poistanut enkä lisännyt mitään sitaattiin, joka oli käytössäni.
Eikö Luther kuulu asiaan, kun uskosta keskustellaan?
Eikö Lutherin kehotus tappaa talonpoikia ja juutalaisiA ole kehotus tappaa talonpoikia ja juutalaisia, oli aika mikä tahansa? Eikö ole hiukan vaarallinen huomautuksesi historiallisten tekstien lukutavasta? Osaksi se on totta, osaksi ei.Vai pitäisikö sinusta kaikki Raamatun ohjeet sovittaa aikahistorialliseen kehykseen?
Siinä olet oikeassa, että Juha Heinilän ylemmyydentuntoinen asiantuntijan korokkeelle nouseminen on ärsyttänyt minua ennenkin. Saanko sanoa, ev.lut. pappina tämän. Kerropa sinä, voit kysyä Juhaltakin arviota.
Hyvä Heikki, minä tein viittauksen uskonpuhdistukseen, en Lutherin persoonaan.
Puhuin siis vain opista.
Kirjailijallekin on hyödyksi hyväksyä historiantutkimuksen yleiset metodit, ei se vaarallista ole kenellekään. Emme me yhden kirjeen avulla voi arvioida kenenkään ihmisen elämää.
Luther M: Dass Jesus Christus ein geborener Jude sei. 1523.
”Jos heitä haluaa auttaa, niin täytyy harjoittaa kristilisen rakkauden lakia heitä kohtaan, ottaa heidät ystävällisesti vastaan….”
Hyvä Heikki,
luin eilen nuo kommenttinne ja tarkistin asian. Et sinä mitään vääristellyt, mutta tämä kesk.kumppani on todella käsittämätön puheissaan. Olen lukenut nuo muutkin mainitsemasi kommentit ja ihmetellyt, että millä hybriksellä se tämä herra ajelee. Ja suoraan sanottuna en ymmärrä, miksi hänen bloginsa on täällä, onko se firman kuriositeetti. Tosi ikävää. Varsinkin niitä ajatellen, jotka eivät ole perillä kyseisistä seikoista.
Uskon, että tämä kommenttini poistetaan, kun siitä valitus etenee ylläpitoon.
JUHA HEINILÄ
Nyt jo vihjailet, että valehtelen. Millä ihmeen perusteella? En ole sanallakaan epäillyt lähteesi aitoutta. Kuten kerroin, oma lainaukseni oli Googlesta, sanatarkasti, mitään poistamatta tai lisäämättä.
Tämä sai sinut asettamaan minut murhamiesten rinnalle. Minä en kutsu sinua valehtelijaksi, mutta kerro nyt lopultakin, mistä tiedät että minua ja meikäläisiä ei ehtoollisella näy? Vai onko sinulla joku jumalallinen näky asiasta? Mikä saa sinut asettumaan toisten yläpuolelle ja sieltä pudottelemaan vihjailuja ja tuomioita. Ehtoolliskäyntejäni vähätellessä annoit ymmärtää, että SINÄ olet vanhurskas ja minä luoplo. Tässä käytössäkö Raamattu sinulla on? Ja ylemmyydessäsi päätät, kenen kysymyksiin omista loukkaavista puheistasi vastaat ja kenelle et. Paljon siunausta sinulle kasvavan pyhittymisen tiellä!
”Luther”-lainauksen keskeltä puuttui merkittävä osa. Lainaus oli harhaanjohtava.
”Luther”-lainaus! Eikö se ollutkaan Lutherilta? Tämä oli nyt uusi tieto, onko minua harhaanjohdettu?
Sinun arviosi minun ehtoollikäynneistä oli kai kuitenkin aito? Ja onko niin, että vaikka polvillani rukoilisin, et kerro, mistä olet tuon tietosi minusta ja meikäläisistä saanut. No, siinäpä seisot, etkä kai sitten muuta voi.
Heikki,
koko blogi siirtyi jo arkiston puolelle kummallisesti.
Lutherin lainauksesta puuttuva ’merkittävä osa’ maalailee kapinaa metsäpalon kaltaiseksi tuhoksi, joka pitää sammuttaa alkuunsa. Onko se riittävä peruste poiketa kymmenen käskyn kiellosta tappaa? Yhtä hyvin on kysymys Lutherin rehevästä kielikuvasta kuin oikeasta tilanteen arvioinnista. Heikki Palmun lainaaman tekstin sisältöä ei puuttuva katkelma muuta mihinkään.
Taitaa poikia vain harmittaa; luterilaisesta pyhimyksestä kun ei saisi mitään kielteistä lausua – eikä yhden yksityiskirjeen avulla mitään päätellä tai perustella. Niinpä tuttu väärin sammutettu -lause muokkautuu väärin lainatuksi.
Heikin argumentti oli torso, eikä se kerro Lutherista neuvottelijana yhtään mitään, vielä vähemmän hänen teologiastaan ja elämäntyöstään.
Samaa luokkaa on arvioida Kekkosta Etsivän keskuspoliisin kuulustelijana tai Talvisodan sisäministerinä 10.3.1940
Talonpoikaissota
Tavallaan palon kaltaisesta ilmiöstä olikin kysymys nykyistä Sveitsiä myöten. Sota kompromettoi evankelisille suopeiden ruhtinaiden asian, koska evankeliset saarnaajat olivat puhuneet vapaudesta, tosin hengellisestä eikä maallisesta.
Schmalkaldenin sodassa 20 vuotta myöh. näistä osa menettikin sitten valtansa ja alueet annettiin muiden hallintaan.
Keisari oli se, joka saattoi tämän määrätä.Tilanne oli vähän sama kuin Euroopassa 1940-luvulla.
Kolmikymmenvuotinen sota alkoi Böömin kriisin ohella siitä, että suurempia evank. ruhtinaista pantiin viralta ja tilalle tuotiin katolinen. Näin kävi Pfalzissa ja myös Pohjois-Saksassa.
Torsojahan meidän kaikkien argumentit ovat! Tämä on sentään vain keskustelua netissä eikä mikään tohtorinväitöstilaisuus.
Olisi tuokin kannattanut pitää omana tietonaan, Pentti!.
Loogista argumentointia edellytetään muuallakin kuin
yliopistossa.
Torson voisi kai kääntää tässä yhteydessä tyngäksi. Onhan loogisen perustelun tynkäkin usein looginen. Pitäisikö Lutherin yhtä lausetta arvioidessaan kirjoittaa kokonaisesitys hänen elämästään ja toiminnastaan? Ei nyt sentään!
>>>Martti Lutherin suhtautumisesta vastustajiinsa, olivatpa he kapinallisia, juutalaisia tai muita löytää helposti alkuperäistekstiä googlaamalla. Tässä nyt vain pieni näyte Lutherin väittelytaidosta:>>>
Heikki Palmu
Heikki, sinun tekstisi EI valitettavasti kerro yhtään mitään Lutherin väittelytaidoista.
Sitähän yksityinen kirje ei koskaan tee.
Väittelytaitoa tulee arvioida väittelytilainteesta saatujen hyvin dokumenttien avula, jotka eivät taida oikein tukea sinun arvioitasi, vaikka tukea saitkin.
Näistä kaikista on silminnäkijöiden kertomuksia.
26.4 1518 Heidelbergin disputaatio, jossa Luther sai puollelleen ennen muuta nuoret teologit
4.7.7.1619 Leipzigin väittely
18.4. 1521 Ẃorms
30.9. 1529 Marburgin uskontokeskustelu
”Kerro nyt lopultakin, mistä tiedät että minua ja meikäläisiä ei ehtoollisella näy?” Sivusta kommentoisin, että tämä väite lienee tyypillinen ennakkoluulo. Sellaiseen kuuluu, että omataan varmoja mielipiteitä ihmisryhmistä, joita ei kenties edes ole olemassa.