Ylösnoussut Jeesus antoi opetuslapsilleen ja samalla koko kristilliselle kirkolle yhden tehtävän. Tehtävänanto oli yksinkertainen mutta sen käytännön toteutus haastava. Opetuslapset ymmärsivät tehtävän tärkeyden ja olivat valmiit toteuttamaan sitä henkensä uhalla. Eivät auktoriteettien ankarat kiellot, vallanpitäjien ruoskat ja kahleet eivätkä edes teloituspuut ja –roviot lannistaneet heitä. Evankeliumi Jeesuksesta koko maailman Vapahtajana piti julistaa kaikille luoduille. Kaikki kansat oli tehtävä Jeesuksen opetuslapsiksi. Evankeliumi tavoitti kansoja ja yksittäisiä ihmisiä. Pakanuudesta käännyttiin elävän Jumalan puoleen ja kulttuuritkin muuttuivat.
Tehtävänanto on edelleen muuttumattomana voimassa, ja sen käytännön toteuttaminen on edelleen haastavaa. Nyt tilanne on kuitenkin eräässä suhteessa toisenlainen kuin kirkon alkuaikoina. Silloin työtä vastustavat voimat olivat kirkon ulkopuolella, nyt niitä on myös kirkon sisällä. Äänekkäät kirkolliset tahot nimittävät Jeesuksen tehtävänannon mukaista toimintaa kulttuuri-imperialismiksi ja rasistiseksi valta-ajatteluksi, jonka rahoitus pitäisi kokonaan lopettaa. Evankeliumin sijasta naapuriin muuttavalle islaminuskoiselle pitäisi tarjota vain pullaa. Kun kirkkohallitus rohkaisee seurakuntia tukemaan kaikkia kirkon lähetysjärjestöjä – niitäkin, joiden toiminnassa perinteinen tapa tehdä lähetystyötä on keskeisimmällä sijalla – syytetään kirkkohallitusta riidansiemenien kylvämisestä. Tulee mieleen Jeesuksen vertaus siitä, miten jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu. Voi meidän kirkollista valtakuntaamme!
Lähetystyö kuitenkin jatkuu Jeesuksen käskyn mukaisena hänen tulemiseensa asti. Sitä eivät kiukkuiset työn kritisoijat voi tukahduttaa. Työn kanavat voivat muuttua, mutta työ jatkuu. Siihen työhön meidät kaikki haastetaan mukaan.
Puhe irtojakeista on lähinnä sellainen taktinen kikka.
Pienoisevankeliumi mahtuu yhteen jakeeseen.
Roomalaiskirjeen 8. luku keskittyy siihen, mitä usko on ja mitä se ei ole.
Sen vuoksi on aivan jees lainata paria jaetta, koska ne sisältävät tuon sanoman ytimen.
Biblia sanoi asian näin
Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan vaan hengen jälkeen.
Vaikka tämä viimeinen lause on uudemmissa käännöksissä poistunut, ei se mutta asiaa, koska sama asia tulee esiin kirjettä edelleen luettaessa. Se on siis siellä.
Pelastus on vain niiden, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat. Selvästi sanotaan myös, että he ovat
Hengen johdatuksessa, eivät oman turmeltuneen luontonsa. Ei tämä Jorman keksimää ole.
Minusta ajatus siitä, että tässä heitellään irtojakeita, on aivan joutavaa puhetta. Asia on tekstissä eikä jakeiden lukumäärässä – ja toisaalta Paavalin opetuksen kokonaisuus on tämän yhden jakeen sisällä.
Sitten tulo Paavalin oma retorinen tunnustus syntisyydestään ja voimattomuudestaan tehdä hyvää koskee niitä, jotka ovat Jeesuksessa Kristusessa.
————-
Olen usein ihmetellyt, miksi tässä yhteydessä aina tulee esiin tuo sama moite erottelusta tms.
Minä en ainakaan ole erottanut ketään, vaan puhunut ihan yleisellä opillisella tasolla.
Toisaalta, ei se ole pahaksi kenelekään tutkia itseään ja koetella uskoaan.. onko kaikki ihan oikein ja kunnossa. Ymmärtääkseni sellaiseen meitä ihan neuvotaan.
Olen kokonaan unohtanut kiittää Ville Auvista erittäin hienosta blogialustuksesta.
Siunausta ja rauhaisaa joulua tahdon hänelle toivottaa.
Kiitos kärsivällisyydestä minunlaistani innokasta tekstinväsääjää kohtaan.
JORMA OJALA
kirjoitit:
”Pelastus on vain niiden, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat.” Matteuksen mukaan hän sanoo:
Ei jokainen, joka sanoo minulle ”Herra, Herra” pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.”
Sitä olen koko ajan sanonut, ja juuri siksi ottanut tuon Roomalaiskirjeen kohdan esille.
”Ei ole mitään kadotustuomiota niissä, jotka Jeesusksessa Kristuksessa ovat”, vai miten se menikään….. ::-)
Sehän oli alun perin vastaus sinun kommenttiisi.
On, muuten , ihan miettimisen arvoinen asia, mikä on taivaallisen Isämme tahto, ja mitä hänen tahtonsa tekemisestä tässä ajassa seuraa.
Miten ollaan Jeesuksessa Kristuksessa? Mieleen tulevat taas kirkkoa kuvaavat vertaukset viinipuun oksista ja ruumiinjäsenistä. Eiköhän seurakunnan aktiivinen jäsenyys ole olemista Jeesuksessa Kristuksessa? Oksan tulee tuottaa hedelmää ja jäsenen täyttää tehtävänsä. Siitä ei taida olla Raamatussa mitään, miten hedelmiä mitataan.
Taitaa olla aikamme ilmiö, että uskosta ei puhuta mitään, teoista ja moraalista sitäkin enemmän.
JORMA,
vastaatko sinä Martti Pentille?
Kirjoitat: ”Taitaa olla aikamme ilmiö, että uskosta ei puhuta mitään, teoista ja moraalisdta sitäkin enemmän.”
Eiko me koko ajan, alusta asti olla puhutta uskosta ja siitä, mitä usko on?
UT todistaa, ettyä usko ilman tekoja on kuollut,. Ja Jeesus sanoo, että puu tunnetaan hedelmistään. On mahdotonta ottaa vain toinen puoli, kun ne kuuluvat elimellisesti yhteen.
Martti Pentti:
”Siitä ei taida olla Raamatussa mitään, miten hedelmiä mitataan.”
Minun mielestän siitä on Raamatussa paljonkin. Ehkä kaikkein konkreettisimpana Jeesusksen sana: ”Kaikki, mitä olette tehneet tai jättäneet tekemättä vähimmille veljilleni, sen olette tehneegt tai jättäneet tekemättä minulle.”
Mielestäni tässä on selitelty jo ihan tarpeeksi.
On valitettava tosiasia, että liberaali julistus on pelkkää lakisaarnaa.
’Kaikki’ on todella se raamatullinen hyvän tekemisen mitta. Se ei tarkoita, että voisimme mitata toistemme töitä. Voimmeko arvioida itseämmekään? Aina jää jotain tekemättä. Usko on sitäkin, että uskaltaa kehnonakin olla mukana Kristuksen seurakunnassa ja toivoa saavansa siinä jotain hyvää aikaan.
Martti Pentti
Aamen.
Olen kirkkohistorian ohella kiinnostunut systemaattisen asioista, ja niihin tulee liiankin usein tartuttua.
Luterilaisen uskomme perustasioistakin syntyy nykyään väittely, aivan kuin oltaisiin kumoamassa geosentristä maailmakuvaa.
”Luterilaisen uskomme perustasioistakin syntyy nykyään väittely.” Eikö väittely kuulu luterilaisuuden luonteeseen? Teesien naulaamisesta kirkon oveen tämä kaikki aikoinaan alkoi.
Väittele ihan rauhassa, jos sen koet tärkeäksi. Tarkoitin sitä, että perusasIat pitäisi sentään tuntea.
Siihen nähden, että niin kovasti korostetaan uskon vaikuttamaa rakkautta ja hedelmää pelastetussa syntisessä, se näkyy varsin vähän konservatiivin kiukkuisissa ja muita keskustelijoita vähättelevässä tyylissä. Ilmeisesti sitä hyvää mitä tahtoo, ei todellakaan pysty tekemään.
Mikä on uskomme perusta? Taas tekisi mieli vaihtaa kysymyssanaa: Kuka on uskomme perusta? Uskomme kaikkivaltiaaseen, oikeamieliseen ja armolliseen Jumalaan. Hän on Isän, Pojan ja Hengen kolminaisuus. Kristittyinä olemme Jumalan Pojan, Kristuksen seuraajia, jäseniä hänen seurakunnassaan. Tähän pyrin perustamaan kaikki uskoa koskevat kannanottoni. Jos kyseenalaistan näin joitakin luterilaisuuden erityiskorostuksia, en pidä sitä perusasioiden unohtamisena.
”Teesien naulaamisesta tämä kaikki alkoi”.
Tavallaan siitä ei alkanut mitään. Kaikki mikä alkloi, alkoi siitä, että Jeesus sanoi parille kalastajalle ja kymmenelle muulle miehelle, seuratkaa minua.
Mitä sitten Wittenbergissä tapahtui – ei ole vissiin ihan varmaa naulattiinko teesejä mihinkään – alkoi minun ymmärtääkseni siitä, että tietyt perusasiat olivat joutuneet kadoksiin. Eikö tavoitteena ollut väittelyn sijasta yksimielisyys apostolien opetuksessa ja tiettyjen perusasioiden ymmärtäminen, jotta usko säilyisi ja opetus puhtaana?. Nyt ollaan jossain määrin samassa tilanteessa, ja kun näistä kadoksissa olevista asioista yrittää jotain sanoa, ei se selvästikään ole sopivaa, kuten ei ollut silloinkaan.
”Nyt ollaan jossain määrin samassa tilanteessa, ja kun näistä kadoksissa olevista asioista yrittää jotain sanoa, ei se selvästikään ole sopivaa, kuten ei ollut silloinkaan.” Ei eri mieltä oleminen ole missään mielessä sopimatonta. Oman kannan vakuuttava perustelu ei ole helppoa, mutta lupa siihen on aina voimassa.
”Eikö tavoitteena ollut väittelyn sijasta yksimielisyys apostolien opetuksessa ja tiettyjen perusasioiden ymmärtäminen, jotta usko säilyisi ja opetus puhtaana.”
Jorma, kyllä on tosi ihanteellista ja idealistista sinun kirkkohistorian tulkintasi. Toki Luther pyrki hyvään ja emmekö me kaikki yleensä pyri? Seuraukset olivat kuitenkin dramaattiset ja paljon pahemmat, kuin mitä opillinen väittely ja puhtauteen pyrkiminen olisi ollut. Myöhemmin koko Eurooppa muuttui taistelutantereeksi ja jälki oli hirvittävää. Siinä ei enää pelkästään opin puhtaudesta ollut kysymys, kun ihmisiä laumoittaan kuoli eli tapettiin. Eikä se ollugt yksin kirkkohistoriaa, Ruotsin kuningas ja suomalaiset hakkapeliitat puolustyivat opin puhtautta Alpeille asti.
Sinä olet vauhdikas, Heikki Palmu.
Pistät historiasta 3 vuosisataa sikin sokin tehosekoittajaan
annat pyöriä myötä ja vastapäivään,
ja tuotoksesta teet sitten tulkintaasi.
Hyvin omaperäistä.
Jorma Ojala,
ei niinkään omaperäistä. Kysyn kuitenkin ensimmäiseksi, että kun esität keskustelussa jonkun argumentin, toivotko, että sitä käsitellään huumorilla tai jopa pilkallisesti.
Faktat ovat faktoja, et sinä vuosilukuja paljon pysty tulkitsemaan. Mistä löydät ne kolme vuosisataa? Martti Luthet kuoli Eislebenissä 1546 ja kolmekymmentävuotista sotaa käytiin 1618-1648. Väliin ei jää kolmea vuosisataa, vaan reilusti vajaa sata vuotta. Vai oletko sitä mieltä, ettei tuo sota liittynyt reformaatioon ja sen Euroopassa aiheuttamiin muutoksiin. Verenvuodatusta tapahtui toki jo Lutherin eläessä, osittain myös hänen kehotuksestaan.
Mutta jos haluat pysyä väitteessäsi, etta tavoitteena oikeastaan oli vain yksimielisyys, apostolisen uskon säilyminen ja opin puhtaus, ole niin hyvä. Sitä minä rohkenen pitää omaperäisenä.
Tämä on sinun tapasi tulkita kirkkohistoriaa.
Syiden ja seurauksien sekoittaminen mielivaltaisesti ja täysin ilman logiikkaa ei tee tuosta tulkinnastastasi uskottavaa, vaikka kirjailijalle varmasti kaikki on siinäkin suhteessa vapaampaa.
Martti Lutherin suhtautumisesta vastustajiinsa, olivatpa he kapinallisia, juutalaisia tai muita löytää helposti alkuperäistekstiä googlaamalla. Tässä nyt vain pieni näyte Lutherin väittelytaidosta:
Myös kapinallinen ihminen, josta sellaista voidaan todistaa, on jo Jumalan ja keisarin pannassa, niin että se tekee oikein ja hyvin, joka ensimmäisenä sellaisen tappaa. Sillä itse kukin ihminen on sekä ylituomari että pyöveli, kun on kysymyksessä julkinen kapinannostaja,.. Sen tähden on nyt iskettävä, kuristettava ja pistettävä kuoliaaksi – salaa ja julkisesti – kuka vain osaa, ja ajateltava, että ei voi olla toista sen myrkyllisempää, vahingollisempaa, saatanallisempaa kuin kapinallinen ihminen; niin kuin lyödään kuoliaaksi hullu koira: ellet sinä tapa (häntä), niin hän tappaa sinut ja koko maan sinun kanssasi.
Lutherin elämän, toiminnan ja luonteen määrittely tuolla tavalla yhden kirjekatkelman perusteella on kai sitten sieltä huumorin osastosta?
Tunnen tekstin, se on talonpoikaiskapinan alalta.
Heikki Palmu, vääristät Lutherin tekstiä samalla lailla kuin Pyhää Raamattua. Alla yksi pätkä tummennetulla, jonka Heikki Palmu jätti pois lainauksesta Lutheria häväistäksesi. Lisäksi koko lainaus kuvaa Heikki Palmun hengellistä tilaa, koska hän asettui esivallan vastustajien ja murhaajien puolelle.
”Sillä itse kukin ihminen on sekä ylituomari että pyöveli, kun on kysymyksessä julkinen kapinannostaja, samalla lailla kuin tulen riistäytyessä valloilleen: paras on se, joka voi ensimmäisenä tulen sammuttaa. Sillä kapina ei ole tavallista murhaa; vaan suuren tulen lailla, joka sytyttää ja autioittaa maan, se jättää jälkeensä maan, joka on täynnä murhaa, verenvuodatusta ja leskiä ja orpoja, hävittäen kaiken, niin kuin vain mitä suurin onnettomuus hävittää. Sen tähden on nyt iskettävä, kuristettava ja pistettävä kuoliaaksi” …