1. Meitä on roomalaiskatolisia, ortodokseja, helluntailaisia, vapaakirkollisia, luterilaisia ja muita Jeesukseen Kristukseen uskovia. Meitä Kristukseen uskovia on lähes kaikista maista ja heimoista ja kielistä. Jeesuksen Kristuksen seurakunnasta voisi käyttää myös nimeä Kristuksen kirkko. Yhtään luopiota ei kuulu tähän seurakuntaa.
2. Jeesuksen Kristuksen seurakunta on rakennettu Kristus –kalliolle.
Ja minä (Jeesus) sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. (Matt. 16:18 / FB38)
Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. (Joh. 14:6 / FB38)
3. Kristuksen seurakunnassa kaikki ovat uudestisyntyneitä.
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” (Joh. 3:5-8 / FB38)
4. Tässä seurakunnassa ollaan kuuliaisia Jumalalle ja pysytään Jumalan sanassa, joka on kirjoitettuna Raamatussa. Raamatun sana ja oikea tulkinta pysyy muuttumattomana läpi sukupolvien. Seurakuntalaiset tutkivat ja arvioivat kaiken mitä lukevat tai kuulevat. Lisäksi seurakuntalaiset varoittavat muita vääristä opeista ja eksyttäjistä. Mitkään kirkolliskokousten tai piispojen kokousten päätökset tai paavin julistukset eivät sido seurakuntalaisia, jos päätökset ovat ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, joka on Raamatussa kirjoitettuna.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Room. 12:2 / FB38)
Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin. Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää. (Luuk. 16: 16-17 / FB38)
Niinkuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi eivätkä puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edistävät turhaa mietiskelyä kuin Jumalan armotaloutta, joka perustuu uskoon, niin kehoitan nytkin. Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät. Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan – autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu. (1. Tim. 1:3-11 / FB38)
Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. (1. Joh. 5:1-4 / FB38)
5. Tässä seurakunnassa saarnataan Jumalan lakia ja puhtaasti evankeliumia Kristuksesta. Synti sanotaan synniksi ja kaikille annetaan mahdollisuus tunnustaa synnit Jumalalle ja saada Jumalalta synnit anteeksi.
6. Jumala on lahjoittanut seurakuntalaisille erilaisia armolahjoja. Jokainen on velvollinen käyttämään saamiaan armolahjoja seurakunnan rakentumiseksi. Meidän jokaisen armolahjat ovat tärkeitä tässä seurakunnassa.
Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. (Room. 12:3-8 / FB38)
7. Tähän seurakuntaan kuuluu vain armahdettuja syntisiä. Jeesus Kristus tuli ihmiseksi sitä varten, että hän sovittaisi koko maailman synnit. Jeesus Kristus on Hyvä paimen, joka etsii eksyneitä ja haavoittuneita ja tuo heitä seurakuntaansa. Jumala antaa katuvalle syntiselle, joka tunnustaa synnit Jumalalle, kaikki synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen ansiosta. Jeesus sanoo sinulle joka tunnustaa synnit: Sinun syntisi on anteeksi annettu, seuraa minua. Kristuksen vanhurskaus peittää syntisten jumalattomuuden ja olemme Kristuksessa vanhurskaita eli Jumalalle kelpaavia.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh. 3:16-18 / FB38)
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” (Room 1:17 / FB38)
8. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Seurakuntalaisilla on halu tehdä Jumalan tahdon mukaisesti, vaikka aina se ei onnistuisi.
Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa. (Room. 1:18 / FB38)
9. Seurakuntalaisilla on halu kertoa Jeesuksesta Kristuksesta muille ihmisille, jotta hekin pelastuisivat.
Jeesus sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka on uskonut ja tullut kastetuksi, hän tulee pelastuksi; mutta joka ei usko, se tuomitaan.” (Mark. 16: 15-16)
10. Jeesus on seurakuntalaisten kanssa maailman loppuun asti.
Jeesus sanoo:
Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. (Matt. 28:20 / FB38)
11. Tämä seurakunta uudistuu aina kohti Sanaa. Mitkään uudistukset eivät saa olla ristiriidassa Jumalan kirjoitetun sanan kanssa.
12. Kappalenumerointia käytIn tässä sitä varten, että on helpompi osoittaa kommentti tiettyyn kappaleeseen, jota haluaa kommentoida.
Jos minä, nyt Juha aloitan.
Tässä pohdit mikä on kirkko, ovatko kaikki kirkot Jeesuksen perustamia? Perustaako Jeesus lisää kirkkoja? Mikä Jeesus se, on joka opettaa tuossa kirkossa näin ja toisessa kirkossa aivan toisin? Sellainenko on kolmiyhteinen Jumala? Minkäläinen Jumala meillä onkaan? Nämä kristilliset konfessiot ( kirkkot, kirkkojen tunnustus), jotka kutsuvat itseään kirkoiksi suhtautuvat usein vihamielisesti toisiinsa. Näitä konfessioita yhdistää sitten usko Jeesukseen?
En ihan heti ostaisi tätä markkinoimaasi mallia. Jatkan myöhemmin kommentointia. Tärkeitä pohdit.
Sami, hyvä kommentti, kiitos. Hyvää pohdintaa. Kirjoitin Kristuksen kirkosta, johon kaikki autuaat kuuluvat.
Ortodoksisen ekklesiologian mukaan kirkko on luonteeltaan jakamaton ja pysyy
jakamattoman aina maailmanloppuun saakka, kaikki keinotekoiset jaot ja lahkot jotka ovat
harhaoppien seurauksena ilmestyneet eivät merkitse sitä että kirkko olisi pilkottunut palasiksi
vaan pikemminkin sitä että harhaoppiset ovat eronneet kirkon yhteisestä organismista ja
kadottaneet yhteytensä siihen.
Tätä tarkoittaa Nikealais-Konstantinopolilaisen uskontunnustus ja sen sanat uskon yhteen
pyhään katoliseen ja apostoliseen kirkkoon.Uskontunnustuksen intentio määrittelee näin
kirkon rajat, kanoniset rajat. Uskontunnustus ei siis koske kaikkia kirkkoja kaikkialla
maailmassa, vaan se puhuu ortodoksisen kirkon uskosta ja tunnustuksesta.
Sami, — kaikki uskovaiset kuuluvat yhteen ja ainoaan Kristuksen kirkkoon, joka on katolinen ja apostolinen. Täällä maanpäällä on eri kirkkokuntia, mutta niihin en ota kantaa tässä kirjoituksesta, joten sen aika on myöhemmin.
Kiitos kommentista.
Sami P. Entäs jos vaihdetaan sanat ”ortodoksisen ekklesiologian mukaan” ja ”ortodoksisen kirkon” vaikkapa sanoihin ”vanhoillislestadiolaisen ekklesiologian mukaan” ja ”vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden.” Tuloksena on molemmissa tapauksissa aika eksklusiivinen eli toiset pois sulkeva kirkko-opillinen tulkinta…
En ole kirkko-opin spesialisti enkä äkkiseltään muista erilaisia määritelmiä. Minua kiinnostaisi tietää, mistä tämä ilmaisu ”Kristuksen kirkko” on tullut näin voimakkaasti suomalaiseen keskusteluun. Pointtina kun tuntuu joka tapauksessa olevan, että se ei ole identtinen jonkun olemassaolevan kirkkokunnan, denominaation jne kanssa, mutta ilmenee selkeimmillään konservatiivisessa luterilaisessa kristillisyydessä.
Jatkan vielä: Siionin lauluissa kun oli ainakin edellisessä laitoksessa mukana osa karoliinisen virsikirjan uskontunnustusvirrestä: ”Mä uskon yhden pyhän puhtahan seurakunnan olevan” millä tietenkin viitattiin ”samalla tavalla uskomassa oleviin” eli vanhoillislestadiolaisittain uskoviin.
Marko, kiitos kommenteistasi. Kristuksen kirkkoon kuuluu kaikki Kristuksen omat. Hän on kirkon Herra ja pelastaa omansa.
Täällä maanpäällä on monia eri kirkkoja, joihin en nyt ota kantaa.
Mikä sinua häiritsee, kun puhutaan Kristuksen kirkosta?
Marko, lestadiolaisliikkeen eri ryhmittyvät saattavat ajatella näin. Löytyy varmasti muitakin ryhmiä, lahkoja joissa ajattelutapa on samanlaista. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Kirkosta eronneet ovat aina kirkosta itse eronneet ja he itse muokkaavat omaa teologiaansa.
Luterilainen kirkko-oppi on myös hyvin rajaavaa. Sen dogmihistoria on toisia pois-sulkevaa ja luterilaisuus nähdään juuri oikeana Raamatun tulkinta. Uskonpuhdistus omastamielestään löysi oikean opin. Ausburgin tunnustus kuvaa tämän hyvin;
”VII Kirkko
Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.”…
Luterilaiseen kirkko-oppiin sisältyy evankeliumin ja sakramenttin oikea intentio. Luterilaiset eivät ajattele, että sakramentit toimitetaan oikein esim ortodoksi tai katollisessa ehtoollisteologiassa. Tästä on välttämättömänä seurauksena kirkon ykseyden vaatimus joka esitetään seuraavassa lauseessa. Monet luterilaiset eivät itse tajua oman oppinsa rajoja, sitä maximia mitä he esittävät omissa tunnustuskirjoissa. En tiedä oliko tästä mitään apua kysymykseesi.
Juha Heinilä tuot esille omaa ymmärrystäsi siitä mikä on Kristuksen seurakunta.
Mitä Raamattu sanoo, mistä tuntee todellisen Jeesuksen ruumiin?
Ari, kiitos kysymyksestä. Mikä tai mitkä kohdat yllä tekstissä, jota et hyväksy?
Ihminen, jolla itsellä on rauha, voi tuoda rauhan myös muille. Muuten hän on hyödytön jäsen. Hyödytön jäsen haluaa muutkin rauhattomaksi kuten itse on. Hyvä ja rauhaa rakentava taas kääntää kaiken hyväksi. Hyödyttömät kiihtyvät helposti ja ovat epääluuloisia ja etsivät vikoja kaikista muista kuin itsestä.
Juha Heinilä mielenkiintoisesti selität/syytät, siis kun tuo puhdasta evankeliumia niin se että toiset kokevat ”rauhattomuutta/loukkaantumista” ei johdu ihmisistä vaan siitä että saa piston sydämeen.
No eikö Jeesus selkeästi sano mistä tunnistetaan Hänen opetuslapsensa:
Joh. 13:35
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”
Räikein esimerkki on tietysti niistä jotka sanovat olevansa ”kristittyjä” ja tappavat jopa omia seurakuntalaisiaan eli niinkun nyt tuolla ukrainassa erään kirkon jäsenet tekevät.
Ari, höh. Et ole vielä sanonut mitkä yllä olevassa blogitekstissä on sellaisia kohtia, joita et voi hyväksyä.
Toki rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin totuudessa kertoo selvästi, että olemme oikealla tiellä.
Evankeliumista olen monesti keskustellut kanssasi, joka nyt ei ole aiheena.
Vastaan Juha nyt sinun kappale numeroihin;
3. Kristuksen seurakunnassa kaikki ovat uudestisyntyneitä.
Sinun täytyisi määrittää mistä seurakunnasta/ kirkosta puhut. Nyt näyttää olevan, että uskosta tulee taika-voiman mukainen mahti, määräävä prinsiippi jolla kierretään kirkko-oppi ja sen rajat. Tämä uudestisyntyminen oppi johtaa moniin ongelmiin. Se ei edes ole luterilaista ks. edellinen vastaukseni Markolle. Kirkosta tulee spiritualistinen määrre, henkinen rajaton super-seurakunta, jolla ei ole mitään dogmaattista konstruktiota tai yksi ainoa uudestisyntyminen. Tässä näkymättömässä seurakunnassa ei voida ajatella, että siellä jaettaisiin näkyviä sakramentteja ja kuultavaa sanaa.
4. kohtaa voisi aluksi viitata pohdittavaan artikkeliin, vaikka en kaikkia siinä allekirjoita;
https://www.vartija-lehti.fi/kasikirjoituksista-ja-lutherin-erehdyksesta/
Lisäksi luterilaisuus korostaa induvidualistista Raamatun tulkintaa. Kirkossa ei olla ikinä ajateltu näin, vaan kirkossa Raamatun tulkintaa ohjaa ekumeeniset konsiilit eli tulkinnan oikeus on kirkolla ei yksilöllä.
Tähän asti tänään. Tarkeitä asioita pohdit.
Sami, kiitos hyvistä kommenteista.
Kohtaan 3.
Mielestäni Jeesuksen vastaukseen on helppo yhtyä.
Kohtaan 4.
Jumalan sanassa on koko totuus. Jumalan sanan oikea ymmärrys on sama aina ja iankaikkisesti. Raamatun tulkinta on ongelmallista, jos se muuttuu maailman mukaan.
Kirjoitat viisaasti. Minä en ihan kaikkea ymmärrä.
Kristityt, siunattua messua tai hyvää jumalanpalvelusta kaikille, jotka menevät tänään kristilliseen seurakuntaan.
Koen, että kuvaat vielä toteutmatonta ihannetta, Juha Heinilä. Täällä matoisessa maailmassa seurakunta koostuu meistä, jotka toivomme joskus ajan tuolla puolen täyttävämme nuo edellytykset, emme omin voimin vaan Kristuksen vanhurskauteen turvautuen. – – – Seurakunnat, jotka luulevat jo ajassa olevansa noin täydellisiä, ovat usein tuhoisia itselleen ja ympäristölleen.
Hyvä kommentti, kiitos Martti Pentti. Kirjoitin Kristuksen seurakunnasta, johon kuuluvat kaikki Kristuksen omat. Vasta taivaissa olemme täydellisiä ilman puutteita.
Kohta 1. Meitä on roomalaiskatolisia, ortodokseja, helluntailaisia, vapaakirkollisia, luterilaisia ja muita Jeesukseen Kristukseen uskovia. Meitä Kristukseen uskovia on lähes kaikista maista ja heimoista ja kielistä. Jeesuksen Kristuksen seurakunnasta voisi käyttää myös nimeä Kristuksen kirkko.
”Tässä seurakunnassa ollaan kuuliaisia Jumalalle ja pysytään Jumalan sanassa, joka on kirjoitettuna Raamatussa. Raamatun sana ja oikea tulkinta pysyy muuttumattomana läpi sukupolvien. Seurakuntalaiset tutkivat ja arvioivat kaiken mitä lukevat tai kuulevat. Lisäksi seurakuntalaiset varoittavat muita vääristä opeista ja eksyttäjistä. Mitkään kirkolliskokousten tai piispojen kokousten päätökset tai paavin julistukset eivät sido seurakuntalaisia, jos päätökset ovat ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, joka on Raamatussa kirjoitettuna.” Tämä kohta kirjoituksessasi saa niskakarvani pystyyn. Tämä ei kuulosta Jeesuksen armoon turvautumiselta vaan oikeaoppisuuden nostamiselta pelastuksen perustaksi.
Ikivanha tie vie Taivaisiin. Olisin voinut sanoittas eri lailla. Kiitos Martti Pentti.
”Olisin voinut sanoittas eri lailla.” Sanoitit kuitenkin juuri näin. Kuinka olisit toisin sanoittanut tämän: ”Seurakuntalaiset tutkivat ja arvioivat kaiken mitä lukevat tai kuulevat. Lisäksi seurakuntalaiset varoittavat muita vääristä opeista ja eksyttäjistä.” Minun korvissani tämä kuulostaa siltä, että ’seurakunta’ on asetettu jonkinlaiseksi teologiseksi tarkastuslautakunnaksi.
Sami P ja Juha H. Minua kiinnostaisi edelleenkin tietää, mistä ja milloin tämä puhe ”Kristuksen kirkosta” on yleistynyt Suomessa ja mistä se oikein on tullut. Mielestäni Samin kritiikissä on kyllä perää: abstrakti termi, jolla kierretään teologisia ongelmia. On toki niin, että olisi aika paksua todeta, että kaikki jollakin tavoin uskossaan jotenkin harhautuneet kristityt olisivat matkalla kadotukseen, koska ovat erossa vaikkapa ortodoksisesta tai katolisesta kirkosta.
Oma – mutta täysin subjektiivinen – havaintoni on, että termiä Kristuksen kirkko alettiin korostaa Luther-säätiön ja LHPK:n myötä: kun kansankirkko luopuu oman tunnustuksensa seuraamisesta ja muuttuu yhä syrjivämmäksi perinteistä luterilaista uskonkäsitystä tunnustavia kohtaan, pitää organisoida uusi ”jumalanpalvelusyhteisö”, ”seurakunta”, ”kirkko”, ”uskonnollinen yhdyskunta”. Mikä tietysti synnytti alkuvaiheessa kovaa porua.
Toisaalta samaan pakettiin kuuluu se Waltherin ja Pieperin vahvan luterilaisen opillisuuden korostuksen ohella linjaus, että pelastavan uskon ensisijainen kohde on Kristus. Kaikki kristityt ovat – kirkkokuntaan kuulumisestaan riippumatta – tosipaikan tullen yksimielisiä vanhurskauttamisen uskonkohdasta ja turvautuvat hengenhädässä yksin Kristukseen. Tästä lähtökohdasta käsin sitten korostetaan kyllä tunnustuksellista luterilaisuutta oikeana näkyvänä kirkkona, johon pitäisi liittyä ja kuulua, mutta ei automaattisesti tuomita toisella tavalla uskovia ilman muuta kadotuksen perillisiksi. Waltherin mukaanhan kaikkina aikoina ei edes ole ollut olemassa oikeaa näkyvää kirkkoa vaan se on elänyt esimerkiksi keskiajan läntisen kirkon sisällä.
Marko, kiitos kommentista. En tiedä vastausta kysymykseesi. Minä kirjoitin vuonna 2010 K24ään blogin Kristuksen kirkko vai luopiokirkko. Tekstissä oli lainaus: Kristuksen kirkko maan päällä on niiden yhteisö, jotka uskovat evankeliumin, sanoman Kristuksen kautta tapahtuneesta lunastuksesta. (Franz Pieper)
Blogiin tuli satoja kommentteja. Moni evl-kirkon pappi repi pelihousunsa. Kommentit kuvasi hyvin mihin kirkkoon he kuuluivat. Osui ja upposi.
Silloin kuului vielä evl-kirkkoon, enkä tienyt Luther-säätiöstä mitään.
Osalla evl-kirkon papeista virka pakottaa mukautunaan Kristuksen kirkon vastaisiin käsityksiin, joten ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”.
”Osalla evl-kirkon papeista virka pakottaa mukautunaan Kristuksen kirkon vastaisiin käsityksiin.” Tällainen asenne vahvistaa mielikuvaani ’Kristuksen kirkon’ asettumisesta mielipidesensoriksi. Siihen ’seurakuntaan’ kuuluvat katsovat oikeudekseen arvioida, mikä on oikein ja mikä väärin. Niinpä he katsovat olevansa myös valtuutettuja lausumaan arvionsa ääneen.
Martti P. Itse asiassa osut aika lailla naulan kantaan. Periaatteessahan meillä oli ja oikeastaan on viekäkin selkeä oikean ja väärän uskonkäsityksen hierarkia: Raamattu, sitä oikein selittävät Tunnustuskirjat sekä nämä käytäntöön soveltavat kirkkolaki/kirkkojärjestys, piispainkokouksen päätökset jne. Tämä kolmiportainen hierarkia on kiihtyvällä vauhdilla sortunut ja hajonnut 1700-luvulta alkaen ja nykyinen mielipidekirjo on vain tuonut hajonnan uusille tasoille ja uusiin ulottuvuuksiin.
Tästä seuraa samalla se, että ”luopiokirkon” kriteerit ovat pitkälti tulkinnanvaraisia ja tilannesidonnaisia. En usko, että kovinkaan moni meistä ns. tunnustuksellisista olisi halukas palaamaan jonnekin karoliinisen kirkkolain aikoihin vaikka esimerkiksi ehtoollismessu vietettäisiin sen linjausten mukaan. Yhteiskunnan muutoksen vuoksi se ei edes ole mahdollista. Koska kirkko kuitenkin on totuusyhteisö, ei voi olla niin, että ”kaikki käy”. Jonkun on voitava arvovaltaisesti ns. puhaltaa peli poikki. Jo Vähän katekismuksen ja Augsburgin tunnustuksen pohjalta käy selväksi, että kansankirkossa on kauan esiintynyt sellaista opillista kirjavuutta, joka näiden dokumenttien pohjalta itse asiassa edustaa ongelmallista tai suorastaan väärää oppia. Kuitenkaan ratkaisua ongelmaan ei taida olla näkyvissä vaan kukin päätyy omiin johtopäätöksiinsä tai seuraa sitä laumaa, mihin sattuu kuulumaan.
”Koska kirkko kuitenkin on totuusyhteisö, ei voi olla niin, että ’kaikki käy’.” Koska kirkko on armon yhteisö, kaikki on anteeksi annettu.
Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille.
Daavidilta rukous, johon on helppo yhtyä.
Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle. (Ps. 139: 23-24 / FB38)