Lauri Thurén kirjoittaa teoksessaan Raamatun käyttöohje 3 kiintoisasti Juudaksesta.
Ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttaneiden erikoisen kristillisen ryhmän gnostilaisten piirissä syntynyt Juudaksen evankeliumi teki hänestä ainoan opetuslapsen, joka todella ymmärsi Jeesusta. Thurén kirjoittaa: ”Äkkiseltään kummallinen temppu, mutta olivatko nuo gnostilaiset oivaltaneet jotakin?”
Juudas kulki usean vuoden Jeesuksen seurassa. Hän tunsi Jeesuksen henkilökohtaisesti, oli kuullut Jeesuksen puheet alkuperäisessä muodossaan. Juudas odotti sen Jumalan valtakunnan tulemista, josta Jeesus niin paljon puhui.
Miksi Juudas yhtenä Jeesuksen parhaista tuntijoista ja ystävistä kavalsi hänet? Thurénin mukaan väitteet, joiden mukaan Juudas olisi pettynyt Jeesukseen, koska tämä ei saanut aikaan aseellista kapinaa, ovat perättömiä. Hänen mukaansa myös selitykset ahneudesta ovat aika heppoisia: ”Ei kukaan myy parasta ystäväänsä kolmenkymmenen kolikon arvosta. Eihän niilllä saanut kuin hyödyttömän maatilkun.”
Avain Juudaksen ajatteluun ei löydykään gnostilaisilta vaan Matteuksen evankeliumista (27:3-4). Kun kävi ilmi, että kavaltaminen johtikin Jeesuksen kuolemantuomioon, Juudas katui tekoaan ylipapiston edessä ja sanoi: ”Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren.”
Thurénin mukaan Juudaksella oli ilmeisesti suunnitelma, mutta jotakin meni pahasti pieleen. ”Jeesus ei toiminutkaan niin kuin hän oletti.”
Juudas ehkä ajatteli, että Jeesus vain puhui ja puhui, mutta mitään ei tapahtunut. Hänen mielestään oli ehkä tullut aika saattaa Jeesus vastakkain ylipappien kanssa, järjestää tilanne, jossa Jeesus joutuisi näyttämään, mikä on miehiään.
Jeesus oli tähänkin asti selvinnyt kiperistä tilanteista. ”Mies, joka tyynnytti myrskyt, ajoi ulos riivaajat ja sai kirjanoppineet sanoissaan solmuun, pärjäisi varmasti pappienkin edessä. Siitä alkaisi Jumalan valtakunnan tuleminen.”
Vielä Getsemanessa kaikki näytti Juudaksesta hyvältä. Jeesus kuitenkin lähti suosiolla häntä pidättämään tulleen joukon mukaan, kohti ylipapin palatsia. Kohta Jeesus olisi ylipappien edessä ja näyttäisi, kuka on kuka.
Mutta Jeesus ei kertonut veret seisauttavaa vertausta, ei tehnyt ihmettä, ei todistanut olevansa Jumalan poika. Hän pysyi hiljaa. Juudas ei voinut käsittää, mistä tämä johtui. Hädissään hän yritti peruuttaa tekonsa, mutta liian myöhään.
Thurén kirjoittaa: ”Juudas kuitenkin tunnusti Jeesuksen viattomaksi mieheksi ylipappien edessä. Juuri tätä Jeesus oli usein painottanut (Matt. 10:32-33): ”Jokainen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.”
Thurénin mukaan Raamatun kuva Juudaksesta yllättää ja koskettaa. ”Ettei vain jotakin hänestä olisi itse kussakin? Pohtimisen aihetta saa ainakin innokas kristitty, joka tietää jopa paremmin kuin Raamattu, miten Jumalan valtakunnan asioita edistetään.”
Thurénin mukaan Juudaksen kuolemasta kerrotaan kahdella tavalla, joiden yhdistäminen vaatii liian hurskasta mielikuvitusta (Matt. 27:5 ja Ap.t. 1:18). ”Tämän yksityiskohdan pähkäily ei kuitenkaan ole olennaista. Tärkeämpää on todeta, että viimeistä lukua tämän yli-innokkaan opetuslapsen ja Jeesuksen tunnustajan vaiheista ei ole kuitenkaan vielä kirjoitettu. Sillä juuri tällaisten syntisten ihmisten puolesta Jeesus antoi henkensä.”
Lopuksi lainaan Erkki Lemisen runoa:
”Ihmisten tuomiot tulevat ja menevät.
Tahdon suuremman tuomion,
vaikka se murskatkoon.
Tahdon Jumalan tuomion,
sen tuomion,
joka ottaa kaiken lukuun.”
Gnostilaisuuden harha ei tietenkään ole mihinkään kadonnut. Eikä muutkaan harhaopit joita vuosisatoja sitten on voimakkaasti jouduttu vastustamaan. Nyt kun nuo samat harhat tuodaan meidän pohdittavaksemme. Ne synnyttävät meissä juuri samat epäilyksen aiheet, kuin niiden kulta-aikana. Ero on vain siinä että nyt ne otetaan vastaan. Eikä osata niitä varoa lainkaan.
Oppikaa siis Kristusta tarkasti tuntemaan! Koko Raamattuhan omistaa vanhurskauden Kristuksen oikealle tuntemiselle. Mutta Pyhän Hengen täytyy tämä vaikuttaa. Rukoilkaamme siis Jumalaa, että hänen evankeliuminsa pääsisi vauhtiin, ja me oppisimme tuntemaan Kristuksen oikein, näin ylösnousisimme hänen kanssansa ja pääsisimme kaikki, niin kuin hänkin, Jumalan kunniaan!
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 300, SLEY, 1942.
Juho Jokela on eksegetiikan pro gradu -tutkielmassaan ”Vain kolmenkymmenen hopearahan tähden? Juudas-hahmo Matteuksen evankeliumissa” Itä-Suomen yliopistossa keväällä 2019 tarkastellut mm. tietyn kreikankielisen verbin merkitystä ja sen käyttöä Uudessa testamentissa, erityisesti Matteuksen evankeliumissa. Tuon verbin perusmerkitys liittyy antamiseen. Matteuksen evankeliumissa verbi ei esiinny merkityksessä ´pettää´tai ´kavaltaa´. Silti sekä vuoden 1992 että 1938 kirkkoraamatuissa verbi on käännetty Juudakseen liittyvissä kohdissa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kavaltaa-verbillä. Käännös ´kavaltaa´esiintyy kirkkoraamatuissa käytännössä vain Juudaksen kohdalla. Jokelan mukaan kyseinen tulkinta johtaa harhaan. Kavaltaa-sana on negatiivinen, ja se ymmärretään suomen kielessä helposti omaisuuden kavaltamiseksi. Jokela kirjoittaa: ”Paremmin Juudaksen toimintaa kuvaava suomennos on ’ilmiantaa´, joka sisältää myös kreikankielisen verbin ajatuksen: antaa ilmi. Ilmiantaminen voi olla vilpitöntä, mutta kavaltaminen sisältää vahingoittamistarkoituksen. ”
Jokela: ”Mitä Juudaksesta pitäisi siis ajatella? Matteuksen evankeliumin perusteella Juudas ei ole paha, hän ei petä Jeesusta. Jeesus tietää koko ajan, mitä tulee tapahtumaan. Juudas täyttää tehtävänsä ilmiantamalla Jeesuksen, mutta tajutessaan, että Jeesus tuomitaankin kuolemaan, hän katuu ja yrittää pysäyttää tapahtumat palauttamalla rahat takaisin ylipapeille. Mitään ei kuitenkaan ole enää tehtävissä, ja Juudas hirttää itsensä.”
Ja vaikka teemmekin tuon tuostakin syntiä emmekä suinkaan aina täytä velvollisuuttamme, voimme sentään aina turvautua syntien anteeksiantoon.
Martti Luther, Valitut Teokset III, s. 559, WSOY, 1959.
Meidän täytyy lujasti uskoa, että Kristus Jumalan Poika on puolellamme ja on ottanut kaikki syntimme päälleen ja on ikuinen syntiemme sovitus Jumalan Isän edessä.
Martti Luther, Valitut Teokset III, s. 392, WSOY, 1959, ote ns. Invocavit- viikon kuudennesta saarnasta, pidetty Wittenbergissä vuonna 1522.
Juudaksesta on paljon inhimmillistä pohdiskelua , mutta raamattu kertoo syyn että saatana oli pannut ajatuksen juudaksen sydämeen . Kysymys ei ole laskelmointia kuten Thuren tai joku kuvaa, vaan ihmisen syntisyys on ollut porttina sielunvihollisen työlle . Synti voi kyteä ihmisessä jos ihminen ei halua luovuttaa pahaa tunnustaen Jumalalle . Rahanhimo oli Juudakselle kuitenkin pettymys liian pienen määrän suhteen ja omantunnon syytökset toivat katkeran mielen ja lopulta katumattomuus vei itsemurhaan .
Thurén kirjoittaa: ”Kenties Juudas oli samoilla linjoilla kuin kaverinsa Pietari. Kun Jeesus ensi kertaa puhui tulevasta kuolemastaan, Pietari kauhistui: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” (Matt. 16:22) Pietari uskoi tietävänsä Jeesusta paremmin, miten Jumalan valtakunnan asiaa viedään eteenpäin. Mutta Vapahtaja arveli, että mieheen oli mennyt Saatana. Sama vika Juudaksella. – – Kuten Pietari, Juudaskaan ei millään ymmärtänyt olevansa Saatanan asialla (Joh. 13:27). – – Molemmat miehet katuivat. Siitä, joka lamaantui, tuli kallio jolle kirkko rakennettiin. Siitä, joka päätti toimia, tuli pahuuden vertauskuva.”
Ihmisen ajatukset on saatanan ajatuksia , vaikka sitä voi olla vaikea niellä . Ihminen valitsi saatanan ajatukset ja piti niitä tärkeämpänä kuin Jumalan ajatuksia . Ihminen tahtoo että olis harmaa alue ajatuksissa mutta Jumalan sanan mukaan on vain Jumalan ajatuksia ja saatanan ajatuksia.