Nykyisessä kirkollisessa keskustelussa olen huomannut yhden jännän piirteen: Jeesus ja Raamattu asetetaan usein toistensa vastakohdiksi. “Jeesus on armollinen, Raamattu julma”, voidaan sanoa. Kehotetaan jopa “hylkäämään Raamattu ja uskomaan Jeesukseen”.
Ajatuksena on ilmeisesti se, että käsitys Pyhien Kirjoitusten jumalallisesta inspiraatiosta olisi kristinuskossa jotain irrallista, ylimääräistä ja epäolennaista. Sen voi hylätä, kunhan ydin, usko Jeesukseen, säilyy.
Ainakaan Uuden testamentin evankeliumeista ei näytä kuitenkaan löytyvän tukea tällaiselle vastakkainasettelulle. Päinvastoin: Evankeliumit esittävät Jeesuksen nimenomaan Pyhien Kirjoitusten ennustusten täyttymyksenä. Evankeliumien valossa tämä näyttää olleen myös Jeesuksen itseymmärrys.
Ihan vain muutama sitaatti esimerkiksi:
“Daavid itse on Pyhän Hengen innoittama sanonut: — ‘Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni…’” (Mark. 12:36; Jeesus viittaa siis psalmeihin ja toteaa ne samalla Jumalan Hengen inspiroimiksi kirjoituksiksi).
“Jeesus vastasi heille: ‘Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.’” (Matt. 22:29)
“Jeesus sanoi heille: “Te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: ‘Minä lyön paimenen maahan, ja lampaat joutuvat hajalle.’” (Mark. 14:27)
“Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ‘Minun on jano.’” (Joh. 19:28)
Vastaavanlaisia kohtia löytyy evankeliumeista kymmeniä ja kymmeniä. ”Kirjoitettu on”, näyttää olleen Jeesukselle tyypillisin tapa argumentoida. Tämä kertoo hänen raamattukäsityksestään: Hän tunsi selvästi syvää kunnioitusta Pyhien Kirjoitusten jumalallista arvovaltaa kohtaan. Ne eivät olleet hänelle vain ihmisten pohdiskelua Jumalasta vaan Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyttä Jumalan ilmoitusta ihmisille. Jeesus itse ei siis näytä laisinkaan tukevan ajatusta ”hylkää Raamattu ja usko Jeesukseen”. Kaikkea muuta.
Kristinuskon ytimeen, Uuden testamentin neljään evankeliumiin, on siis sisäänrakennettu oppi pyhien kirjoitusten jumalallisesta arvovallasta. Sitä ei voi millään pitää pelkkänä irrallisena, epäolennaisena lisänä kristillisessä teologiassa. Se kuuluu uskon perustaan.
Sama pätee apostolien kirjeisiin. Evankeliumien tavoin erityisesti Paavali näyttää käyttävän kymmeniä kertoja ”on kirjoitettu”-argumenttia. Erinomaiseksi esimerkiksi käy tunnettu 1. Kor. 15:3-8:
”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: – Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu,
hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,
ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.
Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois.
Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille.
Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.”
1.Kor. 15:3-8 on ilmeisesti varhaisin meille säilynyt kirjallinen todistuspuheenvuoro Jeesuksen ylösnousemuksesta, ainakin sen historiallis-kriittisen eksegetiikan valossa, jota minulle on opetettu. Se on todennäköisesti kirjoitettu noin 56-57 jKr. eli vain pari-kolmekymmentä vuotta Jerusalemin tapahtumien jälkeen.
Jos näin, on huomionarvoista, että jo tämä ”kristinuskon vanhin uskonsääntö” liittää implisiittisesti yhteen kaikkein tärkeimmän eli Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen sekä Pyhien Kirjoitusten arvovallan. Kirjoitusten täytyy olla Jumalan ilmoitusta, hänen yliluonnollisella tavalla inspiroimiaan, koska ne pystyvät etukäteen ennustamaan Messiaan kuoleman ja ylösnousemuksen.
Samaa latua seuraa myös kristillisistä uskontunnustuksista laajimmin käytetty ja hyväksytty, Nikea-Konstantinopolin uskontunnustus. Myös se sisältää implisiittisenä opin Pyhien Kirjoitusten jumalallisesta inspiraatiosta ja arvovallasta. Kuten Paavali, myös se liittää yhteen Kirjoitukset sekä kaikkein tärkeimmän, Kristuksen ylösnousemuksen:
”Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka – – nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu…” (lat. resurréxit tértia die, secúndum Scriptúras)
Oppi Pyhien Kirjoitusten yliluonnollisesta, jumalallisesta inspiraatiosta ei siis vaikuta olevan kristinuskossa mikään epäolennainen, irrallinen lisä. Se on sisäänrakennettu aivan kristillisen teologian olennaisimpaan ytimeen: Jeesuksen itseymmärrykseen, Uuden testamentin evankeliumeihin, apostolien kirjeisiin ja Nikea-Konstantinopolin uskontunnustukseen. Tämä on asia, joka jokaisen kristityksi itsensä identifioivan on minusta hyvä tiedostaa. On pahasti ristiriitaista kutsua itseään Jeesuksen seuraajaksi ja väittää samalla Raamattua ”huonoksi kirjaksi”, ”paperipaaviksi” tai ainoastaan ihmisten aikasidonnaiseksi puheeksi jumalakokemuksistaan.
Sitä ei tietenkään voi kiistää, että Raamattua on usein vaikea ymmärtää. Kuka voisi kylmiä väreitä tuntematta lukea vaikkapa kertomusta Akanin teloituksesta (Joos. 7: 1-26) tai Jeftan uhrista (Tuom. 11:29-40)? Se tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että tarvitsemme entistä vahvempaa, syvällisempää ja tarkempaa raamattuteologiaa. Sellaista, joka ottaa ongelmat rehellisesti huomioon mutta säilyttää samalla nöyryyden, kunnioituksen ja kuuliaisuuden Jumalan ilmoituksen edessä. ”Hylkää Raamattu ja usko Jeesukseen” -tapaiset löysät formulat eivät ole oikea ratkaisu.
Elävän seurakunnan tulee elää jatkuvassa uskonpuhdistuksessa, harjoittaa jatkuvaa hengellistä ja moraalista itsekritiikkiä. Tämän itsekritiikin tulisi olla jatkuvaa paluuta uskon ytimeen, siis ennen kaikkea Pyhiin Kirjoituksiin eli Raamattuun, joka on kristillisen tradition olennaisin ydin, apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Mikäli seurakunnan harjoittama itsekritiikki tapahtuu sen sijaan jonkin sekulaarin ideologian pohjalta, on vaarana, että se ei rakenna vaan tuhoaa vain entistä pahemmin hengellisen yhteisön hengellistä ydintä.
Tässä tärkein syy, miksi identifioin itseni konservatiiviseksi vanhoillislestadiolaiseksi. Liikkeemme ”uudistajat” (tai miksi heitä nyt kutsuisi) ovat viime vuosina olleet näkyvässä roolissa täällä K24:ssä. He ovat esittäneet oikeaa ja perusteltuakin kritiikkiä. Ikävää, että kritiikissä on usein ollut lopulta kuitenkin hallitsevammassa roolissa esimerkiksi feministinen tasa-arvoideologia kuin Raamattu ja siitä nousevat teologiset argumentit. Pelkään, ettei tältä pohjalta tapahtuva uudistuminen johtaisi pitemmän päälle muuhun kuin vanhoillislestadiolaisuuden kuihtumiseen yhdeksi löyhäksi kirkolliseksi perinneliikkeeksi muiden joukossa. Siksi olen iloinen siitä, että myös uudistajien esittämään kritiikkiin on suhtauduttu hengellisessä kodissani kriittisesti, Raamatun pohjalta.
No, tällaista tällä kertaa. Lopuksi musiikkivinkkinä Siionin laulu 63.
Joonalta:
”Tässä tärkein syy, miksi identifioin itseni konservatiiviseksi vanhoillislestadiolaiseksi. Liikkeemme ”uudistajat” (tai miksi heitä nyt kutsuisi) ovat viime vuosina olleet näkyvässä roolissa täällä K24:ssä. He ovat esittäneet oikeaa ja perusteltuakin kritiikkiä. Ikävää, että kritiikissä on usein ollut lopulta kuitenkin hallitsevammassa roolissa esimerkiksi feministinen tasa-arvoideologia kuin Raamattu ja siitä nousevat teologiset argumentit.”
Jos tarkoitit mua tuolla ”uudistajilla”, en todellakaan ole sitä. Mun puolesta vl-liike saa pitää käsityksensä, se on varmaa pässinpakaraa. Mutta koskaan en tule missään liikkeessä enkä kultapossukerhossa hyväksymään sitä, että lähimmäinen pistetään kärsimään, se on aina väärin.
Ja noh, mua et voi ainakaan syyttää tasa–arvoideologian paukuttamisesta, kun en ole mikään nk. tasa-arvoihminen siinä mielessä mitä sanalla yleensä tarkoitetaan. Esimerkiksi jos tarkoitat tuota homokeskusteluani, mulla on vilpitön halu ymmärtää asiasta totuus. Edelleenkään kukaan ei ole osannut mulle vastata niin, että se vastaisi sydämessäni aamenta. Miksi jotkut Vanhan testamentin jutut ja Paavalin ohjeet otetaan ja jotkut taas vastaavasti hyljätään ohjeina elämässä? Es-lestadiolaisten huvikäytännölle naureskellaan vl-liikkeessä ja homokäsityksiä pidetään niin pyhinä, niin pyhinä. Miksi? Molemmat löytyy Raamatusta.
Olen Joona niin paljon joutunut elämäni aikana pettymään uskonasioiden selityksiin kun niitä perustellaan Raamatulla ja kohta koko asioita ei ole enää olemassakaan. Henkiparannusoppi esimerkiksi. Raamatulla niitäkin kovasti perusteltiin. Ihminen on vain niin erehtyväinen noissa tulkinnoissaan ja siinä, mitkä asiat otetaan Raamatusta kirjaimellisesti, että kyllähän koko usko lepää täydellisen epävarmuuden päällä, jos jokikisestä asiasta pitää omata oikea käsitys ja tulkinta. Oujeah!
Pakko jäädä armon varaan <3
Nuo Vuokot kysymykset ovat hyviä. Sitä minäkin olen aina ihmetellyt, miksi jotkut Raamatun kohdat ovat erityisen tärkeitä ohjeita, toiset taas sitten eivät ole voimassa?
Miten mulle on sattunut juuri sellainen Raamattu, jossa ei ole alleviivattu esimerkiksi Vanhassa Testamentissa niitä kohtia, jotka ovat ”voimassa”, ja toisaalta punaisella yliviivattu niitä, jotka taas eivät ole ”voimassa.”
Miksi homouden harjoitus on syntiä (= ikiaikainen muuttumaton totuus), mutta homojen kivittäminen ei (aikasidonnainen, muuttuva totuus)?
Jos VT:n tekstit olivat Jeesukselle Pyhiä, jumalallisen arvovallan omaavia kirjoituksia, niin miksi me hylkäämme niistä osan?
Mulle on helppo uskoa, olen aina uskonut, vanhan kirkon uskontunnustukset kirjaimellisesti. Mutta ainakaan mulle Pyhä Henki ei ole jakanut loistetta siinä määrin, että ymmärtäisin, miten Raamatun lukemattomia keskenään ristiriitaisia kohtia voidaan kutsua ”selkeäksi Jumalan sanaksi.” Miksi toiset kohdat Raamatusta otetaan keskiöön, toiset sivuutetaan? Olisiko kyse tulkinnasta?
Raamatun kaanon sisältää mielestäni lukuohjeet itseensä. Ohjeita Vanhan testamentin ymmärtämiseen saa minusta erityisesti Johanneksen evankeliumista, Roomalais- ja Galatalaiskirjeistä sekä Heprealaiskirjeestä. Kirkkoisät voivat kieltämättä antaa tärkeää lisätukea – sen myönnän, että ainakaan kaikkein ahtaimmin tulkittu sola scriptura ei toimi hirveän hyvin.
Se, mitä tämä tarkoittaa kunkin yksittäisen raamatunkohdan kohdalla on tietysti pitkä tarina. Pääajatus on kuitenkin se, että Vanha liitto on Uuden liiton esi- ja varjokuva, eräänlainen raakavedos tai pienoismalli. Mikä oli Vanhassa liitossa konkreettista ja reaalista on Uudessa liitossa hengellistä. ”Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää.” (Hepr. 10:1) ”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” (Room. 10:4)
Minusta Jeesuksen suhtautuminen avionrikkojanaiseen (Joh. 8:3-11) on ”rinnakkaistapaus”, josta voi ottaa osviittaa myös homoihin suhtautumiselle. Kuten heille, Mooseksen laki määrää kivitysrangaistuksen myös aviorikoksen tehneille (3.Moos. 20:10). Jeesus armahti aviorikoksen tehneen naisen lain määräämästä rangaistuksesta, muttei kuitenkaan hyväksynyt hänen tekoaan. Näin voi päätellä sanoista: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä”
Niinpä Joona. Ja kuinka moni ihminen historian varrella on just osannut oikeat lukuohjeet Raamattuun? Luther sanoo, että jos Raamatusta löytää vähempi tai enempi kuin Kristuksen, molemmat olivat huono juttu. Uskon pitäisi olla yksinkertainen, ei se siltä vaikuta, kun selityksiä riittää selitysten päälle. Ja aina ollaan niin varmaa poikaa selittelemään ja omataan Pyhä henki avamaan asioita. Niinhän ne sanoivat hoitomiehetkin.
Lutherin mukaan Raamatusta ei tule löytää enempää eikä vähempää kuin Kristus ja hän on siinä oikeassa.
Tätä Kristusta ei saisi kuitenkaan kaventaa pelkäksi koodisanaksi meidän itse ymmärtämällemme armollisuudelle, suvaitsevuudelle tms. Näin nykyisin usein tehdään. Tällä menetelmällä käy pian niin, että itse evankeliumien Jeesuskaan ei ole meille kohta riittävän ”Kristus-keskeinen”. Hän kun puhuu niin paljon itsensä kieltämisestä, ristinsä kantamisesta, kaikesta luopumisesta ja kieltäytymisestä.
Jotta kristinusko säilyy aidon, historiassa eläneen Jeesuksen seuraamisena, on välttämätöntä sitoa se Raamattuun. Siitäkin huolimatta, että sen tulkitseminen vaatii usein kärsivällisyyttä. Kaikki ei aina selviä kymmenessä minuutissa, ei edes puolessa tunnissa, ja kaikkea ei voi aina tiivistää tekstiviestikokoon.
Mooseksen johtama erämaan kansa teki Jumalan kanssa liiton ja sen liiton sisällöksi tulivat molemminpuoliset lupaukset. Jumala lupasi olla heidän oma jumala, ja kansa lupasi noudattaa annettua lakia. Laki kuului siis vain tuohon liittoon ja tuolle kansalle. Lakia täsmennettiin lukuililla määräyksillä, joita ovat Mooseksenkirjat kolmannesta viidenteen täynnä.
Meille, jotka emme ole olleet tuon kansan jäseniä ja tuon liiton alaisia, ei tuolla laillakaan ole merkitystä. Ei tarvitse valikoida, onko tuo ja tuo käsky voimassa tai tuo ja tuo poistettu, koska koko laki ei ole ollut meidän.
Kun kristilliset seurakunnat syntyivät, pohdittiin hetken, pitäisikö pakanakansojen kristityille sälyttää vanhan liiton laki ja alistaa heidät siihen. Silloin todettiin, että vanha liitto oli tehnyt tehtävänsä ja tilalle oli tullut elämä Kristuksessa.
Apt 15 kerrotaan Jerusalemin kokouksesta, jossa asia sanoitettiin hyvin: Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin.”
Vanhan testamentin lakeihin kannattaa silti tutustua ja pohtia niiden äärellä, mikä on ollut niiden eettinen ja teologinen ajatus. Mitä ne ovat aikanaan kertoneet Jumalan tahdosta paimentolaisten ja sittemmin Israelin maatalousyhteiskunnan oloissa? Mitä niiden puhtausmääräyksistä voidaan lukea uskosta ja Jumalasta. Tämä kuitenkin muistaen, että laki laadittiin aivan toisenlaiseen maailmaan kuin missä elämme ja laki ei ole meidän lakimme.
Joo, sen minäkin ymmärrän, että Jeesus laittoi Mooseksen eläkkeelle ja Paavalia pitää kuola valuen kumartaa.
VT:n lait jossain määrin kait opettavat tuntemaan Jeesusta, antavat Jeesuksesta joitain viitteitä. Voinee sanoa: Jeesuksessa, joka tuli täyttämään lain, ruumillistuvat laissa ilmenevät periaatteet. Silti toivoisin, että Raamattu voitaisiin tiivistää twitteriin sopivaksi.
Siihen nähden kuinka paljon Raamatussa, sekä UT:ssa että VT:ssa puhutaan oikeudenmukaisuudesta, sorrosta ja syrjinnästä jne, on sääli nähdä se, miten tietyissä piireissä Raamatun keskiöön ovat nostetut nimenomaan muutamat homoseksuaalisuuteen jossain määrin viittaavat jakeet.
Yleensä rasistinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen sitten vielä perustelllaan paitsi Raamatulla, myös mitä ihmeellisimmillä ”lääketieteellis-biologisilla” teorioilla.
Eilisessä Hesarissa oli hyvä Risto Saarisesta yms. kertova juttu. Jutun otsikko oli: uskonto mukautuu aikaansa. Olen täsmälleen samaa mieltä. Sanainspiroitunut Raamatun lukija lukee Rttua aivan eri tavalla nyt kuin luterilaisen ortodoksian aikana.
Vuokolle:
En toki viitannut pelkästään Sinuun vaan yleisesti täällä usean vuoden aikana käytyyn keskusteluun.
On ymmärrettävää ja inhimillistä, että jos kokee paljon jonkin asian väärinkäyttöä, tulee kyyniseksi koko asian suhteen. Kannattaa silti muistaa, että kaikkea sinänsä hyvää voidaan käyttää väärin, ei ainoastaan uskoa ja Raamattua.
Esimerkiksi tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, edistyksen ja vapauden nimissä on Ranskan vallankumouksesta lähtien surmattu satoja miljoonia ihmisiä. Todennäköisesti paljon enemmän kuin kristinuskon ja Raamatun nimissä.
Paha esiintyy aina jonkin hyvän alla ja nimissä, se on olemukseltaan hyvän loinen. Se ei silti tarkoita, etteikö aitoa hyvyyttä ja totuutta olisi. On kyllä. Samalla tavalla siitä, että Raamattua voi käyttää väärin, ei seuraa, että raamattuargumentti olisi merkityksetön uskonasioissa. Yhä edelleen sillä on ratkaiseva merkitys.
Raamatun ymmärtäminen vaatii paljon aikaa, rukousta, kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Siksi tällaiset hektiset ja vellovat nettikeskustelut eivät ole aina paras väline siinä. Parasta on, jos tämä keskustelu motivoi jotakuta perehtymään itse Pyhään Kirjaan, ajan kanssa ja rukoillen.
Yhtäkkiä paljastuu, että Rttu vaatiikin kokolailla tulkintaa. Mihin on kadonnut selvä, yksinkertainen Jumalan sana, joka tulee ymmärtää niin kuin se on kirjoitettu. Kakkurilla (evankelisena) pappina voi olla ehkä jokin selitys tai aavistus sille, miksi ihmeessä kirkko ei ole laittanut Rttun tiettyihin osiin, vaikka alaviitteessä pikkumerkintää: ei enää voimassa. Helpottaisi yksinkertaiosta Rtun lukijaa,ettei heti ala kivittää homoja, kuten kunnon kristityillä tosin on tapana.
Eikös tämä tällä hetkellä tiettyjen rtunkohtien päällä oleva ”ei enää voimassa”-tarra tarkoita, että tulevaisuudessa voi tulla lisää näitä ”ei enää voimassa”-kohtia?
Joonan viimeisimpään kommenttiin on pakko lisätä, että jos Laestadius oli patakonservatiivisena demokratian, kansanvallan ja ihmisoikeuksien vastustajana oli myös Ranskan suuren vallankumouksen elähdyttämiä, myös YK:n ihmisoikeusjulistukseen kirjoitettuja periaatteita vastaan, ei jokaisen lestadiolaissukupolven tarvitse, aina hamaan viimeiseen vanhoillislestadiolaiseen asti, olla samalla linjalla:-)
Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat melko yleisesti länsimaissa hyväksyttyjä arvoja, nimenomaan liberaaleissa, demokraattisissa länsimaissa.
Vanhoillislestadiolaisuudessa ilmeisesti sen vuoksi korostetaan että Raamatun ymmärtäminen vaatii ”paljon rukousta, kärsivällisyyttä ja nöyryyttä”, koska Raamatun ymmärtäminen ja sen selittäminen on annettu erityisen, (tosin täsmälleen rovastin epädemokraattisen hengen mukaisesti) erityisen puhujainstituution tehtäväksi. Pantakoon lisäksi merkille, että puhujina saavat toimia ainoastaan miehet, ja puhujia eivät valitse rivivanhoillislestadiolaiset. Että siinä mielessä mennnään restauraation hengessä kivasti edelleen:-)
Minua on aina huvittanut valta, joka piiloutuu (teennäisen)nöyryyden viitan alle.
Koomisuuden lajissa hyvin harrastettuna naurattaa minuakin. Saatikka tahaton komiikka…
Jos ollaan tarkkoja, voimassaoloon ei liity mitään ”enää”-sanaa, koska Vanhan testamentin laki ei ole koskaan meitä pakanoita ja pakanakristittyjä koskenut. Meillä on oikeus ja lupa tehdä ihan omat lait, mutta niitä ei väsätä kirkossa vaan eduskunnassa.
Uusi testamentti taas ei ole luonteeltaan mikään lakikirja. Siellä on viitteenomaisesti kannanottoja siihen, millaista kristityn elämän tulisi olla, mutta ei pienentäkään yritystä olla mikään kaiken kattava sääntökokoelma. Uuden testamentin kristillisyydessä luotetaan muutenkin kristittyjen omaan ymmärrykseen. Ei tarvitse olla erillistä pykälää, joka kieltää tappamisen. Kristitty tajuaa sen muutenkin, että toisen tappaminen on syntiä. Raamattuperiaatteesta tulee helposti pykäläfetisismiä, jossa jokaiseen asiaan etsitään pykälä. Kaikki on ikään kuin sallittua, ellei sitä erikeen painomusteella kielletä.
Mitä tulee erilaisten asioiden ajankohtaisuuteen, niin jokaisella sukupolvella on oikeus ja velvollisuus ajankohtaistaa Raamattunsa eettistä sanomaa. Elämme ajan virrassa. William Wilberforce teki 18 orjuuden kieltämiseen tähdännyttä lakialoitetta, jotka lopulta johtivat orjakaupan lopulliseen kieltämiseen Englannissa. Mutta häntä ennen eikä hänen jälkeensä asia ollut mitenkään tapetilla. Hänen aikanaan taas ei juuri muusta puhuttu. Kun minä olin nuori, kirkon nuorisotyössä puhuttiin sodasta ja kehitysmaiden hädästä. Pohdittiin, pitääkö mennä armeijaan vai palvella aseettomasti. Sen jälkeen on tullut uudet kysymykset ja nykyään kaiken eettisen keskustelun valta-aihe on seksuaalisten vähemmistöjen ihmisoikeudet.
Minusta kristittyjen oikeus ja tavallaan velvollisuuskin on keskittyä siihen, mikä on ajankohtaista. Mutta kaikesta ei ole pakko kiinnostua eikä kaikkeen innostua.
Joonalta:
”Tätä Kristusta ei saisi kuitenkaan kaventaa pelkäksi koodisanaksi meidän itse ymmärtämällemme armollisuudelle, suvaitsevuudelle tms. Näin nykyisin usein tehdään. Tällä menetelmällä käy pian niin, että itse evankeliumien Jeesuskaan ei ole meille kohta riittävän “Kristus-keskeinen”. Hän kun puhuu niin paljon itsensä kieltämisestä, ristinsä kantamisesta, kaikesta luopumisesta ja kieltäytymisestä.”
Kristus Lunastajana, Vapahtajana ja koko ihmiskunnan pelastajana täytyy pitää kokonaan irti laista, sitä on puhdas evankeliumioppi. Kun puhutaan pelastuksesta, pidetään laki kaukana. Laille on oma tehtävänsä, mutta se ei ole pelastuksellinen. Jos ristini kantamisella, itseni kieltäymyksellä ja kaikesta luopumisellani on merkitystä minun pelastukseeni, Kristus on turhaan kuollut puolestani ja loppuviimeksi en voi koskaan pelastua.
Eli Kristusta ei sovi katsoa ensisijaiisesti esimerkkinä, vaan Lunastajana. Laista on hyvä puhua, se on Jumalan pyhä laki ja sen tehtävä on kirkastaa syntiä ja ajaa Kristusta kohti. Käänteisenä se on tavallaan hyviä tekoja, jotka vuotavat uskosta Kristukseen; syntyy rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Ja tätä on itsensä kieltäminen; kuten Kristuskin palveli, rakasti ja oli valmis jopa kuolemaan koko ihmiskunnan puolesta, kristitty haluaa tehdä lähimmäisen eteen kaikkensa. Paitsiiii………miten kummassa se oma napa on usein se suurin ja kaunein…? Noh, juuri siksi on Kristus; ihminen on mahdoton tekemään mitä laki vaatii.
Mutta näitä itsensä kieltämisen juttuja voi toki halutessaan kuka vain keksiä lisää. Niitähän maailman tuhannen tuhannet uskontokunnat keksivät keksimästä päästyäänkin.
Jossakin vaiheessa voi sitten miettiä, missä on ilo uskosta. Eräs vl-pappi sanoi, että silloin kun uskoon tulee pisarakin lakia, uskosta häviää ilo. Olen samaa mieltä!
Teemulle kiitos kirjoituksesta!
Tuo on totta, mitä Teemu Kakkuri kirjoittaa.
Todennäköisesti viidenkymmenen vuoden päästä niin kutsutut liberaalit ja konservatiivit ja kaikki siltä väliltä käyvät kiistelyä uusista asioista, joiden kirkollisen hyväksymisen taas kerran kerrotaan kadottavan loputkin sen uskottavuudesta..
Vuokolle:
Ristin kantamisella ja itsensä kieltämisellä ei ole siinä mielessä merkitystä pelastuksessa, että sillä jotain ansaitsisi Jumalan edessä. Siinä mielessä se kuitenkin on äärimmäisen tärkeää, että ilman sitä ei säily armon ja Kristuksen osallisuudessa. Itsensä kieltämisen tärkeyden ja sen, että ihminen pelastuu yksin armosta ja Kristuksen tähden voi aivan mainiosti sovittaa yhteen. Ja ne myös tulee sovittaa yhteen, koska Kristus itse tuota ensiksi mainittua niin paljon korostaa.
Luther ja luterilainen dogmatiikka ovat kiinnostavia asioita. Minusta on kuitenkin 100 kertaa tärkeämpää, mitä Jeesus itse puhuu evankeliumeissa kuin mitä Luther puhuu Jeesuksesta. Ei ole kovin vakavastiotettavaa sivuuttaa tai vähätellä Jeesuksen omia sanoja vedoten siihen, mitä Luther on kirjoittanut Kristuksesta. Juuri tällä tavoin sana ”Kristus” irtoaa evankeliumien Jeesuksesta ja muuttuu pelkäksi koodisanaksi jollekin muulle, esimerkiksi tietyille luterilaisen dogmatiikan jutuille tai vaikkapa feministiselle tasa-arvoideologialle.
Nyt laitoit Joona ehdon pelastumiselle. Voi-voi!
En pannut. Kritisoin itse äsken liian kritiikitöntä Luther-fanitusta, mutta muistettakoon, että hänen 95 teesistään neljä viimeistä kuuluvat näin:
”92 Pois siis kaikki ne profeetat, jotka sanovat Kristuksen kansalle: rauha, rauha, eikä ole mitään rauhaa.
93 Mutta menestykööt kaikki ne profeetat, jotka sanovat Kristuksen kansalle; risti, risti, eikä ole mitään ristiä.
94 Kehotettakoon kristityitä innolla seuraamaan Herraansa Kristusta kautta rangaistusten, kuoleman ja helvetin.
95 Ja niin uskomaan enemmän sitä, että taivasten valtakuntaan tullaan monen ahdistuksen kautta, kuin tuota lohdutusta: ’ei ole mitään vaaraa’.”
Noh, mulle usko on täysin lahjaa ja Jumalan työtä alusta loppuun asti.
Minusta silloin kun selitellään milloin minkäkin asian ”auttavan” pysymään uskomassa, niin kuin vl-liikkeessä annetaan armoneuvoille tämä ominaisuus, lähdetään suoritususkoon.
Pelastava usko Kristukseen on kokonaan Jumalan lahja ja Jumalan teko, tämä on totta. Se on sulaa, ihanaa armoa ja anteeksiantamusta. Se on koko maailmanhistorian iloisin, valoisin, vapain, helpoin ja onnellisin asia.
Samalla se on myös maailmanhistorian vakavin asia, siihen kuuluu myös Jumalan mielen mukainen murhe. Moni asia on äärimmäisen tärkeä, jopa välttämätön armon tilassa säilymiseksi. Usein Jeesuksen seuraaja joutuu kilvoittelemaan aivan verihikeen asti seuratessaan Sielunsa Rakastajaa ”läpi rangaistusten, kuoleman ja helvetin”, kuten Luther kehottaa.
Elävä kristillisyys on paradoksi ja mysteeri, joka sisältää monia keskenään jännitteisiä elementtejä. Niiden jännite on ns. ”hedelmällistä jännitettä”: ne pitävät uskon elävänä ja dynaamisena. Siksi jännitteitä ei saa laukaista mihinkään suuntaan. Jos niin tehdään, kristillisyys muuttuu kuolleeksi uskoksi.
Hyvä kirjoitus Joonalta. Allekirjoitan tuon kaiken, ja silti…voiko esimerkiksi hyväksyä homosuhteet, ja silti pysyä uskollisena Raamatulle? Rehellinen vastaus olisi: ei voi. Homosuhteiden hyväksyminen ja uskollisuus Raamatulle vaatii Raamatusta luopumista. Olen kokeillut. Se vaatii sellaista hermeneuttista akrobatiaa, että jos vähänkään yrittää olla itselleen rehellinen, on pakko todeta, että sillä menolla päädytään lopulta siihen, että uskotaan joskus Palestiinassa vaellelleen jonkinlaisen kiertelevän saarnajan. Ja siinä kaikki.
Jostain on luovuttava. Yhteiskunnan maallistuminen ei ole kirkon varsinainen huoli. Kirkon todellinen huoli tulisi olla sen oma maallistuminen: epäuskon teologia.
Miten kirkko voisi olla maallistumatta, jos harrastetaan teologiaa ja Raamatunlukua, jossa Jeesus ymmärretään opettajana, juutalaisena rabbina, rakkauden lähettiläänä tms.? Jos kielletään neitseestäsyntyminen, Kristuksen pre-eksistenssi, ylösnousemus jne..ja vanhan kirkon uskontunnustukset ymmärretään symbolisiksi. Kristinuskoon kuulu tietynlainen humanismi, mutta kristinusko ei ole humanismia.
Kunnioitan ateisteja. Kaikesta kamalinta on nykyään kuunnella kirkossa tasapaksua, kliseistä, täynnä papillista intonaationa olevaa kohtuullista saarnaa. Kirkon papeista suurin osa on kohtuullisessa uskossa. Meneppä kertomaan jollekulle heistä vaikka Helsingin hiippakunnassa uskon teologiasta..epätoivoinen, mahdoton tehtävä.
Vanhoillislestadiolaisuudessa aika pitkälle ymmärtääkseni, kuten lestadiolaisuudessa ylipäänsäkin, harrastetaan uskon teologiaa, uudestisyntyneiden teologiaa (theologia regenitorum). Eihän sitä voi kieltää, että juuri uskon teologiassa lähestytään sitä, mistä uskossa lopulta todella on kysymys. Jotkin Räisäsen&Riekkisen raamattuseminaarit ovat mahdollisimman etäällä kaikesta siitä, mitä itse ymmärrän uskolla. Yksinkertaisinta, ja rehellisintä, mutta ei aina helpointa olisi todeta: Raamatun mukaan mennään. Itse identifioidun jokatapauksessa konservatiiviksi, vaikka ajoittain täytyy tehdä liberaaleja, vanhan aatamin intellektuaalisia retkiä:-)
Tuo on ehkä aika hyvin sanottu, että ev-lut. kirkon papeilla on nykyisin voimakas vaatimus olla vain ”kohtuullisessa” uskossa ja julistaa ”kohtuullista” evankeliumia. Valitettavasti näin. Aika raju yleistys tietysti, mutta onnistuu minusta sanoittamaan hyvin yhden vakavan ongelman.
Joona: ”Sitä ei tietenkään voi kiistää, että Raamattua on usein vaikea ymmärtää.” Mielestäni Joona tuo esiin hyvän raamatun kohdan, nimittäin vanhantestamentin kertomuksen siitä miten Jafta uhrasi, eli tappoi tyttärensä, koska oli luvannut uhrata ihmisen Jumalalle. Luetaanpa:
Tuom. 11: 29 Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan.
30 Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: ”Jos sallit minun voittaa ammonilaiset,
31 minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina.”
34 Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä.
35 Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa.”
Tässä kertomuksessa näemme, että Jafta olisi mielihyvin uhrannut jonkun toisen tyttären, ei omaansa. Nyt me kysymme; onko tämmöinen isä oikea uskovainen? Mehän tänä päivänä hyvin ymmärrämme, että hänen tekonsa oli julma ja uskon puolesta oli täysin väärä!
Profeetta Miika opettaa:
Miik. 6:7 ”Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy? Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani, oma lapseni synninteostani?
8 — Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.”
Näemme tästäkin raamatun paikasta, että raamatussa on pimeitä paikkoja ja myös uskovia, jotka luulevat palvelevansa Jumalaa väärillä teoillansa. Katsokaapa nyt miten tärkeää on, että aina haemme raamattua tutkiessamme Jumalan tahtoa.
Vuokko kirjoittaa mainiosti: ”kyllähän koko usko lepää täydellisen epävarmuuden päällä, jos jokikisestä asiasta pitää omata oikea käsitys ja tulkinta.”
Nyt minä Vuokko kerron, missä meillä tulee olla sama ymmärrys ja tulkinta. Tämän asian kertoo meille hyvin selkeästi Paavali:
Fil. 22:2 ”niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli.”
Eli oikea tulkinta ja ymmärrys löytyvät vain rakkauden kautta! Ketä meidän siis tulisi rakastaa, että tulisi oikea ymmärrys? Homojako? Heitäkin, mutta ennen kaikkea Jumalan sanaa kohtaan. Voi olla, että kun löydämme, mikä on Jumalan tahto, se ei aina olekaan meille mieluinen. Silloin meillä tulisi olla pyhä pelko Jumalan nimeä kohtaan.
Jos meillä on mielessämme pyhä pelko Jumalan nimeä kohtaan, niin silloin meillä ovat avoimet korvat kuulla, mitä Jumalan sana meille opettaa. Daavid kertoo millaiset korvat olivat Jumalan Pojalla:
Ps. 40:6 ”Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua, polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä, mutta sinä teit minulle kuulevat korvat.”
Joonalle ja Heinolle
Kiitokset Joona Korteniemelle Raamatun auktoriteettia korostavasta kirjoituksesta, sellaisia ei näillä palstoilla liikaa tule vastaan. Hienoa, että otit esille myös vaikeasti ymmärrettävät raamatunkohdat, sellaisiakin me kohtaamme. Mutta miten sellaisiin suhtaudumme? Näemmekö ristiriitoja vai annammeko Raamatun itsensä selittää asia – jos suinkin mahdollista.
Heino Korpela käsitteli Jeftan tytttären tapausta kirjaimellisena polttouhrina, kuten yleensä Tuomarien kirjan kertomus tulkitaan. Kirjaimellisessa tulkinnassa tulee kuitenkin suuria ongelmia Raamatun muun sisällön kanssa.
Ihmisiä kyllä poltettiin uhreina tuohon aikaan. Raamatun Jumala kuitenkin sanoi sellaisesta: ”sellainen ei tulisi mieleenikään”(Jer7:31,32). Uskollinen palvelijansa Jefta taisteli juuri epäjumalien palvojia, ammonilaisia, vastaan. Miksi hän olisi mennyt pakanatapoihin mukaan? Luvatessaan uhrata seuraavan ovesta tulijan, hänen on täytynyt tietää sen olevan ihminen!
Mooseksen laki antoi polttouhrista yksityiskohtaisia ohjeita esimerkiksi 3.Mooseksen kirjan 1:3-9:ssä. Olisiko Jefta ryhtynyt paloittelusurmaamaan oman tyttärensä? Ei kovin uskottavaa!
Siis: Entäpä jos ”polttouhraaminen” olikin jotakin muuta?
Raamatun sivuilla ei ole ainutkertaista, että vanhemmat uhraavat lapsensa asettamalla hänet palvelemaan kokoajallaan Kaikkivaltiasta. Samuel uhrattiin temppelipalvelukseen ja Simson nasiiriksi, esimerkiksi.
Eräs johtolanka kertomuksessa onkin Jeftan tyttären repliikki: ”Myönnettäköön minulle kuitenkin tämä: jätä minut vapauteeni kahdeksi kuukaudeksi, että minä yhdessä ystävättärieni kanssa menen vuorille itkemään neitsyyttäni”.(Tuom11:37,37KR38) Kuolema ei ollut päällimmäisenä mielessä vaan päättymätön neitsyys: hänellä koskaan tulisi olemaan perhettä. Ilmeisen kova paikka tuon ajan yhteiskunnassa.
Tämän ”lomareissun” jälkeen Jefta-isä toteutti lupauksensa ja tytär palveli pyhäkössä muiden netinien kanssa elämänsä loppuun saakka. Jeftan tyttären uhrautuva palvelus herätti israelilaisissa paljon huomiota, ja tuli tavaksi, että ”Israelin tyttäret joka vuosi menivät lauluin ylistämään gileadilaisen Jeftan tytärtä-neljän päivän ajaksi joka vuosi.(Tuom11:39,40)
Rauli Toivonen: ”Entäpä jos ”polttouhraaminen” olikin jotakin muuta?” Onkohan sinun raamatun tulkintasi ns. toiveajattelua, vai olisiko raamattuun kirjoitettu väärin? Luetaanpa:
Tuom. 11: 38 ”Jefta sanoi hänelle: ”Mene vain, tyttäreni.” Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana.
39 Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen, ja hänen tyttärensä kuoli koskemattomana neitsyenä. Israelissa tuli tavaksi,
40 että nuoret tytöt menivät vuosittain neljäksi päiväksi ylistämään lauluillaan gileadilaisen Jeftan tyttären muistoa.”
Jos oikein kovasti yrittää, voi kuoleman kääntää siten, että eli elämänsä surren naimattomuuttaan, eikä iloinnut osastaan palvella Jumalaa. Isä antoi vastahakoisesti tyttärensä nunnaksi ja tätä piikuuttaan tytär suri vuorella ystävättäriensä kanssa. Onkohan tämä uskovaista elämää?
Hannasta raamattu kertoo, että hän ei uhrannut poikaansa Samuelia, vaan hyvillä mielin luovutti palvelemaan profeettana Jumalaa. Eli tässä ei tarvitse ihmisten vetää omia, ihmistä miellyttävään päin, vaan voi luottaa siihen, mitä on kirjoitettu.
1 Sam. 1:10 ”Murheessaan Hanna rukoili Herraa, itki katkerasti
11 ja teki tämän lupauksen: ”Herra Sebaot! Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi, eikä veitsi milloinkaan ole koskettava hänen hiuksiaan.”
Just näin Heino.
No jo on varsinainen valheveljeyden tulkinta patriarkaalisen tuhoavasta ja naisvihamielisestä Rtun tekstistä, jossa Jefta tekee järjettömän kaupan jumalansa kanssa. Mikä lie murhaaja ollut alusta asti.
Mutta ei kohtuudella joo.
Kysyit Heino, että ”olisiko raamattuun kirjoitettu väärin?” ja siteerasit KR92 käännöstä. Kuten varmasti tiedätkin, tämän uusimman ja monilta osin varmasti pätevän käännöksen parhaisiin puoliin ei kuulu sanatarkkuus. Siteeraamasi teksti menee KR38 mukaan seuraavasti:
”Niin hän sanoi: ’Mene!’ ja päästi hänet menemään kahdeksi kuukaudeksi. Ja hän meni ystävättärineen ja itki neitsyyttänsä vuorilla. Mutta kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo, ja tämä pani hänessä täytäntöön lupauksensa, jonka oli tehnyt. Eikä hän miehestä tietänyt. Ja tuli tavaksi Israelissa, että Israelin tyttäret joka vuosi menivät lauluin ylistämään gileadilaisen Jeftan tytärtä-neljän päivän ajaksi joka vuosi.”
Panitko merkille, ettei tarkemman käännöksen mukaan ole lainkaan mainintaa mistään tyttären mestaamisesta. KR92 kyllä sellaisen ajatuksen lisää, olisikohan tämä sitä tulkinnallista kääntämistä?
Huomattavissa englanninkielisissä käännöksissä asia on ilmaistu kovin poikkeavasti KR92:een verrattuna. Ja eräs piirre on erityisen silmiinpistävä, kun ajatellaan Jeftan tyttären kohtaloa hänen palattuaan vuorilta.
King James antaa sellaisen käännösmahdollisuuden, että Israelin tyttäret kävivät joka vuosi ”keskustelemassa Jeftan tyttären kanssa”. Youngin sanatarkka kääntää jakeen juuri tuolla tavoin. Lieneekö yhtäkään käännöstä, joka olisi KR92.n kanssa samoilla linjoiila?
Herää kysymys: Miten polttouhratun kanssa voi käydä juttusilla? Ja vielä toinen: Miten Jefta olisi voinut pysyä hyvissä väleissä Jumalansa kanssa tuollaisen inhottavan teon tehtyään? Ilmeisesti me olemme yhtä mieltä siitä, ettei sellainen kyllä Luojamme tahdon mukaista ollut
Niinpä sinä Rauli Toivonen haet oikein tarkoituksella, että ”uhraaminen” sana ei tulisi esiin lainaamissasi raamatun kohdissa! Kuitenkaan raamattua ei pidä yrittää tulkita niin, että se vastaisi meidän tulkintaa! Eli pitää tutkia rehellisesti!
Minäkin haluaisin, että olisit oikeassa, mutta kun et ole! Mutta vaikka olisitkin, ei ole Jumalan mielen mukaista tehdä kauppaa ihmisen ja Jumalan välillä. Vain rukoiletko sinä Jumalaa niin, että pyydät häneltä jotain itsellesi tärkeää ja sitten lupaat jotain sinulle rakasta hänelle? Et varmaankaan toimi näin – ethän?
Biblia:
Tuom. 11:31. ”Mitä ikänä minun huoneeni ovesta kohtaa minua, kuin minä rauhassa palajan Ammonin lapsilta, se pitää oleman Herran, ja * minä uhraan sen polttouhriksi.”
Vuoden 1938 käännös:
30 Ja Jefta teki lupauksen Herralle ja sanoi: ”Jos sinä annat ammonilaiset minun käsiini,
31 niin tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun minä voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi”
Vuoden 1992 käännös:
30 Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: ”Jos sallit minun voittaa ammonilaiset,
31 minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina.”
Kysyit, että ”rukoiletko sinä Jumalaa niin, että pyydät häneltä jotain itsellesi tärkeää ja sitten lupaat jotain sinulle rakasta hänelle”. Vastaus on, kuten aavistitkin: en halua käydä kauppaa Luojani kanssa.
On vähän eri tilanne kirjoitella Kotimaa24-palstalle kuin taistella ammonilaisia vastaan. Joten eipäs nyt tuomita Jeftaa. Varsinkin kun jatko(12.luku) kertoo Raamatussa, että Jeftan välit Taivaan Isään pysyivät oikein hyvässä kunnossa, Heprealaiskirjeessä hänet mainitaan jopa uskon esimerkkinä.(Hepr11:32)
Eikö se, että Jeftan tytär palveli loppuikänsä ”polttouhrina” Luojaansa ollut paljon lähempänä Kaikkivaltiaan tahtoa kuin se, että hänet olisi kirjaimellisesti tuhkattu? Miksi Jumala olisi antanut Jeftan ”palata voittajana” ammonilaissodasta, kun tiedetään, etteivät ihmispolttouhrit olivat Hänelle kauhistus?
Siteerasit hyvin vanhaa Raamatun suomenkielistä käännöstä. Kuinka luotettavana sitä pidät?
Rauli Toivonen: ”On vähän eri tilanne kirjoitella Kotimaa24-palstalle kuin taistella ammonilaisia vastaan. Joten eipäs nyt tuomita Jeftaa. Varsinkin kun jatko(12.luku) kertoo Raamatussa, että Jeftan välit Taivaan Isään pysyivät oikein hyvässä kunnossa, Heprealaiskirjeessä hänet mainitaan jopa uskon esimerkkinä.(Hepr11:32)”
Kuulepas Rauli! Minä en ajattele, että taistelisin K24:sella, en myöskään ammonialaisia vastaan! Kun tänne kirjoittelen, pyrin etsimään sitä, mikä on Jumalan ilmoitusta ja mikä taasen ihmisestä tulevaa.
En minä tuomitse Jeftaa! Kyllä Jumala tuomitsee hänet niin kuin myös minut ja sinut. On totta, että Heprealaiskirjeessä mainitaan Jefta, mutta tämä maininta ei sulje pois sitä, että hän teki myös vääriä tekoja, joilla luuli palvelevansa Jumalaa.
Heb. 11:32 ”Mitäpä tähän enää lisäisin? Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja profeetoista.”
Kirjoitukseni tarkoitusta sinä et ymmärtänyt ja siksi pahoitit mielesi. Kirjoituksellani halusin osoittaa sen, miten kaikki raamatun kirjoitukset eivät ole Jumalan tahtoa. Mutta on meille kuitenkin opiksi kirjoitettu, eli niin kuin Paavali sanoo:
2 Tim.3:16 ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,”
Haluan kirjoituksillani osoittaa, että meidän tulee aina etsiä sitä, mikä on oikeaa Jumalan tahdon mukaista koska Jeesus sanoi: ”Tule ja seuraa minua.” Myös Pietari kirjoittaa: 1Piet. 2: 21 ”Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.”
Sanot: ”Varsinkin kun jatko(12.luku) kertoo Raamatussa, että Jeftan välit Taivaan Isään pysyivät oikein hyvässä kunnossa.” ja tarkoitat tätä:
Tuom.12:4 ”Ja Jefta kokosi kaikki Gileadin miehet ja ryhtyi taisteluun Efraimia vastaan; ja Gileadin miehet voittivat efraimilaiset, jotka olivat sanoneet: ”Te olette karkureita Efraimista; Gilead on Efraimin ja Manassen keskessä”.
5 Gileadilaiset valtasivat Jordanin kahlaamot ja jäivät odottamaan efraimilaisia. Kun joelle saapui pakenevia miehiä, jotka pyysivät päästä yli, gileadilaiset kysyivät jokaiselta: ”Oletko efraimilainen?” Jos mies vastasi kieltävästi,
6 he käskivät hänen sanoa ” ibbolet”*. Jos hän sanoi ”sibbolet”, kun ei osannut ääntää oikein, he ottivat hänet kiinni ja tappoivat. Jordanin kahlaamoilla kaatui silloin neljäkymmentäkaksituhatta efraimilaista.
7 Jefta oli Israelissa tuomarina kuusi vuotta. Sitten hän kuoli, ja hänet haudattiin kotikaupunkiinsa, joka oli Gileadissa.”
Aluksi pieni korjaus tulkintaasi: en ole millään tavoin pahoittanut mieltäni siitä, että näet Jeftan kirjaimellisesti paloitelleen ja uhranneen tyttäresi. Se on tällä hetkellä sinun näkemyksesi ja monen muun, mutta onko se Raamatun Jumalan näkemys?
Kaikkivaltiaan ajatukset se löytyvät Raamatusta sen kokonaissanoma huomioiden, siitä olemme varmasti yhtä mieltä. Tosin sellaiset käännökset kuin ”Biblia” voidaan hyvin laittaa hiukan sivumpaan, kun halutaan oikeasti Raamatun alkuperäistä sanomaa tutkia. Sinäkin näytät kiitettävästi vertailevan eri nykykäännöksiä, ja sellaistahan me alkukieltä osaamattomatkin voimme harrastaa. Todellisia kieliasiantuntijoita on sitten harvassa, experttitasolle eivät kreikan ja heprean alemmat yliopistoarvosanat suinkaan pätevöitä.
Vielä hiukan siitä Jeftan antamasta lupauksesta, ”kaupankäynnistä”, kuten sitä kutsut. Näyttää siltä, että tuohon aikaan sellaista harjoittivat muutkin Jumalan uskolliset palvelijat, vaikka meille se saattaa tuntua vieraalta. Esimerkiksi Jaakob ”teki uhrilupauksen” ja lupasi esimerkiksi kymmenykset vastineeksi siitä, että Kaikkivaltias varjeli häntä jatkossa(1.Mo28:20-22).
Otathan huomioon, että Jefta oli ”polttouhri”- lupausta antaessaan Luojansa asialla. ”Kansa nimitti hänet johtajakseen ja päällikökseen, ja Jefta toisti sopimuksen sanat Herran edessä Mispassa.”(Tuom11:11) Jeftalla oli siis runsaasti Jumalan henkeä hänen toteuttaessaan epäjumalia palvovien kansojen vastaista taistelua. Jefta ei suinkaan ollut erehtymätön, mutta olisiko hän haksahtanut tekemään lupauksen, joka oli laidasta laitaan Jumalan tahdon vastainen? Ja saanut vielä jatkossa siunauksia?
Koska Raamatun teksti antaa mahdollisuuden ymmärtää termi ”polttouhri” siten, että Jefta ja hänen tyttärensä uhrasivat elämänsä Kaikkivaltiaan temppelipalvelukseen, niin miksi sellainen Raamatun tulkinta ei sinulle ole mahdollinen? Ennakkokäsityksetkö?
Rauli Toivonen: ”Jefta ei suinkaan ollut erehtymätön, mutta olisiko hän haksahtanut tekemään lupauksen, joka oli laidasta laitaan Jumalan tahdon vastainen? Ja saanut vielä jatkossa siunauksia?”
Minun mielestäni saat pitää mielipiteesi ja uskoa myös niin kuin näytät uskovan, että polttouhrattu elää, elää vaikka on poltettu!
Voit myös yrittää tehdä tekemättömäksi koko polttouhrauksen ja laittaa Jumalan siunaukseksi sen, että Jefta tapatti sukulaisiaan neljäkymmentäkaksituhatta Efraimilaista!
Efraim oli Joosefin ja Onin papin Poti-Feran tyttären Asenatin toinen poika. Isoisä Jaakob
siunauksessaan nosti Efraimin esikoisasemaan.
Tuom.12:5 ”Gileadilaiset valtasivat Jordanin kahlaamot ja jäivät odottamaan efraimilaisia. Kun joelle saapui pakenevia miehiä, jotka pyysivät päästä yli, gileadilaiset kysyivät jokaiselta: “Oletko efraimilainen?” Jos mies vastasi kieltävästi,
6 he käskivät hänen sanoa ” ibbolet”*. Jos hän sanoi “sibbolet”, kun ei osannut ääntää oikein, he ottivat hänet kiinni ja tappoivat. Jordanin kahlaamoilla kaatui silloin neljäkymmentäkaksituhatta efraimilaista.”
Jaakob lupasi kymmenykset, kaikesta, minkä Jumala hänelle antaa (voisiko verrata kolehtiin). Ei tämmöisessä lupauksessa ole mitään väärää – tukea taloudellisesti Jumalan valtakunnan työtä. Vaikka Jaakobin lupauksessa näyttäisi olevan ehto, toisin sanoen (jos et varjele, en anna mitään). Tämä oli minun lisäys, ei Jaakob näin uhitellut!
Minäkin olen joskus rukoillut; auta minua Jumala, niin minä taasen jaksan sinuun uskoa ja pyrin kaikin voimin seuraamaan Jeesuksen opetuksia. Luetaanpa vielä tuo Jaakobin uhraus:
1 Moos. 28: 20 Jaakob teki uhrilupauksen ja sanoi: ”Jos Herra on minun kanssani ja varjelee minua tällä matkallani ja antaa minulle leipää syötäväksi ja vaatteita verhokseni
21 ja jos minä saan palata turvallisesti isäni ja sukuni luo, on Herra oleva minun Jumalani.
22 Tästä paikasta, johon minä kiven pystytin, on tuleva Jumalan pyhäkkö. Kaikesta, mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset.”
On aina miellyttävä keskustella sellaisen kanssa, joka uskoo Raamatun olevan kannesta kanteen Jumalan sanaa. Sinä näytät Isoon Kirjaan luottavan, vaikka näkemyksemme Jeftan uhrista onkin erilainen.
Kirjoitit, että ”Voit myös yrittää …laittaa Jumalan siunaukseksi sen, että Jefta tapatti sukulaisiaan neljäkymmentäkaksituhatta Efraimilaista!” Siis sotamenestyskö ei voisi olla Jumalan siunausta?
Toisin kuin nykyään Gazassa, Israel kävi VT:n aikana jumalajohtoisia, teokraattisia sotia. Paitsi että Luoja otti elämänlahjan pois joskus antamalla sataa vettä tai tulta ja tulikiveä, Hän usein käytti sotia niiden eliminoimiseen, jotka olivat vastustamassa Hänen tarkoituksiaan. Näinhän sinäkin toki Raamatustasi voit havaita?
Efraim sai aikanaan siunauksen, mutta sukukunnan jatkossa tuli ongelmia.
Jo tuomari Gideonin aikana efraimilaisilla oli kärhämää teokraattisen johdon kanssa: Ja ”he riitelivät kovasti häntä vastaan”.(Tuom8:1) Gideon viisaasti ja diplomaattisesti sai asiat sillä kertaa kuntoon.
Jeftan aikana ylpeiden eframilaisten kapinointi ei ottanut laantuakseen: ”Efraimilaiset kutsuivat joukkonsa koolle ja marssivat Safoniin. He sanoivat Jeftalle: ’Miksi et kutsunut meitä mukaasi, kun lähdit sotimaan ammonilaisia vastaan? Me poltamme poroksi sinun talosi ja sinut sen mukana.’(Tuom12:1) Ei kovin nöyrää asennetta, vai mitä?
Jatko osoitti, että Jefta todellakin toimi Jumalansa valtuuksin ja sai Kaikkivaltiaan tuen efraimilaisten elämäntaipaleen katkaisemiseen. Ja siksi jälleen kysymys, anteeksi sen toistaminen: Olisiko Jumalaa voinut palvella jatkossa mies, joka polttouhrasi tyttärensä vastoin Jumalan tahtoa?
Rauli Toivonen : ”On aina miellyttävä keskustella sellaisen kanssa, joka uskoo Raamatun olevan kannesta kanteen Jumalan sanaa.”
”Olisiko Jumalaa voinut palvella jatkossa mies, joka polttouhrasi tyttärensä vastoin Jumalan tahtoa?”
Poimin kirjoituksestasi kaksi kohtaa ja yritän sinulle vastata. Mutta vaikka vastaan sinulle, olen huomannut, että oikein tarkoituksellisesti ymmärrät vastaukseni väärin! Puuttuukohan meiltä tuo tärkeä elementti, josta Paavali toteaa: ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” Biblia: ”usko, joka rakkauden kautta työtä tekee.”
En ole väittänyt, että raamattu on kannesta kanteen Jumalan sanaa! Tämä on sinun ymmärrys, kirjoituksissani yritän selittää, että meidän tulee etsiä aina, raamattua tutkiessamme, mikä on Jumalasta ja mikä ihmisestä tulevaa.
Minulle väitettiin kerran, oikein tosissaan, että Jumala ei tunne tunteita, niin kuin me ihmiset. Kun totesin, että Jumala tuntee jopa katumusta teoistaan, vaikka me ihmiset pidämme Jumalaa erehtymättömänä.
Milloin siis Jumala katui tekoaan? Luetaanpa:
1 Moos. 6:5 ”Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat,
6 hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.
7 Ja Herra sanoi: ”Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt.”
Katuminen johti siihen, että Jumala hukutti pahat ihmiset maan päältä, mutta jätti hurskaan Nooan perheineen hukuttamatta. Paraniko ihmisrotu, tämän puhdistuksen myötä? Jumalan täytyi tietää, että se ihmisrotu, joka koostui Nooasta ja hänen jälkeläisistään, se oli täysin yhtä syntiin kykenevä, kuin vedenpaisumisessa hukkuneet ihmiset.
Ovatko siis sodat ennen muinoin ja tänä päivänä, Jumalan mielen mukaisia? ”Jefta tappoi sotaa pakenevia efraimilaisia hirmuisen määrän. Voiko näin menetellen tuhota väärinuskovia ja tehdä Jumalan mielen mukaisesti?
Jaakob siunatessaan sanoi: 1 Moos. 48:20 ”Ja hän siunasi heidät sinä päivänä sanoen: ”Siunatessaan israelilaiset lausuvat teidän nimenne ja sanovat: ’Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen veroiseksi.”
Tässä näemme, miten uskovien vanhempien, jotka ovat siunauksesta osallisia, niin Nooa kuin Efraen, heidän jälkeläisistään ei syntynyt yhtään parempia ihmisiä, kuin niistä, jota eivät olleet saaneet siunausta.
Minä olen pohdiskellut tätä, mutta en ole löytänyt vastausta! Johtunee siitä, kun en osaa lukea kirjoituksia alkukielellä. Sinä ilmeisesti osaat, joten selitäpä sinä tämä asia.
Kirjoitat: ”Olisiko Jumalaa voinut palvella jatkossa mies, joka polttouhrasi tyttärensä vastoin Jumalan tahtoa?”
Tätä kysymystä voisi jatkaa; voiko olla uskovainen, jos ei kaikkea ymmärrä oikein ja raamatun mukaisesti? Miksi Jumala kelpuutti Daavidin ja todisti hänestä: ”Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, mieleni mukaisen miehen. Hän on kaikessa toteuttava minun tahtoni.”
Näin Jumalan mielen mukainen oli Daavid. Jeesusta sanotaan Daavidin pojaksi. Eikös vain olekin kummallista? Daavid oli sotaisa kuningas, hän soti niin paljon, että kansa oli nääntyä ja kun hän olisi halunnut rakentaa Jumalalle temppelin, niin Jumala kielsi ja sanoi, että poikasi rakentaa, et sinä. Näin Jumala armahti kansaa, ei kuningas.
Daavidilla oli myös kymmeniä vaimoja, vaikka Jumalan tarkoitus oli, että yksi riittää! Tätäpä Daavid ei ymmärtänyt! Miksi Jumala ei häntä oikaissut ja nuhdellut, kuin yhdestä vaimosta Batsebaasta, jonka hän oli ottanut toiselta mieheltä.
Kysymme, miksi, miksi meillä on näin vähän ymmärrystä? On tässä kuitenkin yksi hyvä asia nähtävillä ja se on se, että entisetkään uskovat eivät päässeet taivaaseen ymmärryksen/älyn kautta, ei tekojen takia. Abraham olisi pöhlöyksissään uhrannut Iisakin, mutta Jumala esti tämän teon. Kysymmekin, miksi Jumala ei sitten estä meitä tekemästä syntiä? Olisipa täällä tosi mukavaa elellä, kun ei aina tarvitsisi tunnustaa omaa riittämättömyyttään.
Etsipä nyt Rauli tästä kirjoituksestani vastaukset kysymyksiisi, minä taidan lopettaa tähän tämän keskustelun. Jumala armossaan varjelkoon meitä kaikilta sodilta. Minä olen syntynyt sodan aikana ja nähnyt kun nuori orpo poika, joka oli meillä renkinä, tuotiin rintamalta valkeassa arkussa.
Pidin sinua ihan oikeasti Raamattuun uskovana miehenä, mutta nyt putosin kärryiltä. Siteerasit aiemmin 2.Tim3:16:a, joka vakuuttaa, että kirjoitukset ovat Jumalan hengen tukemaa tekstiä. Näinkö ei siis mielestäsi olekaan, vaan: ” ”Kirjoituksissani yritän selittää, että meidän tulee etsiä aina, raamattua tutkiessamme, mikä on Jumalasta ja mikä ihmisestä tulevaa.”
Voisitiko tarkentaa, jotta en vedä ihan vääriä johtopäätöksiä.
Ja sitten vielä tuosta keskusteluaiheeseemme ”Jeftan lupaus” liittyvää. Mietihän hiukan seuraavaa.
Sinun tulkintasi mukaan Jefta lupasi kirjaimellisesti polttouhrata tyttärensä, jos Kaikkivaltias olisi hänen mukanaan tiukassa paikassa. Miten tuo lupaus oli mielestäsi sopusoinnussa Luojamme tahdon kanssa? Oliko lupauksen taustalla kenties tuohon aikaan voimassa ollut Jumalan säädöskokoelma, jota myös Mooseksen laiksi kutsutaan? Tiedät varmasti, ettei siellä ihmisuhreista puhuttu sanallakaan, naapurikansojen menoihin sellaiset kuuluivat. Yhtä vähän me kristillisenä aikana olemme oikeutettuja teurastamaan ja polttamaan oman lapsemme, vai mitä?
Millä perusteella Jefta ei olisi tuollaisesta teosta joutunut heti tilille Luojansa edessä? Tuomarin natsat olisivat ilman muuta otettu häneltä pois!
Vetosit siihen, että Daavidkin sai jatkaa, vaikka töppäsi. Olet oikeassa siinä, että yksiavioisuus oli Luojamme alkuperäinen normi, johon me kristitytkin olemme sitoutuneita. VT:n aikaan Jumala kuitenkin salli moniavioisuutta, siitä oli jopa Mooseksen laissa mainintoja esimerkiksi perinnönjakoa koskien: ”Jos jollakin miehellä on kaksi vaimoa, toinen, jota hän rakastaa, ja toinen, jota hän hylkii, …(5Mo21:15) Daavidin ongelma ei siis ollut moniavioisuus sinänsä, niin pahalta kuin sellainen meistä nyt tuntuukin.
Daavidin suurin erehdys oli aviorikos Batseban kanssa. Miksi Daavid sai jatkaa kuninkaana eikä häntä tapettu, kuten Mooseksen laissa määrättiin?
Raamattu antaa paljon palstatilaa Daavidin tapaukselle, ja mekin voimme siitä oppia. Oleellista oli Daavidin syvä katumus, jonka vuoksi Kaikkivaltias käytti veto-oikeuttaan – ja Daavid säilytti henkensä.
Rangaistuksitta ei Jeesuksen sukukunnan esi-isä selvinnyt: vaikeuksia riitti perhepiirissä ja aviorikoksen seurauksena syntynyt lapsikin kuoli. Temppeli meni Salomon hommiksi sitten kyllä muista syistä, sanoo Raamattu.
Huomasitko oleellisen? Jeftan ”poltouhraamisesta” (katumuksesta puhumattakaan) ei Raamattu sano minkäänlaista poikkipuolista sanaa, minkä vuoksi olen täysin vakuuttunut, ettei polttouhraaminen voinut olla kirjaimellista laatua.
Me voimme nyt kristillisenä aikana jäljitellä Jeftan ja hänen tyttärensä uhrautuvaisuutta. Meille Raamattu antaa ohjeen: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi”. (Ro11:1)
Onneksi raamatunsitaatti ei kuitenkaan merkitse uhria tulen ruuaksi. Eihän sinunkaan mielestä?
Mun kohdalla ei ole Heino kyse mieluisuudesta. Mun on vain vaikea ymmärtää sitä asetelmaa, että heteroille on olemassa/järjestetty KANAVA, minkä avulla seksuaalisuutensa kanssa tavallaan pärjää tai että he saavat toteuttaa lähtökohtaisesti seksuaalisuuttaan. Homoille ei olisi tiettyjen raamatunpaikkojen mukaan tällaista kanavaa, vaan heidän täytyy tyytyä elämään ilman lähisuhdetta ja tukahduttamaan palonsa. Edelleen kysyn: mitä apuja heillä ajatellaan olevan, jotta homma onnistuu?
Heino sanoit joskus, että sinä kyllä olisit pystynyt elämään yksin vastaavassa tilanteessa. Niin sanovat ja toteuttavat monet vl-sinkutkin yksinäisyyttään, kun heille ei löydy puolisoa liikkeen sisältä, mutta osa heistäkin käy heikoksi ja ottaa puolison ullkopuolelta.
En usko selityksiin, että rukouksen avulla jnjne. Sitähän minäkin tein vuosikymmeniä suurperheeni keskellä: rukoilin voimia. Ja voimat vaan vähenivät, mitä enempi lapsia tuli. Puhujat puhuivat puutaheinää, että voimia annetaan siinä missä lapsiakin.
Pitää ottaa huomioon se, että olemma kaikki samalla lähtöviivalla tarpeidemme, ihmisyytemme ja heikkouksiemme kanssa.
Siis pohdin edelleenkin asiaa. Mulla ei ole tarvetta muuttaa kenenkään mielipidettä tahi mitään liikettä kuten Joona erheellisesti kuvitteli, kuhan vain ihmettelen asiaa. Älkää keksikö mulle mitään ihme motiiveja (en tarkota sua Heino), kun ne eivät pidä paikkaansa. Ylipäätään ko. aihe harvoin pyörii päässäni, koska se ei kuulu elämääni itseni tai läheisteni kautta. Eli sekään ei ole motiivi, jos joku luuli.
Vuokko: ”Mulla ei ole tarvetta muuttaa kenenkään mielipidettä tahi mitään liikettä kuten Joona erheellisesti kuvitteli, kuhan vain ihmettelen asiaa. Älkää keksikö mulle mitään ihme motiiveja.
En usko selityksiin, että rukouksen avulla jnjne. Sitähän minäkin tein vuosikymmeniä suurperheeni keskellä: rukoilin voimia. Ja voimat vaan vähenivät, mitä enempi lapsia tuli. Puhujat puhuivat puutaheinää, että voimia annetaan siinä missä lapsiakin.”
Jeesus opettaa: ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.” On sinulla Vuokko kuitenkin motiivi! Meillä monilla muillakin on, eli me haluaisimme tietää mikä on totta ja oikeaa, mikä vääristynyttä totuutta. Eikä ole väärin etsiä – kysyä, sillä itse Jeesus neuvoo: ”Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.”
”Puhujat puhuivat puutaheinää, että voimia annetaan siinä missä lapsiakin.” Kyllä opetus voimien lisääntymisestä aina uuden lapsen synnyttyä on täyttä ”puppua” Tätä voi aivan hyvin verrata Jaftan uskomukseen, tappaa uhrilahjaksi ainoa tytär. Jumalalle ei tarvitse antaa mitään lahjoja, ei tytärtämme, eikä yhtään uskovaa äitiä tarvitse uhrata ja mitä me kykenisimmekään antamaan Jumalalle?
Elämme Jumalan luomassa maailmassa, siis sekin mitä meillä näyttäisi olevan, se on Jumalan lahjaa, myös elämämme – mitä me siis antaisimme hänelle, joka ei jo olisi hänen? Emme kykene lahjomaan Jumalaa, ei meidän tarvitsekaan. Mutta vaikka anomme, pyydämme, emme kuitenkaan näytä kaikkea saavamme.
Usein kysymme, miksi, miksi? Emme kuitenkaan aina saavuta ymmärrystä. Kerronpa tapauksen seksuaalisuudesta: Tunsin nuorena avioparin, tämän parin seksuaalisuuden tarpeet eivät kohdanneet. Vaimo olisi tarvinnut miestään useita kertoja päivässä, kun mies ei kyennyt, vaimo käytti vieraita miehiä. Avioliitto särkyi. Miksi siis tämä vaimo syntyi erilaiseksi, semmoiseksi, ettei hän korjaantunut tavikseksi milloinkaan.
Joona kirjoittaa: ”Pelkään, ettei tältä pohjalta tapahtuva uudistuminen johtaisi pitemmän päälle muuhun kuin vanhoillislestadiolaisuuden kuihtumiseen yhdeksi löyhäksi kirkolliseksi perinneliikkeeksi muiden joukossa. Siksi olen iloinen siitä, että myös uudistajien esittämään kritiikkiin on suhtauduttu hengellisessä kodissani kriittisesti, Raamatun pohjalta.”
Tämä Joonan ajatus: ”yhdeksi löyhäksi kirkolliseksi perinneliikkeeksi.” Tämä jo osoittaa, että Joonan ajatus on jo väärillä ”raiteilla!” Vuokon ajatus, ei ole muuttaa Joonan perinneliikettä, vaan etsiä ja pyytää ymmärrystä, mikä on Jumalasta, mikä taasen ihmisten keksimää opetusta.
Joona iloitsee, koska luulee, että ”kritiikkiin on suhtauduttu hengellisessä kodissani kriittisesti, Raamatun pohjalta.” Tämä on täyttä ”puppua”! Raamattu ei opeta pahoittelemaan, vaan tekemään parannuksen! ”Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja.”
Vl liike on pahoitellut vääriä 70 –luvun pannatuomioitaan ja opettamiaan ihmisoppejaan, mutta ei ole korjannut, ei pyytänyt anteeksi. On turha puhua; ”Raamatun pohjalta.”
Sama opetus jatkuu edelleen ja miksei jatkuisi, tämä juuri erottaa vl liikkeen muista herätysliikkeistä. Kirjoitin S24:selle ” Synnin kautta on tullut lankeemus ja tulee edelleen ja tämän takia meitä kehotetaan valvomaan. Ei ainoastaan omaa vaellustamme, mutta myös opetusta.”
Tuo Vuokon kysymys on myös valvomista ja Vuokko tekee oikein, kun etsii Jumalan tahtoa tähän vaikeaan kysymykseen. Laita linkin tähän loppuun, mutta ei teistä monikaan jaksa lukea, laitan kuitenkin. Ehkä Joona lukisi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8399862
Tulin hyvälle mielelle tästä blogista. Kiitos, Joona.
Löysin äskettäin oppikoulun toisen luokan uskontovihkoni. Olimme kirjoittaneet vihkoon opettajan sanelun mukaan Vanhan testamentin ennustuksia Jeesuksesta. Ajan tapaan opettelimme ennustukset ulkoa. Vanhan ja Uuden testamentin yhteys alkoi hahmottua.
Vuokolle:
Siksihän sitä synninpäästöä niin paljon seuroissa julistetaan, kun me olemme heikkoja ja syntisiä kaikessa. Kaikki synnit annetaan anteeksi myös ripissä. Katuvalle kuuluu aina armo, uudestaan ja uudestaan.
Jumalan armo ”vahvistaa kaikki heikot voitolla pysymään”.
Heikkojen ongelma on ratkaistu jo Vanhassa testamentissa. Biblian mukaan ”ei yhdenkään asuvaisen pidä sanoman: minä olen heikko; että kansalla, joka siellä asuu, pitää oleman syntein päästö” (Jes. 33:24).
Vakava uupumus (äitien uupumus, työuupumus) vaatii muutakin kuin hengellistä apua, mutta ei rukousta eikä esirukousta pidä unohtaakaan.
Ystäväni pitää minua rohkeana, kun uskallan kirjoittaa tänne. Täällä kun voidaan sanoa pahasti ja aggressiivisesti. En oikein itsekään ymmärrä, miksi silti kirjoitan.
Ei kestä, Terttu. Mukava, että jaksat kommentoida täällä rauhallisella ja asiallisella tyylilläsi.
Kerro Terttu, missä kohti Raamattua heikkous ja uupumus on julistettu synniksi ja että siihen tarvitaan synninpäästöä. Nämä jutut ovat ihan ihmisoppia 🙁
Kyllä armoa ja syntienanteeksiantamusta tuleekin julistaa; se on lääke syntiä ja kuolemaa vastaan, en minä sitä vastaan ole. Mistä sait sen käsityksen?
Terttu, kyllä muakin on pidetty tosi rohkeana, kun uskallan tänne kirjoittaa ja tiedätkö miksi? Eräskin ystäväni sanoi pelkäävänsä, että mut ”poljetaan suohon” vl-ihmisten taholta, kun uskallan kritisoida heitä. Ja kyllähän mua on kaikella tavalla yritetty nujertaa. Mielestäni ei pitäisi olla mitään estettä avoimelle keskustelulle elämästä ja kuolemasta.
> missä kohti Raamattua heikkous ja uupumus on julistettu synniksi ja että siihen tarvitaan synninpäästöä. Nämä jutut ovat ihan ihmisoppia >
Heikkous on pienelle lapselle luonnollista ja ymmärrettävää, mutta sotapäällikölle tuhoisaa ja kuninkaalle anteeksiantamatonta. Kuninkaalta edellytetään lujuutta ja selkärankaa. Jos hän on heikkouttaan muiden vietävissä, hänen pitää luopua kruunustaan.
Uupumus on ymmärrettävää ja sitä pitää hoitaa. Mutta se voi olla myös hedelmää siitä, että olen kuluttanut voimani palvellessani itsekkyyden ja ahneuden perkelettä.
Syntejä ja syntiä ei oikein kuuluisi määritellä joko/tai. Eikä syntejä voi lajitella sen mukaan, onko niitä mainittu Raamatussa. Otetaanpa esimerkiksi vaikka tupakanpoltto, josta rippikouluikäisinä väännettiin, onko se syntiä vai ei. Raamatussahan siitä ei puhuta mitään. Onko se sitten ”ihmisoppia”? Ajatellaan vaikka köyhää perheenisää, jolla on vaikeuksia elättää perheensä. Toimeentulotuki ei tahdo millään riittää ja monena päivänä on pääruokana kaurapuuroa eikä lisää saa ottaa. Siitä huolimatta perheen isä pössyyttää kaksi toppaa norttia päivässä. lapsille pitäisi saada parempaa ruokaa ja joskus vähän vaatteitakin, mutta isän rahat menevät monikansalliselle tupakkayhtiölle, joka kohtele työläisiään huonosti plantaaseillaan Väli-Amerikassa. Pellot, joilla voisi viljellä maissia ja vehnää, ovatkin tupakanviljelyssä. Maan parhaat viljelysmaat käytetään pelkkään turhuuteen ja kapitalistien rikastumiseen. Kaiken lisäksi perheenisä kuormittaa maamme terveydenhoitoa ja kuolee nuorena jättäen lesken ja lapset nuolemaan yksin näppejään.
Tuossahan on syntiä jo yli oman tarpeen. Mutta mikä laittaa miehen röyhyttelemään norttia, vaikka siitä on pelkkää vahinkoa ja samalla tulee riistäneeksi leivän omien lastensa suusta? Pintapuolin asian voisi ratkaista rasti ruutuun: syntiä tai ei syntiä, mutta kun vähän laajemmin pohditaan, miehen koko elämä on pois tolaltaan.
Eräs mies tuli papin luokse, koska häntä piinasi ja poltti huono omatunto yhdestä lankemuksesta. Hän sai tietenkin synninäpästön, mutta pappi kysyi sen jälkeen, että nytkö on hyvä olla. Seuraavan kerran kun tulet hakemaan anteeksiantamista, pyydä anteeksi koko 90-lukuasi. Se on kokonaisuudessaan ihan eksyksissä.
Hyvän puhuminen on oikein eikä varmaankaan syntiä. Rasti ruutuun: ei ole syntiä. Mutta kun eräs äiti kehuu tytärtään maasta taivaisiin, hän tekee niin pottuillakseen miniälleen. Kauniit sanat ja lempeä hymy ovatkin hirvittävää syntiä, koska ne haavoittavat ja mitätöivät miniää ja ajavat hänet vuosikymmenten aikana hulluuteen. Kun mieskään ei uskalla puolustaa vaimoaan, nainen ottaa lopulta hengen itseltään. Kuka teki syntiä? Mies kunnioitti neljännen käskyn mukaan vanhempiaan eikä uskaltanut sanoa äidilleepoikkipuolista sanaa. Äiti eli anoppi puhui vain kauniita asioita, ei koskaan suuttunut ja oli lempeä, mutta vain omalle tyttärelleen. Miniä, joka otti hengen itseltään?
1. Synti on paljon isompi ja moniulotteisempi asia kuin pelkkä teko. 2. Raamattu on hyvä osviitta, muttei siitä ole ihan kaikkeen synnin selvittelyyn. Ihmisoppia tarvitaan, muttei ihmisopissa mitään vikaa ole.
Tuo Teemun kommentti oli kyllä tosihyvä. Raamattu ei myöskään ole näppärä ohjekirja, josta löydetään patenttivastaus kaikkeen. Elämä on monimutkaista eikä se valitettavasti ole mustavalkoista.
Minä en haluaisi menettää rippeitäkin uskostani. Haluaisin pitää Raamatusta kiinni, vanhan kirkon uskontunnustusten kirjaimellisesta totuudesta jne… toisaalta en ole ole niin paatunut, että voisin oikeuttaa kaiken omahyväisellä, itsekeskeisellä uskomisen halullani. En voi esimerkiksi katsoa homoseksuaalisessa parisuhteessa elävää veljeä tai sisarta silmiin ja sanoa, että elät Raamatun mukaan synnissä. Ei se ole niin.
Se, että monet ovat keskenään eri mieltä, eivätkä aina ilmaise itseään sivun mittaisella vihjailevalla kaunopuheisuudella, ei välttämättä tarkoita ”aggressiivisuutta tai ”pahasti sanomista.” Vanhoillislestadiolaisuudessa julkisella erimielisyydellä on olemattomat perinteet. Siksi sellainen voi tuntua oudolta.
Vuokolle
Ehkä emme sittenkään ymmärtäneet samalla tavalla käsitettä ”heikkous”. Tässä yhteydessä tarkoitin sillä sitä, että ei voi vastustaa kiusausta, vaan lankeaa vaikkapa samaan syntiin toistuvasti. Ei tarvitse vesittää Raamatun syntikäsitystä, kun armo riittää.
Itsekjn olen kokenut työuupumuksen, joten en pidä uupumusta syntinä. Pahoittelen, etten kirjoittanut tarpeeksi selvästi.
Kari-Matille sanon, että kyllä minä eri mieltä olemisen kestän, mutta en nokittelua enkä töykeyttä. Muuten menee uskottavuus 70-lukukritiikiltä. En nyt ajatellut juuri tätä keskustelua enkä sinua.
Joo,anteeksi Terttu. Ymmärrän suurinpiirtein mitä tarkoitat.
Väärinkäsityksiä tulee. Ehkä senki takia käsitin väärin, kun vl-saarnoissa usein sanotaan että: ”Tekin pienten lasten vanhemmat saatte uskoa väsymykset ja kiusaukset anteeksi Jnjv…” Ajattelin sun käsittävän asian samalla tavalla.
Heikkoja joo ollaan ihmiset suhteessa syntiin: lähimmäisille tulee puhuttua rumasti. vaikka kuinka lupailee itselleen toista. Voi-voi! Enkä ole täälläkään pystynyt pitämään ärtymystäni aisoissa, joten anteeksi kaikki sellainen. Näin sitä aina vaan heikkona ja vajavaisena joutuu hattu kourassa kulkemaan 🙁 Onneksi armo on ylitsevuotavainen <3
Teemu Kakkuri kirjoitti mainiosti. Nuorena keskustelin erään vl-papin kanssa uskonvanhurskaudesta. Siinä keskustelussa tuli esiin, että asiat eivät ole aina tehtyinä tekoina, vaan meillä on ”mielialaetiikka”.
Varmaan voi sanoa, että meillä on mielialaetiikka. Tosin täytyy myös ajatella, että tietyt asiat kuitenkin ovat itsessään hyviä tai pahoja.
Esimerkiksi ihmiselämän arvo on jotain luovuttamatonta. Vastaavasti ihmiselämän loppuminen, kuolema, on jotain itsessään pahaa.
Muuttuvat, tilannesidonnaiset asiat saavat moraalista väriä olemalla suhteessa näihin itsessään hyviin tai pahoihin, edistämällä tai torjumalla niitä. Jos itsessään hyviä tai pahoja asioita ei olisi ollenkaan, kaikki olisi suhteellista ja silloin koko moraalia sanan varsinaisessa merkityksessä ei olisi.
Synti taitaa kuitenkin olla vielä paljon laajempi käsite kuin etiikka tai moraali.