Kuvassa Lutherin tekstien saksankielisen julkaisusarjan Luthers Sämtliche Schriften osat I ja II kaikkiaan 23 osasta. Näissä kirjoissa on kirjoitettu Lutherin selityksiä 1. Mooseksenkirjaan. Syntiinlankeemuskertomus on luvussa kolme. Siitä Luther selittää palstoilla 172-289-
Sunnuntai 18.02.2018
1. paastonajan sunnuntai, latinaksi Invocavit
Pääsiäisjakso, paastonaika
Jeesus, kiusausten voittaja
Evankeliumi: Mark. 1: 12-13
Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan.
Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta.
Pyhä Henki toimi maailman luomisessa. Hän liikkui kuin lintu sadepilvien päällä. Valo tuli, autiomaa väistyi ja maaima täyttyi vihreistä kasveista ja eläimistä. Elämä syntyi.
Ensimmäinen ihminen Aadam sai paratiisin elääkseen ja kuitenkin hän lankesi syntiin. Maailma turmeltui.
Jeesus tuli maailmaan tekemään tyhjäksi Saatanan teot. Hänessä tuli uusi aika, pelastus tuli luoksemme. Jeesus on uuden ihmiskunnan alku, uusi Aadam. Pyhä Henki johdatti hänet kohtaamaan pahan alkuperän Saatanan. Jeesuksen kaste oli kutsu julkiseen toimintaan. Ensimmäiseksi piti tehdä suora hyökkäys itse pimeyden vallan pomoa kohti.
Verratkaamme heitä keskenään.
Saatana houkutteli Aadamia syntiin ja Aadam lankesi.
Saatana houkutteli Jeesusta syntiin ja Jeesus voitti.
Kiusauksen aikana Aadamilla oli ihana Paratiisi kauniina ympäristönään.
Jeesuksella puolestaan oli kiusausten aikana autiomaan karu ympäristö ilman kasveja, kivenharmaata
Aadam oli ystävällisten eläinten seurassa.
Jeesus oli villipetojen ja myrkyllisten otusten ympäröimä.
Muuan juutalainen Midrash kertoo, että Paratiisissa ennen syntiinlankeemusta Aadamin oli eläinten palvottavana ja enkeleitten ruokittavana.
Enkelten palvelustyö ei poistunut Jeesuksen elämästä milloinkaan muutoin, kuin Golgatan ristillä. Silloin Vapahtajamme oli täysin yksin. Hän joka oli synnitön, otti kannettavakseen meidän syntimme ja Isän Jumalan hylkäämäksi tulemisen päälleen, jotta meille syntiemme tähden hyljätyille tulisi syntien anteeksianto ja pääsisimme Jumalan yhteyteen. Näin synnin tuomio on poistettu ja meille on tullut rauha ja sovinto Jumalan kanssa.
Jeesuksen oleskelu autiomaassa kesti 40 vuorokautta.
Israelin kansa kulki Siinain autiomaassa 40 vuotta.
Autiomaan kautta Israelin vaellus päättyi Luvatun maan saamiseen. Silloin pyhää kansaa johti Josua, kreikaksi Jeesus.
Meidän elämämme täällä maailmassa vie kerran perille uuden maailman elämään ja tähän meitä johtaa uudistuneen Jumalan kansan eli kirkon Herra Jeesus Kristus, uusi Joosua, Jumalan kansan johtaja eli kirkon pää. Kirkko on Kristuksen ruumis ja kerran hän ottaa omansa perille taivaan riemuun iankaikkiseen elämään.
Heinola:
Pahan predispositio voitaneen nähdä myös vapaassa tahdossa. Luotuna olentona tämä ”korkea enkeliruhtias” pyrkiessään asettumaan Jumalan vertaiseksi lankesi siten uskosta ja kuuliaisuudesta. ”Hän ei ole pysynyt totuudessa,” kuten Jeesus (Joh. 8:44) toteaa. Täten Jeesuksen sana perkeleestä näyttää viittaavan nimenomaan hänen vapaaseen tahtoonsa. Perkele on siis tiennyt totuuden, mutta ei ole pysynyt siinä. Miksi näin on, se jäänee Raamatussa ilmoitetuksi asiaksi, toisin sanoen meidän uskottavaksemme. Synnin vaikutukset sensijaan ovat reaalista silmin nähtävää todellisuutta.
Mitä siihen tulee, että ei ole olemassa muuta kuin yksi Jumala, perkele antaa siihen itse vastauksen todeten Eevalle (1.Moos.3:5) ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Täten perkele itse todistaa, ettei ole olemassa mitään muuta Jumalaa, vaan hän itse on Jumalan alapuolella olevana luotuna olentona myös kaiken pahan alkusyy – sulkien pois sen – että pahalla olisi jokin muu perimmäinen alkusyy. Kaksijumaluus on siten poissuljettu vaihtoehto.
Vasunmäki: Siis yksi täydellisen hyväksi luotu Jumalan enkelipoika on kaiken pahan alkusyy…
Ja tämä johtuu Hänelle annetusta vapaasta tahdosta…Mutta miksi näin tapahtui ja on, siihen ette siis kykene vastamaan. Eikä ihme, sillä tähän loogiseen dilemmaan ei ole vastausta. Vapaa tahto ei tässä kyymyksessä selitä mitään, ja lause: ’pyrkiessään asettumaan Jumalanvertaiseksi’ ei sekään sitä tee vaan asettaa vain ongelmaan uudelleen.”Mstä tuo paha halu pyrkiä Jumalan vertaseksi tuli,koska kyseessä on täydellise hyväksi luotu olento ja paha ei ollut koko maailmankaikeudessa olemassa?
Tätä ongelma ei uskalleta aidosti lähestyä ja niinpä Snäja Matias vaan pyörittelitte lausieta,jota jättivät ongelman edelleen täysin auki. Näin siksi, että joko a ) esi-isät ovat tämän lankeemusopin laatiessaan erehtyneet tai b) Jumala ei ole sellainen kuinon uskottu ja opetettu.
Kaksijumaluus ei kuitenkaan ole perimmäinen syy, sen perkele itse todistaa puhuessaan vain yhdestä Jumalasta, kuten totesin. Syy lankeemukseen kohdistuu siten yksin tähän Jumalan luomaan olentoon. Vapaalla tahdolla on mielestäni oma osuutensa lankeemukseen. Tämän todistaa se, että saatana sai Eevan ja Aadamin lankeamaan he samalla menettivät paitsi uskonsa Jumalaan myös vapaan tahtonsa suhteessa hengellisiin asioihin. Tässä mielessä me olemme perineet heidän ominaisuutensa.
Totta tietenkin on, että Raamattu on varsin niukkasanainen pahan alun suhteen. Jeesus tosin valaisee perkeleen olemusta kaikkein selkeimmin toteamalla, ”että hän valehtelija ja velheen isä ja kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa.” Tässä on lähellä ajatus, että valheella on ollut osuus itse pahan alkuun. Perkele kohdistaa valheellisen hyökkäyksen Jumalaan ja yrittää puiden kieltämisellä todistaa, ettei Jumalalla ole hyvää tahtoa ihmistä kohtaan sanomalla Eevalle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Tässä perkele asettaa epäilyksen alaiseksi paitsi Jumalan hyvyyden myös uskon hänen sanaansa, todistaen täten itsensä valehtelijaksi.
Vaikka pahan alku (kiinnostava aihe sinänsä) jääneekin salaisuuden peittoon on kuitenkin selvää, että ennen aikojen alkua on ollut ja on vain yksi absoluuttisen hyvä Jumala.
Et edelleenkään ole Kosti pohjimmiltaan tajunnut ongelman syvyyttä; ongelma ei siis koske yhtä eikä kahta jumalaa eikä vapaata tahtoa vaan se koskee kristillistä opetusta, joka ko asiassa on äärettömän epälooginen.
Seppo
”Epäloogisuus” selittyy vain siitä että oletetaan ikään kuin välttämättömäksi joku sellainen lähtökohta, joka ei kuulu asiaankuuluvien premissien joukkoon.
Tuollainen ylimääräisten premissien omavaltainen lisääminen luo tilanteen, missä kokonaisuus vääristyy alkuperäisen selkeän sanoman vastaiseksi ja syntyy kuvitelma että kyseessä olisi looginen epäjohdonmukaisuus, vaikka lähtökohtana onkin asiaan kuulumattoman premissin lisääminen.
Tähän asiaa en ole tuonut eikäsiihen tarvitse tuoda yhtään premisiä itse asia neli ongelman ulkopuolelta. Ko muka ’ulkopuolinen’ premissi on vain hieman banaalia vertausta käyttääkseni ns. hätäkakka, jolla ongelma yritetään peittää näkyvistä.
Mitään ulkopuolista permissiä ei ole näissä kritillisestä opetuksesta nousevissa lähtökohdissa.
1) Jumala on täydellisen h yvä
2) kaikki Jumalan luoma oli täydellisen hyvää
3) Kaikki Jumalan enkelit olivat täydellisen hyviä
4) Missään ei ollut mitään pahaa
5 ) Jumalan enkeli lankesi ja mailmaan tuli paha.
Loogine ongelma: Miten täydellisen hyvä voi langeta pahaan, jota ei ollut olemassa.
Seppo, jospa tämä pahan logiikka meneekin näin: ”Oi onnellinen lankeemus, ”felix culpa”, joka toi meille tällaisen ja näin suuren Lunastajan, Kristuksen.”
Seppo
Kristillisen uskon loogisuuden perusta on siinä että Jumala on yksi.
Kaikki sellaiset lisukkeet, mitkä ovat ristiriidassa tämän peruslauseen kanssa, ovat jostakin ulkoa päin tulleita asiaan kuulumattomia vääristymiä.
Koko maailman olemassaolo, niin näkyvän kuin näkymättömän, on peräisin Jumalan olemassaolosta, hänen luomisteostaan.
Jumala on hyvä. Näin ollen koko maailman hyvyys on luomistyön lähtökohtaan kuuluva perusolemus.
Kaikki sellaiset yritykset pahan olemassaolon selityksissä missä ollaan ristiriidassa tämän perustavan lähtökohdan kanssa joko tekevät pahasta omalakisen jumalolennon tai sellaisen voimanvallan tai mahdin, missä se ikään kuin omana itsessään olevana omaa olemassaolon oikeutuksen ja silloin paha ikään kuin tehdään hyväksyttäväksi ja moraalisesti kelvolliseksi.
Sen sijaan kun paha nähdään suhteessa Jumalan luomistyöhön, niin silloin paha on perusteissaan Jumalan työn vastustamista eli siis perusteissaan pahaa.
Koska Jumala on hyvä ja paha on pahaa, niin silloin pahaa vastaan on aihetta taistella ja sen valtaa vastaan on ei ainoastaan hyväksyttävää, vaan jopa aiheellista toimia ja jonka poistamiseen on pyrittävä:
elämän puolesta kuolemaa vastaan, totuuden puolesta valhetta vastaan, oikeuden puolesta vääryyttä vastaan, rakkauden puolesta vihaa vastaan, yhteyden puolesta eripuraisuutta vastaan, inhimillisyyden puolesta julmuutta vastaan, jne. .
Ne lisukkeet olet tähän keskusteluun tuonut Sinä Matias, en minä. Eli pitänee toistaa tämä edellä kylmästi ohittamasi:
1) ”Matias,joko kieltäydyt ymmärtämästä ongelmaa tai väistelet sitä ommellen ‘ulkopuolisen syyn’ olkinuken. Ei tässä ulkopuolisatta syytä tarvita e n k ä o l e s i t ä h a k e n u t. Sillä tämä ongelma on ihan yhtä ratkaisematon myös ‘oman syyn’ kohdalla.”
2) Tähän asiaa en ole tuonut eikäsiihen tarvitse tuoda yhtään premisiä itse asia neli ongelman ulkopuolelta. Ko muka ‘ulkopuolinen’ premissi on vain hieman banaalia vertausta käyttääkseni ns. hätäkakka, jolla ongelma yritetään peittää näkyvistä.
Ylläsanotusta huolimatta jauhat ylimääräisistä premisseistä,jotka olet -toki pasiivilauseiden taakse naamioituen– itse tuonut keskusteluun.
Ymmärrän Sepon kysymykset ja Raamattu ei ole kovin yksiselitteinen kirjoitusten mukaan. On nähtävä sen mukaan myös siten, että Taivaassa (joka on meidän ymmärryksemme ulkopuolella) syttyi sota (kapina) ja tuon tapahtuman seuraus on ulottunut myös ihmisen lankeamiseen ja leikkaa meidän todellisuuteen Sanan kautta, jonka kautta on kaikki ymmärrys.
Hyvä ja pahan kysymykseen ei löydy selkeää vastausta Raamatusta ja on vähän naivia ajatella, että Jumala ei olisi myös pahan Luoja. Luther sanoo, että saatana on Jumalan juoksupoika ja sellaisena Jumalan luoma. Se mikä näyttää meistä pahalta, saattaa olla Jumalan suunnitelman ja toteuttamisen väline.
Inhimillisesti voidaan ajatella , että Juutalaisten kohtalossa on ollut pahaa yllinkyllin, mutta toisaalta Raamatussa annetaan ymmärtää, että Jumalan on kaiken takana ja ohjaa laivaa oman mielensä mukaan. Missä kohdin isossa kuvassa hyvä muuttuu pahaksi ja paha hyväksi? Mahdotonta sanoa.
On välttämättömän suomasta pakosta ajateltava, että Jumala tekee mitä tahtoo ja meidän vajavaisen käsityksemme mukaan myös pahaa, mutta juuri siinä on ilmaistu Hänen Rakkautensa luotuja kohtaan, että on Lähettänyt Pelastuksen, jossa ihminen saa Levon ja Rauhan ja ymmärryksen Jumalan ja ihmisen iankaikkisesta olemuksesta. Kuka tietää kuolleiden kohtaloista, mihin menevät ja mitä heille lopulta käy? Jos Jumala Armahtaa ihmisen, niin kuka voi Jumalan päätöksen muuttaa paitsi Jumala. Mikä on kaiken elämän ja universumin takana oleva oleminen, sillä kaiken olemassa olo on lopulta kuitenkin mysteeri johon emme voi saada vastausta.
Kaikella viisaudellaan ihminen ei saavuta Jumalan aivoitusten salaisia päämääriä (Jumalan salattu tahto) ja ihmisen elämä ja syntymä saattaa olla lopulta sivujuonne suuremmassa näytelmässä, joka tapahtuu kokonaan toisessa ulottuvuudessa. (Taivas)
No, näitä vain pohdin, niinkuin pieni ihminen voi, eikä mitään varmaa jää kuitenkaan käteen. Ainoastaan se on varmaa, että jostain on ihminen saanut alkunsa ja jos Luojan tekona, niin olkoon niin. (Näin myös vakaasti uskon, johon minulla on syyni ja oikeuteni.)