Jeesuksen toiminnan alku

Ari

Pysyäksemme selvässä suomen kielessä niin otapas ihan tosissasi tuo suomen kielen sana

l a p s i l l e n n e

ja lopeta hyödytön taistelusi lasten kastamista vastaan.

Yhtä lailla selkeää suomen kieltä on 1. Pietarin kirjeessä 3:21 kasteesta sanotut sanat:

” K a s t e

p e l a s t a a . ”

Sellainen joka nämä kohdat kieltää, kieltää myös koko Raamatun pelastussanoman ratkaisevan kohdan, nimittäin sen miten Kristuksen Golgatalla täyttämä sovintotyö tulee meidän ihmisten hyväksi eli kuinka se meille ihmisille ojennetaan meidän henkilökohtaisen elämämme hyödyksi ja elämän voimaksi.

Matias, hämäätkö tahallasi,sillä EN sanonut, että ko gematria liittyy Nasareth nimiseen paikkaan, jota ei varmuudella ole ollut Jeesuksen aikana edes olemassa, sanoin että se liittyy Uuden testamentin sanaan nazoraios, jonka lukuarvo sen siis on! Ja se on myös toisen Jeesus-epiteetin ’esikoinen’ lukuarv o ja se on sellaisen ristin poikkipuun kolmannes,jonka kylki on 666,joka Matias on myös nimenomaan J e e s u k s e n kyljen p l e u r an (akk.) lukuarv o.

Matias, sanamuoto ’lapsillenne’ ei kerro mitään ko lasten iästä. Minäkin olen yhä vanhempieni lapsi vaikka olen 73. kun tiedämme että kyse oli alunperin kolmasti toistetuista upotuskasteista epäilen vahvasti olisiko sylivauvoja noin kastettu.

Seppo

1) Saivartelusi ”lasten” iästä on juutalaisen käytännön kannalta täysin olosuhteiden vastainen. Juutalaisessa kollektiivisessa yhteiskunnassa perheet elivät erittäin sosiaalisessa yhteisössä, missä samassa talossa useinkin asui useampi sukupolvi samassa talossa. Silloin talouteen kuuluivat kaikki vauvasta vaariin. Naimisiin mentiin hyvin varhain ja pieniä lapsia vilisi taloissa. ”Huonekuntien” kastaminen sisälsi koko perheen kastamisen.

Kuten vielä Karjalassa ennen sotia samassa talossa saattoi asua useampikin veli perheineen, niin tuolla Pyhällä maalla tällainen oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus, sillä talojen rakentaminen oli suuren työn takana ja useinkin kivistä tehdyt talot säilyivät monienkin sukupolvien ajan, kunhan vain niistä huolehdittiin asianmukaisesti.

Juutalaisessa proselyyttikasteessa ei kastetta edes hyväksytty, jollei koko perhe suostunut ottamaan kastetta vastaan. Tämä merkitsi että kaikki samassa talossa asuvat perheet ja heidän palveluksessaan oleva väki kastettiin samalla kertaa.

Juutalainen proselyyttikaste annettiin vasta kun rabbi oli hyväksynyt koko perheen kasteelle kelvolliseksi. Tämä tapa jatkuu kirkossa siinä että pappi kastaa lapset tai pakanuudesta kääntyvät aikuiset. (Vain hätätilanteen vaatiman hätäkasteen voi tehdä kuka tahansa kristitty.)

Kastettaville määrättiin myös kummit, jotka ensiksi opastivat ja sitten vielä kasteen jälkeenkin jatkoivat opastamista ja vastasivat siitä että kasteen kautta juutalaisuuteen kääntynyt perhe myös eli juutalaisen opetuksen mukaan. Kirkko on ottanut tämän kummiuden sellaisenaan jatkumona.

Nykyaikainen yksilökeskeinen ajattelu oli täysin vieras aate tuohon aikaan. Roomalaisen oikeuden mukaan isä päätti koko perheensä puolesta koko talonväkensä uskonnon.

2) Viittaamasi lapsi -sanan alkukielinen kreikkalainen sana on ”teknon”. Se on johdannainen verbistä ”tikto”, joka tarkoittaa ”synnyttää”. Niinpä tuon teknon sanan konkreettinen lähtökohta on ”se mikä synnytyksessä tulee äidistä ulos”, ”synnytetty”, ”vastasyntynyt”, ”vauva” ja tästä konkreettisesta lähtökohdasta lähtien sitten sillä oli käytännön sanastossa merkityksiä ”lapsi”, ”penikka”, ”poikanen” jne.

3) Maailman ensimmäinen kasteen toimitusta kuvaavassa kirjassa kerrotaan että ensiksi kastetiin lapset ja sitten aikuiset.

4) Maailman ensimmäisessä kirkollisessa kokouksessa, missä kasteen iästä puhuttiin, Karthagossa, keskustelu lähti liikkeelle siitä että aikaisemman välittömästi synnytystä seuranneen kasteen tilalle muuan vaikutusvaltainen ihminen esitti että ympärileikkauksen iän mukaisesti kasteessakin siirrettäisiin kaste viikon vanhana suoritettavaksi.

Karthagon kirkolliskokous kuitenkin hylkäsi tämä kasteen siirtämisen viikon vanhana suoritettavaksi ja pitäytyi vanhaan apostoleilta peräisin olevaan käytäntöön, että lapset kastettiin synnytyksen jälkeen välittömästi, kun kasteen käytännön järjestelyt vain oli saatu hoidetuksi, pappi paikalle ja muut asiaan kuuluvat hommat hoidetuksi.

5) Maailman vanhin kastetta kuvaava piirros näyttää, että kaste suoritettiin vettä valelemalla.

Matias,kuten hyvin tiedät, teknon sana esiintyy lähes 100 kertaa Ut.ssa ja useimmiten sillä on vain ylipäätään lasta, jälkeläistä tai jopa kaupungin asukasta tarkoittava merkitys. Sangen usein sanaa käytetään aikuisten ihmisten yhteydessä.
Varsinaisesti hyvin pientä lasta tarkoittava sana olisi brefus tai paidon tai teknion, jota kuitenkin käytetään hellitelyniminä aikuista opetuslapsista.

Seppo

Mielestäni on aivan turhaa saivartelua kaivella yksittäisiä sanoja ikåän kuin vain ne olisivat sitä tai tätä ja siitä ruveta tappelemaan tuulimyllyjä vastaan kuten Don Quijoten sankari.

Raamatun alkukielillä on vuosien 1933/1938 käännöksissä kaikkiaan

kolmekymmentä kuusi

36

eri alkukielen sanaa tai ilmausta suomen kielen lapsi -sanalle.

Historian todellisuutta nimittäin on että lapsen kasteen hylkääminen ja uudelleen kastaminen vain sillä perusteella että lapsen kaste ei muka ole pätevä kaste syntyi vasta 1520 -luvulla.

Ensimmäinen tällainen uudelleen kaste tehtiin koko maailmanhistorian aikana vasta tammikuussa 1525 ja ensimmäinen joukkokaste tehtiin pääsiäisenä 1525, kun Balthasar Hubmeier kastoi uudelleen noin 300 seurakuntalaistaan käyttäen kastemaljanaan maitokannua.

Matias Matias, se olit sinä itse joka aloit perustella vauvakasteita sanan teknon merkityksellä vaikka hyvin tiesit että sanaa voidaan käyttää yhtä hyvin aikuisten ihmisten yhteydessä.

Vauvakasteista pidetään päivänselvästi kynsin hampain kiinni taloudellisista syistä, se turvaa tulevat verokertymät mahdollisimman laajalti ja varhain.

Seppo

Teknon sanan konkreettinen peruslähtökohta ”synnytyksen tulos” on aina muistettava myös silloin kun sitä joissakin tilanteissa käytetään johdetussa merkityksessä.

Erityisesti Apostolien tekojen 2:39 yhteydessä todella järkevää on ajatella vain lapsi-aikuinen vastakohtaa, kun puhutaan

k o k o

k a n s a a

tarkoittavassa yhteydessä ”teille ja teidän lapsillenne” ilmausta. Olisi jotekin käsittämätöntä tautologiaa ajatella vaihtoehtoja ”aikuisille ja teidän aikuisillenne”. Tuollainen tautologia nimittäin unohtaa kokonaan raamatullisen yhteisöllisyyden. Raamatullisessa yhteisössä kaikki kuuluvat yhteen aikuiset ja lapset, isät ja pojat, äidit ja tyttäret, vauvasta vaariin kaikki kuuluvat yhteen.

Yksilökeskeisyys on tuon aikaiselle ajattelutavalle täysin käsittämätöntä anakronismia. Esim. suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen yksilökeskeinen individualismi tuli vasta 1880 -luvulla.

Kirkon opetuksessa lasten kastaminen on paitsi yllä kuvaamani juutalaisen kollektiivisen kastekäsityksen takia myös pelastuskysymys. Ilman kastetta nimittäin ei kukaan voi pelastua.

Jeesus sanoo tämän puheessaan Nikodemokselle. Joh. 3:3. Jeesus sanoo, että Alkuperäisestä syntyminen on välttämätöntä eli siis Jumalasta syntyminen on välttämätöntä Jumalan valtakunnan näkemiselle ja jakeessa 3:5 Jeesus sanoo että Jumalan valtakuntaan sisälle pääsemiseen tarvitaan kastetta, ”Vedestä ja Hengestä syntymistä”. Jumalan valtakuntaan sisälle pääsemiseen ei ole mitään muuta tietä, kuin pyhän kasteen ojentama pelastus, missä meidät yhdistetään Jeesukseen Kristukseen. Tähän Jeesuksen ansaitsemaan ja kasteen kautta annettavaan pelastukseen usko tarttuu.

Samaten Markuksen evankeliumin kastekäsky sanoo, että kaste on välttämätöntä pelastukselle: ”Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu.” Mark. 16:16.

Evankeliumin olemukseen kuuluu se että Jeesuksen pelastus annetaan myös lapsille. Siksi tarvitaan kastetta. Ilman kastetta kukaan ei pelastu.

Tässä on selkeästi sanottu se, ettei kukaan ihminen pelastu ilman kastetta.
Tämä on kirkkomme perustavassa tunnustuksessa Augsburgin tunnustuksessa sanottu:

II Perisynti

Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.

Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut , jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä.

Miksi sinä Matias olkiukkoilet. En minä eikä kukaan muukaan ole sanonut etteikö ben tai teknon sanaa voisi käyttää pienistäkin lapsista. Tässä nyt oli olennaista se, että molempia käytetään erittäin usein
m y ö s yleiskäsisteinä ja aikuisistakin lapsista ja jälkeläisistä. Kun sana lapsi käytetään ymleiskäsitteenä ei sana edusta mitään tiettyä ikää. Kun kysyn ’montako lasta teillä on’, en
kysy montako vastasyntynyttä teillä on,,,,jos käytän tässä samanlaista karkeata esimerkkiä kuin sinäkin Matias käytät.

Käsitteen ’koko kansa’ ei tietenkään tarvitse läheskään aina tarkoittaa kaikkia kansan jäseniä. Kun Suomen ’koko kansa ’kävi esim. talvisotaa NL:a vastaan eivät siellä vauvat sotineet.

Toiseksi aikaisempiin viesteihisi viitaten painotan, että en tässä ainakaan minä kastetta sinänsä ole kieltänyt. Ei ole Matias rehellistä luoda vastauksillaan toisten viesteistä vääriä mielikuvia.

Seppo

Anteeksi että olen käsittänyt väärin sinun tarkoituksesi sanojen merkityksien kuvaamisessa.

Olen vain niin lukemattomia kertoja törmännyt siihen että nuo 1520 luvulla keksityn kasteideologian kannattajat ovat käyttäneet samantapaisia sanontamalleja, kuin sinun tekstissäsi esiintyi. Näillä he ovat puolustelleet omia kastekäsityksiään kuvitellen, että voisivat muutaman sanan avulla vängätä perinteisen kirkon vakaan opetuksen Raamatun mukaisesta kasteopista. He eivät ole tajunneet, että vanhan kirkon opettajat käyttivät kreikan kieltä äidinkielenään ja siitä syystä heidän opetuksensa kasteen suloisen ihanasta pelastussanomasta on säilyttänyt Raamatun koko rikkauden kasteen valtaisasta voimasta ja vaikuttavuudesta ei vain tätä elämää varten vaan myös tulevaisuuden lahjoittavana lahjana Taivaan kirkkaudessa iankaikkisessa elämässä.

Useimmiten uudelleenkastajien kanssa keskustellessani nämä ovat tarttuneet yksittäisiin sanoihin tai näiden merkityskentän johonkin yksittäiseen kulmaan, mutta heidän kielellinen tajunsa on kokonaan sivuuttanut kielen erilaisten ilmausten tarkkuuden, koska lauseen jäsennykset, sanojen eri merkitysten käyttö eri yhteyksissä ja monet muut tekijät vievät harhaan niin kuin sellaisen amatöörin joka jalkapallon peliä selostaessaan kuvittelee pelin tarkoituksena olevan laidalta toiselle potkimisen ja luulee maalin tekoa virheeksi.

Nämä eivät myöskään ole ymmärtäneet, missä määrin olen paneutunut klassiseen kreikan kieleen: jopa äidinkieleltään kreikan kieliselle olen antanut klassisen kreikan opetusta. (Kuvaa muuten hyvin miten nykykreikka on eriytynyt klassisesta kreikasta.) Tänä aamupäivänä muuten Kreikan TV:stä on tullut mukavaa ohjelmaa Beninistä. Afrikassa viettämäni ajat ovat tulleet mieleeni tuota katsellessani.

Tuo 1520-luvulla keksitty ja vuonna 1525 ensimmäisen kerran maailmanhistoriassa käytössä ollut kastekäsitys on syntynyt ympäristössä missä väheksyttiin liturgiaa. Nuo anabaptistiset liikkeet siis ovat luopuneet vanhasta kristikunnan käytännöstä ei vain kastekäsityksessä vaan myös hylkäämällä vuosituhantisen kirkon aarteen Jumalan suuresta toiminnan ympäristöstä, liturgiasta, missä sekä Jumalan sanan julistus että sakramenttien jako Raamatun aikaisen käytännön mukaisesti jatkuu nykyaikaan asti ja myöskin tästä eteenpäin aina Kristuksen takaisin tuloon asti.

Vanha kirkko on jatkanut apostolisen ajan liturgista perinnettä, missä juutalaisten rakkaus liturgiaan on elänyt voimakkaana. Tuosta Jeesuksen ajan liturgisesta käytännöstä kerroin muutaman rivin yllä tekstissä, kun kerroin siitä muutaman palasen.

Samaten kuva Targumeista kertoo siitä perinteestä, missä Raamatun tekstiä käännettiin selittäen hepreasta arameaksi, paikoitellen täsmällisesti, paikoitellen jopa runsaastikin selityksin varustettuna. Targumihan on kirjaan kerätyn suullisen käännösperinteen kokoelma.

Seuraava kreikaksi toimitettava ortodoksisen kirkon liturgia kestää viisi tuntia viisi minuuttia ja 26 sekuntia, 5h 5′ 26”. (Kannattaa odottaa kärsivällisesti että viitteessä tarkoitettu liturgia tulee esiin.)

http://wwitv.com/tv_channels/b4235.htm