Kuvassa kaksi osaa Targumista.
Targum on syntynyt juutalaisten synagogissa tekemistä käännöksistä, kun resitoitu heprean kielinen teksti on vapaasti selitetty arkikielelle arameaksi, paikoitellen hyvinkin tarkkaa käännöstä, paikoitellen enemmänkin selitettyä tekstin asian kertomista.
Jordanilla
Jeesus sai kasteen, kun hän meni Johannes Kastajan luo. Tuon kasteen mukana odotus muuttui täyttymykseksi. Pyhä Henki laskeutui kastettavan päälle. Kasteesta oli tullut täyttymyksen kaste, Pyhän Hengen kaste.
Autiomaassa
Pyhän Hengen voimassa Jeesus kohtasi saatanan. Kiusaaja yritti vietellä häntä juonillaan. Turhaan. Jeesus voitti kiusaukset ja karkoitti perkeleen. Hän avasi tien pahan voittamiseen. Meidän uskomme on voittoisa, pahan on väistyttävä Jumalan edestä.
Nasaretissa
Jeesus tulee kotikaupunkiinsa. Siellä hän oli kasvanut lapsena ja nuorena. Neitsyen lapsi, autuas äitinsä Maria. Äitinsä lisäksi Jeesusta kasvatti Joosef, rakennusmies, joka juridisesti juutalaisen oikeuden järjestelmän mukaan oli isä, muttei kuitenkaan biologinen isä. Ikääntynyt Joosef oli valittu nuoren Marian suojelijaksi. Kasvinkumppaneinaan Joosefin ensimmäisestä avioliitosta neljä veljeä Jaakob, Joosef, Juuda ja Simeon sekä kolme sisarta Ester, Martta ja Salome. Näistä mainittakoon että Jaakob Vanhurskas oli vanhempi kuin Maria ja että Salome avioitui Sebedeuksen kanssa ja näille syntyivät apostolit Jaakob ja Johannes.
Ensimmäinen tapakristitty
Saatuaan täydellisen voiton saatanan kiusauksista Jeesus menin jumalanpalvelukseen, liturgiaan. Tämä on luonnollinen jatko Jumalan valtakunnan esiintulon voimassa.
Jeesus on ollut ensimmäinen tapakristitty. Tapansa mukaan hän meni jokaisena sapattina synagoogassa pidettävään liturgiaan. Myös muina päivinä hän osallistui säännöllisesti juutalaisen tavan mukaisiin liturgisiin menoihin.
Ainakin yhteen aikaan Jeesus lauloi päivittäiset rukoushetkensä seitsemästi päivässä. Vaihtoehdot olivat joko kolmesti, viidesti tai seitsemästi. Seitsemästä kerrasta puhuu se että hän toisinaan jäi rukoilemaan vielä illalla toisten lähdettyä, aamulla taas hän oli rukoilemassa jo ennen auringon nousua. Muslimit ovat ottaneet tästä juutalaisesta ja kristillisestä perinteestä viiden rukoushetken vaihtoehdon.
Hyvä tapa on ihmisen elämässä suuri hyve. Mitä paremmin hyvät tavat ohjaavat elämän kulkua sitä vakaammin kaikki sujuu. Jeesus näytti tässä hyvää esimerkkiä.
Meidänkin perheemme osallistuu messuun säännöllisesti. Suosittelen samaa myös toisille.
Ikivanha liturgia
Kun Jeesus kasteensa voimassa tuli Nasaretin synagogaan, niin hän osallistui liturgiaan. Hän toimi tekstin lukijana ja saarnaajana.
Liturgia on ikivanha jumalanpalveluksen muoto. Liturgiaa on vietetty jo Vanhan testamentin aikana. Esimerkiksi Jesajan kutsumus profeetaksi vuonna 738 e.Kr. tapahtui ruokaliturgiassa, ehtoollisen esikuvassa. Pyhäkössä laulettiin Pyhä, Pyhä, Pyhä -hymniä, siellä suitsutettiin ja siellä annetussa ateriassa julistettiin synnit anteeksi, kuten meidänkin aikanamme Herran pyhässä ehtoollisessa.
Juutalaisessa liturgiassa oli tekstien lukemista, kahdesta tai kolmesta tekstistä. Lakia eli Tooraa eli viittä Mooseksen kirjaa luettiin niin että vuoden aikana päästiin koko viisiosainen teos läpi. Profeettoja eli Nevi’imiä luettiin myös säännöllisesti. Kirjoituksia eli Ketuvimia luettiin monin paikoin muttei säännöllisesti kaikkialla. Jeesuksen aikana sen luku oli voittamassa alaa, se oli tulossa yleisempään käyttöön.
Jeesus on Raamatun keskus
Jeesuksen saarnassa tuli esille, että Jesajan kirjan ennustus oli käynyt toteen. Se mikä oli luvattu oli jo läsnä. Jumalan valtakunta oli kohdannut paikalla olleet ihmiset. Ulkonaisesti mitään ei ollut muuttunut. Liturgia jatkui kuten ennenkin. Kansa luki Raamattua kuten ennenkin, Psalmeja eli meidän aikamme virsiä laulettiin kuten ennenkin.
Ja kuitenkin kaikki oli tullut kokonaan uudeksi. Nyt lupaus oli saanut uuden käänteen. Profetiat olivat täyttyneet. Jumala itse oli tullut kansansa keskelle. Hän oli läsnä pyhässä liturgiasssa, puhujana, saarnaajana. Yhä edelleenkin hän on läsnä messuissamme niin sanan saarnassa kuin ehtoollisen sakramentin vietossa.
Koko maailman lähetys
Kuuluisassa saarnassaan Jeesus nosti esille lähetystyön. Evankeliumi kuuluu myös muille kansoille.
Tämän ohjelman mukaisesti Jeesus puhui Elian aikaisesta nälänhädästä. Tuolloin profeetta oli paennut nälänhätää vieraalla maalle erään lesken luo. Tämä leski piti huolta hänen luokseen tulleesta nälkäpakolaisesta.
Elian seuraaja profeettakoulun rehtorina oli Elisa. Elisan aikana Syyrian armeijan komentaja Naaman tuli pyytämään apua pitaliinsa. Jopa yhteen aikaan vihollisena olleen kansan jäsenille ojennettiin Jumalan apu. Elisan antamin ohjein Naaman parantui.
Jumalan työ oli ulottunut uusille kansoille. Tie maailmanlaajuiseen lähetystyöhön oli avattu. Jeesus itse tuli täyttämään tämän näköalan kertomalla avointa evankeliumia ja tekemällä sovintotyönsä koko maailman edestä.
Ensi sunnuntai 20.8.2017 ja Av-kuun 9. päivä
Sunnuntain aihe on ”Etsikkoaikoja”. Päivällä on ikivanhat juuret juutalaisessa kalenterissa. Sen aihe tulee juutalaisten suuresta surun päivästä, Av -kuun yhdeksännestä päivästä. Tuona päivänä ensimmäinen temppeli tuhoutui vuonna 587 e.Kr., kun Babylonian joukot Nebukadnesar II:n aikana valtasivat Jerusalemin. Tasan samana juutalaisen kalenterin päivänä vuonna 70 j.Kr. uusi temppeli paloi roomalaisten miehittäessä Jerusalemia.
Tän vuonna 2017 Tish’a B’Av eli Av-kuun yhdeksäs päivä alkoi heinäkuun 31. päivän auringonlaskusta ja jatkui elokuun 1. päivän auringonlaskuun.
Meidän luterilaisten käsikirjaan aihe on sijoitettu vietettäväksi 11. sunnuntaina helluntaista.
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20170820
Millä perusteella lapsen asema ei vaarannu?
Entäpä jos – ja kun – Jumalan sanan kunnioitus vaarantuu?
Millä perusteella kysymys on kristillisen uskon pohjalta nousevasta ihmisarvosta?
Mikä on sellainen ihmisarvo, joka ei perustu Jumjalan sanalle. Se on hiekalle rakentamista ja tyhmyyttä.
Humanisti Mäkinen ajaa vääristyneen seksuaalisuuden hyväksyvää avioliittolaki, vaikkei sitä sano tekevänsäkään.
Eduskunnan käsittelyssä oleva kansalaisaloite ei muuta lapsen juridista asemaa nykytilasta. Lakialoitteella muutetaan parisuhteen nimi rekisteröidystä parisuhteesta avioliitoksi. Kansalaisaloite ei muuta tällaisissa perheissä elävien lasten juridista asemaa siitä, mitä se on ennen lain muuttamista.
Lakimuutoksesta on hyötyä lapsille:
(1) Eniten muutoksesta hyötyvät seksuaalivähemmistöön kuuluvat lapset, koska lakimuutos antaa heille sen viestin, että yhteiskunta pitää heitä samanarvoisina heidän heteroseksuaaleihin ystäviinsä verrattuna.
(2) Toisiksi eniten lakimuutoksesta hyötyy samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä elävät lapset, koska lakimuutos antaa heille sen viestin, että heidän perheensä on samanarvoinen kuin heidän ystäviensä perheet.
Lakimuutos ei lisää eikä vähennä samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä elävien lasten määrää eikä poista yhdeltäkään lapselta mitään sellaista oikeutta, mikä lapsella on tänä päivänä.
Pekka Sahimaa
TODISTA että minun avioliittoni vahingoittaa lapsia. Olen ollut naimisissa vuodesta 2012 saakka ja nyt minun mittani täyttyy tästä valehtelemisesta ja väärän todistuksen lausumisesta. Väite että minun avioliittoni olisi vahingoittanut yhtään lasta on saatanallinen, propgandistinen valhe jonka AINOA tarkoitus on vahingoittaa jokaista homoseksuaalia kanssaihmistä.
Minä syytän sinua väärän todistuksen lausumisesta. Puhumattakaan kaikesta muusta julmuudesta mitä päivittäin suollat.
Jari Koskisuu,
Nyt kannustaisin arvoisaa kollegaa säilyttämään malttinsa. Pekka Sahimaan kommentointi ei loista älykkyydellään ja Pekan mielipiteiden relevanssi lähentelee nollaa.
Olet aivan oikeassa, että hänen kommenteissaan ei ole totuudesta edes rippeitä jäljellä, mutta suosittelen silti, että moukkamaiseen mesoamiseen ei vastattaisi moukkamaisella mesoamisella.
Hyvyys ja oikeudenmukaisuus voittaa aina lopulta. Ei kannata menettää malttia Pekan kommentoinnin takia.
Ihminen väsyy solvaamiseen.
Jusun vastauksessa tulee juuri se oleellinen asia, jonka vuoksi koko lain nimitys on mielestäni virheellinen. Kyseessä ei ole tasa-arvo vaan kahden erilaisen suhteen sekoittaminen toisiinsa nimittämällä niitä samalla tavalla. Miksi erilaisilla pari suhteilla pitää olla samanlainen nimi?
Mielestäni se vain sekoittaa näitä käsityksiä. Välillä olen miettinyt, että kokevatko parisuhteessa elävät suhteessaan olevan jotain sellaista, joka pitää salata, kun suhdetta ei voi kutsua tavalla, joka sitä kuvaa ymmärrettäväksi.
”Miksi erilaisilla pari suhteilla pitää olla samanlainen nimi?”
Kaikki parisuhteet ovat erilaisia mutta emme mielellämme anna niille erillisiä nimiä ja vähennä niiden oikeuksia. Olisiko reilua, jos uskovien liitolla pitäisi olla eri nimi ja he eivät saisi myöskään adoptoida lapsia, koska meillä ei ole varmaa tutkimustietoa siitä, että vahingoittaako vanhempien uskonnollisuus lasta?
Voitko sanoa jonkun ihan käytännön syyn, että miksi pitäisi olla eri nimi homo- ja heteroavioliitoille? Mitä tarkoitusta se palvelisi?
Mikä on julmuutta?
Se on julmuutta, jos tuleville sukupolville – viattomille lapsille – jätetään perinnöksi vääristynyttä ja harhaantunutta seksuaalisuutta tukeva homoliittolaki.
Mikä on solvaamista?
Sekö että kertoo totuuden Raamatun vastaisesta elämänmuodosta ja sen vahingollisuudesta? Vai Vihervaatan kommentti ”Pekka Sahimaan kommentointi ei loista älykkyydellään ja Pekan mielipiteiden relevanssi lähentelee nollaa.”
Mikä on väärän todistuksen lausumista?
Sekö että kertoo jumalallisen totuuden vai rakkauteen ja ihmisarvon kunnioitukseen vedoten valehtelee ja suosittelee synnillistä elämäntapaa rivihomona tai arkkipiispana?
Mikä on moukkamaista?
Sekä että jauhaa jatkuvasti homopropagandaa ja valhetellen levittää raamattuvastaista syntiä suosivaa seksuaalisuutta. Vai se, että pysyy siinä historiallisesti oikeaksi osoitetussa otuudessa, jonka Jumalan sana selkeästi ilmaisee.
Miettikääpä näitä, Vihervaara ja Koskisuu, ennen kuin itkette lisää!
Pekka Sahimaa, kyselit että mikä on julmuutta, solvaamista, väärän todistuksen lausumista tai moukkamaista ?.
Et ehkä itse sitä tajua että aika monelle noita on juuri sinun kirjoituksesi ja kommenttisi. Ja tämä siis vain omana mielipiteenäni ja ihan ilman mitään sarvia ja hampaita ja varmaankin osa kommenttiesi lukijoista on myös toista mieltä.
Ei vaaraa ei hätää toteaa kapteeni, vaikka edessä näkyy jäävuori ja törmäys on väistämätön.
Ihmisistä vain muutama prosentti on homoseksuaaleja ja heistä vähemmistö kuuluu kirkkoon. Jos kirkko tömäyttää päin jäävuorta vastustaessaan seksuaalivähemmistöjen yhteiskunnallisia oikeuksia, se on kyllä tyhmyyden ylistys ja aivan itse aiheutettu kriisi.
Voisi jälleen muistuttaa, että kansalaisaloitteessa on kyse siviilivihkimisestä, joka tapahtuu valtion virastossa. Se ei ole kirkollinen toimitus eikä kansalaisaloitteella puututa kirkon toimintaa. Kirkollisten tahojen panikointi asian vastustamiseksi on jossain määrin absurdia ja sataa eroakirkosta.fi palvelun laariin.
Niin ei tietysti ole kirkkolaivan ensimmäinen törmäys. Tämä olisi kuitenkin hyvin raju sellainen. Pitääkö enää ote laidalla, itse päästän kyllä irti siinä tapauksessa. Ei kuitenkaan sada eroa.fi laariin kaikissa tapauksissa. Avioliitto on merkittävin yhteiskunnallinen instituutio.
Voi minkä teit taas, KM.
Oltakoon avioliittolain muutoksesta mitä mieltä tahansa, siitä käytävä (ja käyty) keskustelu ei ole ollut kirkkokansalle eduksi. Vaikea kuvitella, että näin suuressa määrin missään muualla yhteiskunnassa käytettäisiin samanlaisia seksuaalirasistisia, vihaa tihkuvia puheenvuoroja.
Avioliiton merkitys on muuttunut. Elintason nousun myötä se ei enää ole ensisijassa taloudellinen järjestely eikä jälkikasvun siittämistä varten. Avioliitto on romanttiseen rakkauteen pohjaava juridinen ja julkinen järjestely. Kuten tunnettua, rakkaus ei ole maailman stabiileimpia tunteita, siksi avioliitoista päätyy eroon yli puolet.
Ymmärrys homoseksuaalisuudesta on viime vuosikymmeninä radikaalisti muuttunut: homot ovat ihan samanlaisia kuin me heterot! Hekin osannevat erota avioliitosta riidellen ja kaunaa kantaen. Miksi emme antaisi heille sitä mahdollisuutta?
Voisin hyväksyä nk. sukupuolineutraalin avioliittolain myös kirkkoon muutamin edellytyksin. Ensinnäkin papeilla tulee olla omantunnonvapaus vihkiä tai olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja. Toiseksi mikäli kirkon piiristä löytyy järjestöjä jotka eivät halua palkata palvelukseensa homoavioliitossa tms. olevaa henkilöä, niin sellainen mahdollisuus tulee niille suoda ilman mitään sanktioita. Siis suvaitsevaisuutta puolin ja toisin.
”Toiseksi mikäli kirkon piiristä löytyy järjestöjä jotka eivät halua palkata palvelukseensa homoavioliitossa tms. olevaa henkilöä, niin sellainen mahdollisuus tulee niille suoda ilman mitään sanktioita. Siis suvaitsevaisuutta puolin ja toisin.”
Jos maallisista järjestöistä joku ei halua palkata palvelukseensa uskovaa ihmistä niin pitäisikö sellainen mahdollisuus suoda ilman mitään sanktioita.? Jos siis suvaitaan puolin ja toisin. Olettaen tietenkin, että seksuaalisella suuntautumisella tai uskomisella ei ole mitään tekemistä itse työnkuvan kanssa. Oletan itseasiassa, että seksuaalinen kanssakäyminen ei kuulu kovinkaan moneen työnkuvaan kristillisissä järjestöissä.
Kari-Matti Laaksonen :”Avioliitto on romanttiseen rakkauteen pohjaava juridinen ja julkinen järjestely. Kuten tunnettua, rakkaus ei ole maailman stabiileimpia tunteita, siksi avioliitoista päätyy eroon yli puolet.”
Juuri tuo asenne on mielestäni tehnyt avioliitosta sellaisen pellesirkuksen kuin se yhteiskunnassa on. Rakkaus on samaistettu fyysiseen himoon, jolla todellisuudessa ei meiestäni ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Himo ei todellakaan ole ”maailman stabiileimpia tunteita” ja siksi avioliitoista päätyy eron yli puolet.
Pornoteollisuus on ainoa ala, jossa ihmisen seksuaalisella suuntautumisella voisi periaatteessa olla merkitystä tehtävien hoitamisen kannalta. Käsityksen mukaan alalla on kuitenkin paljon heteromiehiä, jotka tekevät työkseen homopornoa kahdesta syystä:
(1) tyttöystävä on vähemmän mustasukkainen
(2) siitä maksetaan isompaa palkkaa kuin heteropornosta
Eli taitaa käytännössä olla siten, että edes pornoteollisuudessa seksuaalisella suuntautumisella ei ole merkitystä. Ihmettelen, mitä näissä lähetysjärjestöissä työtehtäviin kuuluu jos työtehtävien hoitaminen edellyttää, että on hetero. Olen ymmärtänyt, että näissä piireissä lähetyssaarnaaja on vain tehtävän nimike.
Jusu Vihervaaran mukaan on paljon heteromiehiä, jotka hommaavat homopornoa työkseen. Juuri tästä Paavali varoittaa: heteromiehiä (ja -naisia) vaihtamasta käyttäytymistään homoeroottiseksi!
Ruotsissa, jossa homoja vihkii sekä valtio että kirkko, papeille on jätetty vapaus niin halutetessaan olla vihkimättä. Ruotsin kirkko eroaa Suomen evl kirkosta kirkkohistoriallisessa katsannossa siinä, että herätysliikehdintä jäi siellä paljolti kirkon ulkopuolelle, Suomessa ei, siksi Suomen evl kirkon tilanne on, yhteiskuntien samanlaisuudesta huolimatta, hiukan erilainen.
Arvostelu on ollut melko maltillista, verrattuna mitä sanoja itse Raamattu käyttää. On toki suoraankin sieltä lainattu. Arkkipiispa ei ehkä tunne Kirjaa.
Nyt arkkipiispa mainitsi jotakin, johon minukin on helppo yhtyä. ” kenenkään avioliitto ei menetä yhtään arvostaan eikä yhdenkään lapsen asema vaarannu ” Tämä siis lain tullessa hyväksytyksi.
Adoptio tarvitsee perustellusti yhteiskunnan hyväksymisen. Lapsen kasvattaminen yhteiskunta kelpoiseksi aikuiseksi edellyttää ehdottomasti kasvattajilta lähimmäisen rakkauden mentaliteettia.
Jeesuksen käyttäytyminen ihmisiä, miehiä, naisia, lapsia kohtaan oli yhtäläisen ihmisarvostuksen esikuva. ” Lähimmäisen rakkaus. Siinä kaikki laki ja profeetat ”. Erittäin ymmärrettävää tekstiä, jota tosin kaikki eivät osaa lukea ja ymmärtää.
”- seksuaalivähemmistöjen aseman tunnustaminen ja parantaminen ei kaadu tähän. Se jatkuu kyllä.”
Eli sama kaava toiminnassa kuin 1980-luvulla. Jos asia ei nyt saa riittävästi kannatusta, tehdään heti uusi samaa asiaa koskeva aloite.
Jotkut kansanedustajakin luulevat varmaan arkkipiispan ymmärtävän asiasta enemmän kuin tavallinen maalaispappi – jopa enemmän kuin Jumalan sana. Siksi jotkut äänestävät väärin arkkipiispan auktoriteetin perusteella.
Arkkipiispa ottaa esille hyvän käsitteen Ihmisarvo. Suurin haaste tämänajan Suomessa elävälle olisi säilyttää järkensä ja oivalluskykynsä, missä tapahtuu muutos lapsen tullessa 6-7.n vuoden ikään erilaisen konformismin, autoritäärisyyden ja totalitarismin vaikutuksesta, missä Ihmistä aletaan kaavaamaan kuluttavaksi ja Itsensä hyödykkeeksi tuntevaksi Ihmiseksi.. Tätä nuorella lapsella vielä olevaa oivallus- ja ymmärtämiskykyä kuvaa Saksan kielen sana Denkswäche. Tästä syystä olisi myös hyvä luopua lapsikasteesta ja ottaa lapsi tunnustavan yhteisön jäseneksi sitten kun asianomainen ymmärtää mistä asiassa on kysymys. Yksi esittämääni asiaan vaikuttava tekijä oli Pääsihteeri Jyri Komulaisen haastattelu avioasian tulevaisuudesta kirkossa, missä Hän sanoi Piispoilla olevan mielipiteitä, yksityisiä ja kollegiaalisia, mitkä kuitenkin kuuluvat teologiseen pohdiskeluun. Mikä on uskon ja oikean uskon suhde Lutherin teologiassa kasteen armovaikutukseen.. Onko oikein pyytää kummeja tahtomaan kasvattamaan pientä lasta kristillisessä kontekstissa, jos Heillä Itselläkään ei ole muistikuvaa kristillisen opin sisällöstä. Joutuvatko kummit sielulliseen vaaraan pitämättömistä lupauksista. Kenellä asiassa on vastuu. Onko asia kuitenkin niin, että perimmältään kysymys on asiasta, mitä Anglikaaninen 27.s artikla kuvaa työvälineeksi niin, että kasteen saavat sopivasti ympätään kirkkoon ja syntien anteeksiannon lupaus merkitään ja sinetöidään näkyvästi.
Täten julistetaan kommentointirauha!
Ensi perjantain äänestys (tasa-arvoisesta avioliittolaista) eduskunnassa tuntuu nostattavan Kotimaa24:n kommenttiketjuissa ylivirittyneitä äänensävyjä. Myös kielenkäytössä on toivomisen varaa.
Ylläpito toivoo asiallisuutta ja malttia. Ikävä sanoa, mutta eräät viimeaikaiset keskustelut eivät välttämättä ole kunniaksi kaikille niihin osallistuneille.
Kiihkeimpien keskustelijoiden olisi hyvä joskus tarkastella mielenilmauksiaan ikään kuin ulkopuolisen silmin. Se saattaa hillitä epäonnistuneimpia sanavalintoja ja ajatuksenkulkuja.
Kotimaa24:ssä on viimeisen 30 päivän aikana ollut (Google Analytics) noin 115 000 eri kävijää. Epäsiallisen kommentoinnin näkee moni silmäpari.
Asiallisuutta!
Malttia!
Ja toisten keskustelijoiden kunnioittamista – oli heidän mielipiteistään mitä mieltä tahansa.
Tässä linkissä kerrotaan myös arkkipiispan näkemyksiä.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/5099/arkkipiispa_rukoilee_kansanedustajille_viisautta
Arkkipiispa saattaa olla oikeassa siinä, että spn-avioliittolaki ei läpi mennessään vaarantaisi kovinkaan monen suomalaisen lapsen elämää. Toki vaarantaisi niiden lasten elämän, jotka jäävät adoptoimatta Suomeen, jos lakiesitys menee läpi. Suomalaisten lasten oikeuksiahan verottavat jo nyt mm. vuonna 2009 muutettu adoptiolaki ja laki hedelmöityshoidoista. Lähetinpä tuossa joutessani lapsiasiavaltuutetulle mailia noiden lakien epäkohdista. Epäkohdista, jotka osuvat sekä hetero- että sateenkaariperheissä eläviin lapsiin. Kun noita lakeja vertaa esimerkiksi lastensuojelulakiin, on lastensuojelulaissa turvattu lapsen oikeudet biologisiin vanhempiinsa (tapaamisoikeus, perimisoikeus, lastensuojelutyön perheenyhdistämisen tavoite jne.) paljon paremmin.
Hedelmöityshoitolakia selvittelin tuossa n. 9 kk sitten, kun se tuli ajankohtaiseksi meidän perheessä. Järkytyin, kun huomasin, mikä kaikki on laillista Suomessa. Olin aiemmin kuullut puhuttavan vain sukusolujen lahjoittamisesta (ja siitä seuraavista ongelmista lapsen oikeuksissa), mutta huomasin, että Suomessahan on laillista lahjoittaa myös alkioita. Käytännössä ”kaupankäyntiä” siis lapsella. Tämähän johtaa tilanteeseen, että syntyvä lapsi ei ole sukua kummallekaan sosiaaliselle vanhemmalleen, eikä hänellä myöskään ole oikeuksia biologiseen perheeseensä. (Tyystin eri asia kuin esim. kv-adptio, jossa kyseessä orpolapsi.)
Ihmettelen myös, miksi lain suomaa mahdollisuutta oheishuoltajuuteen ei käytetä laajemmin, vaan mieluummin katkaistaan lapsen suhteet biologiseen vanhempaansa nk. perheen sisäisessä adoptiossa.
Marttiina Kainulainen, luovutetuilla sukusoluilla tehtävän hedelmöityshoidon syy on säännönmukaisesti se, että hoidon saajalla ei ole omia sukusoluja, joita on mahdollista käyttää. Sukusolujen luovuttamisessa sukulaisuus on usein tosiasia (luovuttaja on usein sukulainen), mutta ei mikään ensisijainen tavoite, vaan tavoite on raskauden ja lapsen saannin mahdollisuus. Tilanteissa, joissa raskaus alkaa luovutetusta alkiosta, on yleensä kyse juuri siitä, ettei raskaus omilla sukusoluilla ole mahdollinen. Kaupankäyntiä se ei ole yhtään sen enempää kuin pelkän munasolun tai omasta munasolusta kehittyneen alkion siirtäminen hoidon saajan kohtuun.
Mitä tulee lapsen oikeuteen tuntea biologiset vanhempansa, kaikkein yleisin tätä oikeutta loukkaava tilanne johtuu avioliittolain isyysolettamasta. Arviolta jopa 10-20% syntyvistä lapsista on jonkun muun, kuin isäksi merkityn aviomiehen lapsia. Luovutusrekisteriin sen sijaan kirjataan kaikki luovutetuilla sukusoluillä alkunsa saaneet raskaudet ja niistä syntyneet lapset, joilla on täysi-ikäistyttyään oikeus saada tietää alkuperänsä. Adoptiolaissa ei ole mitään velvollisuutta ottovanhemmille ylipäätään edes paljastaa lapsen olevan adoptoitu, saati velvollisuutta tutustuttaa lapsi biologisiin vanhempiin. Johtuen asian luonteesta se tai tapaamisoikeuden vaatiminen ei useimmiten ole mahdollistakaan.
En tiedä, ajatteletko, että lapsen oikeuksia jotenkin loukkaa se, että tämä ei peri myös biologisia vanhempiaan, mutta lainsäädännön näkökulmasta ajatellaan, että kullakin on vain yhdet perittävät vanhemmat. Meillä on käytössä ns. vahvan adoption periaate, jossa adoptioon antavan vanhemman vanhemmuus lakkaa kokonaan. Tämä muutos ei tullut vuoden 2009 lakiuudistuksessa, vaan näin on ollut iät ja ajat.
Kansainvälisestä adoptiosta Suomeen mahdollisesti adoptoimatta jäävien lasten ”oikeus” tulla adoptoiduksi juuri Suomeen toki tulee ”loukatuksi”, mutta vastapuolella on sukulaisadoptioissa omaan sukuun jäävien lasten oikeus säilyä oman sukunsa jäseninä homoseksuaalisen lähisukulaisen ottolapsena. Itselläni on juuri tämä tilanne, olen veljeni lasten ainoa mahdollinen adoptiovanhempi, mutta lain mukaan en kelpaa. Tämä on minusta todellinen ongelma, on valittava kahden vaihtoehdon välillä: joko lapset annetaan vieraaseen sukuun tai sitten on erottava omasta liitosta. Ilmeisesti sukulaisuus ei tässä kohtaa paina mitään…
Tarja Koivumäelle kommenttia: Niinkuin aiemmin kirjoitin, oheishuoltajuus on olemassa. Sitä vain täytyy lapsen biologisen vanhemman hakea sinulle. Myös lastensuojelulain mukaan sukulaissijoitus on ensisijainen ja sukuliassijoitusvaihtoehdot täytyy ensin tutkia ennekuin lasta aletaan sijoittamaan mihinkään oman suvun ulkopuolelle. Poislukien tietysti tilanteet, missä se suku on se, joka lapsen kehityksen vaarantaa. (Harvinaista)
En tarkoittanut, että vahva adoptio olisi tullut 2009 vaan tarkoitin, että perheen sisäinen adoptio tuli silloin. Periminen kai on pienin ongelmista, tapaamisoikeus ja elatusvelvollisuus ne tärkeimmät lapsen oikeudet (jotka lasu-lapsilta löytyvät, vaan ei välttämättä sateenkaariperheiden lapsilta.)
Ja mitä tulee sukusolujen toimimattomuuteen, se oli juurikn tuon meidän perheen arvokeskustelun paikka. Että jos olisi ollut niin, etteivät omat solut olisikaan pelittäneet, olisiko meillä ollut oikeutta alkaa leikkiä Jumalaa ja käytännössä loukata lapsen oikeuksia jo ennen hänen syntymäänsä? (Vaikka se olisi laillista ollutkin.) Kaupankäynti -sana lainausmerkeissä, koska luovuttajalle ei sinänsä makseta, kalliita lääkkeitä korvataan, mutta käytännössä ihmisellä pelaamisestahan tuossa on kyse. Luovuttaja voi olla sukulainen, mutta ihan yhtä todennäköistä, ettei ole. Luovuttajia etsivään mainontaan varmasti ovat kaikki törmänneet. Sukulaisuus ei kuitenkaan poista lapsen ongelmallista asemaa.
Ns. vahvaa adoptiota vastaan minulla ei ole mitään, silloin kun lapsi on oikeasti 100% orpo. Niin kauan kun lapsi ei ole orpo, pitäisi pystyä huoltajuusasiat sopimaan pehmeämmillä konsteilla, kuten juuri nuo oheishuoltajuus/ sijaisvanhemmuus.
Ja totta tuo isyysolettama ja sen ongelmallisuus. Käytännön syistä ilmeisesti toimivampaa niin, että ei-isät käyvät lastenvalvojan kautta kyselemässä DNA-testien perään, kuin että kaikki avioliitossa elävät kävisivät tunnustamassa isyytensä. Jatkossahan isyyden tunnustaminen ilmeisesti tehdään neuvolassa, joten silloin ei isille tulisi lisää vaivaa, vaikka isyysolettama poistuisi, ainoastaan neuvolan terveydenhoitajille.
Marttiina Kainulainen, vieläkin ihmettelen. Perheen sisäinen adoptio on ollut heteropareilla voimassa ennen samansukupuolisia pareja. Ei ketään pakoteta siihen, ihan yhtä hyvin voidaan pitäytyä tavanomaisessa uusperhejärjestelyssä, jossa biologisen vanhemman vanhemmuus säilyy. Perheensisäinen adoptiohan vaatii luopuvan vanhemman tietoista, vapaaehtoista luopumista, ja yleensä nämä tilanteet ovatkin tuikiharvinaisia. Yleensä on niin, ettei ko. vanhempaa yksinkertaisesti ole. Joka tapauksessa ihmettelen, kuinka toivomasi tapaamisoikeudet ym. puuttuvat vain sateenkaariperheiden lapsilta, kun ennen 2009 uudistusta ja sen jälkeen sama järjestely on ollut voimassa heterojen perheen sisäisissä adoptioissa, jollaisia näistä adoptioista on valtaosa.
Ymmärränkö oikein, että vastustat kaikkia vierailla sukusoluilla tapahtuvia hedelmöityshoitoja? Tässäkään kohtaa ei ole eroa naisparien ja heteroparien kohdalla. Jos parin omilla sukusoluilla ei voi raskautta auttaa alkuun, oletko sitä mieltä, että on eettisempää adoptoida vieras lapsi kuin ottaa vastaan vieraita sukusoluja ja synnyttää lapsi? Ylivoimainen valtaosa näistäkin hoidoista tehdään lapsettomille heteropareille. Lapsen mahdollisuus säilyttää side biologiseen vanhempaan on kummassakin tapauksessa yhtä huono, liki teoreettinen.
Isyysolettaman ja isyyden tunnustamisen kohdalla minua ihmetyttää, että lapsen näin oleellisena pidetty etu voidaan tässä kohtaa sivuuttaa, jottei isälle tulisi vaivaa tai jos pari ei yksinkertaisesti katso oikean isän selvittämistä tarpeelliseksi (oikea isä ei esim. tiedä). Aikuisten vaiva ja omat intressit jostain syystä tässä kohtaa riittävät perusteeksi lapsen oikeuden sivuuttamiseen.
Pitää edelliseen lisätä vielä, että sateenkaariperheillä on kyllä yksi sellainen sukusolujen luovuttamiseen liittyvä käytäntö, jollaiseen en muista heteroparien kohdalla törmänneeni: apilaperheet. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa samaa sukupuolta olevat parit hankkivat lapsen eri sukupuolta olevan seksuaalivähemmistöön kuuluvan kanssa ja hoitavat yhdessä myös lapsen kasvatuksen ja huollon. Lapsi on siis saanut alkunsa luovutetusta sukusolusta, mutta luovuttaja on mukana lapsen elämässä. Tämä on jopa melko yleinen järjestely, koska ymmärrettävästi myös luovuttavalla osapuolella on haluja toteuttaa vanhemmuutta, eikä se oikein muulla tavalla käy. Itse tunnen useammankin tällaisen perheen, mutta en ainoatakaan heterojen maailmasta.
Toivottavast ne yli 100 000 silmäparia tiedostaa sen, että tällä foorumilla käyttää kommenttiääntä melkoinen legioona tyyppejä, joiden mielipiteet ovat kirkollista marginaalia eikä iso äänekäs osa edes kuulu kirkkoon.
Tsemppiä arkkipiispalle! Oot huikee! Ja teille seksuaalivähemmistöille: tunnen syvää myötähäpeää siitä, mitä joudutte kärsimään uskonveljieni ja -sisarteni taholta. Teille on paikka kirkossa. Älkää lannistuko.
”Toivottavast ne yli 100 000 silmäparia tiedostaa sen, että tällä foorumilla käyttää kommenttiääntä melkoinen legioona tyyppejä, joiden mielipiteet ovat kirkollista marginaalia eikä iso äänekäs osa edes kuulu kirkkoon.” Helena Paalanne
Mihin tutkimukseen peustat yllä olevan tietosi?
Olen kyllä huomannut, että tällä foorumilla on laaja ja äänekäs ateisteiksi itsensä mieltävä joukko, mutta he eivät edusta juurikaan kirkollista äntä. Siis ko. henkilöt ovat itse kertoneet ateistisen kantansa, joten sitä ei tarvitse arvailla.
Salme hyvä, etkö sinä ole nähnyt täällä niitä kommentteja, joiden mukaan hlö on eronnut kirkosta sen liian liberaalin linjan vuoksi? Minä muistan, että olet itsekin kertonut kirkostaeroamispiikkien yhteydessä tietäväsi, että eroajissa on suuri joukko niitä, jotka jättävät mielestään liian maalliseksi käyneen kirkon. Oletko unohtanut?
Kiitos Helena ja tsemppiä sinullekin !