Mistä Jeesus tyhjensi itsensä, kun hän syntyi ihmiseksi?
Jeesus tyhjentyi täydellisyydestä, eli olla Jumala:
Filippläsikirje 2:7, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
Jeesus oli täydellisesti ihminen. Hänen jumaluutensa oli sama kuin kaikkien ihmisten, joissa jokaisessa on Jumalan luomisessa häneen puhaltama Jumalan henki. Eli synnyttyään hän oli senkaltainen ihminen, joiden on Taivaan Valtakunta.
Luuk. 2:
40 Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.
49 Niin hän sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?”
Ennen opettajien tapaamista temppelissä, Jeesus oli siirtynyt lapsen otollisesta tilasta omakohtaiseen Jumal’suhteeseen. Hänessä toteutui se, mikä on koko ajan toteutunut uskoontulossa, uudestisyntymisessä. Jumala alkaa toimimaan vaikuttaen viisautta ja kykyä käsittää. Nämä ominaisuudet kasvavat ihmisessä hänen suostuessaan yhteistyöhön. Jumala ei vaikuta mitään, mitä ihminen ei halua eikä ihmisen tietämättä tee hänelle ihmeitä.
Tämä tähänastinen on yleinen kulku lapsilla, jotka ovat lapsuudestaan kuulleet Jumalan Sanan saarnaa ja sen ottaneet vastaan. Eli olleet aina uskossa. Tarkoitan, että Jeesus antoi mallin, reitin Isän vedossa kokoaikaiseen suhteeseen, tilaan, elämään Jumalan Valtakunnassa jo täällä ajassa.
Luuk 2:
52 Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.
Tämä jae kertoo, kuinka Jeesus kasvoi, varttui uskossa, Jumalan armossa.
Sitten n. 30-vuotiaana hän oli valmis alottamaan se tehtävä, mitä varten hän oli tähän maailmaan syntynyt.
Johannes Kastaja oli edeltä avannut reitin parannuksen kautta Jumalan luo. Sen merkiksi hän kastoi ne, jotka halusivat tehdä parannuksen (metanoia) eli muuttaa kulkusuunnan taivasta kohti.
Tämän jälkeen Jeesus kohtasi 40 päivän koettelemukset ja sen lopuksi kiusaukset, parhaat tarjoukset mitä koskaan on esitetty. Jeesus tiesi tarjotun rikkauden, maineen ja yltäkylläisyyden syyn, koska hän tunnisti tarjoajan, Saatanan, jonka tarkoitus on vain tuhota iankaikkisuusosaan pääsy.
Jumala ei ”ikäänkuin-ihmisenä” sovittanut maailmaa. Jeesus kasvoi ihmisenä tehtäväänsä ja ihmisenä sovitti koko maailman synnin. Jesus kävi läpi kaiken mitä jokainen ihminen kohtaa, siksi hän voi, ei vain ymmärtää, vaan ratkaista, auttaa jokaisessa asiassa. Tuo jokainen asia, on tieto, varmuus siitä, että kuoltuamme vietämme iankaikkisuuden Jeesuksen seurassa. Jos se ei ole kunnossa, huoli ja huolehtiminen muusta ei kompensoi mitään.
Kirjoitin kommentissani 29/7, 14:20:
”En koskaan ole sanonut enkä kokenut, enkä tunne ketään joka olisi kokenut, olevan tullut synnittömäksi. Miksi puhut tällaista, mitä missään ei ole sanottu????”
Tähän haluan täsmentää:
Kun ihminen vanhurskautetaan, niin hänet todetaan Jumalalle, taivaaseen kelvolliseksi, eli täydelliseksi.
Taivaaseen kelpaa, pääsee vain uudestisyntynyt henkemme, se, jonka Jumala on jokaiseen laittanut luomisessa.
Taivaaseen ei pääse mitään epäpyhää, sitä ja sellaista mikä on tulelle talletettu. Ihmisen tulelle talletettu, liha, ei pelastu eikä jalostu taivaskelpoiseksi.
Liha matkustaa mukana tässä ajassa, mutta alistettuna, kuoletettuna. Sitä ei pidä ”hoitaa”, vaikka Luther siihen kehotti.
Oppi taivaskelpoiseksi jalostumisesta ei kuulosta korvissani kristilliseltä. Olen oppinut, että Jeesuksen vanhurskaus peittää vaatteen tavoin syntisyytemme. Me pelastumme Jeesuksen vuoksi, emme jonkin oman jalostumisemme.
Martti,
”Oppi taivaskelpoiseksi jalostumisesta .. ”.
Missä olen tämän sanonut?
Sinultahan tuon poimin. ”Liha ei pelastu eikä jalostu taivaskelpoiseksi.”
Martti,
Pyrit sekavuuteen. Sellaista harjoitetaan, kun selvä asia loukkaa ja sen voi peittää vain vääristelyllä ja valheella. – Jos olet seuraillut kommentointiani, niin totuuden vääntely, eli sen muuttelu eli väärän todistuksen antaminen minusta on ollut viimeisten päivien aikana meneillään, kun ilmoitin, etten ole sellaista sanonut, enkä ole sitä mieltä.
Sellaisen tilanteen voisi korjata ”oops tein virheen” tai ”olen pahoillani”. En usko, että kukaan kieltäytyy hyväksymästä paheksuntaa oman virheen, jopa valehtelun, vuoksi.
Eli olet tietämättäsi(kö) tässä vääristelyn virtauksessa mukana.
Kun nyt tähän kommentoit, uskoisin, niin vältä pelkkää ”rykäisyä” paneudu siihen mistä sinua moitin.
Haluan uskoa, ettei kommenttisi sinun osuus ”Sinultahan tuon poimin. ” olisi niin ala-arvoinen kuin mitä siinä lukee. Ala arvoinen, koska kaikki viestini, ja Raamatun viesti on, että ihminen, liha, parhaimmillaankin on eläimen kaltainen. Esimerkki siitä: Sian voi pestä, parfymoida, laittaa rusetin kaulaan, mutta sen luonto, taipumus vetää omaan elementtiin, sikolätiin, itsetuottamiensa saastojen pariin.
Opetan hieman: Lihan jalostuminen viittaa kommentteihini tässä ketjussa, missä painottamalla painotan, että liha ei vanhurskaudu, eikä ihminen, ihmistä hoitamalla voi sitä ”jalostaa”, vaikka Luther sanottaa että ”täytyyhän lihaakin hoitaa”.
”Painotan, että liha ei vanhurskaudu, eikä ihminen, ihmistä hoitamalla voi sitä ’jalostaa’.” Tästä voi päätellä sinun ajattelevan, että ihmisen ’lihan’ sisällä on jotain, joka jalostuu vanhurskaaksi. Sanottakoon sitä sitten sieluksi. On totta, että liha tai ruumis hakuineen asetetaan Uudessa testamentissa usein hengellisyyden vastapariksi. Silti siellä on myös tämä: ”Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi.”
Martti,
Tunnustus sinulle tästä asiaan syventymisestä ja asiasta kirjoittamisesta!
Ajattelen, että liha ei ole suotta tuhoon tuomittu. Tämän lihan, koko ihmiskunnan hävityksen Jumala oli jo päättänyt tuhota, niinkuin päätti tuhota koko kansan, joka oli matkalla Kaanaaseen. Jumala oli ja on armahtava ja ikäänkuin suopui alottamaan kahdeksan kanssa puhtaalta pöydältä. Loppu on historiaa, mistä kuitenkaan ihmisen mieli ei koskaan ole oppinut yhtään mitään.
Jumalalla on jokaista varten hyvä suunnitelma, jossa ihminen voi halutessaan elää. Ensimmäinen ja ratkaisevin on se minkä Paavali ilmoitti Areiopagilla, Apt. 17:
27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
Jumala antaa löytää itsensä, vetämälllä ihmistä puoleensa, pelastukseen.
31 Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.
On kysymys ihmisestä, joka eli ja kuoli samanlaisessa ”paketissa” kuin sinä ja minä. Tästä Hebrealaiskirje tämällisesti määrittelee 2. luvussa sen 7. ja 9. jakeissa Jeesuksen ihmisenä-tilan, ”SINÄ TEIT hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi”.
Jumalan työ, teko oli Jeesuksen tekeminen enkeleitä halvemmaksi, tilaan, mikä on ihmisen tila. Tässä tilassa Jeesus kulki ihmisenä, kokien, tuntien kaiken ihmisenä. Huom. ei ”niinkuin” ihminen. Se minkä Jumala sanoo, määrittelee, on juuri sitä mitä Hän sanoo ja Hän tekee juuri sen minkä Hän sanoo, eli ei ole kysymys vertauskuvasta. Kun Jeesus puhui vertauksilla hän kirkasti Itse asiaa, kuten uskoontuloa, Jeesuksen seuraamista, olla todistuksena, vt. Matt. 5:12-16.
Tässä Matteuksen kohdassa tuodaan vertauksilla esille uskovana eläminen tässä ajassa. Eli: vainottuna, olla suolana, pysyä näkyvillä, olla valona.
Jeesuksen syntyminen, alentuminen, tyhjentyminen ihmiseksi ei ollut symbolista. Hänen kuolemansa ei ollut symbolista, hänen kuolemasta heräämisensä ei ollut symbolista, hänen sen jälkeen yli viidensadan seuraajansa tapaaminen ja Jeesuksen nouseminen Ylös, mihin asti hän oli vain 100 prosenttisesti ihminen. Sitten Hänet korotettiin Isän oikealle puolelle, jossa tilassa me uskovatkin hänet kohtaamme kuoltuamme..
Eli eihän Raamatussa ole muuta kuin mitä siellä ja sieltä on luettavissa ja minkä me jo tiedämme ja tulemme tietämään kuolemaamme asti.
”He näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.” Kun Jeesus astui taivaaseen, Hän ei jättänyt tomumajaansa maailmaan. Se ei liioin jäänyt hautaan. ”Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat.” Niinpä me tunnustammekin uskovamme ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.
Martti,
Jeesus oli ensimmäinen, joka muuttuneessa ruumiissa siirtyi taivaaseen. Kaikki me, jotka Hänet pilvissä kohtaamme, kohtaamme Hänet muuttuneina, mekin.
Kuolleet, ”haudatut” nousevat ensin uudessa ruumiissa. Muuttuiko Jeesuksen maallinen ruumis ikuisuuden ”kestäväksi” kun hän kohotessaan oli opetuslasten nähtävissä, jonka jälkeen pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.
Kun uskova muuttaa taivaaseen, hän on sama henkilö, sama henkilöllisyys. Siksi Jumala pelastaa yhden ihmisen kerrallaan ja taivaaseen pääsemme/ menemme yksi kerrallaan. Helvettiin mennään porukalla, vt. Matt. 7:
13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
”Jeesus oli ensimmäinen, joka muuttuneessa ruumiissa siirtyi taivaaseen.” Eikö tämä ole vastoin sitä, mitä aiemmin kirjoitit: ”Liha ei pelastu eikä jalostu taivaskelpoiseksi”? Eikö tuo ’muuttunut ruumis’ ole sama kuin ’vanhurskaaksi jalostunut ruumis’? Se on toki selvää, että aikoja sitten maatuneet tai palaneet ruumiit eivät sellaisenaan nouse kuolleista ja siirry ajasta iäisyyteen. Jonkinlainen uusi luomushan ihminen silloin tulee olemaan. Taivaaseenastumisessaan Jeesus näytti jonkinlaisen esikuvan, meille käsittämättömän.
Martti
Sanoin jo, Kaikki me, jotka Hänet pilvissä kohtaamme, kohtaamme Hänet muuttuneina, mekin. Näkemällä näe, muttet näe.
Lihan ”jalostuminen” on hengellis-hengetöntä sarkasmia, johon Luther ei päässyt sisälle. Kun hänen ihmissuosion määrä kasvoi, häneltä täysin unohtui varoitus, Luuk.6:
26, Voi teitä kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.
Joh.15:
19 Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
Sakramentalinen pelastusopetus arvostaa ihmisen ”lihaa” ja uumoilee, että liha tai lihaa siirtyy taivaaseen ja siellä lihallisuutemme ”nauttiminen” jalostuu. Jos ihminen ei ole uskossa, hänen toivonsa on aikaan ja ajallisiin käsitteistöihin sidottu. Ei ole Pyhän Hengen vaikuttamaa uskoa, hengellistä kykyä nähdä näkymättömiä.
Siksi Luther ja sakramentalismi hoitaa lihaa koska ei nähdä todellista, ikuista, Jumalan meihin asettaman hengen osuutta ikuisuudessa, Jeesuksen kanssa. Siis on ystävällistä pelastaa heidät ulkoisen aktin voimalla ja pääsääntöisesti heti kun maailmaan synnytään. Tämän ihmisten työn sanotaan olevan Jumalan ihme ja takaa viimeisen veräjän aukeamisen. Tämä on siis katekismusten, evlut/RKK perusta osaan ikuisuudessa.
Kaksiluonto-oppi miellytti siitä lähtien, kun Alkuperäisiä käytäntöjä ja ohjeita, Apt. 2. luku, alettiin jäykistämään uusilla tulkinnoilla, alkaen piispa-sanan (ei vanhin paikallisessa Seurakunnassa) merkityssisällön täytöstä.
Tuonpuoleinen on käsitettävissä, tiedettävissä uskon kautta. Tämänpuoleiset asiat on Raamatussa asetettu noudatettaviksi, ei tulkittaviksi.
Tekemäsi ero hengen ja lihan välille on mielestäni liian jyrkkä. Jumalan pojan syntyminen ihmiseksi on sovittanut tämänkin ristiriidan. Sana tekee kasteveden ja ehtoollisviinin ja leivän aineen hengelliseksi. ”Jeesus sanoi heille: ’Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”
Lihan kohtelusta, arvostuksesta ja hoidosta on riittävästi ohjeita. Se kaikki on sopusoinnussa Joh. 6:41-58.
Lihan merkitys on vain ajallinen ja siihen liittyy jatkuva sota uudestisyntynyttä henkeä vastaan. Siksi sen hoidosta kehotetaan pidättäytymään, ettei se ottaisi valtaa. Arvostus on rajottuva.
Siksi Johannes Kastajakin mainitsee oman persoonansa, ihmisyytensä aseman ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. (Joh. 3:30)
”Todellinen ruoka” po. Tosi ruoka. Muodot KK92 ja 2020 eivät ole käännös aluperäisestä merkityksestä, sanasta ”alethos”. Ei ole kysymys koskaan kieliopista, mikä ratkaisisi Itse Asian olemuksen, kun Raamattua luemme.
Nämä Johanneksen jakeet seulovat täydellisesti mitä vertauskuva Jeesuksen lihan ja veren nauttiminen on. Jeesus on Sana, joka syntyi ihmiseksi, ja haluaa muuttaa ihmisen ”sisään” asumaan, tulla ravinnoksi, elämäksi. Ehtoollinen on tämän näkymättömän tosi/oikean-lihan ja tosi/oikean-veren muistutus, ei symbolien avulla tehty taika. Ihme on jo tapahtunut ja Hän ravitsee uskovaa niin paljon kuin tarvetta esiintyy.
Suomen KK-laitokset, 38, 92 ja 2020 ovat poistaneet 47. sanan ”minuun”, eli pitäisi olla joka uskoon minuun. Näin raivataan tilaa katolisten hyväksymällä sanan ”minuun” poistamisella, mikä täsmentäisi että VAIN Jumalan Pojan usko autuuttaa, ei usko yleensä, siis kuten kirkkoon, pyhimyksiin, kirkkoisiin, traditioihin.
Jeesus puhui selvyyden vuoksi vertauksin ja opetuslapsillekin hän selitti myöhemmin. Jeesuksen tulo leipänä taivaasta oli uutta, mutta selkeää, jos olisi tuntenut Kirjoitukset.
Jeesus asetti ehtoollisen niille, jotka olivat jo sisäänsä saanneet Jeesuksen, eli Jeesus oli heissä sisäisesti. Vertauskuvat ovat aina ilmeisiä. Niin, että ne kaikki tunnistaa vertauksiksi.
Martti,
Käy läpi tätä minun selostustani ja olisin kiinnostunut sinun sajatuksistasi, vaikka niitä ilmeisesti yrität tuoda esille KK92 laitosta kopioimalla. Eli sinuun, sinun hengellisen sulatuksesi imeytyminen hyödyttäisi keskustelua.
”Eli sinuun, sinun hengellisen sulatuksesi imeytyminen hyödyttäisi keskustelua.” Höpsis. Haluat vain saada jonkin otteen mielestäni sitä muokataksesi. Älä unta nää!
Martti,
Minulla ei ole taka-ajatuksia. Siis:
sanotaan, vakuutetaan ja sitten siihen lisätään, se on pahasta.