Samuli Suonpään juttu maanantain Iltalehdessä kertoo, että lääkäri-kansanedustaja Päivi Räsänen aikoo yhdessä puolisonsa, pastori Niilo Räsäsen kanssa vaatia hallinto-oikeutta kumoamaan Riihimäen evl-srk:n päätöksen. Kirkkoneuvosto oli päättänyt, että seurakunnan tilat ovat kaikkien seurakuntalaisten käytettävissä, niin heteroiden, homojen ja lesbojenkin. Räsästen mielestä päätös on lainvastainen ja rikkoo tilojen pyhyyttä.
Lähden kommenttipuheenvuorossani liikkkeelle kauempaa, syystä että itselläni on suht tuore kokemus Turun hallinto-oikeuden syrjintäpäätöksestä. Helsingin Sanomat ”paljasti” yli kymmenen vuotta sitten, että Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) kirjastoapuraha suosii konkareita ja syrjii nuoria. Hesarin ääntä kuultiin ja Taike muutti linjaansa, se alkoi suosia nuoria ja syrjiä vanhoja. Olin itse rahoittanut kirjallisen työni nimenomaan Taiken apurahoilla, mutta 65 vuotta täytettyäni, nyt jo yli kymmenen vuotta, en ole enää saanut penniäkään, en senttiäkään.
2017 valitin tästä Turun hallinto-oikeudelle, joka kaksi ja puoli vuotta asiaa tutkittuaan kumosi Taiken ikäsyrjivän päätöksen. Ja mitä teki Taike? Se ei valittanut päätöksestä, mutta valitusajan mentyä teki uudestaan saman päätöksen. Olen jatkanut kirjallista työtä ja julkaissut kirjoja – mutta apurahaa en taaskaan, tänäkään vuonna saanut.
Pitkän alun jälkeen siirryn tapaus Räsäseen. Siihen tuon vain kaksi näkökulmaa. Niilo on teologi, mutta hänen puolisonsa Päivi on lainsäätäjä. Se tekee tästä jutusta erikoisen. Luulisi kaikkien kansanedustajien ja ainakin entisen sisäministerin tietävän, mikä on hallinto-oikeuden toimivalta. Hallinto-oikeus tutkii päätöksenteon laillisuutta. eli sitä, onko päätös syntynyt juridisesti oikein. Sen takia Turun hallinto-oikeus kumosi minua koskeneen päätöksen, koska se todennäköisin syin loukkasi perustuslain takaamaa kansalaisten yhdenvertaisuutta. Mutta, oikeudella ei ollut valtaa maksaa apurahaa, sen päätöksen teki ja tekee Taike, joka siis jätti sen uudestaan tekemättä.
Eikös Päivi Räsänen itse saanut äskettäin vapauttavan päätöksen? Hänen teologiansa oli hataraa, mutta oikeus ei käynyt sitä pohtimaan, vaan vapautti.
Toinen näkökohta onkin tässä jutussa painavampi. Lainsäätäjä Päivi Räsänen on halunnut viedä oikeuksia ryhmältä, jota Suomen valtio pitää yhdenvertasena ja loukkaamattomana. Hän on vienyt valikoivan Raamatun tulkinnan siihen pisteeseen, että on halunnut syrjiä ryhmää, jonka Herran apostoli Paavali tuomitsee, mutta evankeliumien Jeesus ei. Eli PR tuomitsee naapureita, keskittyy heidän vikoiluunsa ja nyt taas. Eikö tämä voisi jo riittää. Kun Räsäset esiintyvät Raamatun puolustajina, he ”hyppäävät yli” m.m. Paavalin 1. Korinttilaiskirjeen kuudennen luvun. Pieni lainaus: ”Veli siis käy oikeutta veljeään vastaan, ja vielä epäuskoisten edessä! Jo se, että yleensä käräjöitte keskenänne, on teille tappioksi.”
Laajempi aiheen käsittely kirjassani ”Jeesus vai Paavali? (Väyläkirjat 2022)
”Koska elämme itsensä ilmoittaneen Jumalan, emme jumalidean tai -ajatuksen yhteydessä, täytyy uskomme lähtökohtana olla tieto Jumalasta sellaisena kuin hän on itsensä ilmoittanut….”
”Maailman uskonnollisten käsitysten mukaan jokainen tulee autuaaksi uskollaan, ja siksi on myös yhdentekevää, mitä ajatellaan Jumalasta. Lähdettäessä siitä perusnäkemyksestä, että Jumalasta voimme tietää ainoastaan sen, mitä ihminen tuo esiin omasta uskonnollisesta tietoisuudestaan, voivat buddhalaisen tai muhamettilaisen ajatukset Jumalasta olla yhtä hyviä kuin kristityn. Mutta kristittyinä me tiedämme, ettei usko ole riippuvainen siitä, mitä ihminen ajattelee Jumalasta. Kaikki seisoo ja kaatuu sen varassa, mitä Jumala on ilmoittanut itsestään. Jos rakennamme elämämme sen varaan, että Jumala on ilmoittanut itsensä, niin tieto hänestä ja hänen ilmoituksestaan tulee oikealle ja todelliselle uskolle välttämättömän tarpeelliseksi. Jumalan järjestyksen mukaan tieto antaa meille perustavan kokonaisnäkemyksen Jumalasta ja hänen olemuksestaan. Ilman sellaista me emme näet tiedä, kuka Jumala on, millainen hän on ja miten hän elää ja toimii.
Kristillisen tiedon jakaminen ei anna meille ainoastaan puhtaasti historiallista muistitietoa, vaan myös vaikutelman Jumalasta itsestään. Jokaisessa Jumalan ilmoituksen pienessä sanassa, joka puhuu hänestä, murtautuu esiin hengellinen välähdys Jumalasta itsestään, ja juuri nämä monet kristillisen tiedon antamat välähdykset rakentuvat kokonaisuudeksi antaen siten vaikutelman Jumalan persoonasta ja olemuksesta.” (Olav Valen-Sendstad, Ihminen kohtaa Jumalan)
Heikki kirjoitit katkelman kirjastasi, tässä osa siitä: ” Missä on Jumalan rakkaus, armo ja anteeksiantamus? Armo on varmasti mukana, mutta ei siistinä laastarilappuna puhdistamattoman, märkivän ruhjeen päällä. Armo ja anteeksiantamus ovat kolikon toinen puoli. Toinen on parannus ja uusi elämä.”
Mikä saa ihmisen kääntymään Jumalan puoleen ja tekemään parannuksen?
Minun oma huomioni 90-luvun lopulla kun olin tullut uskoon ja palannut kirkkoon, oli se että siellä ei enää julistettu lakia. Synnistä ei puhuttu. Näin tietysti evankeliumi kadotti voimansa ja merkityksensä ja hämärtyi. Kukaan ei voi uskoa evankeliumia, jollei hän ensin ole kuullut mitä Jumalan laki sanoo synnistä ja jos hän ei ole suostunut Jumalan lakiin ja antanut sen tuomita itsensä syntiseksi.
”Laki annettiin, jotta armoa etsittäisiin; armo taas annettiin, jotta laki täytettäisiin. Ei ollut kuitenkaan lain vika, ettei sitä täytetty, vaan lihan mielen vika. Sen vian voi kyllä laki paljastaa, mutta vain armo parantaa.–Opetus, joka välittää meille käskyn elää kurinalaisesti ja oikein, on vain kuolettava kirjain, ellei eläväksi tekevä Henki ole läsnä (2 Kor 3:6). –Jos käsky täytetään rangaistuksen pelosta eikä rakkaudesta vanhurskauteen, se täytetään orjan, ei vapaan ihmisen tavoin – eikä sitä siis täytetä ollenkaan. Ainoastaan rakkauden juuresta kasvaa hyvä hedelmä.” (Augustinus, Henki ja kirjain)
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sen tähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” Room. 8:1-9
KOSTI (29.4. klo 9.58)
”…oliko se Jumalan pojalta vain sen aikaista tietämystä, joka ei päde enää nykyajan tietämyksen mukaan?”
Kosti, kirkkomme opin mukaan Jeesus oli paitsi tosi Jumala, myös tosi ihminen. Olen käyttänyt siitä esimerkkinä kertomusta ”syntisestä naisesta”. Miksi evankeliumin Jeesus kokonaan vaikenee syntisestä miehestä? Sitten viittaat Miikka Ruokaseen, joka on yksi näitä Raamattua valikoivasti käyttävistä.
Kun kirkko nykyään enimmäkseen siunaa asioita, tavaroita, taloja ja ihmisiä, miksi se ei voisi siunata liittoa, jonka kaksi aikuista solmii ja ketään vahingoimatta?
HEIKKI. Olet ehkä huomannut prof. Lars Aejmelaeuksen kommentin Kotimaa-lehdessä 21.4, jossa hän hieman kritisoi Matti Myllykoskea ja Wille Riekkistä. Ei siitä sen enempää. Toteat, että Miikka Ruokanen käyttää valikoivasti Raamatun tekstejä. Voidaan tietysti sitten kysyä, miten Raamatun tekstejä käytää prof. Martti Nissinen ja teol.tri Juha Pakkala, elleivät valikoivasti?
Niin, Jeesus antoi anteeksi tuolle naiselle, mutta sitä ei kerrota, että hän olisi antanut anteeksi noille miehille, jotka tuota naista syyttivät. Miksikö kirkko ei voi sitten siunata spn-liittoja. Senkö takia kirkon pitäsi muuttaa käsitystään avioliitosta, mikäli enemmistö sitä vaatii. Mikä on kirkko, joka mukautuu aina ihmisten vaatimusten mukaan?
Toteat, että et ”pidä samaa sukupuolta olevien liittoa syntinä. Se perustuu heidän olemukseensa, siihen, mitä he ovat.” Se mitä me kaikki ylipäätään olemme perustuu tietenkin syntiinlankeemukseen. Pitäisikö kaikki meissä syntiinlankeemuksen tuloksena ilmenevät asiat mielestäsi siunata ovat ne se sitten mitä tahansa, ahneuskin? Kiitos kuitenkin keskustelusta ja siitä, että vastaat, vaikka olen tästä po. asiasta täysin eri mieltä.
Kosti. en ajattele, että kirkon pitäisi muuttaa uskonsa sisältöä enemmistön vaatimuksesta. Koko kysymys ei ole yksinkertainen. Mutta ajattelen, että kirkko voisi muuttaa kantaansa siksi, että me nyt tiedämme, ettei kysymys ole sukupuolisesta hillittömyydestä tai hurjastelusta,niinkuin Paavali aikanaan ajatteli, vaan kahden valtavirtaan nähden erilaisen ihmisen vakavasta ja kiintymykseen perustuvasta liitosta, joka ei vahingoita ketään.
Kaikkea ei pidä siunata. Kysyn kuitenkin, miksi kirkko nyt todellisuudessa siunaa lähes kaiken muun, jopa sodan ja asevarustelun, mutta ei tätä kahden aikuisen ihmisen rakkautta. Syntiinlankeemuksesta puhutaan meillä kovin paljon, joskus syntyy vaikutelma että ilokin olisi syntiä. Oletko lukenut Stinissenin kirjoja? Toivoii, että enemmän ottaisimme esille psalmilaulajan kanssa näkökulmaa, jonka hän sanoo näin: ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.” (Psalmi 139)
Heikki. Ehkä meidän ei kannattaisi antaa kovin ruusuista kuvaa meidän ihmisten osalta, myöskään siitä mikä vahingoittaa ja mikä ei. Syvälle langenneita olemme kaikki. Tämä ideologinen spn-agenda on tunkeutunut syvälle kirkkoihin ylipäätään. Siitä kertoo myös se, että Kotimaa-lehden mukaan 28.4 evlut-kirkon Piispainkokous on hyväksynyt, ettei ”sukupuoli enää määrittele papin virkapukua.” Uusi ohje lisää pappien pukeutumisen valinnanvapautta. Miespappi voi halutessaan käyttää ”naisen valonsädettä” ja naiset polvipituista kaftaania. Näin me halutessamme uudistumme. Rajat aukenevat myös tältä osin. Kiitos keskustelusta ja hyvää kevättä sinulle.
Vielä hieman po. aiheesta. Kirjassa – Kansankirkko ristipaineessa Suomen luterilainen kirkolliskokous 1974–2011 – piispa Eero Huovinen toteaa, että ”rekisteröidyn parisuhteen siunaamisen yhteydessä olisi vaikea välttää suhteen rinnastumista avioliittoon. Huovinen näki ratkaisuna lähinnä esirukouksen, jollaista Ruotsin kirkon piispat olivat suosittaneet 1990-luvulla.”
Näin siinä on sitten käynyt, kuten evlut-kirkon sivuilla on todettavissa. – Samaa sukupuolta olevien avioliiton rukous / Rukoushetkelle ei ole olemassa virallista kaavaa ja rukoilla voi vapaasti käytäen rukousperinteeseen kuuluvaa aineistoa. Mutta. Rekisteröidyn parisuhteen rukouksen yhteydessä on vaikea välttää suhteen rinnastumista avioliittoon. Tämä rukous, joka on käytänössä siunaus spn-liitoille on kiertotietä Jumalan silmien alla tehty epäonnistunut yritys saada näille liitoille Jumalan hyväksyntä.
Heikki, palaan vielä tuohon 1 Kor 6:9-11. Nostat esiin ahneuden, niin kuin usein täällä jotkut ovat tyypillisesti tehneet kun haluavat vaieta tästä yhdestä synnistä. Jos ahneudesta tehdään parannus, niin miksei sitten muista kohdassa mainituista synneistä? Kaikki synti on yhtä pahaa, kadottavaa, kapinointia Jumalan tahtoa ja hänen käskyjään vastaan.
Vielä tämä. Pidän ahneutta syntinä. Ja onhan Paavalin listalla (eivät peri Jumalan valtakuntaa) paljon muutakin. Samaa sukupuolta olevien liittoa en pidä syntinä. Se perustuu heidän olemukseensa, siihen, mitä he ovat. En voi heitä tuomita tai syrjiä, yhtä vähän kuin voin vaatia naisia vaikenemaan tai miehiä olemaan naisen pää ja käskijä parisuhteessa.
Nostat esiin ahneuden, niin kuin usein täällä jotkut ovat tyypillisesti tehneet kun haluavat vaieta tästä yhdestä synnistä.
Kyllähän asia on ollut tismalleen päinvastoin. En ole kuuluut kertaakaan räsäläisten ja kump. messuavan ahneudesta ja varoittavan ahneita optioiden kahmijoita helvettiin joutumisen vaarasta.
Tikunnokassa tälläkin palstalla ovat olleet homot jo kaiketi sadoissa blogeissa. Onko ahneista yhtään blogia?
Tätä voisi jatkaa varmaan vaikka kuinka pitkään. Totean vain, vaikka jo aioin lopettaa, että ”tuomitseminen” sanaa ei aiemmin kirkossa ja hengellisissä yhteyksissä käytetty noin. Sanalle on annettu uusi merkitys, mikä on tyypillistä ajassamme. ”Ei saa tuomita!” Synti ja synnissä eläminen tulee tuomita, jotta ihminen kääntyisi ja tulisi parannukseen. Muuten evankeliumilla ja armolla ei ole mitään merkitystä.
Kirkko on julistanut aiemmin lakia siis Jumalan lakia, joka tuomitsee. Se tehdään papin suun kautta. Olihan näin jo VT:n aukana. Näin sen tulee olla Raamatun mukaan. Ja peruste on siis juuri Raamatussa, joka on Jumalan sanaa ihmisille. Sen tulee olla kirkon ylin ohje ja lisäksi meillä luterilaisilla Tunnustuskirjat.
Jumala tuomitsee synnin. Bumala on pyhä. ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.” Room. 3:19.
Samoin on sanan ”syrjiminen” laita. Sillä luodaan nyt ”turvallinen, syrjimätön tila”, jossa lakia ei enää saa julistaa, ettei kukaan vaan loukkaantuisi, omatunto alkaisi syyttää ja ettei ihmisiä kehotettaisi mielenmuutokseen eli parannukseen. Näin oikein kirkon toimesta ihan johtoporrasta myöten edistetään ihmisten omatuntojen paatumista.
RIITTA (tänään 10.05)
Sanot, että minua suututtaa arvostelusi, se että kritisoit minua ja että olen epäystävällinen. Se on ikävä kuulla, eikä se todella ole tarkoitukseni. Olen kriittinen kaikkia kohtaan, se lienee geeneissäni eli luontaisessa olemuksessani. Kriittisin olen kuitenkin itseäniu kohtaab, ankarin ja armottomin – eiköhän sekin ole luontaista.
Olemme Jumalan lapsia Kristuksen sovitustyön tähden, mutta joka päivä meitä kutsutaan myös Jumalan työtovereiksi. ”.Kristuksen ansio riittää vanhurskaudeksi.. voin rauhallisena kuolla…”
Niin, mutta eikö Jeesuksen seuaajana oleminen tarkoita myös elää häntä seuraten?
Riitta, Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää sinulle.
Heikki, kyllä Jeesuksen seuraaminen on myös sitä, että Jeesus on esikuvamme.
Jumalan siunausta myös sinulle Heikki ja hyvää Vappua! Samoin toivotan kaikille muillekin keskustelijoille ja lukijoille.