Samuli Suonpään juttu maanantain Iltalehdessä kertoo, että lääkäri-kansanedustaja Päivi Räsänen aikoo yhdessä puolisonsa, pastori Niilo Räsäsen kanssa vaatia hallinto-oikeutta kumoamaan Riihimäen evl-srk:n päätöksen. Kirkkoneuvosto oli päättänyt, että seurakunnan tilat ovat kaikkien seurakuntalaisten käytettävissä, niin heteroiden, homojen ja lesbojenkin. Räsästen mielestä päätös on lainvastainen ja rikkoo tilojen pyhyyttä.
Lähden kommenttipuheenvuorossani liikkkeelle kauempaa, syystä että itselläni on suht tuore kokemus Turun hallinto-oikeuden syrjintäpäätöksestä. Helsingin Sanomat ”paljasti” yli kymmenen vuotta sitten, että Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) kirjastoapuraha suosii konkareita ja syrjii nuoria. Hesarin ääntä kuultiin ja Taike muutti linjaansa, se alkoi suosia nuoria ja syrjiä vanhoja. Olin itse rahoittanut kirjallisen työni nimenomaan Taiken apurahoilla, mutta 65 vuotta täytettyäni, nyt jo yli kymmenen vuotta, en ole enää saanut penniäkään, en senttiäkään.
2017 valitin tästä Turun hallinto-oikeudelle, joka kaksi ja puoli vuotta asiaa tutkittuaan kumosi Taiken ikäsyrjivän päätöksen. Ja mitä teki Taike? Se ei valittanut päätöksestä, mutta valitusajan mentyä teki uudestaan saman päätöksen. Olen jatkanut kirjallista työtä ja julkaissut kirjoja – mutta apurahaa en taaskaan, tänäkään vuonna saanut.
Pitkän alun jälkeen siirryn tapaus Räsäseen. Siihen tuon vain kaksi näkökulmaa. Niilo on teologi, mutta hänen puolisonsa Päivi on lainsäätäjä. Se tekee tästä jutusta erikoisen. Luulisi kaikkien kansanedustajien ja ainakin entisen sisäministerin tietävän, mikä on hallinto-oikeuden toimivalta. Hallinto-oikeus tutkii päätöksenteon laillisuutta. eli sitä, onko päätös syntynyt juridisesti oikein. Sen takia Turun hallinto-oikeus kumosi minua koskeneen päätöksen, koska se todennäköisin syin loukkasi perustuslain takaamaa kansalaisten yhdenvertaisuutta. Mutta, oikeudella ei ollut valtaa maksaa apurahaa, sen päätöksen teki ja tekee Taike, joka siis jätti sen uudestaan tekemättä.
Eikös Päivi Räsänen itse saanut äskettäin vapauttavan päätöksen? Hänen teologiansa oli hataraa, mutta oikeus ei käynyt sitä pohtimaan, vaan vapautti.
Toinen näkökohta onkin tässä jutussa painavampi. Lainsäätäjä Päivi Räsänen on halunnut viedä oikeuksia ryhmältä, jota Suomen valtio pitää yhdenvertasena ja loukkaamattomana. Hän on vienyt valikoivan Raamatun tulkinnan siihen pisteeseen, että on halunnut syrjiä ryhmää, jonka Herran apostoli Paavali tuomitsee, mutta evankeliumien Jeesus ei. Eli PR tuomitsee naapureita, keskittyy heidän vikoiluunsa ja nyt taas. Eikö tämä voisi jo riittää. Kun Räsäset esiintyvät Raamatun puolustajina, he ”hyppäävät yli” m.m. Paavalin 1. Korinttilaiskirjeen kuudennen luvun. Pieni lainaus: ”Veli siis käy oikeutta veljeään vastaan, ja vielä epäuskoisten edessä! Jo se, että yleensä käräjöitte keskenänne, on teille tappioksi.”
Laajempi aiheen käsittely kirjassani ”Jeesus vai Paavali? (Väyläkirjat 2022)
SARI,
sama vastaus sinulle. Blogini, se mistä kirjoitin ei liittynyt avioliittokäsityksiin. Kyselin, kuinka on mahdollista, että joku kristitty vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen leimaa ja alentaa yhtä vähemmistöryhmää ihmisiä. Käyttää perustelunaan Raamattua, mutta samalla ei välitä apostoli Paavalin ohjeista uskovien väliseen kommunikointiin. Ei välitä, jatkaa itsepintaisesti, vaikka Raamattua valikoivasti lukien itse vetoaa saman apostolin kirjeitten kohtiin. Onko Sari sinusta kristillistä tai inhimillistä nousta naapureittensa yläpuolelle ja moittia heitä, aina uudestaan? Mikä antaa tähän oikeutuksen? Eikö olisi hyvä välillä katsoa peiliin?
Vastays viimeiseen: ei ole. Mutta tuo on omaa tulkintaasi.
Juha Vähäsarja kyelee tuossa Riitan linkittämässä arikkelissa mm. ”Kuinka suuri täytyy katastrofin olla, että kansamme alkaisi oikeasti etsiä Jumalaa ja kirkko alkaisi saarnata jälleen ristin evankeliumia ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen veressä kuulijoilleen autuudeksi.” Tästä tuli mieleeni äskettäin paikallisen seurakunnan papin saarna, joka oli aikoinaan kysynyt hieman samaa asiaa eräältä vanhalta rovastilta. Tuo rovasti oli todennut hänelle, että – ”siihen tarvitahan sota”. Aihe on ajankohtainen vaikka se ei vastaakaan blogin otsikkoon.
Kosti, juuri tämä Juhan lause minullakin oli mielessäni kopioida linkin alle. ”Kuinka suuri täytyy katastrofin olla”. Selvät merkit ovat jo olemassa. Jumalalla on aina ollut ruoskansa.
On käsittämätöntä, kuinka vähän asiaa kommentoivat ymmärtävät kirkon päätöksenteosta tai hallintotuomioistuimien roolista. Lisäksi tässä keskustelussa sekoitetaan asioita iloisesti keskenään.
Kirkkojärjestyksen mukaan kirkon käyttämisestä päättää kirkkoherra ja kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto yhdessä (KL 14:2). Keskustelussa on esitetty valheellinen väite, että Riihimäen seurakunnan kirkkoneuvoston päätös olisi kirkolliskokouksen päätöksen vastainen. Tässä kommentoija ei ymmärtänyt, että kirkolliskokouksella ei ole toimivaltaa päättää yksittäisen seurakunnan tilojen käyttämisestä.
Kirkollisvalituksen voi tehdä vain laillisuusperiaatteella. Blogissa mainitussa asiassa päätöksen tilojen käytöstä on tehnyt se viranomainen, jolle päätös tilojen käytöstä kuuluu, joten päätös ei ole lainvastainen. Kirkollisvalitusta ei voi tehdä tarkoituksenmukaisuusperiaatteella. Hallinto-oikeus ei voi ottaa tarkasteluun sitä, onko homoparien vihkiminen kirkossa tarkoituksenmukaista. Lainsäätäjänä Räsäsen pitäisi tämä ymmärtää. Hallinto-oikeus voi ottaa kantaa vain siihen, onko päätös tehty muodolliessti oikein ja onko päättäjällä ollut toimivalta päätöksen tekemiseen.
Mitä tulee samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen—josta blogisti on aivan oikein maininnut ettei se ole blogin puheenaihe—samaa sukupuolta olevan parin vihkineestä papista voi kannella tuomiokapituliin. Se on oma prosessinsa ja erillinen tässä blogissa mainitusta kantelusta hallinto-oikeuteen. Riihimäen seurakunta kuuluu Tampereen hiippakuntaan. Piispa Repo ja Tampereen tuomiokapituli eivät rankaise samaa sukupuolta olevan parin vihkineitä pappeja vaan nämä vihkimiset on hiljaa hyväksytty.
Mikon perusteelliseen selvitykseen lisäyksenä: Jos kirkkoherra ja kirkkoneuvosto/seurakuntaneuvosto ovat kirkkotilan käytöstä eri mieltä, asia siirtyy tuomiokapitulin ratkaistavaksi.
Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnassa kävi edellä mainitulla tavalla. Avioliittolain muutoksen tultua hyväksytyksi meillä oli käsiteltävänä aloite kirkkotilojen avaamisesta sateenkaariparien vihkijuhlille. Neuvoston jäsenistä tukeva enemmistö oli puolesta, mutta kirkkoherra muutaman maallikkojäsenen kanssa oli vastaan. Asia hautautui tuomiokapituliin.
Kirkkoherran vaihduttua uusin aloitteen, joka hyväksyttiin, ja kirkkotilat avattiin.
Siitä voi tietysti keskustella ja esittää näkemyksiä ja informaatiota miten tällaiset asiat toimivat juridisesti.
Blogisti olisi voinut pitäytyä tässä, ja tuoda esiin oma raamattunäkemystään ”Paavali vai Jeesus”, ja mainostaa samalla kirjaansa.
Eikä esittää omia tulkintojaan siitä miten Päivi Räsänen ”haluaa syrjiä homoja viedä heiltä oikeuksia” ja ”nostaa tikunnokkaan”, ja ”valikoi tarkoituksella raamatunkohtia”, jotta pääsisi yhden ihmisryhmän kimpuun jne.
Nämä ovt raskaita syytöksiä. Jos painottaa sitä että jonkun raamattunäkemys on ” vain tulkintaa”, niin tulisi ymmärtää että niin on toisten motiivien ”tietäminenkin”.
Eli blogistilta pyytäisin tarkennusta: mikä on blogin varsinainen puheenaihe? Päivi Räsäsen syyttäminen ”syrjinnästä”, ”homovihasta” ja ”tarkoitushakuisesta raamatuntulkinnasta”?
Suoraan sanottuna kirkoitus on minusta vähän sekava…
”Piispa Repo ja Tampereen tuomiokapituli eivät rankaise samaa sukupuolta olevan parin vihkineitä pappeja vaan nämä vihkimiset on hiljaa hyväksytty.”
Hiljaa hyväksytty!!! Ns. Nurkan takana. Älä Nieminen muuta sano. Vastoin kirkolliskokouksen päätöstä, joka ei velvoita näemmä enää edes edes piispoja.
Tulee tässä mieleen Itävallan-juutalaisen psykiatrin Viktor Franklin kirjoissaan käyttämä ilmaus, paradoksaalinen intentio. Esimerkkinä Frank käyttää sitä, että jos mies kovin kiihkeästi haluaa jotakin naista kumppanikseen, hän kiihkeydellään tekee pyrkimyksensä mahdottomaksi. Liian voimakas pyrkiminen on contra-produktiivista, se itsessään estää onnistumisen.
Jotakin sen tapaista on Päivi Räsäsen pakonomaisessa homojen vastustamisessa. Lainsäätäjänä hänen pitäisi tietää viimeinen hyökkäyksensä mahdottomaksi, Suomen lain sekä kirkkolain ja -järjestyksen vastaiseksi, mutta ei, sokeassa kiihkossa hän koettaa saada jotakin vahinkoa ”alempi-arvoisille”.
Evankeliumien Jeesus ei sano homoista yhtään mitään. Paavali jyrkästi tuomitsee heidät. Kumpaa seuraamme? Kumpaa sinä seuraat?
”Jotakin sen tapaista on Päivi Räsäsen pakonomaisessa homojen vastustamisessa. Lainsäätäjänä hänen pitäisi tietää viimeinen hyökkäyksensä mahdottomaksi, Suomen lain sekä kirkkolain ja -järjestyksen vastaiseksi, mutta ei, sokeassa kiihkossa hän koettaa saada jotakin vahinkoa ”alempi-arvoisille”.
-Tämä.
Tämä minua tässä häiritsee. Syytät Päiviä homojen vastustamisesta ja valikoivasta raamatunlukemisesta. Pahantahtoisuudesta.
Toisen ihmisen ajatuksilla ja tarkoitusperillä voi spekuloida, mutta varoen. Koska tällainenkin raamatunkohta on olemassa: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi”.
Se on aina vaarana, kun kovin varmasti ollaan tietävinään mitä toisen ihmisen pään sisällä on.
En sano, että itse tiedän, mutta voi olla että Päiville syynä tämän asian ja teeman nostaminen esiin on enemmänkin hänen oma raamattunäkemyksensä ja avioliittonäkemyksensä, jotka kokee uhatuksi.
Eli siinä mielessä mukana voi olla jotain henkilökohtaista. Mutta, kuten todettua tämä on spekulaatiota. Uskon kuitenkin sen, että hän on kohdannut ja tuntee homoseksuaaleja. Eikä hänellä ole mitään heitä vastaan ihmisinä. Eikä halua heitä tarkoituksella kiusata.
Eli minusta tulisi lähtökohtaisesti tulkita ihmisen ajatuksia ja tekoja ”parhain päin”, kuten Luther opetti. Kuulla häntä itseään, ja todeta jotain vasta kun on pätevää todistetta.
Minun käsitykseni on, että Päivi Räsänen ei toimi niinkään oman vakaumuksensa – tai pahantahtoisuutensa – vaikutuksesta, vaan poliittisen tarkoituksenmukaisuuden vuoksi. Hän arvioi oman ja puolueensa kannattajajoukon edellyttävän tällaisia toimia.
Martti P. Voi olla, mutta kaikki tämä on spekulointia.
Oliko tämän blogin varsinaisena aiheena siis Päivi Räsänen?
Vai johdonmukaisemmin ja mielenkiintoisemmin: Jeesuksen ja Paavalin opetukset ja onko niissä eroavaisuuksia tässä asiassa tai ylipäätään?
Heikki Palmu, kuka lukee valikoivasti Raamattua? Sinähän juuri itse asetat Paavalin ja Jeesuksen opetuksen vastakkain. Mitään vastakkaisuutta niissä ei ole.
Jeesus varoitti helvettiin joutumisesta moneen kertaan. Pitää olla varsin valikoiva lukutapa, jos Jeesuksen puheista nousisi tämän elämän asiat tärkeimmiksi. Päinvastoinhan tuo näyttää olevan.
Paavali sanoi saaneensa julistamansa evankeliumin itseltään Jeesukselta. Vaikuttaa siis että kiistät tämän. Raamattu ei ole sinulle kaikilta osin Jumalan sanaa. Minulle siinä tapauksessa sinä itse olet se valikoiva lukija, eivät Räsäset.
Toit esiin että kirkko on syntisten kirkko ja sitten on joitain piirejä, joissa ajatellaan olevan parempia. Äkkiä sitten aloit korostaa ihmisten pyhyyttä. Entä Jumala? Onko hän pyhä? Kirkossa sanotaan (ainakin siinä srk:ssa jossa käyn): Jumala on pyhä, mutta me olemme syntisiä….
On aivan selvää, että Jumala ei siunaa mitään tahtonsa vastaista toimintaa. Kun ihmiset ja kirkko toimivat Jumalan käskyjen mukaisesti.
Homo- ja lesbopareille ei riitä siviilivihkimys maistraatissa. Täytyy saada tuhottua kristillinen avioliitto- ja perhekäsitys. Siitä tässä on kyse.
Ja mitä kiihkoon tulee, niin se on juuri niissä ihmisissä, jotka ajavat vuodesta toiseen tuota Raamatun ja Jumalan luomisjärjestyksen vastaista agendaansa kirkkoon.
Mahdatteko Sistonen oivaltaa, mikä se tuo ’luomisjärjetys’ heprealaisen alkutekstin käsitteiden merkityssisältöjen valossa oikeasti on?
”Täytyy saada tuhottua kristillinen avioliitto- ja perhekäsitys. Siitä tässä on kyse.”
No ei ole, täysin vainoharhainen väittämä. Jos moottoritielle haluta yksilisä kaista erilaisille ajoneuvoille ei sillä pyritä hävittämään muita kaistoja, joilla ajamine vain helpottuu .. Yksinkertaista, eikö?
RIITTA, Hyvä Sisko,
kerrot että asetan Jeesuksen ja Paavalin vastakkain. Niin asetankin, enkä ole yksin. Sinä sanot, ettei mitään vastakkaisuutta ole. Mistä tiedät? Pitäisikö uskoa sanomaasi? Kirjassani pyrin osoittamaan, että he ovat vastakkain, ja sanon vielä, en ole jäänyt tämän väitteen kanssa yksin.
Me kaikki olemme valikoivia Raamatun lukijoita. Se vaara on kaikkia uhkaamassa. Siksi pitää olla tarkkana. Olla rehellinen ja vilpittömästi perustella kantansa. Se että sanoo oman mielipiteensä, ei aina riitä. Pitää arvioda henget, kuten sanassa sanotaan.
Jos Paavali sanoi eli kirjoitti jotain, siihenkään ei ole aina luottamista. Lue ja tutki asiaa. Kuuntele heitä, jotka tätä tutkivat ja tietävät – en tarkoita nyt itseäni, vaan alkukielet hallitsevia asian tuntijoita.
Paavali sanoo kirjeittensä vastaanottajia pyhiksi ja se on ihan oikein, mutta eivät he nuhteettomia olleet, ei ollenkaan. Kun kysyt minulta onko Jumala pyhä, kysymyksesi osoittaa, ettet ole ollenkaan ymmärtänyt, etkä tutustunut kirjoituksiini.
Olet Riitta mielestäni vähän liian varma. Ei asiat sillä oikeiksi muutu, että sinä niin sanot. Martti Luther ei pitänyt kaikkea Raamatussa samanarvoisena. Annat itsestäsi kuvan, että sinä ja Räsäset olette häntäkin pyhempiä.
Samoin kuin sinä sanot, ettet ole yksin käsityksiesi kanssa, niin sanon minäkin. En ole yksin käsityksieni ja uskoni kanssa. Ne ovat kyllä klassisen kristinuskon mukaisia samoin kuin Lutherin teologian. Lutherin teologiasta on tehty paljon täysin pieleen meneviä tutkimuksia.
Timo Eskola on kirjoittanut Lundista peräisin olevasta Kahden korin teologiasta. Kahden korin teologiassa on tehty jako: uskon muuttumaton laki (lex credendii) ja rakkauden alati muuttuvainen laki (lex charitatis) , (jonka mukaan siis ihminen määrittelee järkensä avulla moraalinsa tilannekohtaisesti).
Tämä uskon ja rakkauden teologia liittyy Luther-tutkimukseen. Esiin nousee nimet kuten Vogelsang, Ritschl, Bring, Aulen, Pinomaa. Lundista tämä on tullut Suomeen.
Tässä teologiassa sijaissovitus (satisfaktio) ja forenssinen vanhurskauttaminen on hylätty. ”Kun ’syntiuhrin’ ja ’lunastusmaksun’ käsittet syrjäytettiin Luther-tulkinnasta, vanhurskauttaminen ei enää perustunut lain tuomion poistumiseen eikä Jumalan hyvittämiseen. Tässä asetelmassa Jumalan lailla ei ollut sitä roolia, joka sillä oli lain ja evankeliumin distinktiossa. Lailla ei ole hengellistä ’virkaa’ – eikä sillä luonnonoikeuden perusteella ole enää edes yhteiskunnallista ’virkaa’. ” (Timo Eskola)
”Lutherille laki samastuu Jumalan luomisjärjestykseen. Siksi moraali perustuu Jumalan asettamaan luonnolliseen lakiin, joka ei voi muuttua. Moraalilaki on luonnonlain kaltainen vakio….Bringin uuskantilaisen tulkinnan mukaan luonnonoikeudesta tulisi luopua ja kristillinen moraali tulisi selittää ihmisen tilannekohtaisen harkinnan avulla. Tulkinta ei tunnista Lutherin ajattelun lähtökohtia. Käsitys rakkauden muuttuvaisuudesta ei saa luonnonoikeuden osalta mitään tukea Lutherin teksteistä.” (Timo Eskola)
”Lutherilla uskon ja rakkauden erottaminen tarkoittaa, kuten sanottu, uskonvanhurskauden ja pyhityksen eroa”. (Eskola) Lutherilta ei löydy kahden korin kaltaista jakoa, lex credendii ja lex charitatis. ”Termi lex credendii ei latinankielisessä muodossa esiinny kertaakaan Lutherin tekstien tieteellisessä laitoksessa (Weimarer Ausgabe). Lex charitatis puolestaan on Lutherin mukaan lex naturae, luonnon oma laki. Se on luomisen perusteella luonnosta löytyvä elämän oma laki, luonnollinen moraalilaki.”(Eskola)
”…on ilmeistä, että uskon ja rakkauden distinktion nykyistä käyttöä kritisoitaessa olennaista on arvioida puheenvuoron käyttäjien suhtautumista luonnolliseen moraalilakiin Jumalan luontoon asettamana järjestyksenä. …koska kahta koria ei ole olemassa, kohteena olevia alueita (kuten virkakäsitystä, ekumenian kysymyksiä tai samaa sukupuolta olevien avioliittoa) on arvioitava tavallisen argumentaatioanalyysin avulla.” (Timo Eskola)
Kirjoitin tämän Kahden korin teologiasta siksi, jos joku ehkä kiinnostuu tutkimaan enemmän miksi kirkon julistus on muuttunut ja miksi on tultu tähän kirkolliseen tilanteeseen. Kyllähän jo ihan kirkollisten piirien ulkopuolisetkin ihmiset ihmettelevät mitä kirkolle on tapahtunut. Tästä on ollut puheenvuoroja julkisuudessa.
Mitään yhteyttä klassisen kristillisen teologian ja tuon uuskantilaisen teologian välillä tai mikä liekin, ei voi olla. Eiköhän kehitys ole kulkenut tätä rataa jo parisataa vuotta ellei enemmän. Näillä teologeilla on totta kai oikeus teologiaansa. Kristinuskoa se ei kuitenkaan edusta.
Riitta S, kiitos hyvistä näkökulmista.
Riitta, tässä on keskeisesti kysymys siitä, että kirkossamme ei – sinänsä selkeistä tunnustuspykälistä ja tunnustuskirjojen linjauksista huolimatta – vallitse oikein minkään laista yhtenäistä raamattukäsitystä tai yhteistä näkemystä kristillisestä etiikasta. Se moninaisuus, joka Suomenkin akateemisessa maailmassa ja yhteiskunnassa vallitsee, on siirtynyt kirkon sisälle. Koska papit eivät ole tyhmiä vaan ovat sisäistäneet lukemiensa kurssikirjojen sisällön, tuo sisältö on siirtynyt saarnatuoleihin ja kirkon opetukseen sekä tuomiokapituleihin. Niin raamatun osalta kuin vaikkapa etiikan ja sielunhoidon. Kari Kuula esitti hyvän esimerkin tästä: kannattaa lukea ne kolme yleistajuista ja keskenään erilaista Jeesus-kirjaa, jotka suomalaiset eksegeetit ovat kirjoittaneet niin näkee, missä mennään (Eskola, Holmén ja Harjula). Samalla en oikein tunne enää halua ryhtyä inkvisiittoriksi: ns. liberaali voinee myös olla uskova kristitty. Kyllä me vanhauskoiset ja klassisen kristinuskon puolustajatkin olemme samoja syntisiä kuin muutkin.
Kiitos Marko!
En ole pyrkinyt leimaamaan tahallisesti ketään. Kai teologiasta voi keskustella? On selvää, että monet teologit teilaavat maallikon. Ei se minua haittaa yhtään. Tiedän kehen uskon. Itseeni en luota enkä usko vaan Herraan Jeesukseen ja Jumalan sanaan. Mitä muuta on enää jäljellä, jos en voi luottaa Raamatun sanaan Jumalan sanana? Ei Raamatussa ole yhtään kirjoitusta Jeesukselta. Uskomme on apostolista ja pohjaa todistajien lausuntoihin ja kirjoituksiin. Juuret ovat VT:ssa.
Juuri luottamus Raamatun sanaan Jumalan sanana tässä uuskantilaisessa teologiassa on vesitettu. Se leimataan mytologiseksi ja pitää karsia kaikista myyteistä ja historian painolastista. Jumalan kuoleman teologia, Nietzschen haamu. Ihmisen olisi jäätävä sen mukaan ikuiseen epävarmuuteen ja pimeyteen jumalallisesta totuudesta. Hänelle jää näin siis enää totuudeksi omat ajatuksensa ja pohdintansa, joiden kanssa olisi pärjättävä ja elettävä. Ei ihme että ahdistutaan ja joudutaan epätoivoon. Siinä on kaikkivoipa ihminen, oman elämänsä herra. Itsensä varassa elää ja kuolee. Karmiva ajatus olisi kuolla omatunto syyttäen tai täysin paatuneena täydellisessä pimeydessä ja erossa Herrasta.
Totuuden jälkeinen aika on hyvin osuva nimitys. Jos en luota Jumalan sanaan, niin silloin luotan itseeni ja omiin pohdintoihini ja ajatuksiini tai antikristillisiin saarnamiehiin, rahaan tai muihin epäjumaliin.
Blogisti sanoikin, että olen liian varma. Jonkinlainen varmuus on silti saatava, sillä omatunto pysyy muuten rauhattomana. Pelastusvarmuus ei ole itsevarmuutta, vaan varmuutta Herrasta. Se ei siis ole varmuutta itsestä eikä omasta uskosta, vaan Jumalan sanasta ja Herrasta Jeesuksesta syntien sovittajana. Sen varassa voin kuolla rauhassa.
Jeesuksen kannanotto tähän kysymykseen löytyy Mark7:21-22. Kolme keskeistä sanaa liittyen seksuaalisuuteen ovat πορνεῖαι porneiai, moraalittomat seksuaaliset toimet (Vanhassa testamentissa ja juutalaisessa kirjallisuudessa esimerkiksi pyhäkköportot), jotka erotetaan sanasta μοιχεῖαι moikhai, aviorikos. Lisäksi Jeesuksen puheensa yhteydessä käyttää sanaa ἀσέλγεια, aselgeia, irstaus. Tämä sana aselgeia esiintyy myös 2Pit2:7, jossa hän viittaa Sodoman syntiin. Näin ollen Jeesus viittaa eufemistisesti homoseksuaaliseen käyttäytymiseen ja vastaaviin juutalaisten lakia vastaan tehtyihin seksuaalisiin rikoksiin käyttämällä termiä ἀσέλγεια, aselgeia, irstaus.
Entä Paavali? Hän käyttää 1Kor6:9 samoja sanoja πόρνος, pórnos, μοιχοὶ, moikhai, avionrikkojat ja ἀρσενοκοίτης, arsenokoitai, (one who lies with a male as with a female, sodomite) peccatum Sodomiticum , ”Sodoma synti”, joka liityy suoraan 2Pit2:7, jotka palautuvat Jeesuksen käyttämiin sanoihin porneiai, moikhai ja aselgeia, irstaus. Missä lienee ristiriita tässä tapauksessa Jeesuksen ja Paavalin välillä lisättynä Pietarilla.
Arsenokoitai on kiistanalainen sana harvinaisuutensa vuoksi. Siitä ei selviä, onko mies tekijänä vai kohteena. Agricola taisi suomentaa sen pedofiiliksi (joka makaa pilttein kanssa). Sodoman synti mainitaan Vanhassa testamentissa eikä sillä tarkoiteta mitään sukupuolielämään liittyvää.
KOSTI, kreikantaitoni rajoittuvat UT:n eksegetiikan cum laudeen Nikolaiselle. En ole kielen asiantuntija. Siksi vetoan nyt eksegeetteihin, onko Kosti Vasumäen näin varmasti esittämä tulkinta oikea; vähän rohkenen sitä epäillä. Miikka Ruokanen on monesti vedonnut luomiskertomukseen, mikä sekin tuntuu aika kaukaa haetulta perusteelta syrjiä yhtä ihmisten vähemmistöä. Lisäksi myös MR kuuluu joukkoon, joka valikoivasti ”hyödyntää” Raamatun tekstejä, siis sama juttu, johon itsekin olen myöntänyt syyllistyneeni. Kosti, onko joku meidän tunnetuista teologeista tehnyt kanssasi saman havainnon?
Hes. 16:49
…..lisäksi nuo sanat tulevat ilmi myös Paavalin kirjeessä Gal5:19. ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset ja ne ovat; haureus, porneiai, epäpuhtaus akatharsia ja irstaus, aselgeia.” Sekä myös Paavalin kirjeessä 2Kor12:21 ja Efesolaiskirje 4:19.
MP. Niin, Sodoman synti taisi olla joidenkin eksegeettien mukaan vain vieraanvaraisuuden puute ilman asalgeiaa.
Miksi haureus, epäpuhtaus ja irstaus leimaisivat vain joitakin suuntautumisen muotoja? Paavali torjuu luonnollisen vaihtamisen luonnottomaan. Tiedämme, että homoseksuaaleille on luonnollista eri kuin heteroille.
RIITTA,
Kaiken pintakuohun keskellä olemme kuitenkin tärkeissä kysymyksissä tässäkin keskustelussa.,
Kirjoitat: ”Pitää olla varsin valikoiva lukutapa, jos Jeesuksen puheista nousisi tämän elämän asiat tärkeimmäksi. ” Olen täysin eri mieltä. Tärkeintä on juuri se, miten me elämme, mitä tapahtuu nyt. Isä meidän- rukous on yksi koko evankeliumin tiivistelmä. Onko sinusta toisarvoista, että Mestarimme opettaa meitä pyytämään Jumalan tahdon tapahtumista ”jo maan päällä”, nyt, eikä sitku, joskus myöhemmin? Tämä on yksi uskomme ydinkysymys.
Minun käsityksiini vastaat toistuvasti: sinun syy, ite olet. Kiihkeiuksi nimität heitä, jotka ovat kanssasi eri mieltä, Peiliin katsomisen syytä ei siis löydy. Olkoon niin, inttämiseen en en tunne suurta halua. Inttäminen on turhaa ja hyödytöntä.
Riitta, en yllättynyt, että kaikista suomalaisista ammattiteologeista viittaat Timo Eskolaan ja häntä lainaat. Eskolan kirjallisiin töihin kuuluu m.m. ”Ateistit alttarilla”. Hän siis katsoo oikeudekseen nimetä osan papistosta ateisteiksi. Keneltä valtuutus tähän on tullut, sitä en tiedä. Aikanaan USA:n kristiveljien rahoilla pystyyn pantu ”Uusi Tie”-lehti on mennyt vielä pitemmälle. Vuosia sitten se kertoi, ketkä kirkkomme piispoista ovat uskovia ja ketkä eivät. Lehden lukioiden olen itse kuullut menneen vielä pitemmälle, eräskin kertoi silloisen arkkipiispan olevan ateisti. Näin itse uskovina esiintyvät ihmiset perkaavat elopellosta rikkaruohoja, Vapahtajamme sanan vastaisesti. Ja näin teet lopuksi sinäkin. Kenen valtuutuksella?
Vetoat klassiseen kristinuskoon. Jos lukisit pienen kirjani, ymmärtäisit, mikä oli merkittävin jako Paavalin ajan kristikunnassa: Ensin olivat juutalaiskristityt ja sitten kreikkalaiset, paavalilaiset, vanhauskoisuudesta luopuneet kristityt. Siis se klassinen kristinusko. Kristinusko syntyi Palestiinassa, ei Ateenassa.
Vielä pyydän sinua miettimään kategorista tuomiotasi: ”Näillä teologeilla on totta kai oikeus teologiaansa. Kristinuskoa se ei kuitenkaan edusta.” Nimiluettelo sinulta enää puuttuu.
”Nimiluettelo sinulta puuttuu”. Sinulta näemmä ei.
Tapasi keskustella näyttää olevan heittää pallo aina toiselle takaisin. Käyhän se niinkin.
Heikki, totesin vain sen minkä nähtävästi olet itsekin havainnut, että sinä vedät nimiä esiin. Minua myös syyllistät, että luen mielestäsi jollain lailla väärien eksegeettien tekstejä ja kirjoja. Miksi! Eikö pidä puhua asiasta eikä nimistä?
Mietin sitä, että miksi kirjoitit tämän blogin? Halusitko että keskitytään moittimaan Päivi ja Niilo Räsästä? Se jo käsiteltiin, ettei hallinto-oikeus tähän puutu. Mitä muuta haluat? Persoonan mustamaalaamisen vai mitä?
Haluan selventää ja korjata omaa osuuttani tässä keskustelussa. Olen kyllä pyrkinyt siihen, että puhuisimme asioista, siitä mitä on tapahtunut ja sanottu. Se on tärkeätä, ei vastapuolen motiivien tarkastelu. Sitä on meidän kristittyjen keskusteluissa aivan liikaa ja tässä keskustelussa olen selvästikin itse siihen syyllistynyt. En ole ylpeä siitä. Pyydän anteeksi toisten ja erityisesti Päivi Räsäsen motiivien pohtimista, se ei ole minun asiani, kun pitäisi keskustella Raamatusta ja sen ymmärtämisestä.