Samuli Suonpään juttu maanantain Iltalehdessä kertoo, että lääkäri-kansanedustaja Päivi Räsänen aikoo yhdessä puolisonsa, pastori Niilo Räsäsen kanssa vaatia hallinto-oikeutta kumoamaan Riihimäen evl-srk:n päätöksen. Kirkkoneuvosto oli päättänyt, että seurakunnan tilat ovat kaikkien seurakuntalaisten käytettävissä, niin heteroiden, homojen ja lesbojenkin. Räsästen mielestä päätös on lainvastainen ja rikkoo tilojen pyhyyttä.
Lähden kommenttipuheenvuorossani liikkkeelle kauempaa, syystä että itselläni on suht tuore kokemus Turun hallinto-oikeuden syrjintäpäätöksestä. Helsingin Sanomat ”paljasti” yli kymmenen vuotta sitten, että Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) kirjastoapuraha suosii konkareita ja syrjii nuoria. Hesarin ääntä kuultiin ja Taike muutti linjaansa, se alkoi suosia nuoria ja syrjiä vanhoja. Olin itse rahoittanut kirjallisen työni nimenomaan Taiken apurahoilla, mutta 65 vuotta täytettyäni, nyt jo yli kymmenen vuotta, en ole enää saanut penniäkään, en senttiäkään.
2017 valitin tästä Turun hallinto-oikeudelle, joka kaksi ja puoli vuotta asiaa tutkittuaan kumosi Taiken ikäsyrjivän päätöksen. Ja mitä teki Taike? Se ei valittanut päätöksestä, mutta valitusajan mentyä teki uudestaan saman päätöksen. Olen jatkanut kirjallista työtä ja julkaissut kirjoja – mutta apurahaa en taaskaan, tänäkään vuonna saanut.
Pitkän alun jälkeen siirryn tapaus Räsäseen. Siihen tuon vain kaksi näkökulmaa. Niilo on teologi, mutta hänen puolisonsa Päivi on lainsäätäjä. Se tekee tästä jutusta erikoisen. Luulisi kaikkien kansanedustajien ja ainakin entisen sisäministerin tietävän, mikä on hallinto-oikeuden toimivalta. Hallinto-oikeus tutkii päätöksenteon laillisuutta. eli sitä, onko päätös syntynyt juridisesti oikein. Sen takia Turun hallinto-oikeus kumosi minua koskeneen päätöksen, koska se todennäköisin syin loukkasi perustuslain takaamaa kansalaisten yhdenvertaisuutta. Mutta, oikeudella ei ollut valtaa maksaa apurahaa, sen päätöksen teki ja tekee Taike, joka siis jätti sen uudestaan tekemättä.
Eikös Päivi Räsänen itse saanut äskettäin vapauttavan päätöksen? Hänen teologiansa oli hataraa, mutta oikeus ei käynyt sitä pohtimaan, vaan vapautti.
Toinen näkökohta onkin tässä jutussa painavampi. Lainsäätäjä Päivi Räsänen on halunnut viedä oikeuksia ryhmältä, jota Suomen valtio pitää yhdenvertasena ja loukkaamattomana. Hän on vienyt valikoivan Raamatun tulkinnan siihen pisteeseen, että on halunnut syrjiä ryhmää, jonka Herran apostoli Paavali tuomitsee, mutta evankeliumien Jeesus ei. Eli PR tuomitsee naapureita, keskittyy heidän vikoiluunsa ja nyt taas. Eikö tämä voisi jo riittää. Kun Räsäset esiintyvät Raamatun puolustajina, he ”hyppäävät yli” m.m. Paavalin 1. Korinttilaiskirjeen kuudennen luvun. Pieni lainaus: ”Veli siis käy oikeutta veljeään vastaan, ja vielä epäuskoisten edessä! Jo se, että yleensä käräjöitte keskenänne, on teille tappioksi.”
Laajempi aiheen käsittely kirjassani ”Jeesus vai Paavali? (Väyläkirjat 2022)
Blogistin lainaus 1. Kor. 6: ”Veli siis käy oikeutta veljeään vastaan, ja vielä epäuskoisten edessä! Jo se, että yleensä käräjöitte keskenänne, on teille tappioksi.”
Jakeesta puuttuu sen loppu: ”Miksi ette ennemmin kärsi vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne?” Mutta siis ennen kaikkea konteksti on tässä Paavalin kirjeen kohdassa aivan toinen kuin blogisti esittää. Tässä on kyse maallisista asioista: ”Mutta kun teillä on riitaa maallisista asioista, te otatte tuomareiksi sellaisia, joille seurakunnassa ei anneta mitään arvoa” (1 Kor. 6:4, KR -92). ”Jos teillä siis on mallisia asioita ratkaistavina, nekö te asetatte tuomareiksi, jotka ovat halveksittuja seurakunnassa? (1 Kor. 6:4, KR-38.
Käsittääkseni tässä on kyseessä varastamisesta, uskova veli on riistänyt toiselta uskovalta veljeltä tämän omaisuutta. Tässä on kyse veljien väleistä maallisissa asioissa, jotka Paavalin mukaan pitäisi ratkaista seurakunnassa eikä Rooman valtakunnan tuomioistuimissa. Tämä jae ei sovi rinnastettavaksi tähän Räsästen valitukseen hallinto-oikeuteen. Tässä on selvästi kyse enemmästä kuin vain yksittäisten kristittyjen välisestä riidasta. Valikoiva poimintaa?
RIITTA,
ensiksi: Apostolin epistolaa ei oltu jaettu jakeisiin. Jos otetaan koko kirjettä pienempi osa, on se aina valikoivaa.
Toinen kysymys: Onko kantelun aihe hallinto-oikeudelle maallinen vai hengellinen? Jos se on hengellinen, ei hallinto-oikeus voi sitä käsitellä, mikä Päivi Räsäsen pitäisi tietää. Ja vaikka se olisi maallinen, on kirkon asia tai tarkemmin seurakunnan asia viety siinä vieraalle tuomarille, josta Paavali puhuu. Mikä on eksegeettinen tietämyksesi?
Heikki P.: ”Mikä on eksegeettinen tietämyksesi?” No sieltä se tulikin.
Timo Eskola ei sovi sinulle eksegeetiksi. Taitaa olla tuo sellainen ”ad hominem” -argumentaatio. Minulla on oikeus lukea ja siteerata ihan kenen teoksia ja eksegetiikkaa tahansa.
”Ilmeisesti Lundin vaikutuksesta keskustelu on kääntänyt käsitteitä päinvastaisiksi. Perinteisesti luonnollisella moraalilailla tarkoitetaan nimittäin sitä, että on olemassa periaatteita, jotka määräytyvät joko suoraan luonnon rakenteista tai ovat Jumalan asettamia. Määritelmän voi tarkistaa tällä hetkellä yliopistossa käytössä olevasta hakuteoksesta (Baggini, Julian ja Fosl, Peter S., Etiikan pikkujättiläinen: Työkalut moraaliajatteluun, Tampere: Niin&Näin. 2012). Muuta määritelmää oppikirjat eivät tunne.
Tällaisen näkemyksen vakiinnutti teologiaan jo Tuomas Akvinolainen (1225-1274), ja sillä oli hallitseva asema vielä Lutherin akana. Akvinolaisen mukaan luonnollinen laki on Jumalan ikuinen laki sellaisena kuin se esiintyy ja ilmenee luonnossa ja luomakunnassa. Lisäksi näkemyksellä on vahvat eksegeettiset perusteet. Sekä Paavalin että juutalaisen teologian mukaan maailma on luotu Jumalan ’viisauden’ mukaan. Tooran rikkominen merkitsee elämän ja luonnon itsensä rikkomista.
Luonnonoikeudellinen moraali ei tarkoita sitä, että ihminen tekisi eettisiä ratkaisuja pelkästään oman ’luontaisen’ moraalitajunsa perusteella, vaan sen vastakohtaa: eettiset periaatteet on luotu maailman rakenteeseen ja ihmisen olemukseen. Siksi niiden lähtökohta on Jumalassa, jonka luoma todellisuus ei muutu. Olipa kyse filosofisesta etiikasta tai teologisesta etiikasta, luonnonoikeudellinen etiikka ei tarkoita näkemystä, jonka mukaan eettiset periaatteet olisivat muuttuvia. Sen sijaan niiden uskotaan olevan pysyvien luonnonlakien kaltaisia ja ikuisesti muuttumattomia. Käsitteitä vain on käytetty suomalaisessa keskustelussa vuosikausia virheellisesti.
Mistä jännitteiset määritelmän vastaiset näkemykset sitten nousevat? Niille on olemassa perin selkeä selitys. Käsitys luonnonoikeudellisesta ajattelusta muuttui Lundin uuskantilaisessa teologiassa jo miltei sata vuotta sitten. Suomeen ajatuksen popularisoi Erkki Niinivaara 1950-luvulla (Maallinen ja hengellinen) ja myöhemmin monet seuraajat ovat pitäneet perinnettä yllä. Näkemystä ovat edustaneet Lennart Pinomaa sekä monet Pinomaan ja Niinivaaran seuraajat.” (Timo Eskolan luennosta ”Kahden korin teologia – malli vailla pohjaa”.
Jeesus sanoi puhuessaan maailman lopun tapahtumista: ”Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sen tähden, että LAITTOMUUS pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Matt. 24:9-14, KR-38
Samasta asiasta puhuu Paavali kirjeissään:
”Sillä LAITTOMUUDEN salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,” 2 Tess. 2:7. Silloin ilmestyy LAITTOMUUDEN IHMINEN ja sen tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta…Tämä väkevä eksytys on Jumalan itsensä lähettämä, jotta kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät olleet ottaneet vastaan RAKKAUTTA TOTUUTEEN, voidaksensa pelastua, vaan olivat mielistyneet vääryyteen. (2 Tess. 2:8-12 pohjalta). Vertaa myös 2 Tim. 3:1-9.
Ilm. 2:4-5 ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen RAKKAUTESI. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ettet tee parannusta.” Tässä Johanneksen näyssä siis itse Jeesus puhuu Johannekselle.
Mitään ristiriitaisuutta ei näissäkään asioissa ole.
RIITTA, väität, ettei Timo Eskola käy minulle . Toki hän käy, Tietääkseni hän on Uuden testamentin narratiivisen teologian tutkija Suomen teologisessa instituutissa. En arvannut, ettei sinulta saisi kysyä eksegeettistä tietämystäsi ja ettet siihen halua vastata. Anteeksi. Minusta suora puhe on aina paras tapa keskustella.
HEIKKI. Huomasin tämän sanan aselgeia Timo Eskolan tekstin yhteydessä. Sekä hebrean, että kreikan osalta käytän internetin suomia mahdollisuuksia. Pääasiassa käytän sivustoa BibleHub.org: Search, Read, Study. Lisäksi on muitakin sivustoja lähes rajaton määrä suoritaa vertailevaa pohdintaa ja päästä sisälle myös juutalaisten oppineiden käsityksiin. Oikeastaan toivon, että joku ottaa kantaa näihin Jeesuksen ja Paavalin ja Pietarin teksteihin ja sanoihin, porneiai, moikhai ja aselgeia. Tunnetuin teologi, joka on tehnyt saman havainnon? Lieneekö itse Jeesus Kristus joka on paras myös ristin teologian opettajana.
Lisäksi tuo sana ἀσέλγεια as-elg-i-a, ilmenee edellämainittujen raamatunkohtien lisäksi teksteissä Ro13:13; 1Piet4:3; 2Piet2:18, sekä Juudaan kirje 1:4.
> Älä Nieminen muuta sano. Vastoin kirkolliskokouksen päätöstä, joka ei velvoita näemmä enää edes edes piispoja.
Vastaan tähän Kosti Vasumäen kommenttiin, että hän varmasti itsekin tiedostaa, että kysymys samaa sukupuolta olevan parin kirkollisesta vihkimisestä jakaa voimakkaasti kirkolliskokousta, muita kirkon päättäjiä, pappeja sekä kirkon jäseniä. Mielipidekyselyiden perusteella enemmistö kannattaisi samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä, mutta asian vastustajien joukko on myös merkittävän suuri.
Määrävähemmistösäännöksen takia kirkolliskokous ei pysty etenemään asiassa kumpaankaan suuntaan. Kirkolliskokouksesta ei löydy määräenemmistö, jolla voitaisiin tehdä virallinen päätös kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta ja aloittaa samaa sukupuolta olevan parin vihkikaavan valmistelu. Toisaalta kirkolliskokouksesta ei löydy määräenemmistöä myöskään sille, että estettäisiin omantunnonvapauden käyttäminen parien vihkimisessä ja estettäisiin nämä vihkimiset sanktioimalla ne.
Kirkolliskokous on pyrkinyt löytämään asiassa kompromissin jo vuosien ajan. Punkkerit ovat vähintään yhtä syvät kuin itäisessä Ukrainassa ja kompromissin tekeminen on osoittautunut mahdottomaksi. Asiaa on palloteltu kirkolliskokouksen ja piispojen välillä, kokousviinereitä on kulunut rekkalastillinen, mutta mitään ratkaisua ei ole syntynyt.
Koska päättäjät ovat epäonnistuneet kompromissin löytämisessä, kompromissi on syntynyt kentällä. Kirkkoon on muodostunut käytäntö, jonka mukaan papit voivat omantuntonsa mukaisesti joko vihkiä tai olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja. Seurakunnan tilojen käyttö on seurakuntien oman päätösvallan alainen asia. Kaikki seurakunnat eivät tilojaan näihin vihkimisiin anna, mutta nykytilanne on se, että jokainen rippukoulun käynyt ja kirkon jäsenenä oleva samaa sukupuolta oleva pari saa kirkollisen vihkimisen jos sellaisen haluaa.
Ymmärtääkseni piispojen keskuudessa vallitsee kuitenkin yhteisymmärrys siitä, että tätä kiistaa ei ratkaista sillä, että aletaan jakamaan rangaistuksia kiistan jommalle kummalle osapuolelle. Kiista on ratkaistava löytämällä siihen kompromissi vaikka siihen menisi miten pitkään hyvänsä.
Itse pidän jopa todennäköisenä sitä, että kiistan ratkaisu edellyttää sukupolven tai sukupolvien vaihtumista kirkon päättäjissä. Näin olleen kompromissin löytämiseen voi kulua vuosikymmeniä. Tässä vaihtoehdossa hiljaisella hyväksynnällä tapahtuneesta omantunnon vapauteen perustuvasta vihkimisestä muodostuu de facto ratkaisu.
Pohjimmiltaan tämä kiteytyy siihen ongelmaan, että määrävähemmistö ei pysty loputtomasti pitämään kirkkoa panttivankina jos enemmistö kirkon jäsenistä haluaa edetä toiseen suuntaan. Vasumäen havainto on aivan oikea. Kun riittävän suuri enemmistö pitää kirkolliskokouksen päätöstä huonona, kirkolliskokouksen legitimiteetti rapistuu ja käytännön elämässä päätöksen velvoittavuus lakkaa, jos päätöstä ei haluta kunnioittaa.
Pitää muistaa, että päättäjien valta perustuu siihen, että hallintoalamaiset kunnioittavat päättäjien päätöksiä ja hyväksyvät heidän asemansa päättäjinä.
Kuten aikaisemmin totesin, miten evlut-kirkon johto ajattelee muuttavan tämän? “Sillä Jumalan käskyä ja Jumalan säätämää järjestystä ei mikään inhimillinen laki tai annettu lupaus voi kumota.” (Augsburgin tunnustus XXIII, 8). Tästä ei kirkolliskokouksen vähemmistö, vaikka siitä tulisi enemmistö ylitse kävele ja vaikka se kävelisikin itse asia ei siitä muutu. Jumala siunaa ainoastaan ja vain miehen ja naisen avioliiton vastaisuudessakin, vaikka osa papistosta toisin ajattelee. De facto Itse asiaan ei vaikuta se, vaikka ”jokainen rippukoulun käynyt ja kirkon jäsenenä oleva samaa sukupuolta oleva pari saisikin kirkollisen vihkimisen jos sellaisen haluaa”. Siunausta vaille jäädään siitä huolimatta, joka tässä asiassa on olleellinen asia, ei itse juridinen puoli.
”Jumala siunaa ainoastaan ja vain miehen ja naisen avioliiton vastaisuudessakin, vaikka osa papistosta toisin ajattelee.” Mielestäni tällainen varmuus Jumalan toimista lähentelee jumalanpilkkaa. Hän tekee niinkuin tahtoo.
> Jumala siunaa ainoastaan
Vasumäelle totean, että se ei ole kenenkään ihmisen päätettävissä, mitä Jumala siunaa. Sitä ei sanele myöskään Vasumäki.
Evankelis-luterilaisen kirkon toiminnasta päätää kirkon päätöksentekoelimet. Kirkolla on täysi vapaus päättää, mille asioille Jumalan siunausta halutaan pyytää. Eihän meillä mitään takuuta ole siitäkään, että Jumala siunaa heteroparien avioliitot vaikka näitä pyyntöjä on taivaskanavalle lähtenyt jo useamman sadan vuoden ajan.
Niin, olkaa hyvä ja etsikää Raamatusta se paikka, jossa Jumala on luvannut spn-liittojen vihkimiselle siunauksensa. Tässä ei kelpaa se, mikä on mahdollisesti evlut-kirkon intentio tämän asian suhteen.
> olkaa hyvä ja etsikää Raamatusta se paikka, jossa…
Raamatun tekstit kuvaavat sen kirjoittamisen aikaista yhteiskuntaa. Jokainen keskusteluun osallistuva tietää historiasta sen verran, että kirjoitusajankohdan yhteiskunnassa ei tunnettu samaa sukupuolta olevien parisuhteita. Raamatusta on turha etsiä sellaista, mitä sen ajan yhteiskunnassa ei tunnettu.
Ajattelen kuitenkin, ettei Jumala oleta meidän elävän tuhansia vuosia vanhan yhteiskunnan tapojen, ihanteiden ja instituutioiden mukaisesti. Vuosituhansien saatossa yhteiskunnissa tapahtunut kehitys on Jumalan hyvän luomistyön tulosta.
Kun Jumala itse on avioliiton asettanut pelkästään miehen ja naisen välille se tulee pysymään maailman loppuun saakka, miellyttää se sitten tai ei.
Mikko Nieminen ajattelee: ”ettei Jumala oleta meidän elävän tuhansia vuosia vanhan yhteiskunnan tapojen, ihanteiden ja instituutioiden mukaisesti”.
Onpa hauska lause 😄. Mitä luulet Mikko, ottaakohan Jumala ajatuksestasi vaarin?😄😄
”Olkaa hyvä ja etsikää Raamatusta se paikka, jossa Jumala on luvannut spn-liittojen vihkimiselle siunauksensa.” Raamattu ei ole tyhjentävä esitys Jumalan toimista kaikkina aikoina ja tahdosta kaikissa tilanteissa. Ennen kaikkea se ei ole Jumalaa sitova kirja. Jumalaa ei voi hallita, Hän hallitsee kaikkea.
”Jokainen keskusteluun osallistuva tietää historiasta sen verran, että kirjoitusajankohdan yhteiskunnassa ei tunnettu samaa sukupuolta olevien parisuhteita. ”
-Toistat ja toistat tuota, vaikka mitään todistetta ei ole…
Ja mitä tarkoittaa että ”ei tunnettu”? Homot eivät olleet siihen aikaan kiinnostuneita parisuhteista?
Miesten kuului olla naimisissa naisen kanssa, mutta se varsinainen rakkaussuhde saattoi olla suhde toiseen mieheen.
En ole täällä käännyttämässä Kosti Vasumäkeä enkä Riitta Sistosta. Toisaalta en myöskään itse ota käännytystä vastaan muilta keskustelijoilta. Hyväksyn sen, että keskusteluun osallistuvilla ihmisillä on erilaisia vakaumuksia enkä koe tarvetta perustella oman vakaumukseni oikeutusta. Pyrin myös siihen, etten laita eri keskustelijoiden vakaumuksia paremmuusjärjestykseen.
Haluan kunnioittaa Heikki Palmun blogia ja pysytellä sen aiheessa. Tästä syystä lopetan omalta osaltani avioliittoteologiasta keskustelun tähän. Jatkan muissa kommenttiketjuissa Räsästen hallinto-oikeuteen tekemän valituksen pohdiskelua blogistin asettamassa viitekehyksessä.
KOSTI, näin sanomalla sinä asetat itsesi Jumalan yläpuolelle. Kerrot mitä Hän ei voi sanoa. Mistä tiedät? Kristillisen kirkon historia on jatkuvan muutoksen historiaa. Paavali ei ollut vanhauskoinen, vaan hän perustavalla, olennaisella tavalla muutti uskon sisältöä. Tämän päivän vanhauskoiset vannovat Paavalin nimeen. Mutta Jeesus, Paavalinkin Herra ja Mestari kielsi vannomisen. Kosti, käytä järkeäsi, aivojasi, kun Jumala on sinulle ne antanut.
Vedotaan valtion, yhteiskunnan lakeihin ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, syrjimättömyydestä, avioliittolaista jne.? Jälkikristillisen pakanallisen yhteiskunnan lait on tuotu kirkon sisälle ja niiden mukaan toimitaan nyt monissa seurakunnissa. On käynyt ja käymässä niin, että ei enää ole eroa kirkon ja yhteiskunnan välillä. Samaa instituutiota kaikki tyynni. Seurakunnissa on toimintaa, joissa ei ole mitään hengellistä sisältöä. On tuotu joogaa, mindfullnesia, tarot-kortteja ja kaikkea antikristillistä.
https://tampereenseurakunnat.fi/toimintaa/aikuiset#b8e564b8
”Meitä ei ole tarkoitettu yksin kulkemaan, vaan saamaan toisistamme voimaa ja tukea. Oman paikan löytämiseen seurakunnissa on paljon mahdollisuuksia.”
Toisistamme voimaa ja tukea? Entä Jeesus, entä Jumala?
”Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristeltu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ’Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistusten äiti’. Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.” Ilm. 17:3-6
Riitta, Hyvä Sisko.
tuntuu merkilliseltä, että kuvaat suomalaista yhteiskuntaa pakanalliseksi. Kun vertaat sitä Aasiaan, Venäjään, ja USA:han, onko Suomi sinusta todella pakanallinen maa. Korkman ja kumppanit ovat puhuneet Pohjoismaiden luterilaisesta pohjavireestä ja sen vaikutusta siihen, että Pohjoismaat ovat hyvinointialueita, joihin iso osa maailman kansoista toivoisi pääsevänsä-.
Sitten lainaat Ilmestyskirjaa. Haureutta, riettautta, , porttoja, kauhistusten äiti.. Johanneksen ilmestys on kirja, joka kehottaa tappamaan toisinajattelevat. Sekö on sinun tiesi Riitta, sitäkö pidät uskomme ytimenä?
On kummallista, että Räsäset eivät saisi tehdä valitusta hallinto-oikeuteen, mutta valtakunnansyyttäjä sai syyttää Päivi Räsästä väärillä syytteillä käräjäoikeudessa Räsäsen teologisista käsityksistä. Niin ”hataraa teologiaa” kirjoitti tässä blogisti.
Onko käräjäoikeus se paikka, jossa ruoditaan teologisia kysymyksiä? Ei. Tähän päätyivät tuomaritkin päätöksessään. Silti jatketaan syyttämistä nyt hovioikeuteen. Käsittämätöntä.
Miksi nyt yhtäkkiä tuomiokapituli on tässä tapauksessa se oikea valituspaikka? Regimentit sekaisin?
Toki Päivi Räsänen saa valittaa mihin haluaa. Saa myös ihmetellä sitä, miten ja miksi hän niin tekee. Valtakunnansyyttäjä ei tietenkään syytä ketään teologisista näkemyksistä vaan siitä, miten niihin vedoten toimitaan käytännössä eri ihmisryhmiä kohtaan.
> On kummallista, että Räsäset eivät saisi tehdä valitusta hallinto-oikeuteen
Tottakai Räsänen saa tehdä valituksen hallinto-oikeuteen. Omalta osaltani olen kommentoinut vain sitä, että keskusteluun osallistuvilla tuntuu olevan hyvin hatarat tiedot kirkon päätöksenteosta ja hallintotuomioistuimien toiminnasta.
Kuten aikaisemmin sanoin, kirkollisvalituksen voi tehdä hallinto-oikeuteen vain laillisuusperiaatteella. Hallinto-oikeus voi tarkastella ainoastaan sitä, onko Riihimäen seurakunnan tilojen käytöstä tehty päätös tehty toimivaltaisen viranomaisen toimesta ja muodollisesti oikein. Kirkkoa koskevassa lainsäädännössä tämä päätös on määrätty kirkkoherralle ja kirkkoneuvostolle/seurakuntaneuvostolle, joten päätös on laillisuusperiaatteen näkökulmasta oikein tehty.
Kirkollisvalitusta ei voi tehdä hallinto-oikeuteen tarkoituksenmukaisuusperiaatteella. Hallinto-oikeus ei voi ottaa käsiteltäväkseen sitä, oliko päätöksen sisältö hyvä vai huono. Viime vuosien aikana näitä vastaavia valituksia on tehty hallinto-oikeuksiin useita ja jokainen niistä on hylätty. Tästä syystä on typerää, että lainsäädäntötyöhön osallistuva kokenut kansanedustaja tekee valituksen, jonka tietää tulevan hylätyksi. Ilmeisesti Räsänen hakee tällä vain julkisuutta itselleen.
> valtakunnansyyttäjä sai syyttää Päivi Räsästä väärillä syytteillä käräjäoikeudessa
Syyttäjä on viranomainen ja syyttäjällä ei ole OIKEUTTA nostaa syytteitä vaan syyttäjällä on lakiin perustuva VELVOLLISUUS nostaa syyte. Se on hänen virkatyötään.
Ymmärrän sen, että blogin kommenteissa Räsäsen syytteitä voi kutsua ”vääriksi syytteiksi” jos aihe ketuttaa kuin pientä oravaa, mutta faktapohjaisesti Riitta Sistonen valehtelee tämän kommentin osalta. Räsäsen syytteet eivät olleet vääriä. Ne eivät olleet vääriä siinäkään tilanteessa, että oikeus hylkäisi ne. Jos syyttäjä perustaisi syytteen valheellisiin syytöksiin, hän syyllistyisi virkavirheeseen ja asiaa käsiteltäisiin tuomioistuimessa rikosasiana syyttäjää vastaan. Näin ei ole, joten toivoisin että Sistonen pysyisi faktoissa.
> Onko käräjäoikeus se paikka, jossa ruoditaan teologisia kysymyksiä?
Perustuslaki takaa uskonnonvapauden. Teologisia kysymyksiä ruoditaan kirkossa. Tuomioistuimet tai muutkaan kirkon ulkopuoliset viranomaiset eivät päätä kirkon opista. Mikään kirkon oppiin kuuluva riita ei kuulu tuomioistuimeen.
RIITTA, oletkohan sinä nyt sekaisin? Sotket asiaa, joka juridisessa mielessä on kohtalaisen selvä, ja mikä tärkeätä, jonka lainsäätäjän pitäiusi ymmärtää.
Joku on rohjennut epäillä, että kysymys olisi politiikasta, kannatuksen hakemisesta omalle poliittiselle kannatukselle. No, nyt on porvarihallitus tekeillä ja kristillisdemokraatit ovat selkeästi porvarillinen puolue. Toisin kuin 1900-luvun alussa toinen eduskuntapuolue, Suomen kristillinen työväenpuolue, josta olen kirjoittanut kaksi kirjaa. Sen tunnus oli ”Maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.” Räsäsen puolueen linja on toinen, heille omistusoikeus on pyhä. Edelleen toivon, ettei Päivi Räsäsestä tulisi sisäministeriä. Jos niin käy, Herra varjele heitä, joille hurskastelevat heterot haluavat määrätä heidän paikkansa.
Kiitos keskustelusta!
Blogisti haluaa käsitellä kliinisesti ”case-räsäsiä” erottamatta, sekoittamatta ja ollenkaan puuttumatta kirkon opetukseen avioliitosta. Tässä keskustelussa on keskeinen keskeistä?
Hyvä yritys, tosin en voi olla täysin varma blogistin vilpittömyydestä asian äärellä. Johtuu varmasti syntisyydestäni, jonka vuoksi en osaa kääntää kaikkea parhain päin oppi-isämme opetuksen mukaisesti.
On se merkillistä, että ”kirkko” ei taivu kaikkeen samaan mitä eduskunnassa ja muilla ”areenoilla” enemmistö päättää?
Riitta Sistoselta hyvä kommentti: ”Jälkikristillisen pakanallisen yhteiskunnan lait on tuotu kirkon sisälle ja niiden mukaan toimitaan nyt monissa seurakunnissa. On käynyt ja käymässä niin, että ei enää ole eroa kirkon ja yhteiskunnan välillä. Samaa instituutiota kaikki tyynni. ”
Määrävähemmistö pitää ”kirkkoa” panttivankina Mikko Niemisen mukaan. Mikä on kirkko? Kauneus on katsojan silmässä?
KARI, et voi olla täysin varma blogistin vilpittömyydestä. Hyvä, ei kannatakkaan olla. Kriittisyys, epäily on yleensä parempi. Kirkko on täynnä puhetta, hurskaita mielipiteitä. Minusta ei kannata uskoa sanoihin, jos elämä, käyttäytyminen on ristiriidassa sen kanssa.. Miikka Ruokanen kirjoitti, ettei hänellä ollut valtuutusta Jumalalta luottaa homoihin. Omaan itseensä hän oli löytänyt valtuutuksen ja niin kai tämän keskustelun Riittakin. Aina ihmettelen YLEN hartauksissa ja muualla puhujia, jotka hyvin yksityiskohtaisesti kertovat, mitä Jeesus tai Jumala jostakin aiasta ajattrelee. Ihmettelen, mistä he sen tietävät?
On tässä vaihtoehto palata Tuomarin edessä annettuun lupaukseen vihkiä kaikki jotka sitä pyytävät toki huomaten mitä edellytykset sanovat ja vaativat.
Näin loppuisi suukopu kun seurakunnasta elämän leipää työkseen haluaisi katsoa.
Arvelen kirkolliskokouksen taipuvan vikkeläänkin.
Tähän toimeen riittäisi Piispojen kokouksen päätös.
Papin oikeus vihkiä seuraantona kirkkolaista tai viittauksista sen järjestykseen on hulvaton kun omantunnonsyistä pappi voi asian laistaa vaikka palkka maistuukin.
Siunaus samansukupuolisessa kodissa voi sekin kohdistua pelkkiin seiniin vanhempien ja lasten jäädessä ulkopuolelle. Mennäänkö siis kanssa, yhdessä, ja puolesta, muttei kuitenkaan sydämestä syntyneenä rukouksena.
Hiippakunnittain aina voidaan Piispojen kokouksen päätöksellä vaatia enemmän kokelaalta, mutta ei vähempää mitä nykyinen malli mallaa.
> Papin oikeus vihkiä seuraantona kirkkolaista tai viittauksista sen järjestykseen on hulvaton
Hulvaton on lähinnä tämä lause. Ei aavistustakaan, mitä se tarkoittaa.
Riitta Sistonen kirjoittaa hyvin.
Ruotsinmaalta on syntynyt myös tiukasti katsovaa kantaa käytänteisiimme. Esais Tegner katsoi verisyntioppiamme omalla tavallaan. Totta Hän oli herkkä Ihminen ja näin persoonallisuuden tämä puoli pääsi esiin.
Miten Luther; Hän harkitsi jättää Wittenbergin taakseen kun Ihmiset alkoivat öykkäröidä uuden todistuksen sallimuksessa: Talonpojat raakoja, anteliaisuus yhteiseen väheni, ja aatelisista tuli entistäkin röyhkeämpiä kuten ahneita.
Nämä olivat Yksin Uskosta todistuksen seurauksia huomaamatta yksin traditiossa seuraavan elämän ketjun halutessaan nostavan Ihmisten henkistä tasoa katsoa sitten myös moraaliin liittyviä kiinnityksiä sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Moraaliin liittyvä on aina kussakin sukupolvessa ansaittava erikseen kun henkistä pääomaa on jaettavaksi vielä varttuneessa iässä oleville eteenpäin esimerkkeinä niin puheessa kuin käytösten todisteissa elävässä elämässä.
Palasin tänne asti kun moraalista huomasin keskusteltavan.
Mikko Nieminen on oikeassa, se on hulvaton.
Pekka Väisänen: ”Nämä olivat Yksin Uskosta todistuksen seurauksia huomaamatta yksin traditiossa seuraavan elämän ketjun halutessaan nostavan Ihmisten henkistä tasoa katsoa sitten myös moraaliin liittyviä kiinnityksiä sosiaalisessa kanssakäymisessä.”
Tämä on Pekka aivan huikean upeaa ilmaisua. Luin muutaman kerran, enkä yksinkertaisena ihmisenä kykene ymmärtämään selvää Suomen kieltä. Aivojumppa ehkäisee dementiaa niinkuin monissa medioissa usein sanallisesti kuvattu on?
Kiitos haasteesta harjoittaa aivosoluja.
Paavali oli nopea mies oppineeksi.
Entisestä juutalaisuuteen kasvaneesta myös Mooseksen lakia arvostaneesta ja varhaisia Jeesuksen seuraajia vainonneesta Ihmisestä tuli yhtäkkiä takkinsa kääntänyt joka nyt karsaasti katsoi aiempaa elämäänsä, ehkä myös juutalaisia.
Nyt juutalaisuus myös sen perinteinä ja usko sisältönä jäi taakse.
Par Excellence kokemukset ovat totta tänäänkin, mutta kristinuskon syntymisen ensimmäisenä satavuotena tämä on merkittävin johtihan se 337.n kun ei aiemmin Jeesuksen seuraajien ottamiseksi Rooman pääuskonnon harjoittajiksi.
Vanhoja Jumaliakaan ei hallitsija heti unohtanut.
Kirkolliskokoukset ovat luoneet Kristinuskon statukset substanssineen. Kyse on todistuksesta mihin on uskottu toki muistaen hallitsijan merkityksen katsoa Ihmisiä vallan alla ja sitä suojellen puolustaa oikeaoppisella todistuksella Ihmisen kyvyttömyydestä Oikein ymmärtää osaansa, ja myöhemmin katsoa osaansa juurin perisyntisenä Ihmisen mallina.
On erikoista ettei Kristinusko ole kyennyt tuottamaan yksivetistä saagaa liittyen Ihmisen kehityshistoriaan alkaen Vanhasta Testamentista Luomisen kahdeksannesta päivästä alkaen katsoa valinnanvapauteen ja kykyyn valita vielä kehittymistään odottavina ornamentteinä Ihmisen mahdollisuuksissa.
Tietenkään tätä ei haluta kun kirkkomme siunaa perisyntiä vapauttaakseen Meidät Oikealle Uskolle.
Kun tullaan 1000 luvun taitteeseen voi huomata kristinuskon todistavan hyvin mutta niin todistavat myös Islantilaiset Saagat silloisista käytänteistä.
Kristillisen uskomme hallinnoimisesta ei suoriteta jäsenkyselyitä kirkon rivijäsenten parissa, ja miksi.
Samansukupuolisen konsentraation vahvistamisen samanmielisenä konsenseksuna hyvin olisi kirkon maksaville rivijäsenille oikeus antaa äänensä kuuluviin.
Miksi tätä mahdollisuutta ei ole?
Ehkä siksi kun mahdollisuutta maksaville jäsenyydestään huoliville ei haluta antaa.
Onko kirkkomme sen rivijäseniin nähden demokraattinen ja avoin katsoen hiljaisiin ja osallistumattomiin jäseniin nähden.
Toivoisin tähän kommentteja mutta älkää sulkeko pois niitä jotka Paavalin tavoin voisivat sanoa, uskoakseni en voi äänestää koska Par Excellencioni on tuonut minussa Uuden Ihmisen ymmärtää nyt uudella tavalla sitä mitä ennen rakastin.
Kosti kirjoitit ”Oikeastaan toivon, että joku ottaa kantaa näihin Jeesuksen ja Paavalin ja Pietarin teksteihin ja sanoihin, porneiai, moikhai ja aselgeia.”
Löysin luentomonisteen ”Mitä on Raamatullinen rakkaus?
”Kristityilläkin on vaarana, että tämän maailman sanojen määrittely syrjäyttää Raamatun antaman määrittelyn. Esimerkkinä termi rakkaus, jonka kuvaus löytyy 1 Kor. 13. 1 Kor. 13:4 sanoo, että rakkaus ’kärsii kaiken’ – tämä maailma opettaa, että jos ei parisuhde tyydytä, niin hanki uusi kumppani.”
”Homoseksuaalisuudessa elämistä kutsutaan ilman muuta rakkaudeksi, tyypillisesti jopa vedotaan lukuun 1 Kor. 13. Jakeessa 1 Kor. 13:5 sanotaan: (Rakkaus) ei käyttäydy sopimattomasti (kreik. verbi ”askheemoneoo” = käyttäytyä sopimattomasti, riettaasti. Saman verbin substantiivimuoto esiintyy jakeessa Room. 1:27 ”samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa. ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet, miespuolten kanssa, riettautta (kreik. subst. askheemosynee) ja villiintymisestään saanet itseensä sen palkan, mikä saada piti”. Eli: homoseksuaalisuuden harjoittaminen on riettautta (room. 1:27) ja rakkaus ei harjoita riettautta (1 Kor. 13:5)
Homosuhteen kutsuminen rakkaudeksi ei ole Raamatun mukaista – tämän maailman kielenkäyttö ei saisi eksyttää kristittyjä.