Kuva Kanta-Loimaan kirkosta kynttilänpäivänä 4.2.2018.
Alttaritaulu Kristus ristillä on hovimaalari R. W. Ekmanin maalaus vuodelta 1850.
Sunnuntai 11.02.2018
Laskiaissunnuntai , latinaksi Esto mihi
Pääsiäisjakso, paastonaikaa edeltävät sunnuntait
Jumalan rakkauden uhritie
Evankeliumi: Mark. 10:32-45
Jeesus on matkalla Jerusalemia kohti. Hän kertoo oppilailleen, että hänet otetaan kiinni, häntä piinataan ja hänet tapetaan. Tämä on jo kolmas kerta, kun hän puhuu kuolemastaan. Nyt tällä matkalla tuo tapahtuu. Kärsimisellään ja kuolemallaan hän täyttää sen, mitä hänestä on ennustettu.
Yllättävältä kuulostaa, että samaan aikaan opetuslasten keskuudessa jaetaan kunniapaikkoja. Jaakob ja Johannes kysyvät, voisivatko he mahdollisesti saada kunniapaikat Jumalan valtakunnan ilmestyessä voimassaan. Jeesus vastaa, ettei nyt ole aika arvopaikkoja koskeviin kysymyksiin. Hänellä on tärkeämpää tekemistä. Hän käy antamaan henkensä koko maailman lunastukseksi.
Apostolit Jaakob ja Johannes olivat kalasta Sebedeuksen ja tämän vaimon Salomen lapsia. Salome puolestaan oli rakennusmies Joosefin tytär tämän ensimmäisestä avioliitosta. Leskeksi jäätyään Joosef oli kihlannut Neitsyt Marian, Jeesuksen äidin.
Joosef oli syntyään Juudan sukukunnasta ja Daavidin jälkeläisiä. Hän asui Nasaretissa. Hänellä oli ensimmäisestä avioliitostaan neljä poikaa Jaakob, Joosef, Juuda ja Simeon sekä kolme tytärtä Ester, Martta ja Salome. Tämä Jeesuksen kasvinkumppani Salome siis oli Sebedeuksen vaimo ja apostolien Jaakobien ja Johanneksen äiti.
Salomen poikain kysymys vie keskustelua eteenpäin. Edellä Jeesus kertoo kärsimyksestään ja kuolemastaan yleisesti. Hän kertoo että näin tulee tapahtumaan.
Jaakobin ja Johanneksen kysymyksen jälkeen hän tuo esille, mikä tarkoitus tuolla tuskien tiellä on pelastuksen kokonaisuudessa. Hänen piinansa ja kuolemansa tapahtuu koko maailman lunastusta varten. Koko maailman vanhurskaus annetaan Golgatan ristillä. Sovitustyö koskee kaikkia ihmisiä erotuksetta.
Kirkko opettaa, että Kristus on kuollut poikkeuksetta kaikkien ihmisten puolesta: ”Ei ole olemassa yhtäkään ihmistä, ei ole ollut eikä tule olemaan yhtäkään, jonka puolesta hän ei olisi kärsinyt.”
Tämä Quiercyn konsiilin lause vuodelta 853 kertoo ikuisen totuuden Kristuksen työn ulottuvuudesta. Jeesuksen työ kuuluu erotuksetta kaikkien hyväksi.
( De libero arbitrio hominis et de predestinatione, canon 4: DS 642.)
Sananen tuosta 1. Kor. 15:50, missä sanotaan, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa.
Paavali on puhunut Adamin lankeemuksesta sukunsa johtavasta langenneesta ihmiskunnasta ja toisaalta Kristuksen ylösnousemukesta sukunsa johtavasta pelastetusta ihmisestä. Niinpä Paavali puhuu siitä, ettei luonnollinen ihminen oman inhimillisen voimansa tai harkintansa mukaan koskaan voi päästä pelastuksen osallisuuteen. Pelastus tulee ihmiselle Jumalan lahjana.
Jeesuksessa ihminen otetaan osalliseksi taivaallisista. Niinpä ylösnousemus, mikä on Paavalin puheenaiheena, on yksistään Jumalan lahja, alusta loppuun asti.
Tämä on täysin linjassa sen kanssa mitä Jeesus sanoi Nikodemokselle taivasten valtakuntaan sisälle pääsemisestä. Joh. 3:6 :ssa Jeesus sanoo, ettei mikään ihmisen oma päätös tai muu inhimillinen voima tai ansio voi pelastaa ihmistä, koska pelastus ei ole ihmisen varassa, vaan kuten jakeessa Joh. 3:5 kerrotaan pelastus tulee vain ja ainoastaan Jumalan omana työnä, kun Pyhä Henki pyhän kasteen vettä välineenä käyttäen uudestisynnyttää ihmisen iankaikkisen elämän osallisuuteen: ” — vedestä ja Hengestä —”
Laskiainen on viimeinen sunnuntai ennen paastonaikaa, askiaistiistai viimeinen päivä, se on paaston aattopäivä.
Ortodokseilla paastonaika alkaa jo laskiaissunnuntain iltana. Aluksi liturgiassa on kirkkaat värit ja sitten liturgian edetesssä värit vähenevät ja melodia tyyntyy. Jo liturgian ulkonaisena toteutuksena voi havaita miten laskeudutaan paastoon.
Kiitos Matias lisäyksestä, näinhän sen täytyy olla, kun lukee tuon kokonaisuuden. On myös huomioitavaa, että kastettu ihminen on syntynyt ylhäältä Kristukseen, kuten kirjoitit.
Johanneksen kaste ei tuonut lihalle sitä muutosta, jonka Kristukseen kastaminen saa aikaan. Näin siis uskon mukaan olemme syntyneet Jumalan Valtakuntaan Hengen mukaan elääksemme. Liha (luonnollinen ihminen) on kuollut ja Henki on tullut tilalle. (Kristitty ihminen) Entinen vaelsi maailmassa ilman toivoa omassa varassa, kun taas uusi vaeltaa Kristuksessa täydellisessä toivossa.
Kun me siis näin olemme tullee uskoviksi Kristuksen kautta, niin Hän voi meidät myös täydellisesti Pelastaa. Iankaikkinen Elämä ei tule Mooseksen lain kautta, vaan Kristuksen kautta, joka on kertakaikkinen Uhri synnin pois ottamiseksi.
”Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut.
Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen, joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta.
Sillä hänestä todistetaan: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan”.
Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön
-sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi-mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.
Ja niinkuin tämä ei tapahtunut ilman valan vannomista-nuo taas ovat papeiksi tulleet ilman heistä vannottua valaa, mutta tämä hänestä vannotulla valalla, sen asettamana, joka hänelle sanoi: ”Herra on vannonut eikä ole katuva: ’Sinä olet pappi iankaikkisesti'” -niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.
Ja noita toisia pappeja on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä; mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti,
jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.
Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.
Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen. Hebr.7:15-28
Ismo
Kiitos puheenvuorostasi.
Samalla käytän tilaisuutta kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita tässä ketjussa.
Jumalan siunaamaa paastonaikaa ja hyvää talven jatkoa !
Matias,
Laitoin tälle ja edelliselle aukeamalla lisää kiiteltävää.
Matias,
Tämä on kommenttiisi edellisellä aukeamalla. Kirjoitat:
”Näinhän Jeesus sanoi Nikodemokselle, kun he keskustelivat vesperissä eli klo 18 liturgisessa hetkipalveluksessa Raamatun alkukertomuksen pohjalta: ” — vedestä ja Hengestä —“. Joh. 3:5.”
Viittaat ”vesperiin”. Tämä on turhaa, tarpeetonta ’pönötystä’, vt. 1. Tim. 6:20.21.
5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Ihminen syntyy tähän maailmaan vain kerran ja ihminen syntyy uudesti Ylhäältä, eli Pyhästä Hengestä, vain kerran.
Ensin syntyy liha, jossa, ikäänkuin kotelossa, on Jumalan ihmiseen laittama ikuisuushenki.
Siksi Jeesus sanoo, että mikä lihasta on syntynyt on liha ja Hengestä syntynyt on henki, se ikuisuushenki. Lihan kastamisella ei mitään virkoa eloon. Pyhä Henki synnyttää kotelossa olevan kuolleen ikuisuushengen eloon. Se uudestisyntynyt osa alkaa heti taistella lihaa vastaa ja päinvastoin. Lihan kohtalo on tulla kuoletetuksi, alistetuksi uudestisyntyneelle hengelle. Liha ei yhdy henkeen. Henki hallitsee, eikä se ’hoida’ lihaa, vaan kuolettaa sitä. ”Minun tulee vähetä ja Hänen kasvaa”. Tuo uudestisyntynyt henki on yhtäkuin Jeesus meissä. Siksi Johannes kastaja sanoi tuon edellä.
Reijo
Huomautuksesi vesperistä osoittaa, ettet tunne juutalaisten tapakulttuuria Jeesuksen aikaan. Ilta alkoi iltapäivän rukoushetkestä, yhdeksännestä hetkestä, eli meidän kellomme mukaan noin kolmen aikoihin.
Yö alkoi auringon laskiessa eli meidän kellomme mukaan noin iltakuudelta. Silloin vietettiin vesperiä. Tuon rukoushetken aikana rabbit saattoivat antaa raamattuopetusta ja keskusteltiin jostain raamatunkohdasta.
Mitä tulee lihasta syntymisestä, niin se tarkoittaa sellaista yritystä, missä ihminen yrittää itse muuttaa elämäänsä. Sellainen ei onnistu.
Sen sijaan pyhän kasteen kautta eli ”vedestä ja Hengestä” syntymällä ihminen saa Jumalan lapseuden. Vanhan kirkon yksimielinen todistus kertoo siitä että tuolla ilmaisulla tarkoitetaan pyhää kastetta, missä Pyhä Henki synnyttää meidät vettä välineenään käyttäen Jumalan lapseuteen.
Sana ”anothen” on klassisessa kreikassa yksinomaan merkityksessä ”alusta alkavasta”, ”alussa olevasta”, ”alkuperäinen”. Kirkon isät sitten Tiitus 3:5 kasteen antaman uudestisyntymä sanan mukaisesti alkoivat tulkita myös Joh. 3:3,5 kohtaa niin että alkoivat käyttämään tuossakin sanaa ”ylhäältä” tai ”uudesti”, koska ymmärsivät että tuo ”qlkuperäinen” tarkoitti Jumalaa ja näin tuossa puhuttiin veden välityksellä Jumalasta syntymisestä. Mikä viittaa Hes. 36:25, missä Jumala vettä vihmomalla eli pisaroita ripottelemalla muuttaa pakanajumalan palvelijan Jumalan palvelijaksi, synnin saastuttaman puhtaaksi, sielultaan saastaisen Pyhän Hengen omaavaksi, saa Pyhän Hengen lahjan. Kaiken tämän tekee Jumala itse vesipisaroita ripottelemalla.
Huomaa sana vihmoa eli vanhemmassa käännöksessä priiskottaa eli siis että Jumala uudestisynnyttää kokonaisen kansan vettä ripottelemalla:
Hes. 36:25-27
36:25 Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.
36:26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
36:27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Matias,
Kyllä tiedän paljon asioita, mutta kommentien kohdistus kärsii (voi olla tarkoitusesikin) tällaisissa lähes asiaan kuulumattomissa tietämisen esittämisissä.
Vaikutat suorastaan epätoivoiselta, näine “mitä tulee lihasta syntymisestä …”. – ilmaisujen johdosta. Myöskään missään Raamatussa, eikä millään kielellä ole ’pyhä kaste’ sanontaa. Tämä sinulle pitäisi selvetä, kun luet Raamattua. Etenkään kasteessa uudestisyntymisestä ei edes vihjaista. On totta, että jo alkuseurakunnan ajoista alkaen on ollut kaikenlaista väärää ja sitten niitä on kirjattu, kun piti saada hallintavälineeksi kirkko, eli piti kastaa koko kansa uskoviksi!
‘Anothen’ sana ei käyttäydy vanhemmassa eikä minkäänlaisessa kreikassa ‘yksinomaisesti’ tarkoittamaan ‘alkuperäinen’. UT:nkin puolella se vain kerran ilmaisee, että Paavalin alku (anothen) oli fariselaisuus, jonka hän jätti, hylkäsi, sekä niissä yhteyksissä saamansa ohjauksen.
Tälläisia perättömyyksiä ei saa kasaan muuten, kuin opiskelemalla niitä ja siksi kirkko (ei Jumalan Seurakunta) tarvii teologeja.
Olen usein käyttänyt tuota Hesekielin kohtaa keskuteluissa kanssasi. Nyt olet siis sitäkin lähtenyt riepottelemaan, tai lievemmin, manipuloimaan sitä lapsikastetta tukevaksi. ‘Viisautesi’ on yhtä tyhjän kanssa, koska:
kokonainen Uuden Liiton kansa alkoi muodostua niistä ensin piston saanneista 3000 kuulijasta, jotka ottivat Pietarin välittämän sanoman ILOLLA-VAPAAEHTOISESTI VASTAAN. Sitten he ottivat samalla vapaaehtoisuudella kasteen, jolla he tunnustautuivat Jeesuksen seuraajiksi.
Etkö havaitse suomennoksesi parannusta, lähinnä huvittavana. Ripotella ja vihmoa kuvaa samaa, täsmälleen.
Kehoitan tutkimaan lisää käsitettä ‘vesi’, kun se ilmaisee hengellistä.
Tutki, äläkä usko mitä sinulle sanotaan. Väärää on ollut kohta 2000 vuoden verran. Raamattu kuitenkin on tänään sama kuin alkuseurakunnalla ja sen sanomaa seurataan ja totellaan ja väärinymmärryksiltä varjelee Pyhä Henki, se siunattu uskovien päälle vihmottu Vesi.
Reijo
Ollaksemme ihan tarkkoja niin sana ”uudestisyntyminen”, sanan alkuperäisessä merkityksessään, paliggenesia, παλιγγενεσία, ας, ἡ, esiintyy vain kahsi kertaa. Ensimmäisen kerran Matt. 19 luvussa koko maailmankaikkeuden uudistumisessa Jeesuksen takaisin tulon yhteydessä ja toisen kerran Tiit. 3:5, missä se nimenomaan liittyy kasteeseen.
Väitteesi siitä ettei Raamatun käsite ”uudestisyntymä” muka liity kasteeseen on siis Raamatun väärentämistä.
Tuossa kohtaa tuo kasteen pesuun viittaavan sanan taivutusmuoto kertoo täsmälleen saman mitä jo profeetta Hesekielin sanakin sanoi, että Jumalan pelastaessa meidän vedellä pesten tuohon pesuun sisältyy sekä uudestisyntymisen että Pyhän Hengen uudistuksen lahja.
Reijo
Kun kerran osaat kreikkaa niin teepä oikein sanatarkka käännös joka ottaa huomioon lauseessa esiintyvien genetiivien tarkan merkityksen ja huomaa että Paavalin kirjeessä Kreetan piispalle Tiitukselle sanotaan että Jumala on pelastanut meidät
”uudestisyntymän ja Pyhän Hengen uudistumisen kasteen kautta”
http://biblehub.com/greek/3824.htm
2) Anothen sanan merkitys on klassisessa kreikassa ollut vain alkua tarkoittava merkityskenttä. Kun siis Jeesus puhuu Nikodemokselle alkuperäisestä syntymisestä niin hän siis puhuu Jumalasta syntymisestä.
Tämän merkityksen takia nimenomaan Vanhan kirkon isät ovat ottaneet Joh. 3:3,5 käyttöön nimenomaan Tiituksen kirjeen perusteella sanan ”uudesti syntyä”. Koko klassisessa kirjallisuudessa anothen -sana esiintyy vain alkua ja siihen liittyvissä merkityksissä. Uudestisyntymä -sanaa ei vanhan ajan teksteistä löydy muista teksteistä kuin sellaisista jotka ovat joko suoraan lainanneet Joh. 3:3 tai muutoin ovat riippuvaisia siihen liittyvästä opetuksesta.
Jos ei ota todesta tätä yleisen kielihistorian havaintoa niin vääristelee maailmanhistoriaa ja panee historian kuvaukseen omiaan.
3) Kristikunta on ottanut lapsikasteen sellaisenaan juutalaisesta kastekäytännöstä, missä pakanoiden kääntyessä koko perhe otettiin elävän Jumalan palvelemisen yhteisöön ilman että lapsia jätettiin pelastuksen kansan ulkopuolelle.
Lapsikasteen kieltäjien suurin vahingonteko on siinä että he jättävät lapset pelastuksen ulkopuolelle, kun kieltävät heiltä pelastuksen osallisuuden kieltäessään pelastuksen lahjoittavan välineen käytön.
Reijo
Viittaat apostoli Paavalin Efeson piispalle Timoteukselle kirjoittamaan tekstiin 1. Tim. 6:20-21.
1.Timoteuksen kirje:
6:20 Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, 6:21 johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!
Juuri tuota Paavalin ohjetta olen seurannut hyvinkin tarkasti, kun olen puhunut
1) Raamatun kasteopetuksesta 1500 -luvulla keksittyä uudelleenkastajien oppia vastaan,
2) ja kun olen myös osoittanut miten vasta 1875 Keswickissä keksittiin kuvitelma että muka olisi olemassa ”henkikaste” ilman konkreettista vettä.
3) Olen myös selkeästi opettanut miten noin 1900 keksitty opetus, että ”kielilläpuhuminen” muka olisi tuon neljännesvuositaan aikaisemmin keksityn ”henkikasteen” merkki niin, että tästä kielilläpuhumisesta muodostui eräänlainen Pyhän Hengen läsnäolon kertova sakramentti.
Sen sijaan olen tuonut esille sen miten Pyhän Hengen vuodatus, huomaa veden valamiseen viittaava sana _ v u o d a t u s _ , on Raamatussa yhdistetty kasteeseen: ” — kasteen — niin te saatte Pyhän Hengen lahjan — ” Ap.t. 2:38-39.
Toisissa yhteyksissä Raamatussa Pyhän Hengen toiminta on kytketty öljyllä voiteluun eli vanhan kaavan mukaiseen konfirmaatioon, kun puhutaan Pyhän Hengen _ v o i t e l u s t a _.
Edelleen olen opettanut, miten kielilläpuhuminen on yksi monista lukemattomista armolahjoista, joita kirkon historiassa on ollut käytössä yhteisen kirkon voimavarana. KIelillä puhumisen lahja on työväline evankeliumin eteenpäin viemisessä.
Apostolien teot:
2:11 — me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
Matiaksen esitykseen lisäyksenä vielä Jeesuksen käyttämä ilmaus: ”Vedestä ja hengestä” on sellaisessa muodossa, ettei niitä voi erottaa. Ei ole olemassa erikseen vedestä syntymistä ja hengestä syntymistä. Tuo ilmaus ”vedestä JA hengestä” ei kieliopillisesti salli erottaa vettä ja henkeä, vaan ne ovat yhtä ja pitävät yhtä.
Ja vielä lisään vettä myllyyn… Kun Jeesus sanoo: ”Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Niin tuo ”jos” pitää sisällään ehdollisen ilmaisun ja ajatuksen: ”Jos joku ei synny vedestä ja hengestä, niin hän ei synny.” Tuo on toteamus, joka on otettava vakavasti. Kysymys on kaikken aikaa Jumalan tekemisestä ja Jumalan aikaan saamasta syntymästä.
Ismo
Kiitos puheenvuoroistasi!