Kristus maailmaan tullessaan sanoi: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu tekemään sinun tahtosi, Jumala.’” (Hepr. 10:5-7) Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. (Heb. 13:8)
Jeesus Kristus oli Isän Jumalan tykönä ennen maailman luomista (vert. Joh. 17:5 ja Joh. 1:1-2); miksi tämä Jeesuksen fundamentti on tärkeä?
.
Jeesus Kristus piti Jumalan sanaa kokonaan totuutena (vert. Joh. 17:17); miksi tämä Jeesuksen fundamentti on tärkeä?
Jeesus Kristus sanoi olevansa Tie ja Totuus ja Elämä; Jeesus on ainut tie Taivaaseen (vert. Joh. 14:6); miksi tämä Jeesuksen fundamentti on tärkeä?
Jeesus Kristus sanoi tulevansa kerran takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita (vert. Matt. 13:37-43); miksi tämä Jeesuksen fundamentti on tärkeä?
Jeesus Kristus sanoi olevansa ylösnousemus ja elämä ja joka häneen uskoo ei ikinä kuole (vert. Joh. 11:25-26): miksi tämä Jeesuksen fundamentti on tärkeä?
Mitä muita fundamentteja Jeesuksella oli?
Kaikki julkaistut blogini:
Martti Pylkkänen ansiokkaasti esittää ”parannuksen ja kääntymisen” Mutta lopussa on epäselvää mitä ne tarkoittavat ihmisen uskoontuloon???
Martti Pylkkänen jättää ilmaan:
”Jumala sanan fundamentti on siinä, että Jumala ei anna kunniaa ihmiselle ja hänen yrityksilleen tehdä itse omassa varassa parannuksen, tai kääntymisen. Sillä jos se olisi ihmisen parannuksen ja käätymisen varassa, mihin silloin tarvittaisiin Jumalan Pojan lihaan tulemista, ja viatonta kärsimystä ja kuolemaa ? Ihmisen pelastus on kokonaan Jeesuksen työn varassa, emmekä pysty , eikä meillä syntiin langenneella ihmisillä ole siihen edes oikeutta. Kaikki kunnia kuuluu Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle, meidän Herrallemme.”
Siis onko ihmisellä mitään osaa uskoontuloon ja näin pelastukseen, ON.
Jeesus KUTSUI ihmisiä seuraamaan Häntä, siis kutsui, oliko mahdollista myös vastata tähän kutsuun, OLI, opetuslapset vastasivat KYLLÄ, mutta esim rikas poika vastasi EI, siis on mahdollista kieltäytyä kutsusta.
Siis kyllä Jumalan kutsuessa on ihmiselläkin oma osuutensa parannusta/kääntymistä tehdessä, siis vaikka ihminen omissa voimissaan tai ymmärryksessään ei voi ottaa Jeesuksen Sanoja vastaan niin Jumalan kutsuessa tämä on mahdollista, mutta siitä kutsusta on myös mahdollista kieltäytyä JOS ei ole valmis nöyrtymään ja luopumaan kaikesta vanhasta joka sitoo maailmaan ja estää lähtemästä Jeesusta seuramaan.
Meidän pelastus on yksin Jumalan armosssa ( Ef.2:8 )
Pelastumiseen ei vaadita mitään meidän tekojamme Jumalan teot yksin riittävät, muuten pelastuminen ei ole enää armosta pelastumista. Jos olisi jossain määrin meidän suoritustemme esim. ratkaisun varassa, tai pyytettömän ponnistelun varassa, emme enää pelastuisikaan yksin armosta.
Kaikki kunnia ihmisen pelastuksesta kuuluu yksin Jumalalle. Ilmestyskirjassa on kerrottu ikuiseen elämään päässeet eivät kiitä ketään ihmistä, eikä hyvin tehtyä ratkaisua, antavat kaiken kunnian ja kiitoksen Jumalalalle ( ( Ilm.7: 9-12 )
Jos et voi näin uskoa olet silloin tehnyt väärin, ja tästä jos mistään on tehtävä mielenmuutos. Täydellinen suunnanmuutos. Kirkkomme luterilainen teologia on Jumalan kunnian teologiaa. Sen vuoksi uskomme ja tunnustamme niin, että Jumala saa kaiken kunnian pelastumisesta, koska se kuuluu hänelle.
Martti Pylkkänen: ”Meidän pelastus on yksin Jumalan armosssa ”
Näin asia tietenkin on. Epätäydellinen ja synnin ja kuoleman alaisuudessa oleva ihminen ei omilla teoillaan ja voimillaan pysty ansaitsemaan pelastusta. Jeesuksen lunnaat mahdollistavat sen. Siitä kristityn tulee todellakin olla kiitollinen Jumalalle JHWH/Jahve/Jehovalle.
Jeesus puhui kuitenkin myös muun muassa ns. ”kylväjä” vertauksessaan Jumalan valtakunnan sanan vastaanottamisen jälkeen ”hedelmän tuottamisesta.” = toimimisesta sen mukaisesti. Matteuksen 13. luku (vanha kirkkoraamattu):
”3. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: ”Katso, kylväjä meni kylvämään.
4. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.
5. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata.
6. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.
7. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne.
8. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.
9. Jolla on korvat, se kuulkoon.”
”19. Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.
20. Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;
21. mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.
22. Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.
23. Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä.”
Ihminen ei voi omilla teoillaan todellakaan ansaita iankaikkisen elämän palkintoa. Hän tarvitsee siihen Jumalan rakkaudellisten järjestelyjen apua. Kristuksen lunnaat mahdollistavat sen.
Jotain kuitenkin ainakin Raamatun mukaan Jumala odottaa myös ihmiseltä.
Apostolien teot 5:32 (vanha kirkkoraamattu): ”32. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.”
Roomalaiskirjeen 10: 10-15:
”10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” 11. Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”. 12. Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. 13. Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. 14. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15. Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Room.10.html
Jaakobin kirjeen 2. luku:
”14. Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
15. Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
16. ja joku teistä sanoo heille: ”Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
17. Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18. Joku ehkä sanoo: ”Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?”
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Jaak.2.html
Martti Pylkkänen, milloin itse olet ”tehnyt parannuksen/kääntynyt”??
Jumalan armo on ” ansioton rakkaus meidän osaksemme”.
Armoa ei sovi täydentää millään meidän suorituksillamme. Parannus on Raamatun ja Katekismuksen mukaan katumusta ja uskoa.Sinulta ei vaadita mitään, vaan annetaan kokonaan lahjaksi, ilmaiseksi. Kyse ei ole siitä, olenko alkanut oikein. Ei voimamme riittävyydestä, tai sen puutteesta. Jeesus Kristus on ansainnut sen Golgatalla. Kaiken sen mitä mitä meiltä puuttuu, kaikki sen saaamme uskossa omistaa. Sitä on Jumalan ansaitsematon armo.
Sen lisäksi on sanottava, että uskossa eläessämme emme voi laittaa turvaamme siihen hetkeen, kun uskon asia kirkastuimeille meille. Sillä emme voi elää pumpulissa, vaan pahan ja Jumalan sanalle vihamielisen maailman keskellä. Emmekä päässeet kaikista virheistääme irti, sillä Jumala vaatii täydellisyyttä sanoissa. teoissa ja ajatuksissamme. Sen vuoksi me joudumme kuolettamaan vanhaa luontoamme joka päivä.
Oikein on sanottu, ettei Jumalalla ole kuin yhden päivän vanhoja lapsia. toisin sanoen tänäänkin saan omistaa syntien täyden anteeksiantamuksen Jeesuksen kalliin lunastusveren tähden. Muuten emme kertakaikkiaan pelastu tulevalta Jumalan vihalta , joka ilmestyy kaikkia Jumalan armon hylkääjiä.
AAMEN! Kiitos Martti.
Vesa Ahlfors sekoittaa taas perusteellisesti evankeliumin ja lain.
Mitä lain orjuuteen suostunut muuta voisikaan….
Vanhurskaaksi tuleminen, syntisen vanhurskautuminen on kokonaan
ERI ASIA
kuin vanhurskaana eläminen, mistä Jaakobin kirjeen 2 luku otteineen puhuu.
’
TÄTÄ LAKIUSKOINEN EI KÄSITÄ.
Jos vielä palataan Juhan ”perustekstiin”, voi todeta, että alkukirkon aikana kristinuskosta käytettiin sanaa ”Tie” ( sen ”tien kulkijat” ). Kristinuskon fundamentti pelkistyi sanaan ”tie”. Mitä tämä meille kertoo? ( Antiokiassa (?) otettiin käyttöön sana ”kristitty” ). Kaukoidän uskonnoissakin ”tie” – ilmiö on löydettävissä!
Termi TIE oli merkittävästi myös yksi essealaisten itsenimitys!
Huomaa,.e ttäsu,omessa tie onmyös tieto-sanan (tie-to) juuri.
”Kääntyminen” Hebr. merkitys.= ”Jumalasta poispäin kulkevan suunnan havaitsemista”
Miten me tulemme siihen tilaan, että tuo kääntyminen tapahtuu?
Raamattu on tässä hyvin yksiselitteinen. Ihminen kuulee Sanan kautta Lain ja Evankeliumin ja saa myös Pyhän Hengen Sanan (Kristuksen) kautta uskon ja ymmärryksen. Ymmärryksen, että on synnin tähden kuoleman oma, sekä ymmärryksen, että Jumala on lähettänyt meille Pelastuksensa Poikansa sovituksen kautta. Me emme ole saavuttaneet mitään pelastusta, vaan Jumala on tehnyt sen yksipuolisesti meidän edestä, Sanan ja lupauksensa mukaan.
Nyt on hyvä kysyä, miksi juuri minä kuulin ja sain tuon kuulemisen kautta uskon ja ymmärryksen, että olen syntinen, joka tarvitsee pelastuksen? Onhan meidän kaikkien tunnustettava se tosiasia, että ilman Jumalan lähettämää Evankeliumia, me kaikki kuolisimme synteihimme. Mistä tämä usko ja tunnustus on kotoisin?
Ilman Sanaa en sitä voisi tietää. Olenko minä saattanut Sanan maailmaan? En!
Usko on tullut siis minuun itseni ulkopuolelta tuon sana kautta, mitä en ole itse saanut aikaan. Sen on siis synnyttänyt Jumala ja antanut sen minulle Lahjaksi. Onko antanut yksin minulle? Ei vaan Sana on lähetetty koko maailmaan Lahjaksi, mutta kaikissa se ei saa aikaan Pyhää Uskoa. Miksi Jumala on siis Pelastava vai ne jotka uskovat? En minä tiedä, mutta en minä voi myöskään sanoa, että Jumala tekee väärin? Luotan siis Jumalaan, että varmasti tietää mitä tekee, vaikka en sitä täysin ymmärrä.
Kysymys on siis Uskosta, jonka Jumalan Pojan Sana saa maailmassa aikaan.
Evankeliumin siemen on kylvetty kohta koko maailmaan, mutta kuka sen kuulee ja saa sen kautta lahjaksi uskon ja pelastuksen? Jos ihmisellä on valta ottaa vastaan pelastus omalla valinnallaan, niin pelastus ei ole enää Armosta, vaan se on ihmisen varassa. Raamattu kuitenkin sanoo, ettei se ole sen vallassa joka tahtoo ja juoksee, vaan Jumalan joka Armahtaa kenen tahtoo. Uskon syntyminen, on se minkä Jumala on sinussa vaikuttanut Ari, anna kunnia Jumalalle.
Paavalin Room. kirjeessä on syvällinen selvitys tästä.
”Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: ”Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”; se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. Sillä lupauksen sana oli tämä: ”Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika”.
Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista; ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin-että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden- sanottiin hänelle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa”, niinkuin kirjoitettu on: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin”.
Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”.
Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
Sillä Raamattu sanoo faraolle: ”Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä”.
Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
Sinä kaiketi sanot minulle: ”Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?”
Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?”
Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
Mikä siis on Jumalan tahto? Sen hyväksyminen on nöyryyttä ja siitä on ihmisen paikka. Hän on sulkenut kaikki synnin alle, että voisi kaikkia armahtaa. Jeesu onkin kuollut koko maailman syntien tähden, mutta kuitenkin sanotaan, että vain jäännös jää. Meidän tehtävä ei ole miettiä kuka jää, vaan levittää Armon sanaa loppuun asti.
Me olemme ansiottomat palvelijat. Jumalan tekoja, sillä Hän synnytti meidät Sanallaan, että me Hänen tekoinaan julistaisimme Hänen vanhurskaita tekojaan Hänen kunniakseen.
Edellä monta hyvää kommenttia, kiitos teille kaikille.
Joka päivä joudun tunnustamaan oman syntisyyteni. Päivän epistola kuvaa hyvin, minkälainen minä olen:
Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Room. 7:14-25)
Päivän virsi 288:
1. Silmäisi eteen, Jeesus,
tuon sydämeni syyllisen
ja paljastan sen kurjuuden
silmäisi eteen, Jeesus.
2. Silmäisi eteen, Jeesus,
nyt syntieni taakan tuon
ja ikävöivän katseen luon
silmiisi helliin, Jeesus.
3. Silmäisi nähden, Jeesus,
tein syntiä ja rikoin lain.
Nyt tuomariini katson vain,
silmiisi helliin, Jeesus.
4. Silmiisi katson, Jeesus.
Jos tuomionkin kuulisin,
niin katson hyljättynäkin
silmiisi helliin, Jeesus.
Tuohon Juhan kommenttiin. suomalainen herännäisjohtaja ”sieluntaisteluissaan” tähän tapaan : jos minut tuomittaisiin helvettiin, niin rukoilen; lähde Sinä Rakas Vapahtaja sinne minun kanssani.
Kiitos Sakari, näin on. Taitaa olla niin, että meistä ei ole montaakaan ihmistä maanpäällä, jolla olisi pokkaa mennä Jumalan eteen kehuskelemaan siitä, että kuinka hyvin olen aina tehnyt. Luulen niin, että syntiä tunnustaen lähes jokainen visiitin aloittaa, vaikka kuinka usein siellä vierailisi. Toki olisihan se hienoa, jos Kristus sanoisi, että viisi vuotta sitten tunnustit viimeisen kerran syntejä, etkä lisää ole tehnyt, joten jatka samaan malliin, hyvin sulla menee, ei mulla ole sulle mitään ohjeita tai toivomuksia, tiedät jo paremmin kuin minä.
Rakas Herra Jeesus Kristus, minä tunnen syntini; ne polttavat, kalvavat ja kauhistavat minua. Mihin on minun paettava? Minä katson sinuun, Herra Jeesus Kristus, ja uskon, vaikkapa heikosti, sinuun; minä pidän kuitenkin kiinni ja olen varma siitä, että olet sanonut: Joka minuun uskoo, hän on saapa iankaikkisen elämän. Vaikkapa nyt omatuntoni onkin raskautettu ja syntini minua kauhistuttavat ja vapisuttavat, niin sinä olet kumminkin sanonut: poikani, ole turvallisella mielin, sinun syntisi ovat anteeksi annetut ja sinulla on oleva iankaikkinen elämä ja minä tahdon herättää sinut viimeisenä päivänä. Aamen!
”Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.
Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat.
Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni virittäneet, sillä sinä olet minun turvani.
Sinun käteesi minä annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala.” Ps.31:2-5
Ismo, kiitos hienosta psalmista. Taisi tulla monta Jeesuksen Kristuksen fundamenttia ko. psalmissa.
Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. (Luuk.23:46)
>>>Jotain kuitenkin ainakin Raamatun mukaan Jumala odottaa myös ihmiseltä.
Apostolien teot 5:32 (vanha kirkkoraamattu): “32. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.”>>> Vesa Ahlfors
1)
Jehovantodistajien opin mukaan Kristuksen sovintoarmo ei yksin riitä,. pitää olla
tarjota Jumalalle: ”Katso, minä olen sinua totellut!”
1.1)
Jehovantodistajilla on siis vielä 11 käsky, totteleminen!
Jos se on pelastuksen ehto, se on selvä laki: tottele, tai muuten……….
2)
Nyt voisi kysyä Ahforsilta:
– kuinka monta kertaa Jumalaa pitää totella, että varmana pääsee sinne tuhatvuotiseen valtakuntaan,
taivas kun teiltä on jo kuulemma täynnä.
– Mistä tietää, että on varmasti tarpeeksi totellut…?
3)
Meille kristityille Jumalan armo riittää yksin.
Me tottelemme rakkaudesta ja heikkoudessa pakenemme Kristuksen turviin.
Me emme tee evankeliumista uutta lakia
Teoillamme ansaitsemme ainoastaan Helvetin loputtomat kärsimykset; yksin armosta vältymme Helvetin tuskilta ja pääsemme Taivaaseen Isän kotiin Karitsan häihin.
Juurikin tuosta on kysymys, minkä Jorma toi esiin.
”Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.” Hebr. 4:16
Monet kyllä tuntevat lain sekä Mooseksen istuimen ja saarnaavat tekojen tietä, mutta eivät näe, että eivät itse toimi saarnansa mukaan. Armon tie on taas kokonaan toinen Tie.
”Moni tekee Kristuksesta Moseksen, vaikk‘ei Kristus ole meitä verellänsä ostanut ainoastaan sentähden, että hän meille opettaisi, kuinka me hyvää elämää viettäisimme; ei, vaan hän on tullut sentähden, että hän meissä tahtoo elää ja hallita ja että hän itse tahtoo meissä kaikki työt vaikuttaa, joka voipi tapahtua ainoastaan, jos me hänen päällensä uskomme. Ne, jotka tahtovat evankeliumia saarnata ja etevimpiä olla, tekevät Kristuksen ainoastaan mestariksi ja palveliaksi, joka on meidän ulkopuolellamme ja opettaa meille, mikä on hyvä, mutta joka ei meissä itsessämme hallitse ja hyviä töitä meissä vaikuta.”
M Luther