Jeesus Kristus sanoi: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” (Matt. 11:28)
Miksi omantunnon tuskat voivat olla hirvittävät?
Miksi ainut lääke omantunnon tuskiin, jota Jumalan laki on nostanut esiin, on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta?
Miksi Jeesus kutsuu luokseen syntisiä ja väärintekijöitä?
Pitääkö meidän ensiksi väsyttää ja raskauttaa itsemme, ennenkuin kelpaamme Jumalalle?
Millä perusteella tämä kutsu on (tai ei ole) lupaus täydellisestä levosta?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Syntyi neitsyt Mariasta (18.12.2014)
Halpa armo (2.1.2015)
Maria valitsi hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois. Martta taas valvoi vain muiden tekemisiä, verraten omaa ahkeruuttaan Mariaan. Moni loukkaantuu Marian valintaan.
Saman loukkauksen koki myös Kain, sillä Jumala katsoi Abelin uhrin puoleen. Miksi valitsi Abelin, vaikka Kain toi mielestään paremman, sillä toi kättensä parhaimman? Kain tappoi Abelin kateudesta, vaikka Abel ei tehnyt muuta kuin uskoi Jumalan Sanan.
Jos Jumala pelastaa, jonkun turmeltuneen ihmisen, niin tulee meidän siitä iloita, eikä kysellä miksi ei ole antanut Armoansa niille, jotka yötä päivää näkevät vaivaa lain eteen työtä tehden. Samoin meidän tulee iloita siitä, että Jumala kirjoittanut nimemme Elämän kirjaan, eikä siitä miten voimallisia palvelijoita olemme Herran valtakunnassa. Lähimmäiset ovat aina edessämme.
Raamatusta löytyy kirkkaana se ajatus, että Jumala kylvää Sanaansa kuin sadetta, ja se imeytyy maahan, mutta kasvit joita varten sade on lähetetty, ovat juuri ne joiden vuoksi sade on tarkoitettu. Tämä on salaisuus, jonka edessä meidän tulee olla vaiti, sillä me emme voi nähdä ketkä ovat ne, joille sade on kasvuksi. Sen tähden Jumala on antanut myös uskon jokaiselle omakohtaisesti kirkastamalla eteemme Kristuksen Armon.
Vedenpaisumus tuli kaiken lihan päälle, mutta vain 8 sielua pelastui. Kasteen kautta on meidätkin hukutettu samaan mereen, joka synnin tähden tuhosi maailman. Mutta meidät on myös liitetty Kristukseen (arkki) samassa kasteessa, jossa meidän on pelastuminen, sen uskon mukaan, minkä on meille Sanassa lahjoittanut.
”Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.
Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;
mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.
Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi-vaikka puhummekin näin. Hebr.6
Uskomme siis kaikkien kastettujen pelastuvan, mutta jos joku jää pelastuksesta osattomaksi, niin Jumalan tahto tapahtuu myös silloin. Sen tähden on oltava nöyrin mielin, ettemme itse jää taipaleelle, vaan uskon kautta teemme kutsumisemme valitsemisemme lujaksi, kun luotamme lupauksiinsa Pelastaa meidät, ei omien tekojemme ja tekemättä jättämisien kautta, vaan Kristuksen kautta tulevan Armon Evankeliumin mukaan..
”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;
sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 2.Piet.1
Ismo. Jos sillä tavalla käsität, että minä pyrkisin valvomaan muiden tekemisiä, olet tekstini suhteen täysin pihalla. Se johtopäätös on tietysti sinun valintasi, mutta se ei rohkaise minua tuhlaamaan paukkujani enemp ää.
Marttakin on jotain ihan muuta kuin toisten tekemisissä roikkuja..
Martta oli kaikkien tuntema syntinen nainen, joka kyynelillään pesi Jeesuksen jalat ja kuivasi ne sitten hiuksillaan.
Nainen, joka sellaista tekee, on totisesti kokenut jotakin.
Jorma. Martta ja Maria menevät helposti sekaisin (vert. Joh. 11:2). He molemmat rakastivat Herraa Jeesusta Kristusta ja tekivät hänelle palveluksia. Maria valitsi hyvän osan; hän halusi olla Jeesuksen lähellä ja kuunnella häntä.
Jorma, en ole ymmärtänyt sinua niin, että vahtisit muita, vaan olet mielestäni aidosti huolissasi niistä, joiden tulisi olla kasteensa puolesta lähempänä Kristusta, mutta eivät ole löytäneet vielä kotiin. Tiedän, että ymmärrät mitä tarkoitan.
Meillä on sama huoli kummallakin, (niin sinut ymmärrän) ihmisiä vain olemme. Kuten Marttakin. Joskus on vain hyvä avata ihmisen ajatus mallia Raamatun kautta, kuten tässäkin hyvin käy esille.
Vaatimus olla jotain ja tehdä jotain arvokasta Jumalan edessä on niin suuri, että saatana saa meidät hämmentymään ja helposti kompuroimaan lain vaatimusten edessä pois Armosta. Silloin on parasta mennä juoksu jalkaa Jeesuksen jalkojen juureen, kuten Maria teki.
Juha Heinilä, etkö ole tuonut esille Athanasioksen tunnustusta?
Entä kuinka alkaa blogisi ”Klassinen kristinusko”:
”Ainoa oikea pelastava usko on klassinen kristinusko…..”
Ari, unohdit lisätä syntikuormaani Raamatun, jota useasti lainaan. Et varmaan muista, että evankeliumi on aina esillä. Jumala rakastaa meitä syntisiä ihmisiä niin paljon, että antoi oman Poikansa meidän edestämme ja pelastaa jokaisen, joka uskoo ja turvaa Jumalan ainoaan Poikaan Jeesukseen Kristukseen.
Minä jättäisin nyt sen ”vielä”-sanan pois.
Lain vaatimukset????
Nehän ovat ihan hieno juttu, kiva että niitä on olemassa!
Jep ”vielä” sanan voi jättää pois.
”Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.” Eli lain tehtävä on vaatia, mutta sen kautta ei saa elämää, vaan teeskentelyä ja tekopyhyyttä.
(vihan synonyymi voisi olla tässä. ”rakkaudettomuutta” ). Laki on saarnattava loppuun asti, että Tosi Rakkaus kirkastuisi esiin.
Arille. Evk. on lyhenne sanasta evankeliumi. Mulle tää suomen kieli on vähän hankalaa, kun on toi lukihäiriö. Ni mielellään käytän lyhenteitä. Ei sitte tuu, niin paljoo virheitä vaikeissa sanoissa. Ei senpuoleen. En kyllä muitakaan kieliä osaa kirjoittaa yhtään paremmin.
Siunattua alkanutta viikkoa kaikille. Kiitos kommenteista.
Soi kunniaksi Luojan
.
Jeesus lupaa antaa levon uupuneille. Luther sanoo: ”Paras päänalunen nukkuvalle on hyvä omatunto”. Näin ruumiin uupumus hoidetaan hyvällä unella. Mutta syvin uupumuksen syy on synti, sillä elämän tarkoituksettomuus, turhautuminen ja toivottomuus ovat synnin valheen seurausta. ”Jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.” (Jes. 57:20,21).
Jeesus antaa levon, rauhan ja elämään aidon tarkoituksen, Hän on Rauhanruhtinas.
Annikki, kiitos hyvästä kommentista. Uupumukseen voi olla monia syitä, synti on yksi mahdollinen syy. Toisaalta ihminen voi elää synnissä lainkaan uupumatta tai masentumatta. Jumalan rauha on paljon suurempi kuin mikään uupumus. Uupuneella ja masentuneella voi olla rauha Jumalan kanssa. Taas täysillä synnissä porskuttavalla ei ole rauhaa Jumalan kanssa, mutta ei se välttämättä mitenkään vaivaa tai uuvuta tätä henkilöä.
Nyt pärähti luterilaisuuden ”oppi” mullekkin ymmärrykseen seuraavan blogin kautta:
https://www.kotimaa.fi/luterilainen-ihmiskasitys-johtaa-luterilaiseen-kasitykseen-yhdenvertaisuudesta/#comments
Siis armon saa kun tunnustaa syntinsä eli kaiken peittää armo.
Mikä sitten on niiiin vaikeaa, no kun kaikki ei tunnusta samoja asioita synniksi.
Nyt sitten en ymmärrä kun toisia ”heitellään” jopa kadotukseen ja sitten heittelijä itse saa kaiken anteeksi kun vaan ”turvaa” Jeesukseen, ei väliä turvaavatko ”heitetyt” Jeesukseen kun nämä ”harhaoppiset” eivät yhdy täysin ”uskontunnustuksiin” ja ”usko” ”klassisen kristinuskon” mukaan.
Siis toisia ”saa” tuomita mutta itseä ei kukaan voi, selkeää armollisuutta vai onko?
”Mikä sitten on niiiin vaikeaa, no kun kaikki ei tunnusta samoja asioita synniksi.” Synti on jumalattomuutta. Siitä sikiävät sitten synnilliset teotkin. Joku sanoi joskus niinkin, että jumalattoman puuronsyöntikin on syntiä. Kun keskustellaan siitä, onko tuo tai tämä syntiä, Raamatun meille antama mittatikku on lähimmäisenrakkaus. ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.”
Ari, ilmeisesti et osaa lukea tai et välitä lukea niitä vastauksia, joita sinulle annetaan. Sinulla ei ole mitään käytöstapoja. Aivan turhaa latelet samoja kommentteja ja omia luuloja siitä mitä muut ovat muka sanoneet. Sinulla ei ole mitään käsitystä kristillisestä elämästä, etkä sinä siitä mitään voi ymmärtää. Kristuksen oppi on sinulle täysin vieras, koska Raamattu on sinulle vieras. Toistan, sinun kannattaa liittyä johonkin kristilliseen seurakuntaan ja alkaa seuraamaan Jeesusta.
Martti Pentti, nyt sitten ”unohdat” ensimmäisen ja tärkeimmän käskyn, ”rakasta Jumalaa yli kaiken” eli kun alat määrittelemään ”“Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.” niin mitä on rakkaus Jumalaan, onko se ihmisen määrittelemä vai onko se Jumalan käskyjen kautta tulevaa kuuliaisuutta?
Eikö tässä ”ihmisen” määrittelemässä ”rakkaudessa” ole ongelma juuri se että ihminen kuvittelee ”tietävänsä” paremmin kuin Jumala mikä on hyvää ihmiselle ja eikö siinä asetuta Jumalan yläpuolelle?
Mikä on ”pahaa lähimmäiselle”, onko se Jumalan tahdon vastaista tekemistä, esim ns ”rakkaudesta” tehtyä haureutta joka ei ”satuta” ketään ja on aikuisten välillä vapaaehtoista?
Jumalalle osoitetaan rakkautta rakastamalla lähimmäistä. Se ei ole käskyjen – siis lain kirjaimen – tottelemista, vaan lähimmäisen tarpeiden täyttämistä, siis lain hengen noudattamista. Jeesuskin kysyi kohtaamiltaan: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”
Olet Ari oikeassa, meidän täytyy josta saada käsitys siitä mikä on hyvää ja pahaa.
Raamatussa Jumalan tahto on usein meidän inhimillisen käsityksen ulkopuolella. Emme siis voi käsittää Jumalan hyvää, muuten kuin uskomalla, että Jumalan hyvä tahto tapahtuu ja Hän tietää mitä tahtoo. Tämä on uskon varassa. Samoin meidän tulee ymmärtää myöskin se paha, mitä maailmassa tapahtuu johtuvan Jumalan sallimuksesta.
Voi olla että kohtaan elämässäni kestämättömiä kauhuja sen pahan tähden mitä maailmassa tapahtuu, en myöskään itse ole sen ulkopuolella ja siitä osaton. Sitä on synti joka asuu minussa.
Uskon Raamatun Sanan ja tunnustan sen, että synti hallitsee maailmassa ja itsessäni. Synnin käsittäminen ei siis ole meidän mielipiteiden varassa, vaan sen ilmaisee meille Raamatun Sana. Toki näemme maailmassa pahuutta, mutta näemmekö sen myös itsessämme? Paavali sanoo: ”Syntisistä minä olen suurin”
Miten voi olla syntisistä, suurin, muuten kuin uskon kautta? Rakkaus peittää synnin paljouden, sanoo Apostoli Johannes ja totta se onkin, kun tunnustamme Jumalalle olevamme syntisiä, niin olemme samaa mieltä Raamatun ja Jumalan kanssa ja Hän on oikeamielinen ja antaa meille syntimme anteeksi. Näin kristitty elää armahdettuna elämäänsä, ei tuomiten muita vaan nähden Pyhän Hengen kautta synnin, Vanhurskauden ja tuomion.
Meidän on ymmärrettävä että pahan ja hyvän mitaksi ei riitä meidän oma käsityksemme, vaan meidän tulee uskoa mitä Raamattu sanoo. Jos kiellämme synnin, niin Totuus ei ole meissä.
”Jos kiellämme synnin, niin Totuus ei ole meissä.” Olisin enemmän huolissani Jumalan kieltämisestä.
Martti Pentti, mitä on Jumalan kieltäminen, eikö juuri itsensä ylentäminen Jumalan yläpuolelle joka näkyy selkeästi Hänen käskyjensä kieltämisessä?
Jeesus selkeästi Sanoo:
Joh. 14:21
Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”
Hänen käskynsä on rakkauden kaksoiskäsky. Se tarkoittaa uskoakseni katseen kääntämistä virheiden välttämisestä hyvän tekemiseen. Kristitty ei niinkään varo syntiä kuin tekee Jumalan tahdon mukaisia rakkauden tekoja.