Sunnuntain 9.7.2017 evankeliumi kertoo miten Jeesus toimi oikeuden tuomarina.
Paikka oli Jerusalemin temppeli, joka oli tuohon aikaan juutalaisten korkein oppilaitos ja oikeuden jakopaikka. Jeesus oli siis opettajana aikansa korkemmassa opinahjossa. Hän siis oli oman aikansa ”yliopiston professori” myöhäperäistä nimitystä käyttääksemme.
Hänen aikansa lainoppineet toivat aviorikoksesta syytetyn naisen paikalle ja pyysivät Jeesusta toimimaan oikeuden tuomarina. Tuohon aikaan se oli rabbien tehtävänä. Kirjanoppineet olivat tuona aikana paitsi teologeja myös juristeja. Juttu saattoi siis alkaa.
Todistajien lausunnot oli annettu. He kertoivat että nainen oli tavattu itse teosta aviorikosta tekemässä. Näyttöjen olisi siis pitänyt riittää tuomioon.
Tuon aikaisen lain ankarin rangaistus oli aviorikoksesta kuolemantuomio. Sitä naisen tuomittavaksi tuoneet nostivat esille joskin varauksin tuomarin, Jeesuksen, mielipidettä kuulostellen.
Tuon aikaiseen oikeuden käytäntöön kuului, että ennen kuin tuomari julistaa tuomion ääneen, hänen piti kirjoittaa tuomio, jotta se olisi pätevä. Tämä käytäntö esti mielivaltaisten tulkintojen aiheuttamia kiistoja. Tällä haluttiin estää väkivaltaisten kiihotusten synnyttämiä väärinkäytöksiä. Näin Jeesuskin teki. Kirjoitusalustanaan hän käytti maassa olevaa hiekkaa.
Tuonaikaiseen oikeuskäytäntöön kuului myös se että kun kirjoitettu oikeuden päätös julistettiin niin tuolla hetkellä tuomari nousi seisomaan tuomion julistuksen ajaksi. Näin Jeesuskin teki.
Tuon aikaiseen kivitykseen kuului että ratkaisevimmat todistajat heittivät ensimmäisinä kivityksen alkaessa. Näin Jeesuskin vetosi todistajiin, että he aloittaisivat tuomion täytäntöönpanon.
Tuon ajankohdan erityisenä hallinnollisena määräyksenä oli että roomalaiset miehittäjät olivat ottaneet kuolemantuomiot omaan ratkaisuvaltaansa. Vain heidän luvallaan saatettiin kuolemantuomio panna täytäntöön. Niinpä kuolemaan johtavan tuomion täytäntöönpanon aloittaminen olisi syyllistänyt avaintodistajat murhasyytteeseen.
Jeesuksen hankalaan tilanteeseen halunneet joutuivat itse tilanteeseen, mihin he eivät olleet varautuneet. He siis tajusivat mihin Jeesus oli heidät johtanut. Oman henkensä pelastaakseen syytteen nostaneet lähtivät paikalta.
Juutalaiseen lainkäyttöön kuului hyvin tarkka selonteko siitä että todistajien lausunnot olivat hyvin perusteltuja ja että niiden pohjalta tehtiin tarkka selonteko tapahtuneesta. Ilman todistajien läsnäoloa juttu raukesi. Vaadittiin vähintään kahta todistajaa, jotta tuomio olisi pätevä.
Nyt temppelissä käydyssä jutussa kaikki todistajat olivat lähteneet pois paikalta. Paikalle siis ei ollut jäänyt ainuttakaan todistajaa, kun juttu meni eteenpäin. Niinpä Jeesus saattoikin kysyä syytetyltä naiselta vieläkö paikalla oli ainuttakaan joka oli häntä syyttänyt. Nainen saattoi todeta ettei ollut.
Tämän jälkeen Jeesus pätevänä tuomarina saattoi todeta että juttu oli rauennut todistajien puutteeseen. Koska ei enää ollut ainoatakaan perusteltua syytettä, niin tuomio oli vapauttava. Nainen oli vapaa. Häntä ei tuomittu.
Jeesus kuitenkin totesi että naisen kannattaa varoa vastedes joutumasta vastaavanlaisiin tilanteisiin. Varoitti käyttäytymästä sillä tavoin että voisi joutua uudelleen samantapaisista syytteistä tuomioistuimen eteen.
Tämän oikeusjutun tuomioistuintapahtumia on sitten käytetty syvällisemmänkin sanoman palveluksessa.
Jumalan lain edessä me ihmiset olemme puutteellisia, vajavaisia ja kaikilla tavoin vianalaisia. Me olemme syntisiä.
Jeesus kuitenkin on tullut vapauttamaan meidät kaikesta pahasta ja ottamaan pois meidän tuomiomme Jumalan edessä. Hän tuli antamaan maailmalle syntien anteeksiannon.
Kun me sitten olemme saaneet kaiken anteeksi Jeesuksen armahduksen kautta, niin meitä kehotetaan elämään kunnolla, elämään ihmisiksi. Jumalan hyvyys ja anteeksi antava rakkaus kutsuu meitä parannukseen ja elämän uudistumiseen rauhaa ja kaikkea hyvyyttä elämässämme edistämään.
Sunnuntaina 9.7.2017 on 5. sunnuntai helluntaista, menossa on toinen vuosikerta ja evankeliumina on Joh. 8:2-11.
Kuulostaa niin järkevältä ja toimivalta, että eihän se varmaan mene läpi.
Odotukset ja todellisuus eivät kohtaa tässä asiassa.
Jos tietäisin kaikki rahat menevän taatusti autettavien pussiin, mutta valtettavasti on tullut kaikuja siitä, että murto-osan menee siihen tarkoitukseen. Varakkaat ovat löytäneet tavan saada kansan rahoja. Suora yhteys ilman välikäsiä on parempi kuin maksat siitä, että 10% varoistasi menee autettavien hyväksi.
Siis tarkoitin että jos annan 10 euroa, niin haluaisin takeet, että varmasti ne menevän puhtana autettavalle, eikä auttajille kuten Haitissa vain 10% rahasta päätyi haitilaisille. Katasrofit ovat rahasampo, josta saat hyvän mielen ja uskon siitä, että autoit,
Kiitos kun lahjotit lounan varakkaille.
Katja Sallinen,
Tässä esimerkki valtion kehitysyhteistyöstä, ja olen sitä mieltä, että valtaeliitti ei luovu ”rahasammoistaan” kutsuttiinpa niitä millä nimellä hyvänsä. On ikävä historiaan jääneitä Unicefin aikoja, jolloin Unicef edellytti, että maat avun saamisen ehtona sitoutuvat parantamaan YK:n ihmisoikeuksien mukaista tilannettaan ja tietojeni mukaan asiaa myös valvottiin.
Finnfund perustettiin v. 1980 tukemaan kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä rahoittamalla niissä itsekannattavasti vastuullista yksityistä yritystoimintaa. Finnfundin omistajia ovat Suomen valtio 87,1 %, Finnvera 12,8 % sekä Elinkeinoelämän keskusliitto EK 0,1 %.
”Yhtiön tulee edistää Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomiteassa (DAC) kehitysmaiksi luokiteltujen maiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä ohjaamalla henkisiä ja aineellisia voimavaroja näiden maiden teollisen ja muun taloudellisen yritystoiminnan kehittämiseen.” Vuodesta 1991 alkaen Finnfundin tuen piiriin otettiin lakimuutoksella muun entisen itäblokin ohella myös Venäjä. Finnfundin tukea Venäjällä on saanut mm International Moscow Bank
Esimerkki nykyisistä hankkeista on mm. vuonna 2013 perustettu Etiopian ensimmäinen pääomasijoitusrahasto Schulze Global Ethiopia Growth and Transformation Fund I (EGTF), jonka taustalla on amerikkalaisen Schulzen perheen pääosin omistama Schulze Global Investments (SGI) -hallinnointiyhtiö. Rahaston sijoittajiin kuuluvat myös Finnfund, useita eurooppalaisia kehitysrahoitusyhtiöitä sekä yksityisiä sijoittajia.
Esimerkin pääomasijoitusrahastojen toimintaperiaatteista tarjoaa Korona Invest, joka on ”ensimmäinen suomalainen sosiaali- ja terveydenhuoltoon erikoistunut pääomasijoitusyhtiö. Yhtiö hallinnoi kahta rahastoa, jotka ovat Terveysrahasto Oy ja Palvelurahasto I Ky. Palvelurahasto tekee sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi sijoituksia myös teknisiin ja asiantuntijapalveluihin, tietohallinto- ja etäpalveluihin sekä liiketoimintojen yhtiöittämisiin.”
Korona Investin edustaja on kertonut, että esim. Terveysrahasto Oy:n omistukset on tarkoitus myydä erikseen sovitun ajan jälkeen voitolla. ”Tuolloin tapahtuu varsinainen voitonjako, jos toiminta on sujunut suotuisasti. Koko riskin ottaneet sijoittajat saavat ensin pääomansa takaisin. Sen jälkeen palautetaan sijoittajille niin sanottu aitakorko, joka on yleensä kuudesta kahdeksaan prosenttia sijoitetusta pääomasta. Tämän jälkeen mukaan pääsee myös Korona Invest, joka saa 20 prosenttia voitosta ja sijoittajat jakavat loput.”
Myös suomalainen julkinen infra näyttää ajautuvan teiden, koulujen, sairaaloiden yms. rakentamisen myötä pääomasijoitusyhtiöiden verovaroista maksettavien voittojen ja edelleen ostajina toimivien yhtiöiden voittojen rahoittajaksi, jolloin kuntalaiset jäävät peruspalveluja tarjoavien kiinteistöjensä yms. vuokralaisiksi, eikä lähidemokratialla ole asiaan mitään sanomista.
Perussuomalaisedustajat ovat ehdottaneet myös kaikkien homojen siirtämistä Ahvenanmaalle, köyhien siirtämistä omille asuinalueilleen pois rikkaiden silmistä ja paljon muuta. Populismiin tietenkin kuuluu jatkuva suunaukominen.
On hieno saarna tuossa. Kiitos Matias näistä sanoista. Aiotko saarnata vielä tuosta sunnuntaina.
Tällä hetkellä ei ole näkyvissä tänä sunnuntaina saarnatehtävää.
Tämä on syntynyt ikään kuin sivutuotteena, kun olen valmistellut 17.9.2017 klo 10 Vehmaan kirkossa pidettävää saarnaa Joh. 5:1-15 tekstistä ja sitä varten olen lueskellut Johanneksen evankeliumia useilla eri kielillä alusta loppuun jotta sanoma asettuisi oikeisiin mittasuhteisiinsa koko evankeliumin valossa.
Hyvä kirjoitus ja hyvä opetus, kiitos.
Mielenkiintoista pyörittelyä oman(ko) mielikuvituksen pohjalta?
Siis tuossa on selkeä opetus kuinka niin moni kyllä ”näkee” toisten synnit ja on valmis tuomitsemaan, mutta kun Jeesus evankeliumin kautta näyttääkin oman synnin niin käännytään pois vaikka omatunto todistaa oman syntisyyden. Syntiset ns ”usovaiset” eivät kestä Jeesuksen Sanoja vaan menevät pois (loukkaantuvat kun evankeliumia julistetaan.
Jänskän havainnon tein lauantaina Kuunnellessani Päivi R:n puhetta Kansanlähetyspäivillä. Lutherin asenne evankeliumiin oli täsmälleen sama, kuin se miten Ari sen on esittänyt. Nimittäin siihen asti, kunnes Martille avautui sen oikea merkitys.
Pekka Lutheriin vetoaminen tai kehenkään muuhun opettajaan Raamatun ulkopuolelta ei minuun tee vaikutusta, sillä iankaikkisen elämän Sanat on vain Jeesuksella. Ei Jumala ole lähettänyt uutta profeettaa joka kumoaa Jeesuksen Sanat ja lupaa silti pelastuksen.
Ari
Sekotat teologiset käsitteet.
Koko maailmanlaajuiselle eli katoliselle eli yhteiselle kirkolle vain ja ainoastaan Kristus on pelastaja.
Kristus ei kuitenkaan anna pelastusta ainoallekaan ihmiselle sanan ja sakramenttien ulkopuolella. Kasteessa meidät otetaan Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi. Herran pyhässä ehtoollisessa meitä ruokitaan iankaikkisen elämän aterialla ja Jumalan sanan kuulemisen avulla meissä synnytetään usko.
Tästä pelastuksen välineiden välttämättömyydestä seuraa loogisena johtopäätöksenä se mitä jo vanhan kirkon opettajat ovat yksimielisesti korostaneet, nimittäin, että
kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta,
koska kirkon ulkopuolella ei ole pelastavaa uskoa luovaa sanan ja sakramenttien osallisuutta.
Luther ja kaikki muut sanan julistajat eivät julista itseään vaan sitä että Jeesus on meidän Vapahtajamme.
Ei siis pidä sekoittaa julistajaa ja sitä mitä julistetaan.
Ari
Valitettavasti sinulta puuttuu täydellisesti historian taju kun väität kirjoitusteni perustuvan omiin kuvitelmiini.
Tekstini perustuu aitoon historialliseen juutalaisen oikeusjärjestelmän tuntemiseen. Eri yksityiskohtien menettelytavoista ovat asiaa tutkineet professorit kirjoittaneet ja pitäneet luentoja, joista olen oppinut.
Jeesus toimi niin kuin hänen aikansa rabbin piti toimia oikeuden tuomarina toimiessaan.
Jokainen yksityiskohta tekstissäni kestää historiallisen oikeuskäytännön tarkastelun.
Huomautuksesi siis on tietämättömyydestäsi johtuvaa asian vierestä puhumista.