Jeesus sanoi: ” Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.” (Joh. 8:56)
Minkä vuoksi Abraham kelpasi Jumalalle?
Mitä kohtia tiedämme Vanhasta testamentista, jossa Jeesus Kristus ilmestyy ja vaikuttaa ihmisten elämässä?
Miten monet henkilöt Vanhassa testamentissa näkivät (tai eivät nähneet) Jeesuksen päivät?
Jeesuksen Taivaaseen astuminen on kerrottu Vanhassa testamentissa, mutta missä kohdassa tarkalleen ottaen?
Miksi Jumala kätkeytyy Sanaansa?
Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi. Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” (Ps. 40:7-9); mikä merkitys psalmeilla oli Jeesukselle ja miksi ne ovat meille tärkeitä rukouksia?
Miksi Israel on Jumalan valittu kansa, entä me?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Jerusalem (21.5.2015)
Iankaikkinen elämä (5.6.2015)
Tätä tuon nyt esille että kun ”rinta rottingilla” tuodaan esille ”kaikesta luopumista” ja kuinka itse sen on tehnyt ja siitä ”opetetaan”, MUTTA kuitenkin palataan lapsikasteeseen, siitä ei olla luovuttu.
Milloinka tämä ”kaikesta luopuminen” tapahtuu ja ja lähdetään Jeesusta seuraamaan eli ”jätetään” kaikki?
Siitä ’rottinkirinnasta’ kai pitäisi ensimmäisenä luopua. Ei kai se kaikesta luopuminen tule valmiiksi ennen kuin vedämme viimeisen henkäyksemme. Silloin on jokaisen pakko päästää kaikesta irti.
” Milloinka tämä “kaikesta luopuminen” tapahtuu ja ja lähdetään Jeesusta seuraamaan eli “jätetään” kaikki ” ?
Olemme kuulleet sanottavan uskominen evankeliumin lupauksiin, niin kaikki ihmisen elämässä muuttu, niin sattaa olla silloin kun ihminen on tullut uskoon, niin tuntuu todella siltä, että hänen ogelmansa ratkeavat ja edessä on selkeä ja selvä tie seurata Jeesusta.
Mutta kristityille ei ole lupausta helposta tiestä. Se rauha, jonka Jeesus antaa on sisäistä rauhaa, tietoisuutta pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Kuitekin Jeesus sanoo: ” Maailmasssa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä minä olen voittanut maailman” ( Joh.16:33 )
Elikä ulkonaisesti voi olla paha ristiriitaisuus. Sillä usko jakaa koko maailman, jopa perheet ( Matt.10:34-36) Sen tähden meidän tulee päivittän kuolla maailmalle ( Luuk.9:23-24 ) Tässä on vastaus kysymykseen : ” milloin tulee luopua kaikesta”, joka päivä on luovuttava itsekäästä luonnostamme.
Ristin kantaminen on aina sidottu Jeesukseen, ei mikä tahansa murhe , tai vaikeus ole meille risti Raamatun tarkoittamassa merkityksessä.Ihminen voi kadottaa elämän, mutta löytää sen yhdellä tavalla: uskomalla vain Jeesukseen ( Matt.10:39 )
”Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” Gal.2
Paavalin teologiassa on selvää, että ihminen on kuollut ja elää Kristuksessa.
”Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. 2.Kor.5
Kristitty ei siis tunne enää ketään lihan mukaan, vaan Hengen mukaan, sillä jokainen on uusi luomus Kristuksessa, vanha on pois, olemme kaikki samalla viivalla Jumalan edessä. Kenelläkään ei ole mitään etua lihasta ja omista tekemisistään. Kaiken minkä teen, sen teen Kristuksessa. Tekoni ovat Jumalassa tehdyt.
Meidän on siis päätettävä olemmeko Kristuksessa vai emme? Ajatellaan näin:
J o s olemme, niin me olemme kuolleet itsellemme, eikä meitä enää ole. Kuinka me sitten taas sanomme: Luovumme kaikesta? Mistä kuollut luopuu?
Liha ja veri on minussa hautaan asti, mutta en minä enää siitä elä, vaan elän Kristuksessa, Hänen Voimastaan ja odotan ruumiini lunastusta, ja vaikka kuinka elän vielä ruumiissa, kuten meistä kaikki elävät hautaan asti, niin en kuitenkaan pane toivoani siihen, että muuttuisin puhtaaksi, virheettömäksi ja vääryydestä vapaaksi lihassa, vaikka kaiken aikaa pyrinkin Totuuteen ja hyvän toivon tunnustukseen.
Laki ei kuitenkaan enää ohjaa minua vaan Rakkaus. Laki on laitettu lihalle, että se menehtyisi sen alle. Hyvä niin, sillä Laki on itsessään hyvä, mutta sen kautta ei voi saada elämää.
Miksi panisin toivoni kuolleeseen, enkö mieluummin elä uskosta Kristukseen ja Iloitse Hänessä, sillä sanotaan: ”Minun vanhurskaani ovat elävä uskosta.”
Jumala on elävien Jumala, ei kuolleitten, siksi kuolleet hautaavat kuolleitaan.
Kristuksessa olevat eivät ole kuolleita vaan eläviä, sillä Kristus on noussut ylös.
Meidän vajavaisuutemme ei ole mitään sen kirkkauden rinnalla, mikä Kristuksen kautta on tuleva. Miksi me vielä julistaisimme omaa tekemistämme, siis itseämme, j o s olemme kerran kuolleet Kristuksen kanssa?
Emmekö julistaisi Kristusta, jonka kautta kaikki Häneen uskovat saavat Elämän? Minä olen mennyttä, Kristus on sijaan tullut.
Miksi katsoisin itseeni, kun voin katsoa Kristukseen? Sanoohan Paavalikin:
”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa
Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. Kol.3
Vielä tämän sanoo Paavali:
”Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: ”Minä uskon, sentähden minä puhun”, niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. 2.Kor.4
Ristin kantaminen on aina sidottu Jeesukseen, omaa ristiä meillä ei ole, koska Kristuksessa ollessamme me kannamme samaa ristiä, jonka kautta olemme kuolleet ja jonka kautta on tuleva ylösnousemus Ilman Kristusta ei ole ylösnousemusta, eikä Elämää.
Ilman Kristusta, on vain tämä kuoleman ruumis, johon jokainen syntyy, kun syntyy tänne maailmaan. Nyt meillä on kuitenkin toivo, sillä Hänen lupauksensa on iankaikkinen elämä kaikille, jotka uskovat Kristuksen kautta Jumalaan.
Monta hyvää kommenttia edellä, kiitos teille kaikille.
Aamulla kuuntelin pastori Jukka Norvannon opetusta Miikan 5 luvun alkujakeista. Hän otti esille mm. paratiisin, jossa Aatamille ja Eevalle ilmestyi Herra Jeesus Kristus, joka käveli siellä ja vaatetti lymyävät ihmiset.
He kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. (1. Mooses 3:8)